War for the Planet of the Apes (2017)
Alku alkaa ihan älyttömän hienosti, painostavien musiikkien soidessa tulee ruutuun tekstiä, että suurin osa ihmisistä on kuollut maailmassa apinainfluenssaan ja ihmiskunnan rippeet taistelee apinoita vastaan. erittäin siisti synkkä ja dystopiamainen tunnelma on etenkin tuossa alussa ja kun erikoisjoukot hiipii metsässä pimeässä ja asettuu paikoilleen ampumaan apinoita. Tuo apinainfluenssa oli tosi hyvä keksintö millä leffa saatin tunnelma tosi synkän dystooppiseksi luotua.
todella hieno juoni on tässä kirjoitettu alusta loppuun ja tosi vahvat hyvin tehdyt henkilöhahmot luotu, joiden ajatusmaailmassa on paljon syvyyttä, etenkin leffan päähenkilö apina Caesar on todella syvällinen hahmo. Plussaa tosi paljon siitä että päähenkilöisimmissä apinoissa on hienoa lojaalisuutta, kunniaa ja rohkeutta. Sitten apinoiden kommunikointi on tosi siistiä seurattavaa. Caesar on mielettömän hyvä sankarimainen johtajahahmo ja Caesaria näyttelevälle Andy Serkinsille erittäin isot propsit. Mahtava vihainen ilme kasvoillaan melkein koko ajan, että sen vihan pystyi ihan aistimaan ja tosi siisti matala ääni oli serkinsillä ääninäytelysään. Toinen hyvä hahmo on erittäin sympaattinen oranki Maurice, niin symppis että toivoin todella että se ei tule kuolemaan leffassa, ku en muista miten sille kävi kun katoin tän leffan varmaan 5 vuotta sitten. Leffa onnistui siis täten hienosti eläytymättämään minut katsojana itseensä.
Leffassa on todella paljon ajatusta takana asioissa ja ihan älyttömän hienoa oli että leffan asiat ei ole todellakaan ihan mustavalkoisia. laittaa ihan kelailemaan asioita leffaa katsoessa. mm mikä on ihmismäisyyden ja primitiivisyyden raja ja millä se määritellään. ei ole myöskään pahaa everstiä lukuunottamata sellaista perus selkeää hyvä vs paha asetelmaa, vaan asiat ei olekaan niin yksinkertaisia.
Leffan ulkoasusta niin aivan jumalattoman hienoa tietokoneanimaatiota, esim oranki oli aivan täysin aidon näköinen. Apinoiden ulkomuodoista myös se pitää sanoa että ihan järjettömiä kaappeja oli gorillat ja karvattomat simpanssit ihan hiton jykevän näköisiä. Leffan ulkoasusta vielä niin miljöö vaihtelee synkästä dystopisesta pimeydestä hienoihin auringon valaisemiin laaksoihin ja lumisiin maisemiin.
Loppuratkaisu on todella hieno, erittäin koskettava ja surullinen kun Maurice orangin viimeisessä puheessaan
Loistava lopetus trilogialle ja ehdottomasti trilogian paras osa sen tummasävyisyyden yleisen ilmeen kanssa ja paljon enemmän pinnan olevia asioita / ajatusta kuin kahdessa aiemmassa osassa.
9/10
Alku alkaa ihan älyttömän hienosti, painostavien musiikkien soidessa tulee ruutuun tekstiä, että suurin osa ihmisistä on kuollut maailmassa apinainfluenssaan ja ihmiskunnan rippeet taistelee apinoita vastaan. erittäin siisti synkkä ja dystopiamainen tunnelma on etenkin tuossa alussa ja kun erikoisjoukot hiipii metsässä pimeässä ja asettuu paikoilleen ampumaan apinoita. Tuo apinainfluenssa oli tosi hyvä keksintö millä leffa saatin tunnelma tosi synkän dystooppiseksi luotua.
todella hieno juoni on tässä kirjoitettu alusta loppuun ja tosi vahvat hyvin tehdyt henkilöhahmot luotu, joiden ajatusmaailmassa on paljon syvyyttä, etenkin leffan päähenkilö apina Caesar on todella syvällinen hahmo. Plussaa tosi paljon siitä että päähenkilöisimmissä apinoissa on hienoa lojaalisuutta, kunniaa ja rohkeutta. Sitten apinoiden kommunikointi on tosi siistiä seurattavaa. Caesar on mielettömän hyvä sankarimainen johtajahahmo ja Caesaria näyttelevälle Andy Serkinsille erittäin isot propsit. Mahtava vihainen ilme kasvoillaan melkein koko ajan, että sen vihan pystyi ihan aistimaan ja tosi siisti matala ääni oli serkinsillä ääninäytelysään. Toinen hyvä hahmo on erittäin sympaattinen oranki Maurice, niin symppis että toivoin todella että se ei tule kuolemaan leffassa, ku en muista miten sille kävi kun katoin tän leffan varmaan 5 vuotta sitten. Leffa onnistui siis täten hienosti eläytymättämään minut katsojana itseensä.
Leffassa on todella paljon ajatusta takana asioissa ja ihan älyttömän hienoa oli että leffan asiat ei ole todellakaan ihan mustavalkoisia. laittaa ihan kelailemaan asioita leffaa katsoessa. mm mikä on ihmismäisyyden ja primitiivisyyden raja ja millä se määritellään. ei ole myöskään pahaa everstiä lukuunottamata sellaista perus selkeää hyvä vs paha asetelmaa, vaan asiat ei olekaan niin yksinkertaisia.
Leffan ulkoasusta niin aivan jumalattoman hienoa tietokoneanimaatiota, esim oranki oli aivan täysin aidon näköinen. Apinoiden ulkomuodoista myös se pitää sanoa että ihan järjettömiä kaappeja oli gorillat ja karvattomat simpanssit ihan hiton jykevän näköisiä. Leffan ulkoasusta vielä niin miljöö vaihtelee synkästä dystopisesta pimeydestä hienoihin auringon valaisemiin laaksoihin ja lumisiin maisemiin.
Loppuratkaisu on todella hieno, erittäin koskettava ja surullinen kun Maurice orangin viimeisessä puheessaan
Caesarille ennenkuin Caesar kuoli.
9/10
