Elokuva-arvostelut!

[Jerico]

Tullut taas katseltua paljon leffoja ja laitan nopeat mietteet kaikista.

Sweet Girl (2021)

Aika perus kostotarina, joka menettelee aina lopun twistiin asti.

Spoiler

Kun paljastui että Momoa oli kuollut siinä alun junamyllyssä ja hänen tyttärensä hoiteli niitä ammattitappajia niin meni se loppukin fiilis. Ei vaan toiminut mulle.

Muutenkin näissä leffoissa on aina niitä juttuja mitkä pitää vaan hyväksyä, kuten että päähenkilö osaa aina pölliä auton ja käynnistää sen. Tai kävelee takaovesta sisään johonkin vartioituun rakennukseen jne.

4/10

Wind River (2017)

Katselin Taylor Sheridanin upean frontier trilogian eli Sicario, Wind River ja Hell or High Water. Varsinkin Sicariosta täytyy kirjoitella joku kerta pidempi arvostelu. Sen verran hieno leffa on kyseessä.

Jeremy Renner tekee yhden parhaista rooleistaan tässä rikosdraamassa, joka sijoittuu intiaanireservaattiin Wyomingin osavaltiossa. Myös Elisabeth Olsen on hyvä agenttina joka on kaukana mukavuusalueeltaan. Tämä leffa jää aina mieleen kun sen on katsonut. Surumielinen, koskettava, raivostuttava, jännittävä. Tässä on kaikkea sitä mistä pidän.

Spoiler

Jeremy Renner sai tuntemaan tuskaa siitä mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Hieno suoritus! Aivan toiseen päähän heitti taas se kohta missä selviää mitä sille naiselle tapahtui, joka löytyy alussa lumesta ilman kenkiä. Rinnassa tuntuu kun lopussa Rennerin hahmo jää istumaan tapetun tytön isän kanssa sinne pihalle.

Elokuva ottaa vahvasti kantaa siihen miten Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita kohdellaan.

9½/10

Willy´s Wonderland (2021)

Nicolas Cage ei puhu sanaakaan koko elokuvan aikana ja hakkaa hengiltä robottinukkeja. Tiesin että kyseessä on tarkoituksella tehty c-luokan leffa, mutta oli silti ihan sysipaska. En tiedä minkä aivovaurion takia päätin silti katsoa tämän

Joskus nämä toimivat harmittomana kertakäyttöviihteenä, mutta tämä ei iskenyt yhtään. Cage menee ihan hukkaan kun ei puhu mitään, kamera heiluu kun vuoristoradalla aina kun jotain tapahtuu, henkilöhahmot ovat paperinohuita ja ärsyttäviä (tarkoituksella varmaan, silti paskaa), kauhutunnelmaa ei ole lainkaan yms. Lisäksi leffa tuntui kestävän ainakin kolme tuntia. En suosittele.

2/10 koska Caylee Cowan oli kuuma kuin mikä

Hell or High Water (2016)

Chris Pine ja Ben Foster ryöstelevät pankkeja Texasin pikkukaupungeissa. Jeff Bridges jahtaa heitä ja vittuilee samalla työkaverilleen minkä ehtii. Tämä elokuva ei sinänsä tarjoa mitään mullistavaa ja uutta, mutta tekee kaiken hemmetin hyvin. Pine ja Foster tekevät kovaa jälkeä rooleissaan. Joku tässä Sheridanin tyylissä vaan uppoaa meikäläiseen. Ollaan aina kaukana isojen kaupunkien valoista ja avusta, luonto on vahvasti läsnä, väkivalta on nopeaa, rajua ja veristä. Vaaran elementti on vahva, tuntuu siltä että kuka tahansa voi kupsahtaa koska vain.

Tykkäsin varsinkin Fosterin hahmosta. Kaveri osaa näytellä näitä nollasta sataan herkästi kiihtyviä tyyppejä. Monipuolinen näyttelijä.

9/10

ihan mielenkiintoisia mietteitä Alicialla. Tää on muuten jäätävän ahdistava tositapahtumiin perustuva leffa.

Naisen kivitys (2008) ⭐ 7.9 | Drama

1h 56m | K-15

www.imdb.com

Tuo Lilja 4-Ever oli sen verran jäätävä kokemus etten halua edes katsella tuota kivitysleffaa. Varsinkin kun tietää että tuota tapahtuu edelleen.

ps: hieno avatar sulla @Tigre

Pitäisi katsella taas tuo Babadook ja arvostella se. Tykkään ihan helvetisti siitä.

 

[Tigre]

juu ton avatarin laitoin sen innoittamana ku laitoin leffan tilaukseen ja katsoa se pitkästä aikaa enkku subeilla ku ei suomiteksteillä löytynyt mistään.

 

[Tigre]

Mother (2009) - IMDb 7,8

Memories of Murderin ja Parasiten ohjaajan leffa. Tyttö löytyy rakennuksen katolta murhattuna. Miespääosan esittämää poikaa epäillään tytön murhasta ja kyseisen pojan äiti tekee kaikkensa todistaessa et poikansa ei ole syyllinen.
Tässä on hyvin samanlaiset lähtokohdat kuin Memories of Murderissa. leffassa on nimittäin ihan vajakki se kaveri ketä epäillää murhasta, samoinkuin Memories of Murderissa oli myös täysvajakki ketä mm epäiltiin.

Leffassa on loistava tarinan kerronta, dialogi ja näyttely. Kaikenlaisilla pienillä ovelilla jipoilla leffa laittaa jo melkein alussa miettimään et onkohan ne oikeita vihjeitä liittyen siihen kuka leffassa on lopussa syyllinen vai onko ne vaan tarkoituksella harhaanjohtavia vihjeitä. Kaikista otteessa pitävin juttu on et saa pähkäillä tosi kiinnostuneena mahdollisia epäiltyjä ja leffa oltiin osattu niin hyvin että ei tiennyt yhtään kuka on syyllinen, ennenkuin se lopulta paljastettiin. Kaikenmaailman koukeroita jotka menee tiettyjen juonikuvioiden kanssa monitasoiseksi ollen älykäs leffa. Leffa ei myöskään laahaa tai toista itseään missään vaiheessa.

Naispääosan esittäjän, syytetyn pojan äiti on creepy jo alusta asti. Jotenkin täysin hajamielinen ja totaalisen ylireagoiva, äkkipikainen, sairas ja mä aistin et tuon pelottavan naisen pinnan alla on varmasti jotain vieläkin diipimpää ja lopulta paljaistuikin kokonaan naisen luonne. Ihan helvetin hyvin kyllä näytteele, sitä ei voi kiistää.

Kova leffa mut jos verrataan vaikka Memories of Murderiin, niin jää karmivuudessa jälkeen 10-0 ku Memories of Murderiin johtuen se on vaan lyhyesti sanottuna paljon karmivammin osattu tehdä kaikinpuolin ja siihen kun yhdistetään se et Memories of Murder perustuu tositapahtuminen + vielä sekin seikka et

Spoiler

murhaajaa ei saatu ikinä kiinni.

9+

 

[Tigre]

Tän oonkin vuosia sit arvostellutkin mut ku saanu irti kaikkea uutta leffasta.

Memoirs of a Geisha (2005)

Leffa alkaa kun tyttöjen vanhemmat myy kaksi tyttöään kummankin yhteen geishataloon geishan palvelijaksi. Tytöt joutuvat toisistaan eroon. Leffassa kuvataan toisen siskoksista kertovaa tarinaa geishatalossa. Pikkuhiljaa tytön kasvaessa tyttö pääsee/joutuukin itse monien mutkien kautta geishaksi. Tää leffa on vähän kuin opetuskertomus sivistykseksi mitä geishaksi tuleminen tarkoittaa ja mitä kaikkea se vaatii ja helkkarin tyylikkäästi onnistuen tehty sellainen on leffa. Yksi leffan suurimmista plussista on se et 2h25min leffan tapahtumien runsas vaihtelu ja se vaihtelu sisällöltään on suunnattoman upeaa. Pirusti kaikkea erilaista settiä saatu leffa täyteen.

Aika ajoin kuuluva naisääni joka puhuu on päähenkilö geisha Syouri vanhana kertoen tarinaa itsestään todella hienosti. Se geishan koulutus tytön vanhentuessa kohti aikuisikää oli perkuleen hienoa ja lumoavan näköistä musiikkeineen kera huikean visuaalisen loiston kanssa.
Sit tykkäsin ihan pirusti henkilöhahmojen alusta asti kierosta juonittelusta geishakilpailijoitaan vastaan / valta taisteluista heidän välilllä geishaksi tulemiseksi kuka onkaan lumoavin geisha. Nuo toi siistejä koukeroita juoneen. Henkilöhahmot ja näyttely on erinomaista kanssa. Tuossa vaiheessa jossa kerroin että juonittelu alkaa kun tyttö kasvaa aikuiseksi loppua kohden, niin tyrmäävän kaunis Hatsumomo geisha tietää jo alussa et Syourista tulee hänen kilpailijansa kun tyttö kasvaa aikuiseksi. Tuo Hatsumomo on kiero kuin korkkiruuvi ja vie kateellisuudessaan asiat niin pitkälle et huhhuh... Hatsumomo ei pelkästään kieroile päähenkilö geishaa vastaan vaan koko geishatalon johtoa vastaan kapinoi. Lisäksi leffassa on myös ystävien välistä puukotusta selkään mut en kerro mihin keihin liittyen, mut se tuli itelle yllätyksenä. Syvyyttä juonessa sekä hahmoissa. Ajatuksellisia tasoja naiskertoja äänen vertauskuvauksellisissa puheissa koko geisha asiasta kaikkeudessaan.

Sitten se juttu kun Syouri aikuiseksi kasvettuaan on ihastunut Ken Watanaben näyttelemään puheenjohtajaan ja toisinpäin, niin heidän välillä se kemia tunne on erittäin hyvin tehtyä jälkeä. vähäeleisesti ja aistikkaasti, katsekontakteilla jne luodaan ihastumisasiaa. Vaivaantuneita kohtia on myös heidän välillään tosi ovelasti kirjoitetusti ku joku muu mies alkaa Syourille lepertelemään ja samalla Watanaben hahmo juo lisää sakea. Eivät pääse oikein toistensa luo vaikka haluaisivat ja ne kohtaukset jossa heidän välinen kontakti aina kusee niin niitä selkeästi havaittavia vaivaantuneita hetkiä on moneen otteeseen, et se saa katsojassa myötävaivaantununeen olon.

Visuaalisesti häikäisevä leffa. Kimaltelevat silkki kimonot ja viuhkat. Japanilais tyypillisten "veto ovien" läpi heijastuvat auringon säteet, öiset oranssit valopallot kaduilla. Temppelimäisten talojen ulkonäkö ja vaihtelevat vuodenajat. Talvi ja lumisateet oli siistiä tunnelmaltaan ja kevään kirsikkapuut huikean näköisiä. Cinematography: sti Tosi upea leffa.

Koko geisha asia ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Etenkin loppupuolella on kohtaus joka pistää kyllä miettimään et ei oo mikään ilon aihe olla geisha... Tuo kohtaus tekee leffan ennestään ikävän asian sellaiseksi et leffa ei oo mikään kevyt kokemus kun sitä alkaa syvemmin miettimään.

"Geishaksi ei tulla unelmiaan tavoitellen, vaan geishaksi tullaan koska ei ole valinnanvaraa."

ps. taas kymppiä mut ku niin kova leffa niin tälläkin kertaa kympin leffa. Ku tykkään näitä mestariteoksia katsoa uudelleen.

10

 

[Tigre]

The Perfect Storm (2000)

Tää leffa henkilökohtaisesti koskettaa, samaistuttaa ja ahdistaa mua samaan aikaan, johtuen siitä kun isäni on entinen merimies esim Atlantilla, jossa oli ihan älyttömän isot moni metriset laineet ja kerran trombikin oli merellä. Siitä on valokuvakin jonka isä otti. Pystyn samaistumaan naisten ikävään merimiesten lähtiessä, kun ite olin pieni niin oli aina tosi kova paikka kun isä lähti merille moneksi viikoiksi ja kun olivat päässeet merille Atlantille niin hitto mua ahdisti aina ja toivoin et kaikki menee hyvin siellä.

Leffa alkaa hyvin jossa pohjustetaan tutustuttaen henkilöhahmot, merimiehet ja heidän naisensa. Todella laadukas näyttelijäkaarti. George Clooney, Mark Wahlberg, John C. Reilly ja William Fichtner. Prison Breakia katsoneena tuo Fichtner muuten vetää siis ihan helvetin hyvää roolia. Loistava näyttelijä. Clooney kapteenina varastaa shown tässä leffassa. hänen hahmonsakin on sellainen et viihtyy yksin ja erottuu muusta porukasta. sit kun muut halusi lähteä kotiin koska myrsky on vastassa niin Clooney pitää periaatteistaan kiinni et mennään läpi vaikka olisi mikä myrsky edessä. Lopussa Clooneyn hahmo on kuin vanha merimiesten lojaalius alusta kohtaan et

Spoiler

kapteeni hukkuu laivansa kanssa.

Sen voi jo arvata alussa et kun miehistö keskellä merta pienessä paatissa et millaisia erimielisyyksiä, vittuilua ja jopa tappeluita on kun on pinna kireällä. eikä luonnollisesti pääse vitutusta karkuun mihinkään... kun ollaan keskellä merta.

Miinuksista sitten niin kun se kunnon myrsky tuli niin leffa menee itseään toistavaksi todella pahaksi. Varmaan 1h kesti ihan samaa selvitymistaistelua. Sit oli typerästi tehty kun oli muitakin merihädässä olevia tyyppejä jonka takia pääjuoni henkilöineen lähti osittain raiteiltaan et se pilasi leffaa,

Ihan ok hyvä leffa jolla antaisin 9 mut noiden miinuksien takia kokonaisuus kärsi ja annan tälle 8-

8-

 

[Tigre]

The Babadook (2014)

Tää ei oo mikään muuten vaan pöö mörköjä ilman sen syvempää syytä vaan leffa ei nimestään huolimatta pääteemaltaan kerro babadookista vaan traumasta miehensä kuolemisesta auto kolarissa johon tulee liikaa lisätekijöitä naisen pääkoppaan. Tässä leffassa on jotain ihan omanlaista toteutus tyyliltään millä se poikkeaa musta täysin nykykauhu genrestä. leffa alkaa tosi ahdistavalla kohtauksella jossa nainen näkee painajaista miehensä kuolemisesta auto-onnettomuudessa. Nainen on elännyt selvästi jo pidemmän aikaa jonkin asteisessa psykoosin rajamailla ja nyt tulee trauman päälle liikaa tekijöitä.

Hankalat ystävyys suhteet välien mennessä poikki pääosa äidin pojan käytöksen takia, sit myös koulusta soitetaan pojan käytöksestä. Tuosta jatkuvasta pojan käytöksestä nainen väsyy entistä enemmän. Sit babadook kirjan totaalisen häiriintynyt sisältö yhteydessä pojan kauheaan huutamiseen ja vouhotukseen babadookista saa naisen mielen laukkamaan ja hemmetin pahasti ja nyt tosiaan se babadook kirja ja pojan hössötys siitä kirjan möröstä toimi pitkään kyteneenä ja nyt laukaisevana tekijänä naisen rysähtäessä psykoosiin. Pelottavan todentuntuisesti nainen kyllä romahtaa psykoosiin joka kumpuaa miehensä kuolemasta joka on patoutunut naisen mielen syvyyksiin.

Jänniä tehokeinoja käyetään psykoottisuuden pahentuessa. Nainen nukkuu peiton alla ja pikakelauksella onkin jo aamu ja ihan kuin nainen olisi ollut koko yön jossain valveunessa ja kohtia on monia joissa nainen ei tiedä onko hereillä vai unessa. Sit leffssa ei ole yhtään säikäytyksiä mistä plussaa. Vaan kylmäävää tunnelmaa luodaan pimeydellä, kuvataan naisen mielen tehdessä kepposia ja naisen totaalisen väsynyttä ja hajallaan olevaa naamaa kuvaten, joka kasvatti immersiota leffaan paljon tuo naisen täydellinen näyttely. Lisäksi yleisellä hiljaisuudella luodaan kuumottavaa tunnelmaa ja se et babadookia ei näytetä liikaa ja tyylikkällä tavalla esim naulakossa roikkuu linnun pelättimen näköinen musta hahmo. Se oli kanssa häiriintyneisyyden tehokeino et telkkarista tuli joka kanavalta jotain tosi karseeta pirun ahdistavia häiriinyneitä näkyjä. Loppua kohden menee koko ajan vaan pelottavammaksi. Se babadookin nariseva ja koriseva ääni voittaa 10-0 kaunaleffojen korinan ollen niin puistauttavaa et laitoin kuulokkeista ääntää paljon hiljemmalle... Niin ja se kirja oli pirun häiriintynyt ja ahdistavan ennustuksellinen.

Kaikki genret mukaan laskien

9+

 

[Tigre]

Mother leffan arvostelun jälkeen leffa muhinut ja muhinut päässä mennen ihan helvetin kovemmaksi kuin kun sen ekaa kertaa katsoin ollen nyt musta 10 leffa.

leffa et piti ihan ostaa discshopista vaikka löytyy c moresta. Pitäähän tollainen mestariteos omaan leffa hyllyyn saada.

 

[korpipaa]

Elokuvan oikea nimi, tulisi totuuden nimissä olla:
Shake Eyes - GI.Joe been around for decade

Tämmöinen ninjan syntymästä kertovassa elokuvassa toivoisi taistelukohtauksien olevan aivan huipputasoa. Olettaisit niiden olevan elokuvan yksi myyntivalteista.
Valitettavasti et juuri näe elokuvan taistelukoreografiaa, koska he jostain syystä palkkasivat epileptisen apinaeläimen kuvaamaan juuri taisteluita.

Päähahmo on valitettavan yksi tasoinen, kostomielessä jatkuvasti ja tämä ajaa hänen koko motivaatiota. Tämän turvin hahmo käyttäytyy kusipäisenä ja epämiellyttävänä lähes koko elokuvan.
Jos tämän jälkeen vielä kiinnostaa lukea loppu arvostelu, se löytyy alta
Jälleen yksi huono leffa tullut teatterissa nähtyä
Olettaisin että olisi ihan päinvastainen kuva tarkoitus saada hahmosta, jonka pitäisi olla GI. Joe ryhmän tärkeimpiä hahmoja.
Hän ei puhu koska ei kykene tai vannoi elinikäisen hiljaisuuden, on puhdas sydämminen ja toimii moraalisesti oikein.
Hahmolla on sarjakuvissa 12 mustaavyötä eri taistelulajeista, mutta elokuvassa ei missään vaiheessa edes puhuta että hän olisi saanut minkäänlaista
kamppailulaji koulutusta. Elokuvassa näytetään lyhyesti kun hän harjoittelee jonkinlaista ninjailua mutta erittäin köyhäksi jääden.
Snake eyes pelastaa henkilön hengen jonka jälkeen olettaisit että tämä antaisi motivaatiota pysyä hänen ystävänä. Henkilö kutsuu hänet kotiinsa ja osaksi perhettä
mutta tämäkää ei vaikuta mitenkään, vaan pettää hänet useita kertoja vedoten haluunsa kostaa. Tämä lopulta aiheuttaa sen että pidät elokuvan sivuhahmoja
moraalisempina ja mielekkäämpinä hahmoina ja pystyt heihin samaistumaan ja kannustamaan heitä. Kun Snake eyes jatkuvasti aiheuttaa muille hahmoille harmia,
tämä vähentää kiinnostustasi, elokuvaa ja päähahmoa kohtaan.
Erikoisesti trailerit paljastavat viimeisen kohtauksen jonka jälkeen se loppuu ja tekstit alkavat. Myös tekstien jälkeinen stinger näytetään trailereissa :D
Kaiken kaikkiaan elokuva tappaa GI.Joe franchise ensimmäiseen elokuvaan samallalailla kuin Tom Cruisen Mummy teki Universalin Monsterverse.
Sillä poikkeamalla että Mummy elokuva sentään tuotti rahaa elokuvateattereissa.

 

[Tigre]

Vähän aikaa sit tulleen jatko-osan takia halusin katsoa ensin ekan osan, koska en muistanut siitä tyyliin mitään kun se rakettilelu jutun... aattelin et saa kakkosasta paljon enemmän irti ku tuoreessa muistissa on asiat.

A Quiet Place (2018)

Alussa kerrotaan että suurin osa maapallon ihmisistä on kuollut joidenkin jostain tulleiden olentojen takia, jotka saalistavat äänen perusteella. Hyvä pohja dystoopiselle leffalle ja se lisäsi hienosti dystoopisuuden tunnetta et kuvataan täysin kuolleita ja ränsistyneitä katuja ja kaupunkeja joka oli aika creepyä. Leffassa perhe yrittää selvitä tässä toivottomassa tilanteessa ja koska olennot saalistavat äänen perusteella, niin on oltava aivan helvetin hiljaa. Pirun ahdistavaa kun alussa perhe on kaupassa etsimässä tarvikkeita, et milloin joku tippuu hyllyltä lattialle. Perheen nuorin poika ottaa paristoilla toimivan rakettilelun salaa mukaansa ja teki melkein mieli huutaa ruudun läpi et älä nyt saatana ota sitä mukaan. Tuossa kun sit lähtevät kotia niin karmi koko ajan et milloin se raketti alkaa soimaan ja... rohkea ratksaisu tossa alussa josta paljon plussaa.

Hienoja tehokeinoja on mitkä vaikeuttavat ja paljon et pysyy hiljaa. Naulaan astuminen, nainen raskaana josta arvata saattoi et nainen synnyttää jossain vaiheessa ja miten syntynyt lapsi pidetään hiljaisena? Hienosti keksittyjä jippoja ohjaajalta just nuo et miten kiikutaan hiljaa pysymisen rajamailla tosi tehokkaasti. Leffassaon tosi hienosti alusta loppuun katkeamaton jännitys, ei tuu mitään hetkiä jolloin tuota jännitettä ei olisi joka on hienoa koska muuten intensiteetti katkeaisi ja pelottavuus häviäsi. Leffa kestää vaan 1h26min joka oli tosi sopiva kesto tällaiselle supisemisleffalle, 2h sitä hiljaisuutta olisi ollut ehkä mennen liian itseään toistavaksi.

Perheen välisten henkilöhahmojen yhteys on hyvin ja myös koskettavasti tehtyä jälkeä, joka saa leffassa välittämään perheestä ja heidän mahdollisista kohtaloistaan paljon. Loistava näyttely lisää uskottavuutta, etenkin Emily Blunt on huikee näyttelijä.

Hiton kuumottava leffa idealtaan ja idean loistavalta toteutukseltaan. Jos ois karmivuus asteikko 1-5 niin antaisin 4. Btw ihan karmeeta ääntä piti ne olennot, hyi helevetti. musiikit on kanssa tosi kuumottavia.

9

A Quiet Place Part II (2020)

En odotukset tältä mitään kummempaa koska jatko-osa. Pelkäsin ennen katsomista et tää on varmaan samanlaista hiljaisena hiippailemista toisten sitä samaa kaavaa. Leffa kuitenkin yllätti mut joiltakin asioilta. Oli mukavan erilainen kun vertaa ekaan osaa. Ekana vois mainita et leffa alkaa ekasta päivästä jolloin otukset hyökkäsi. Oli tosi siisti aloitus leffalle. Tuon alun jälkeen hypätään siihen mihin eka osa loppui. Onneksi eivät jääneet jumittamaan samaan paikkaan vaan lähtivät tien päälle reppu selässä ja haulikko kädessä. Tuli Walking Dead fiilikset tuosta. Tää leffa on siitä myös erilainen kuin eka et on pääosin valoisaa. vaihteeksi myös mukavaa et on paljon enemmän äänellistä dialogia.

Miinuksiakin löytyy. Tää häviää ekan osan yksinkertaiesti paremmalle toteutukselle joka saralla, sit ne otukset ei karminut lähimainkaan kuin ekassa osassa. . niitä ei näytetty juurikaan pimeyden seasta. "se mitä ei näe pelottaa" tässä kun niitä otuksia oli päivänvalossa niin ei pelottanut yhtään, vaan jännitti vaan jonkin verran. Lisäksi ykkösessä sitä riipivää musiikkia käytettiin paljon tehokkaammin kuin tässä kakkosessa. Sit sekin et siinä missä eka osa oli loppuun asti kuin painekattila tunnelmaltaan, niin tässä homma meni lopussa kaoottiseksi ja tapahtumat alkoivat pomppia sinne tänne eri henkilöiden tapahtumiin, söi kyllä tehokkaasti kuumottavuutta.

7½

 

[Tigre]

Ad Astra (2019)

Brad Pittin tähdittämässä leffassa tietynlaiset sähköpurkaukset avaruudesta uhoavat tuhota maapallon ja siksi lähdetään etsimään elämää avaruudesta sekä mahdollisesti myös elossa oleva Pittin hahmon isän etsiminen neptunuksen lähelle.

Leffa on tehty Pittin hahmon pohdiskelusta kaikesta kestäen sitä pohdiskelua alusta loppuun. Siinä ei tosin mitään vikaa ollut siinä pohdiskelussa vaan leffat miinukset on muualla. Alussa ja myöhemmin monien psykologisissia testeistä huomaa miten alakuloinen ja väsynyt mies on. Se ei ollut surua, ikävää, traumoja vaan miehestä huokuu menetys joka oli mun käsitykseni mukaan tehnyt miehestä mieleltään jotenkin kadoksissa olevan, miettien missä hänen paikkansa on ja oli jne. Tosi hyvää pohdiskelua ja se on leffan ehdoton ykkösjuttu, antaisin 8 asialle mut JOS vertaa niin ne on selitetty niin selvästi että niistä pohdiskeluista saa helposti otteen ja täten sen takia jäävän pinnallisen tuntuiselta pittin hahmon pohdiskelut ettei ihan 10 tasoa ole. Jos vertaa leffoja missä on paljon pohdintaa niin älyttömän hyvä esimerkki on Javier Bardemin tähdittämässä Meri Sisälläni. Siinä on monitasoisia ajatuksellisia tasoja joita voi löytää eikä välttämättä yhdellä katselulla.

Takas tähän leffaan. Se maapalloa uhkaava asia teemana sivutettiin aivan täysin mitä helvettiä? Alussa mainittiin siitä ja thats it. Toinen teema, avaruuksien syvyyksin mentäessä, niin ei olla saatu minkäänlaista tunnetta et ollaanpas kaukana kotia. ei mitään. Interstellar hakkaa tuon kaukaisuuden tunteen ja ahdistavuuden tunteen et päästänkö sieltä jostain takaisin 10-0. Muutenkin interstellar voittaa tän leffan 10-0.
Leffan isoin teema, se isän etsiminen oli kanssa paskaa, ei siis mitään kemian tunnetta isä-poika teemassa ollut.

Ainut tosi kova juttu leffassa oli kun avaruusasemalla kaveri meni tikkaita alas ja alla näkyi maapallo, henkeäsalpaavan näköinen kohta.

6

 

[korpipaa]

Saat parhaan nautinnon ja kokemuksen elokuvasta, kun näet sen, tietämättä yhtään mitään!!
Elokuvan parasta antia, oli mysteeri ja sen ratkeaminen, osan valitettavasti pystyit jo ennalta arvaamaan, mutta neuvoisin, että annat elokuvan kertoa tarinan etkä pähkäile itse sitä.
Enemmän mysteri/thrilleri vaikka kauhua ja verinen.
Ikinä ei uskoisi että kyseessä on James Wan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, hänelle poikkeavasti oman tasoluokan alitus, varsinkin kauhu genressä.

Hämmästyttävä konsepti, erikoiset kamerakulmat ja pyyhkäisyt. Verisempi kuin luulin. Kiinnostava mysteeri piti yllä jännitystä/tunnelmaa.
Hahmot ovat litteitä. Näytteleminen on heikkoa, paikoin muistuttaa/jäljittelee 70-luvun, B-tason kauhuelokuvia. Anna Wallis on elokuvassa hyvä muttei loistava.
Heikot ja väärin tai erikoisesti tehdyt leikkaukset voivat häiritä. Noloa/kankeaa ja väärissä kohdin olevaa huumoria. Konseptin toteutus ei ollut niin hyvä kuin olisi toivonut olevan.
Kaiken kaikkiaan monista puutteista huolimatta konsepti oli kiehtova sekä mieleenpainuva. Elokuva tekee käännöksen loppu puolella, tämä on hiukan poikkeava muttei välttämättä häiritsevä asia.
Elokuva oli erittäin hyvä kokemus, muttei mikään erityisen hyvä elokuva.

 

[Luni]

Ilmeisesti Wan tarkoituksella teki juurikin kunnianosoituksen vanhoille b-luokan kauhu rainoille, tahatonta komiikka ja niin noloja/myötis hetkiä. Itse tykkäsin elokuvasta paljonkin, juuri yllä olevien asioiden takia. Elokuvahan ei kestä toista katselu kertaa, niin hyvin kuin moni muu elokuva. Eihän elokuva todellakaan ole niin sanuttu hyvä elokuva, silti se vaan upposi itseeni jollain kierolla tavalla.

 

[Tigre]

Moon (2009)

Kuusta on tullut maalle todella tärkeä energianlähde ja Sam Bell (Sam Rockwell) on siellä melko lyhkäisellä työkeikalla (3 vuotta).yksinään... Kaverinaan vain robotti nimeltä Gerty, joka auttaa Samia työasioissa, tekee hänelle ruokaa, lohduttaa, jne. Samilla on työvuoroansa jäljellä enää vain 2 viikkoa. Hän joutuu kuumönkijällään onnettomuuteen, herää asemaltaan ja saa pian huomata, että jotain todella kummallista on tapahtunut.

Leffan tietäneet tietää sen kloonijutun ja vaikka on käytetty idea, niin ei se mua häirinnyt tässä leffassa pätkääkään. Tyylikäs leffa johon sopii täydelliesti lause "joskus vähemmän on enemmän." todella massasta poikkeudellisen tuntuinen. Toteutus tapa on niin tyylikäs ja mm miettiä et miltä tuntuis ite olla yksinään kolme vuotta kuussa.

Sit sekin et on kyllä hyvällä tavalla ihan jäätävän kolkko leffa tunnelmaltaan. Kolme vuotta kuussa monotonisella äänellä puhuvan robotin kanssa. Sit sitä kolkkoutua lisää yleinen hiljaisuus, pimeys, yksinäisyys, aseman vitivalkoiset seinät, eikä ne kuun maisemat kovin reheviltä näytä. Karun tuntuista ku tyyppi ajaa mönkijällään kuussa ihan täydessä pimeydessä ja maapallokin näyttää vaan kaukaiselta pieneltä pallolta, et maapallon näkemistä ei voi fiilistellä leffassa lainkaan. tän leffan tunnelmassa on jotain sen kolkkouden tunteen lisäksi jotain erittäin erikoista. Tunnelmaltaan hypnoottisen uinuva ja valveunen sekoitus, ku mies hereilläänkin näkee harhoja.

Ei muuten paljon ilon aiheita ole leffassa. Pääpointtina leffassa toimii hienosti ihmismäisyys, ihmisten kloonaus, identiteetin horjuminen ku kloonit juttelee keskenään ihmismäisten kloonien kiertokulku. Aika karusti kyllä leffassa tehty tuo miten kiertokulku toimii kun sitä aattelee. ahdistavaa, mutta eniten surullista ja haikeaa. Myös teknologian ja ihmisten julmuus näkyy leffassa, sillä aidon ja tuntevan ihmisen ohi ajaa tärkeämpänä seikkana kuusta saatava materiaali jota maapallo tarvitsee. Loppu on kanssa loistava kun

Spoiler

laittaa sen mönkijän ajamaan sitä sateliittitornia päin niin sai ihmiskunta tietää et miten ihmisen julmuus näkyi siinäkin et tarkoituksella tehty juttu et ei olisi suora yhteys maahan.

9

 

[Luni]

Moon on hyvä elokuva ja itselläni vaikka juoni on mitä on, niin tietyn ajan päästä pystynyt katsomaan uudestaan. Rockwell loistaa kuten yleensä. Tigre kyllä niputtaa järjestäen hyviä elokuvia sekä arvostelut on todella asiallisia.

 

[Tigre]

iso kiitos!

 

[Jerico]

Dyyni (2021)

Tässä ehkäpä se eniten odottamani elokuva tältä vuodelta. Ohjaajana yksi suosikeistani Denis Villeneuve, joka ei ole huonoa elokuvaa vielä saanut aikaan. Näyttelijäkaarti on vähintään vakuuttava. Perustuu Frank Herbertin novelliin, joka on inspiroinut mm. Tähtien Sotaa. Olen sen ensimmäisen novellin lukenut joskus kauan sitten ja en kyllä muista siitä oikein mitään. Joten voisi sanoa että menin teatteriin ihan "peruskatsojana".

Villeneuve on jo todistanut osaavansa tehdä tieteiselokuvaa (Arrival) ja voin ainakin omasta puolestani sanoa että tyyppi tekee jälleen kovaa jälkeä.

Elokuva sijoittuu pitkälle tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat levittäytyneet ympäri maailmankaikkeutta. Keisari hallitsee tätä imperiumia ja hänen alamaisinaan toimivat aateliset suvut. Planeettojen väliset matkat mahdollistaa vain yhdeltä hiekkaplaneetalta löytyvä rohto, joka myös pidentää ikää ja antaa muitakin etuja. Arrakis-planeetta on mukava paikka olla ja yrittää. Päivisin on 50 astetta lämmintä, hiekan alla liikkuvat jopa 400 metriä pitkiksi kasvavat madot, ja toinen kilpaileva suku nimeltä Harkonnen heittää kapuloita rattaisiin sabotoimalla rohdon keräämiseen liittyviä koneita. Eikä se jää vain sabotoinnin tasolle.

Teknisesti Dyyni on taattua Villeneuven laatua. Tehosteet, lavasteet, puvustus toimivat kuin junan vessa. Visuaalisesti leffa on upea. Kaikki elokuvan koneet, aseet ja muu tuntuu vain sopivan tosi hyvin siihen maailmaan. Hans Zimmerin musiikki tukee elokuvan tunnelmaan sukeltamista. Leffan maailma imaisi mukaansa ja eipä tullut kelloa vilkuiltua, vaikka kestoa on 2,5 tuntia. Rytmitys oli omaan makuun juuri sopiva.

Pääosan kaveri Timothée Chalamet on itselleni melko tuntematon näyttelijä, mutta hyvin hän kantaa tämän massiivisen ja eeppisen tarinan alun. Rebecca Ferguson on tosi hyvä roolissaan äitinä, jolta löytyy myös salaperäinen ja taisteleva puoli. Muutkin tekevät hyvää työtä ja varsinkin pahisosaston kirjaimellisesti isoin tyyppi eli Stellan Skarsgårdin esittämä Paroni Harkonnen on kaikin tavoin iljettävä tapaus. Skarsgård on aina takuutuote kun haetaan vastavoimaa hyviksille.

Ainoat miinukset mitä tulee nyt mieleen olivat leffan loppuminen täysin kesken. Tämä on toki ymmärrettävää kun lähdemateriaalin laajuuden takia oli mahdotonta saada kaikkea mahtumaan yhteen elokuvaan. Heti alussa tehdään selväksi että nyt tulee osa 1. Toivon todella että elokuva saa tarpeeksi yleisöä, jotta saisimme lisää tätä. Näin hienosti tehtyä tieteiselokuvaa ei usein tule.

Samoin muutaman hahmon kehitys jäi melko vähälle tai heidän kohtalonsa mysteeriksi. Toki (toivottavasti) tulevat osat vastaavat niihin kysymyksiin mitä itselle jäi. Pitäisi lukea taas se novelli muistin virkistämiseksi, mutta toisaalta en haluaisi spoilata itseäni liikaa.

Villeneuven tyylin tuntevat tietävät mitä on luvassa.

Ensipuraisulla 9/10

 

[J.Jake]

Mulle Villeneuven dyyni oli pettymys.

Jotain kohtauksia oli rakennettu suoraksi kunnianosoitukseksi Lynchin loistavalle '84-versiolle. Siitä plussaa.

Omalla kohdalla romaani ja varsinkin aiempi elokuva on hyvinkin tuttu joten pysyin tarinassa hyvin mukana. Joissain kohdissa en voinutkaan välttyä ajatukselta että Villeneuve teki leffaa diggareille. Niin paljon jäi asioita sanomatta. Ehkä ohjaaja tosiaan ajatteli katsojien kyllä tietävän, ennalta, mistä on kysymys. Hienoa, mutta ehkä epätodenäköistä nykymaailmassa?
Lynchin elokuvassa tämän hoiti kertoja tai henkilöiden ääneen tuodut ajatukset. Jälkimmäisiä oli niukalti tosin tässäkin.

Kuvat ja äänikään ei sitten lopulta päässeet odotusten tasolle. Taitaa scifissä olla nykyään vain tapana tuutata kaiuttimiin täysillä jotain ja uskoa että penkin tärinä riittää?
Muutama hieno laajakuva, mutta onhan noita CGI maisemia, silhuetteja nähty.

Mahdollinen loppuosa varmaankin silti katsottava

7½ / 10

 

[Tigre]

The Hunt for Red October (1990)

Neuvostoliittolainen sukellusvene punainen lokakuun kapteeni käskee kurssin Yhdysvaltoja kohti mut kukaan ei tiedä hänen tarkoitusperiään. Leffassa on jäätävän kuumottavia läheltä piti tilanteita sillä kun luonnollisesti niitä sukellusveneitä on muitakin meressä, jotka ei meinaa ottaa selvää mitkä ovat toisten alusten miehistön tarkoitusperät. Ahdistavaa myös ku leffassa ei tiedä onko Neuvostoliiton sukellusveneen tarkoitus aiheuttaa konflikti Usan kanssa vai mitä ihmettä ja mitkä ovat Conneryn esittämän päälikön tarkoitusperät.

Noin 15 min päästä alusta tulee karu kohta jonka jälkeen Sean Connery on pelottava mies, oli sen verta voimakas kohtaus nimittäin. Leffassa aisti et sukellusveneen sisäisen porukan ryhmäpaine joutuu vielä todella koville. Leffassa hienosti jo alussa aletaan luomaan painetta ja pahaenteistä sillä karulla kohtauksella. Sit mua ahdisti se kun kuvataan välillä sukellusvenettä ulkoa päin, niin se veden kohina ja paineen ääni joka kertoi et ollaan jossain todella syvällä ja esim mahdolliset vesivuodot toisen aluksen torpedon seurauksena. En menis edes ilmaiseksi sukellusveen kyytiin, en vaikka maksettaisi.. liian klausftrofobista.

Klaustrofobiasta tuli muuten mieleen, et tää leffa on sellainen, jossa sitä on mut koska on nähnyt Das Bootin niin sen jälkeen tän leffan klaustrofobisuus jää suht laimeaksi. Toki mukavan jännittävä painekattilan tunnelma on tässäkin, mut Das Bootissa se on jotain karmeeta. Leffassa on jatkuvaa edes sun taa ne "315 astetta etelään ja paarpyyriin x ja koneteho 110% iin." juttua mut se oli vaan hyvä juttu koska loi tosi realistista tunnelmaa päällä olevaan tilanteeseen. Sit jos pitäis sanoa yks sana tästä leffasta niin se on Sean Connery. Varastaa kyllä shown kapteenina näyttelynsä, hahmon toteutukselta ja maailman siisteimmältä aksentiltaan. Alec Baldwin ja Sam Neill on myös leffassa, mutta jäävät tosi taka-alalle Conneryn huikeuden takia.

9+

 

[Tigre]

The Handmaiden (2016) - IMDb 8,1

Korea, 1930-luku. Eräs kreivi palkkaa Korealaisisen tytön mukaan suureen ryöstöön. Tytön on ryhdyttävä erään aatelisnaisen palvelustytösksi ja saada nainen rakastumaan kreiviin, jotta kreivi pääsisi käsiksi naisen kalliiseen omaisuuteen.

Oon tehnyt tästä tyyliin 3 vuotta sit tästä arvostelun niin halusin tehdä uuden, koska oli ilmestynyt viaplayhin.

Todella mielenkiintoinen juoni tuollainen että kaksi ihmistä suunnittelee ison ryöstön aatelisnaiselta saaden naisen rakastumaan kreiviin eli ryöstön suunnittelijaan ja täten kreivi pääsisi käsiksi tosiaan naisen omaisuuteen. Todella hienosti tehtyä juonittelua. Tuo ryöstösuunnitelman toteutus on osattu tehdä mielettömän hyvin ja todella otteessa pitävästi niinkuin leffa muutenkin on todella tiukasti otteessa pitävä. Juoni jotenkin tyyliltään johdattelee katsojaa, josta voi arvata et tässä tulee tapahtumaan jotain jossa kaikki tai mikään ei pidä paikkaansa. Ensi kertaa ku joskus katoin oli älyttömän kovat fiilkset niistä ylläreistä.

Leffassa on eri lukuja ja toisessa luvussa kerrotaan miksi niin ja noin kävi ja se miksi noin kävi on iso juonenkäänne leffassa ja leffan juoni paljastuu tuossa todella ovelaksi kiekuraksi jonka jälkeen sitten hienosti jotkut asiat takaumien kautta näytetään kaikki pienet yksityiskohdat miksi kaikki meni niinkuin meni. Hirmuisen kiekurainen ympäri ämpäri sekoitettu taitava palapeli koko leffa. Erittäin taitavasti kyhäilty kokonaisuus.

Tunnelma leffassa on todella hieno, joka johtuu mm hienosta hidastempoisesta kerronnasta, noiden juonikuvioiden toteutuksesta ja hahmojen välisestä kemiasta. Lisäksi hienoa tunnelmaa luo todella taidokkaat sävelet jotka soi pitkin leffaa ja leffa on cinematography:sti tosi hienon näköinen. Tunnelma ei ole lainkaan jännittävä vaan tunnelmassa vallitsee mystisyys.

kuvaus on todella upeaa jälkeä, jossa käytetään paljon lähikuvia mm kasvoihin joissa katsetta nostetaan toisen henkilön silmiin, joka on tehokas keino luoda aitoa kemian tunnetta henkilöhahmojen välille ja samalla vallitsee hiljaisuus. Tuollaisen hienon vähäeleisen ja hienovaraisen ihastumisen lisäksi leffassa on myös paljon erotiikkaa.

Leffa on jaettu kolmeen osaan ja varoituksen sana, Toinen osa on nimittäin ihan häiriintyneen pervoa settiä. vaikka en tykännyt tuosta osuudesta, niin ne upeat musiikit estivät sen mystisen tunnelman katkeamisen. Lisäksi sen sekon pervouden jälkeen leffa palkitsee katsojan näyttäen kahden naisen panemista.

Chan-Wook Park taitaa olla mun suosikki ohjaaja koska KOLME tää The Handmaiden, Sympathy for Mr Vengeance ja Oldboy mahtuvat kaikki mun top 15 listalle.

10

 

[Luni]

Mitäs mieltä Tigre olet Parkin tekemästä Lady Vengeance elokuvasta, joka on Vengeance trilogian viimeinen elokuva? En nyt muista oletko maininnut elokuvan Joint Security Area, millaiset fiilikset jäi, jos elokuvan nähnyt olet?

Edit. Itse odottelen tätä. Siitä on hetki kun Park on ohjannut koko pitkän elokuvan.

Decision to Leave (2022) ⭐ 7.3 | Crime, Drama, Mystery

2h 19m | K-12

www.imdb.com