Mä tsiikasin Tigre ton leffan viime viikolla pitkästä aikaa Todella asiallinen leffa. Katsoin myös perään amerikkalaisten tekemän "version" elokuvasta. Ei kyllä pärjää millään tavalla orkkis Nikitalle vaikka Fonda ihan jees roolin vetää "remakessa"
Uusin versio 90-luvun nostalgisesta tappeluleffasta, joka perustuu tietysti legendaarisiin taistelupeleihin. Muistan kun muksuna näin sen ekan leffan ja oli muuten maailman paras teos. Jatko-osan kohdalla jopa omat lapsen aivot tiesivät että joku oli vialla, mutta silti piti sekin ostaa.
Tätä uusinta odottelin pienen innostuksen kanssa. Trailerit vaikuttavat siltä että nyt lentää veri ja hahmoihin panostetaan kunnolla.
Juonesta sen verran että maapallon parhaat tappelijat ottavat yhteen vieraan ulottuvuuden pahisten kanssa ja kun voittaa 10 turnausta, voi orjuuttaa hävinneen maailman kansat tahtonsa mukaan. Siinpä se, ei näitä juonen monimuotoisuuden takia katsella.
Ensin plussat: Monet leffan hahmoista olivat hyvin tehty, varsinkin Sub-Zero, Scorpion, Kano ja Raiden olivat omaan makuun. Samoin Kung Lao.
Tosin Kung Laon kuolema oli liian pliisu, olisi laittanut edes vähän hanttiin velholle.
Samoin Raiden oli hahmona siisti, mutta kässäri ei antanut hänen tehdä juuri mitään. Toivottavasti jatko-osassa hän saa enemmän hommaa.
Mutta parhaat hahmot olivat ehdottomasti Scorpion ja Sub-Zero. Varsinkin jäähemmo oli tehty hienosti ja tykkäsin siitä miten hänen voimiaan käytetään kun lunta alkaa sataa ja ikkunat jäätyvät jne. Tietyissä kohdissa oli jopa kauhuleffamaista tunnelmaa
Scorpion oli tarinan "päähyvis" ja hänen kauttaan tarina alkaa 1600-luvun Japanista. Alun myllytys on siististi tehty ja luo hyvät asetelmat tulevalle.
Samoin plussaa siitä miten elokuva oli kuvattu käyttäen oikeita kuvauspaikkoja, eikä vain vihreän kankaan edessä heilumista. Peleistä tuttuja viimeistelyliikkeitä on mukana ja veri lentää kunnolla. Siitä myös pisteitä. Samoin myllytyskohtaukset on tehnyt niin että niistä saa selvää, joka on aika tärkeä juttu tämän tyylisessä teoksessa.
Sitten miinuksiin. Jostain syystä elokuvaan on kehitelty uusi päähahmo. Cole Young on
Scorpionin sukulainen ja on sen takia vaarassa kun pahikset yrittävät laittaa hänet kylmäksi jo ennen turnauksen alkua.
En oikein ymmärtänyt miksi piti kehitellä uusi tyyppi, jonka kautta leffan maailma sääntöineen avataan katsojille. Lewis Tan on aika kökkö roolissaan, eikä omaa tarvittavaa karismaa kantaakseen elokuvaa. Olisin mielummin katsellut Sub-Zeron ja Scorpionin välistä myllytystä enemmänkin.
Samoin en pitänyt siitä miten Gorolle käy.
Kaverin pitäisi olla yksi kovimmista karjuista, mutta ottaa turpaan heti ekassa tappelussaan. Toki se tappelu siellä tallilla on hyvin tehty
Yhteenvetona tykkäsin tästä, vaikkakin pienillä viilauksilla käsissä olisi voinut olla todellinen täsmäpommi genressään. Katselisin mielelläni lisääkin.
Godzilla VS Kong
Jotenkin vaikea lähteä rakentaa arvostelua ku en muista kong skull islandista yhtään mitään ja godzilla 2 en oo ees nähnyt. Täten esim ei tiedä toimiiko vaikka tuo godzilla 2 juoneltaan jonkinlaisena alustana tälle leffalle ja et jatkaako tää leffa sen juonta ku tosiaan nähnyt koko leffaa. Onneksi kuitenkin tää on aivot narikkaan leffa joten sinänsä niin vakavaa ole.
Leffan ulkonäöstä niin ihan siistiä silmäkarkkia UHDna kun katselin.
Alussa näytettiin siistiä mytologiaa muinaista hirviöistä, näytettiin pätkiä esim kolmepäineistä hirviöistä ja se oli kanssa siistiä ku näytettiin pätkä siitä kun muinoin tiputettiin atomipommi godzillaan niskaan.
Aattelin ennen leffan katsomista et tää on varmaan joku väkisin väännetty et godzilla ja kong saadaan taistelemaan. Olin väärässä. mä tykkäsin siitä et miksi kong saatiin godzillan kimppuun. hyvin tehty se pohjustus et miksi godzilla hyökkäsi ihmisten kimppuun alussa ilman syytä, sille oli syynsä ja hieno ihan ok kekseliäs sellainen.
Näyttely kovaa ja uskottavaa tasoa, Rebecca Hall (The Prestige) ja hänen tyttönsä välinen äiti-tytär suhde ja kemiat toimivat todella hyvin. Btw Millie Bobby Brown (Stranger Things) on muuten kova näyttelijä ikäisekseen tuo Millie Bobby Brown, huomasin jo eleven roolissaan yllä Stranger Thingssa et on kyllä hyvä näyttelijä.
Keskivaiheilla leffa rupes laahaamaan ja etenkin toistamaan itseään aivan älyttömästi. Tosi iso miinus, niin saati se ku kehiin astuu robottigodzilla. Ihan pikkuisen lähtenyt käsistä juoni.
Leffan pääteemana ei ole godzilla vs kong, vaan sen tytön ja kongin välinen viittomakieli, joissa molemmat olivat ymmärtäväisiä ja kiitollisia toisilleen. Toinen pääteema on koti, sinne pääseminen jota kong viittoi moneen otteeseen leffassa.
The Good Liar 5.75/10. Arvostelu spoilereissa jos onnistuin. Kiitos neuvosta Alicia :D
Katselin eilen Netflixistä ton The good liar-leffan. Kyseessä oli trillerimäinen huijari-/ juonittelu-leffa missä pääosan näyttelijä Ian McKellen elättää itsensä huijailemalla suuria summia rahaa kumppaneineen muilta rikkailta tyypeiltä. Elokuva alkaa todella vahvasti ja elokuvan alku-osa on aika mukavaa seurattavaa. Roy on todella älykäs, juonitteleva ja kykeneväinen muutenkin ikäisekseen. Tappaakin yhden tyypin aika vaivattomasti ja suojaa itsensä valvontakamroiden kuvaukselta tilateesssa.
Elokuvan keskivaiheella taso alkaa heikkenemään koska loppuratkaisu onkin jo suurimmalta osin puolivälissä viimeistään tiedossa, eli Roy onkin vedettävänä eikä vedätetty. Tässä olisi voinut olla käsikirjoituksen osalta parannettavaa että katsojaa olisi pitänyt ehkä viedä siihen suuntaan että kyllä se Betty sittenkin on vedetettävänä eikä Roy. Ajattelin tuossa vaiheessa ajattelin että ihan mukiinmenevä elokuva tämä kuitenkin lopulta on.
Loppua kohti taso heikkenee tosi huonoksi. Juoneen lisätään nuoren Royn tarina, joka on mielestäni aivan turha, huonosti tehty lisäys ja käsikirjoittajat kyllä epäonnistuvat tässä. Bettyn/Lilin Royn nuorena tekemä raiskaus vaan lisätään tuonne leffaan ja tuntuu joltain liimatulta lisäykseltä joka on jostain leikkauspöydältä vaan otettu leffaan tekemään jonkinlaista tunnereaktiota mutta eipä toiminut. Elokuvan lopun heikkous häiritsi itseä monin tavoin. Miten Roy, joka elokuvan alkupuolella oli todella älykäs, nopeasti hoksaava ja kykenevä ei muka missään vaiheessa älynnyt tulevansa huiputetuksi, tämä on oli epäuskottavaa. Lopun tappelukohtaus oli myös aika surkuhupaisaa, miksi Betty/Lili joka oli Royn huijaamat kaverit avukseen hankkinut päästi vielä Royn noin lähelle että meinasi kuolla. Tappelukohtaus oli aivan turha ja huonosti suunniteltu tilanne. Tuntui että käsikirjoittajilla lähti jotenkin hyvän alun jälkeen homma täysin lapasesta ja elokuvasta yritettiin tehdä jotain suurempaa koskettavampaa draamaa loppua kohden joka ei vaan toiminut.
Näyttelijöistä ei ole huonoa sanottavaa, varsinkin pääosan näyttelijä Ian McKellen hoiti hommansa tosi hyvin vaikka taisi olla 79 tai 80 vuotta jo mittarissa tuossa vaiheessa.
Tuosta lopusta vielä, kun aiempi arvostelu oli hävinnyt, tuli tässä mieleen seuraava.
Tuosta lopusta vielä. Se, että Roy pahoinpideltiin lopussa halvaus-kuntoon oli minusta myös huono ratkaisu. Vaikkakin Roy oli murhaaja ja huijari ja ties mitä niin elokuvan luonteeseen olisi sopinut joku muu ratkaisu, tämä oli jotenkin liian väkivaltainen. Tästä jäi sellainen kuva että väkivallalla korjaa väkivallan. Vaikkakin se näin oikeassa elämässä varmasti rikollismaailmassa on ja monilla on pahempia kohtaloita kuin Roylla niin tuo ratkaisu että kasikymppinen hakataan halvauskuntoon oli jotenkin huono minusta.
Sopivampaa olisi ollut vaikka että kun Roy sen viimeisen 100 000 puntaansa olisi hävinnyt häntä olisi voitu lievemmin pahoipidellä ja heittää vaikka liikkuvasta autosta siten että loputulema olisi ollut se että se Royn polvi olisi oikeasti pettänyt alta ja se olisi joutunut liikkumaan niin kuin se oli teeskennellyt liikkuvansa. Ja/tai kun Roy olisi dumpattu jonnekkin kadulle niin joku rikas tyyppi olisi katsonut Royn olevan joku koditon ja olisi heittänyt sadetakkinsa Royn päälle samoin tavoin kun Roy nakkasi omansa siellä Metrossa. Jotain tämmöistä.
Mietin jo että onkohan tämä katsottava leffa ollenkaan, kun olin nähnyt trailerin muistaakseni ja tiesin suurinpiirtein juonta etukäteen. Päätin kuitenkin katsoa ja olipahan positiivinen yllätys! IMBD-arvosana ei tämän leffan kohdalta puoltanut omaa mielipidettä vaan tämä oli kyllä hyvä. Kauhukomedia joka ei ottanut itseään liian vakavasti mutta osasi olla silti pelottava välillä. Lastenlaulut olivat kerrassaan mainioita ja jäivät soimaan päähän, toivoin niitä koko ajan lisää leffan edestessä. Elokuvassa oli monia tosi hyvin toimivia yksityiskohtia, olutta piti päästä juomaan aina kellon soidessa oli nuoriso pulassa tai sitten ei ollut, aivan sama. Myös flipperin löydyttyä sitä piti pelata samalla juodessa. Nicholas Cagella ei ollut yhtä ainutta repliikkiä koko elokussa, joka oli sekin hieno yksityiskohta! Ainut häiritsevä kohta oli Willy´s Wonderlandin omistajan tökeröt tekoviikset, epäuskottavaa :D Lämmin suositus tälle leffalle, avoimin mielin katsottuna oikein raikas kokemus kun monet leffat ja leffojen juonet tuntuu olevan nykyisin semmosta massatuontatomössöä.
Alussa mummo lähtee kävelyretkelle ja törmää liikkuvaan linnaan. 10 pisteet tuon linnan ulkonäöstä, vain Hayao Miyazaki osaa keksiä jotain tollaista. Kun mummo menee sit sisään linnaan niin hän huomaa takassa liekin joka puhuu. Tostakin isot pisteet, ku ite tykkään kaikesta tollaisista mielikuvituksellisista jutuista. Veiken juttu leffassa on kuitenkin se et kun avaat eräänlaisen kiekon kääntämälle sen punaiseksi olet linnan ovella ja jos kääntää sen vihreäksi ja avaa oven oletki kaupungissa. Oli kyllä tosi metkasti keksitty tuo. Melkein leffan siistein juttu tuo, kun siitä oli vielä käytännössä hyötyä tarinan ja hahmojen kannalta.
Kahdesta päähenkilöhahmosta vähän: Päähenkilö tyttö Sophie noidutaan vanhaksi mummoksi ja mua häiritsi se et Sophie ei kyseenalaistanut ja ihmetellyt asiaa tyyliin yhtään. juonen edetessä hahmo kehittyy hyvin vahvaksi ja välitettäväksi hahmoksi, eikä mitään paperia ole hahmo.
Hauru oli sellainen hahmo josta voi löytää monia ajatuksellisia tasoja etenkin kohdassa jossa Hauru keskustelee diippejä Sophielle josta voi päätellä eri asioita. Ajatuksellisista tasoista vielä on Hauruun liittyen itseensä, identiteettinsä sekä liittyen muihin henkilöhahmoihin ja sotaan. Välillä Hauru on taas tosi omituinen kun tuli auttamasta ihmisiä sodassa. Kuin tulee kotiinsa ja noiden kohtien tarkoitus jäi mukavasti auki, Antaen katsojalle tilaa miettiä asioita.
Leffassa on kävelevän linnan lisäksi isossa osassa alkava iso sota ja pommikoneita, laivoja ja tankkeja on kaupunki täynnä. Hauru niminen poika jolla on taikavoimia niin aika tosi kekseliäästi sodan raakuus näkyy 90% sesti Haurun kautta leffassa, eikä et ollaan sodan keskellä. Hauru tulee sodan keskeltä aina ihan uupuneena ja jopa verisenä kotiinsa / liikkuvaan linnaan.
Hyvisten ja pahisten välinen asia ei ole leffassa ihan mustavalkoista, vaan siinä on aikamoista ymmärtäväisyyttä kun noita taikoi tytön mummoksi niin se noita otettiin mukaan liikkuvaan linnaan. Hänkin eli se noita oli saanut myös jonkin kirouksen muuttuen tyyliin 120v mummoksi.
Alussa kun kehuin kävelevän linnan ulkonäköä niin tässä on myös muuta upeaa visuaalisuutta, lentäen siellä pimeässä tähden lentojen keskellä ja sit lentäen pimeässä ukkosessa mustien pilvien ympäröimässä sodan tuhossa, koko kaupunki tulessa ja ihan raunioina. Visuaalista on myös etenkin jopa psykedeeliselle tasolle mentäessä ja tykkäsin suunnattomasti tuosta psykedeelisyydestä.
Leffan pääteema on köyden vetäminen yhdessä ja vielä enemmän että henkilöhahmot saavat toisistaan voimaa, luottamusta ja välittämistä. leffa on myös rakkaustarina, menemättä kuitenkaan laisinkaan siirapiksi.
Lilja 4-ever (2002) IMDb 7,8
Lilja asuu karmeissa oloissa ilman kunnon kotia. Vanhemmat lähtivät jenkkeihin ja jättivät liljan yksin kaduille ja myöhemmin selvisi ettei Liljan äiti edes halua tyttöä heidän mukaansa vaikka lupasivat et Lilja pääsee myöhemmin perässä tulemaan jenkkeihin. Leffassa on totaalisen harmaa ja ränsistynyt ympäristö, joka toimii täydellisesti tehokeinona voimistamaan leffan kaikkea sitä lohduttomuutta. Leffassa myös otetaan puheeksi et minkälainen maa neuvostoliitto on. Korostetaan miten paskat olot siellä jossain päin on esim ku poika istui sillan kaiteilla ja mietti hyppäämistä. Otetaan esille myös se tosi asia miten vaarallinen paikka Neuvostoliitto / Venäjä on.
Tässä leffassa on jotain kummallista omanlaista voimaa enemmän kuin missään leffassa mitä nähnyt. Tarkennan et ei voimakkain leffakokemus, mutta omalla tavallaan sellainen jota ei voi verrata mihinkään leffaan kun en toista samankaltaista oo nähnyt. Harvoin missään leffassa henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat todellisimmilta kuin tässä. Leffan tunnekokemus on sellaista vuoristorataa, tulee kohtia jolloin on iloinen Liljan puolesta ja sit tulee kohtia jolloin harmittaa ja ahdistaa liljan puolesta paljon. yhdessä kohtaa jopa
erittäin hyvältä näyttävä tulevaisuus liljalla ja olin tosi onnellinen ja sit leffa näyttää katsojalle keskisormea et katsopas tätä. Tulee voimakas tunne et ei tää voi mennä näin, ei vaan voi ja silti olin naulattuna sohvaan.
Vaikka helppo kympin leffa, mutta leffa oli niin voimakas kokemus, et en tiedä haluanko nähdä tätä uudestaan...
Aivan loistava elokuva, jota en halua nähdä uudelleen.
En ainakaan pitkään aikaan.
Mutta - vaikka sanon näin, niin silti olen monen karmeasta ihmiskohtalosta kertovan elokuvan kohdalla todennut,
että elokuva jää liian pinnalliseksi eikä välitä katsojalle sitä ahdistusta mitä elokuvan päähenkilön on täytynyt kokea.
Katsotaan tapahtumia ikään kuin jotenkin "vierestä", olematta kunnolla tilanteessa läsnä.
Ehkä joissain tapauksissa, kuten true crime -elokuvissa, kyse on siitä, että kun elokuva ei ole fiktiivinen vaan todellisiin tapahtumiin perustuva,
niin on haluttu esittää tapahtumat ikään kuin dokumentinomaisesti. Viimeisimpiä tämän tyyppisiä mitä olen katsonut, niin tulee mieleen Cleveland Abduction (2015).
Koin, että elokuva oli ikään kuin siisti, tunteita säästävä ja katsojaystävällinen versio tapahtuneesta.
Tullut taas katseltua paljon leffoja ja laitan nopeat mietteet kaikista.
Sweet Girl (2021)
Aika perus kostotarina, joka menettelee aina lopun twistiin asti.
Kun paljastui että Momoa oli kuollut siinä alun junamyllyssä ja hänen tyttärensä hoiteli niitä ammattitappajia niin meni se loppukin fiilis. Ei vaan toiminut mulle.
Muutenkin näissä leffoissa on aina niitä juttuja mitkä pitää vaan hyväksyä, kuten että päähenkilö osaa aina pölliä auton ja käynnistää sen. Tai kävelee takaovesta sisään johonkin vartioituun rakennukseen jne.
4/10
Wind River (2017)
Katselin Taylor Sheridanin upean frontier trilogian eli Sicario, Wind River ja Hell or High Water. Varsinkin Sicariosta täytyy kirjoitella joku kerta pidempi arvostelu. Sen verran hieno leffa on kyseessä.
Jeremy Renner tekee yhden parhaista rooleistaan tässä rikosdraamassa, joka sijoittuu intiaanireservaattiin Wyomingin osavaltiossa. Myös Elisabeth Olsen on hyvä agenttina joka on kaukana mukavuusalueeltaan. Tämä leffa jää aina mieleen kun sen on katsonut. Surumielinen, koskettava, raivostuttava, jännittävä. Tässä on kaikkea sitä mistä pidän.
Jeremy Renner sai tuntemaan tuskaa siitä mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Hieno suoritus! Aivan toiseen päähän heitti taas se kohta missä selviää mitä sille naiselle tapahtui, joka löytyy alussa lumesta ilman kenkiä. Rinnassa tuntuu kun lopussa Rennerin hahmo jää istumaan tapetun tytön isän kanssa sinne pihalle.
Elokuva ottaa vahvasti kantaa siihen miten Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita kohdellaan.
9½/10
Willy´s Wonderland (2021)
Nicolas Cage ei puhu sanaakaan koko elokuvan aikana ja hakkaa hengiltä robottinukkeja. Tiesin että kyseessä on tarkoituksella tehty c-luokan leffa, mutta oli silti ihan sysipaska. En tiedä minkä aivovaurion takia päätin silti katsoa tämän
Joskus nämä toimivat harmittomana kertakäyttöviihteenä, mutta tämä ei iskenyt yhtään. Cage menee ihan hukkaan kun ei puhu mitään, kamera heiluu kun vuoristoradalla aina kun jotain tapahtuu, henkilöhahmot ovat paperinohuita ja ärsyttäviä (tarkoituksella varmaan, silti paskaa), kauhutunnelmaa ei ole lainkaan yms. Lisäksi leffa tuntui kestävän ainakin kolme tuntia. En suosittele.
2/10 koska Caylee Cowan oli kuuma kuin mikä
Hell or High Water (2016)
Chris Pine ja Ben Foster ryöstelevät pankkeja Texasin pikkukaupungeissa. Jeff Bridges jahtaa heitä ja vittuilee samalla työkaverilleen minkä ehtii. Tämä elokuva ei sinänsä tarjoa mitään mullistavaa ja uutta, mutta tekee kaiken hemmetin hyvin. Pine ja Foster tekevät kovaa jälkeä rooleissaan. Joku tässä Sheridanin tyylissä vaan uppoaa meikäläiseen. Ollaan aina kaukana isojen kaupunkien valoista ja avusta, luonto on vahvasti läsnä, väkivalta on nopeaa, rajua ja veristä. Vaaran elementti on vahva, tuntuu siltä että kuka tahansa voi kupsahtaa koska vain.
Tykkäsin varsinkin Fosterin hahmosta. Kaveri osaa näytellä näitä nollasta sataan herkästi kiihtyviä tyyppejä. Monipuolinen näyttelijä.
juu ton avatarin laitoin sen innoittamana ku laitoin leffan tilaukseen ja katsoa se pitkästä aikaa enkku subeilla ku ei suomiteksteillä löytynyt mistään.
Memories of Murderin ja Parasiten ohjaajan leffa. Tyttö löytyy rakennuksen katolta murhattuna. Miespääosan esittämää poikaa epäillään tytön murhasta ja kyseisen pojan äiti tekee kaikkensa todistaessa et poikansa ei ole syyllinen.
Tässä on hyvin samanlaiset lähtokohdat kuin Memories of Murderissa. leffassa on nimittäin ihan vajakki se kaveri ketä epäillää murhasta, samoinkuin Memories of Murderissa oli myös täysvajakki ketä mm epäiltiin.
Leffassa on loistava tarinan kerronta, dialogi ja näyttely. Kaikenlaisilla pienillä ovelilla jipoilla leffa laittaa jo melkein alussa miettimään et onkohan ne oikeita vihjeitä liittyen siihen kuka leffassa on lopussa syyllinen vai onko ne vaan tarkoituksella harhaanjohtavia vihjeitä. Kaikista otteessa pitävin juttu on et saa pähkäillä tosi kiinnostuneena mahdollisia epäiltyjä ja leffa oltiin osattu niin hyvin että ei tiennyt yhtään kuka on syyllinen, ennenkuin se lopulta paljastettiin. Kaikenmaailman koukeroita jotka menee tiettyjen juonikuvioiden kanssa monitasoiseksi ollen älykäs leffa. Leffa ei myöskään laahaa tai toista itseään missään vaiheessa.
Naispääosan esittäjän, syytetyn pojan äiti on creepy jo alusta asti. Jotenkin täysin hajamielinen ja totaalisen ylireagoiva, äkkipikainen, sairas ja mä aistin et tuon pelottavan naisen pinnan alla on varmasti jotain vieläkin diipimpää ja lopulta paljaistuikin kokonaan naisen luonne. Ihan helvetin hyvin kyllä näytteele, sitä ei voi kiistää.
Kova leffa mut jos verrataan vaikka Memories of Murderiin, niin jää karmivuudessa jälkeen 10-0 ku Memories of Murderiin johtuen se on vaan lyhyesti sanottuna paljon karmivammin osattu tehdä kaikinpuolin ja siihen kun yhdistetään se et Memories of Murder perustuu tositapahtuminen + vielä sekin seikka et
Todella asiallinen leffa. Katsoin myös perään amerikkalaisten tekemän "version" elokuvasta. Ei kyllä pärjää millään tavalla orkkis Nikitalle vaikka Fonda ihan jees roolin vetää "remakessa"
Niitä ku ei oo montaa hyvää löydy sieltä.
kun sitä tekstiä ei näy tuossa. 
olkoot sitten.
juonen edetessä hahmo kehittyy hyvin vahvaksi ja välitettäväksi hahmoksi, eikä mitään paperia ole hahmo.
