Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse odottelen tätä. Siitä on hetki kun Park on ohjannut koko pitkän elokuvan.
Huomasin et tuossa on tähdittämässä Tang Wei Lust Caution leffasta. Huhhuh siin on kaunis nainen
Oon tän joskus arvostellutkin mut löytänyt uusia juttuja leffasta.
Ran (1985)
1500 - luvulla eri klaanien välistä taistelua. Eräs sensei pappa joka on ylijohtaja ja haluaa luovuttaa asemansa pojallen ja kun on kolme poikaa niin kaikki ei mene tuon asian kanssa ihan putkeen.
Akira Kurosawan paras leffa musta. Jopa seitsemää samuraita massiivisempi elämys, vaikka kestää vaan 2hm35min ja seitsemän samurai jotain 3h20min. Johtuen että tähän on saatu sisältöä niin paljon leffa täyteen. Leffa on muuten värikuva, en osaa sanoa kumpi on siistimpää Kurosawan leffoissa ollut mustavalkoisuus ja nyt myöhemmin värikuva.
Tässä on ihan jäätävän paljon ajatuksellisia asioita pinnan alla. Leffassa käynnistyy sota monien asioiden takia. kunnian, ylpeyden, lojaaliuden, väärinkäsitysten, ahneuden, vallanhimon, valheiden, juonittelujen, petturuuksien ja ristiriitojen summana syttyy sota. leffassa hahmot pohdiskelee erittäin paljon kaikkea erilaisia asioita mikä mm on moraalisesti oikein.
Entinen ylijohtaja sellainen vanha pappa yritetään surmata joten pappa lähtee turvallisimmille maille. se ylijohtaja ajautuu syystä jota en tiedä mutta täyeen hulluuteen pikkuhijaa. muualla soditaan ja pappa kuljeskelee missä lie. Se miten sota etenee, pohjautuu syviten siihen mailla halmeilla köpöttelevään pappaan, kaikki pohjautuu lopulta leffassa keskiönä olevaan siihen hulluun pappaan.
Mulla kolmannella sijalla kaikista leffoista.
10
Ran (1985)
1500 - luvulla eri klaanien välistä taistelua. Eräs sensei pappa joka on ylijohtaja ja haluaa luovuttaa asemansa pojallen ja kun on kolme poikaa niin kaikki ei mene tuon asian kanssa ihan putkeen.
Akira Kurosawan paras leffa musta. Jopa seitsemää samuraita massiivisempi elämys, vaikka kestää vaan 2hm35min ja seitsemän samurai jotain 3h20min. Johtuen että tähän on saatu sisältöä niin paljon leffa täyteen. Leffa on muuten värikuva, en osaa sanoa kumpi on siistimpää Kurosawan leffoissa ollut mustavalkoisuus ja nyt myöhemmin värikuva.
Tässä on ihan jäätävän paljon ajatuksellisia asioita pinnan alla. Leffassa käynnistyy sota monien asioiden takia. kunnian, ylpeyden, lojaaliuden, väärinkäsitysten, ahneuden, vallanhimon, valheiden, juonittelujen, petturuuksien ja ristiriitojen summana syttyy sota. leffassa hahmot pohdiskelee erittäin paljon kaikkea erilaisia asioita mikä mm on moraalisesti oikein.
Entinen ylijohtaja sellainen vanha pappa yritetään surmata joten pappa lähtee turvallisimmille maille. se ylijohtaja ajautuu syystä jota en tiedä mutta täyeen hulluuteen pikkuhijaa. muualla soditaan ja pappa kuljeskelee missä lie. Se miten sota etenee, pohjautuu syviten siihen mailla halmeilla köpöttelevään pappaan, kaikki pohjautuu lopulta leffassa keskiönä olevaan siihen hulluun pappaan.
Mulla kolmannella sijalla kaikista leffoista.
10
- Liittynyt
- 25.6.2012
- Viestejä
- 3 026
@Tigre vielä yksi Kurosawan leffasuositus jos et ole vielä nähnyt.
View: https://www.youtube.com/watch?v=pCRyjFwwjGA
View: https://www.youtube.com/watch?v=pCRyjFwwjGA
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
No Time to Die (2021)
Craigin aika Bondina tuli päätökseen ja täytyy sanoa että oma suosikkini on edelleen Casino Royale. Aika ristiriitainen maku jäi tästä uutuudesta.
Aluksi ne hyvät jutut. Ohjaus, kuvaus, stuntit eli tekninen puoli on kunnossa. Emme onneksi näe mitään salamaleikkausta toimintakohtauksissa Quantum of Solacen tyyliin. Samoin Hans Zimmer tekee perusvarmaa työtä musiikin puolella. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta sopii leffaan mielestäni.
Samoin näyttelijät tekevät pääosin hyvää työtä. Olen aina pitänyt Craigin tulkinnasta. Ei liian koominen Mooren tyyliin vaan enenmmän Daltonin kaltainen vakavampi sälli. Daltonin Bondit ovat muutenkin lähellä sydäntä.
Mutta elokuva on liian pitkä, muutamat jutut pistivät silmään ja leffan loppu tulee jakamaan mielipiteitä osan kohdalla.
Omissa listoissa tämä menee sinne keskikastiin Spectren ja Quantumin yläpuolelle Craigin aikakauden Bondeissa.
6½/10
Craigin aika Bondina tuli päätökseen ja täytyy sanoa että oma suosikkini on edelleen Casino Royale. Aika ristiriitainen maku jäi tästä uutuudesta.
Aluksi ne hyvät jutut. Ohjaus, kuvaus, stuntit eli tekninen puoli on kunnossa. Emme onneksi näe mitään salamaleikkausta toimintakohtauksissa Quantum of Solacen tyyliin. Samoin Hans Zimmer tekee perusvarmaa työtä musiikin puolella. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta sopii leffaan mielestäni.
Samoin näyttelijät tekevät pääosin hyvää työtä. Olen aina pitänyt Craigin tulkinnasta. Ei liian koominen Mooren tyyliin vaan enenmmän Daltonin kaltainen vakavampi sälli. Daltonin Bondit ovat muutenkin lähellä sydäntä.
Mutta elokuva on liian pitkä, muutamat jutut pistivät silmään ja leffan loppu tulee jakamaan mielipiteitä osan kohdalla.
Tykkäsin siitä että Bondin tarinaa jatkettiin, eikä aloitettu alusta kuten yleensä on tehty. Mutta Bondin tappaminen elokuvan lopussa ei iskenyt itseeni. Ymmärrän sen miten haluttiin sulkea tämä jatkumo, mutta silti. Samoin en tuntenut sitä mitä haettiin kun Bond juttelee viimeisen kerran sen Seydoux`n esittämän Madeleinen kanssa. Pidin tosi paljon Vesper Lyndin ja ja Bondin kemiasta Casino Royalessa, mutta tässä ei päästä siihen samaan. Bond on paljon tunteellisempi kuin yleensä ja toiset tykkää enemmän kuin toiset. Enemmän tuntui kun Felix kuoli siellä laivassa.
Samoin se lapsikuvio on vähän meh ja kliseinen juttu että lasta käytetään taas kerran kiristykseen. Rami Malek meni melko hukkaan tässä elokuvassa. Kaveri käy alussa esittäytymässä ja katoaa kuvasta pitkäksi aikaa. Loppupuolella tyyppi nähdään ja en vain nähnyt hänessä sitä samaa uhkaa kuin esimerkiksi Bardemin Silva. Samoin Waltzin esittämä Blofeld ei vakuuttanut. Aika antiklimaattinen se hänen loppunsa.
Sitten siihen uuteen agenttiin, jolle oli annettu 007-tunnus. Aluksi tuntui että se mimmi oli vain kuittailemassa Bondille. Huvitti kun hahmo vaatii jossain kohtaa että Bondille palautetaan se 007-status. Tuntui että se oli kädenojennus sille osalle, joka ei miellä Bondia muuna kuin miehenä. Jakaa varmasti mielipiteitä tuo hetkellinen uusi 007. Enemmän tykkäsin siitä Ana de Armasin esittämästä agentista. Roolinsa elokuvassa oli aika lyhyt.
Samoin alkoi huvittaa miten pahisosasto on käynyt samalla ampumiskurssilla kuin stormtrooperit . Kukaan ei meinaa osua mihinkään ja kun osuu niin Bondilla ei tunnu olevan kiire suojautua. Kliseitä, jotka ottivat jostain syystä nyt enemmän silmään.
Samoin se lapsikuvio on vähän meh ja kliseinen juttu että lasta käytetään taas kerran kiristykseen. Rami Malek meni melko hukkaan tässä elokuvassa. Kaveri käy alussa esittäytymässä ja katoaa kuvasta pitkäksi aikaa. Loppupuolella tyyppi nähdään ja en vain nähnyt hänessä sitä samaa uhkaa kuin esimerkiksi Bardemin Silva. Samoin Waltzin esittämä Blofeld ei vakuuttanut. Aika antiklimaattinen se hänen loppunsa.
Sitten siihen uuteen agenttiin, jolle oli annettu 007-tunnus. Aluksi tuntui että se mimmi oli vain kuittailemassa Bondille. Huvitti kun hahmo vaatii jossain kohtaa että Bondille palautetaan se 007-status. Tuntui että se oli kädenojennus sille osalle, joka ei miellä Bondia muuna kuin miehenä. Jakaa varmasti mielipiteitä tuo hetkellinen uusi 007. Enemmän tykkäsin siitä Ana de Armasin esittämästä agentista. Roolinsa elokuvassa oli aika lyhyt.
Samoin alkoi huvittaa miten pahisosasto on käynyt samalla ampumiskurssilla kuin stormtrooperit . Kukaan ei meinaa osua mihinkään ja kun osuu niin Bondilla ei tunnu olevan kiire suojautua. Kliseitä, jotka ottivat jostain syystä nyt enemmän silmään.
Omissa listoissa tämä menee sinne keskikastiin Spectren ja Quantumin yläpuolelle Craigin aikakauden Bondeissa.
6½/10
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Candyman (2021)
Toinen pettymys putkeen. Olisin halunnut pitää tästä kun se alkuperäinen on yksi omista suosikeistani. Leffa tekee Halloweenit ja jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa ja unohtaa ne huonot jatko-osat. Suosittelen katselemaan sen ensimmäisen elokuvan ennen tätä jos ei lähimuistissa ole. Ja onhan tämä sarjan toiseksi paras leffa heittämällä, mutta ongelmia oli omaan makuun.
Visuaalisesti ja osin tunnelmaltaan päästiin ekan tasolle, mutta hahmot jäivät ohueksi. Leffa ei ainakaan itseäni pelottanut tai ahdistanut. Muutama siisti kohtaus löytyy. Myöskään soundtrack ei pärjää alkuperäiselle. Rytmitys on myös jotenkin outo kun alussa tuntuu kestävän kun tarina käynnistyy, kunnes leffa pääsee vauhtiin ja sitten juostaan loppuun.
Leffa tuntuu siltä että se on tehty enimmäkseen jenkkien tietylle yleisölle. Yritän selittää tätä alla.
6/10
Toinen pettymys putkeen. Olisin halunnut pitää tästä kun se alkuperäinen on yksi omista suosikeistani. Leffa tekee Halloweenit ja jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa ja unohtaa ne huonot jatko-osat. Suosittelen katselemaan sen ensimmäisen elokuvan ennen tätä jos ei lähimuistissa ole. Ja onhan tämä sarjan toiseksi paras leffa heittämällä, mutta ongelmia oli omaan makuun.
Visuaalisesti ja osin tunnelmaltaan päästiin ekan tasolle, mutta hahmot jäivät ohueksi. Leffa ei ainakaan itseäni pelottanut tai ahdistanut. Muutama siisti kohtaus löytyy. Myöskään soundtrack ei pärjää alkuperäiselle. Rytmitys on myös jotenkin outo kun alussa tuntuu kestävän kun tarina käynnistyy, kunnes leffa pääsee vauhtiin ja sitten juostaan loppuun.
Leffa tuntuu siltä että se on tehty enimmäkseen jenkkien tietylle yleisölle. Yritän selittää tätä alla.
Itseä ei haittaa jos elokuvissa nostetaan esiin yhteiskunnan eri ilmiöitä ja epäoikeudenmukaisuuksia, mutta tässä leffassa ne ovat hyppäävät silmille ilman mitään hienovaraisuutta. Aika vaikea näin suomalaisena valkoisena miehenä samaistua poliisiväkivaltaan mustia kohtaan tai slummien uudelleenasutusta jne. Varsinkin elokuvan alussa käydyt keskustelut päähenkilön ja muutaman muun kanssa tuntuivat väkinäisiltä. Ärsytti kun yksi hahmo kertoo miten Helen sekoili ja yritti tappaa sen pikkuvauvan siinä ekassa ja väkijoukko sitten esti häntä. Onneksi päähahmon äiti sitten korjaa tämän niin kuin se tapahtui.
Arvasin heti että päähahmo on se sama vauva siitä ensimmäisestä elokuvasta. Se harmitti miten vähän ekan leffan hahmoja käytettiin tässä. Varsinkin Tony Todd olisi ansainnut isompaa roolia. Ymmärrän ikääntymisen haasteet, mutta se lopun kolmen sekunnin CGI-naama ei vakuuttanut. Samoin huvitti miten siinä lopussa ne kytät olivat kliseisiä pahoja poliiseja, jotka ampuvat kyselemättä ja yrittivät kiristää sitä mimmiä muuttamaan todistustaan.
Ihmetytti logiikka miksei poliisi reagoi kun uutisissa kerrotaan miten päähenkilön taide näyttää liittyvän suoraan murhiin, joita alkaa tapahtua. Samoin ihmettelin miten lepsusti kaikki tuntuivat suhtautuvan siihen miten päähahmon kädestä alkaa leviämään karmean näköinen paise tms. En tiedä haettiinko siinä jotain transsitilaa vai mitä.
Tony Todd on mulle se ainoa oikea Candyman ja hänen karismaansa ja ääntään ei tässä saatu korvattua. Eka elokuva on hypnoottinen, tunnelmallinen, ahdistava ja tuntuu että Candyman on kaikkialla kun kuvataan sitä kaupunkia ylhäältä käsin.
Arvasin heti että päähahmo on se sama vauva siitä ensimmäisestä elokuvasta. Se harmitti miten vähän ekan leffan hahmoja käytettiin tässä. Varsinkin Tony Todd olisi ansainnut isompaa roolia. Ymmärrän ikääntymisen haasteet, mutta se lopun kolmen sekunnin CGI-naama ei vakuuttanut. Samoin huvitti miten siinä lopussa ne kytät olivat kliseisiä pahoja poliiseja, jotka ampuvat kyselemättä ja yrittivät kiristää sitä mimmiä muuttamaan todistustaan.
Ihmetytti logiikka miksei poliisi reagoi kun uutisissa kerrotaan miten päähenkilön taide näyttää liittyvän suoraan murhiin, joita alkaa tapahtua. Samoin ihmettelin miten lepsusti kaikki tuntuivat suhtautuvan siihen miten päähahmon kädestä alkaa leviämään karmean näköinen paise tms. En tiedä haettiinko siinä jotain transsitilaa vai mitä.
Tony Todd on mulle se ainoa oikea Candyman ja hänen karismaansa ja ääntään ei tässä saatu korvattua. Eka elokuva on hypnoottinen, tunnelmallinen, ahdistava ja tuntuu että Candyman on kaikkialla kun kuvataan sitä kaupunkia ylhäältä käsin.
6/10
Joint Security Area
Ihan liian poliittinen leffa mulle. Ite kun en oo mikään Etelä-Korean ja Pohjois-korean välisten historian poliittisten asioiden paras asiantuntija niin jätän tekemättä arvostelun, ettei mee kirjoittaa poliittisista asioista mitään paskaa jos ei tiedä kaikkea. Lisäksi leffassa ei ollut tunnelmaa ja toteutus ei muutenkaan jotenkin toiminut. Ei arvosanaa.
Huomenna btw iltanäytökseen katselee Dyyni
ja pejantaina pääsee kattelee Vengeance jos kerkeää perjantaiks tulla postilaatikkoon.
Ihan liian poliittinen leffa mulle. Ite kun en oo mikään Etelä-Korean ja Pohjois-korean välisten historian poliittisten asioiden paras asiantuntija niin jätän tekemättä arvostelun, ettei mee kirjoittaa poliittisista asioista mitään paskaa jos ei tiedä kaikkea. Lisäksi leffassa ei ollut tunnelmaa ja toteutus ei muutenkaan jotenkin toiminut. Ei arvosanaa.
Huomenna btw iltanäytökseen katselee Dyyni
ja pejantaina pääsee kattelee Vengeance jos kerkeää perjantaiks tulla postilaatikkoon.- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 328
Elokuva on hyvin suuressa arvossa Etelä-koreassa aiheensa vuoksi, varmasti länsimaalaisina elokuvan tarkoitusta/tärkeyttä ei vaan voida ymmärtää samalla tavalla kuin itse tilanteessa eläneet/elävät. Itse silti pidin tästä, pidän muutenkin eri maiden poliittisista ongelmista kertovista elokuvista. Halua ymmärtää lisää mikä on ajanut tilanteet siihen mitä ne ovat. ymmärrän jos elokuva ei toimi eikä siitä saa mitään irti.
Dyyni (2021)
Leffa kun alkoi niin aukes kyllä melkein suu leffan ulkonäöstä, jos Bladerunner on hienon näköinen niin tää dyyni on cinematographyisesti Bladerunner kerrottuna kahdella. Ne kaikki jäätävän massiiviset rakennukset ja alukset. Sit se leffan äänimaailma. Missään leffassa koskaan ei oo näin huikeita musiikkeja ja jymähtelevää äänimaailma ollut. Sellainen leffa tää mikä pitää ehdottomasti katsoa teatterissa. Hienoimman ja kuuloinen leffa koskaan.
Mut tuossa piilee myös ongelmakin, sillä leffa juonen ja dialogin sijaan esitellään katsojalle liikaa sitä hienoutta, se alkoi toistamaan itseään ja tuo juoni ja dialogi jää taka alalle.
Upeaa mielikuvituksellisuutta Denis Villeneuve osannut keksiä leffaan. 60 asteista planeetan lämpötila ja eritoten ja ehdottomasti ne maan alla kulkevat 400 metriset madot. Pirun siistin mielikuvituksellinen juttu. mutta miksi, siis miksi niitä matoja ei edes näytetä kunnolla, kun vaan et hiekka pöllyää ja maa nousee kun se mato tulee siellä.
Juonesta ja hahmoista. Tykkäsin kyllä paljon et leffassa on kaikenmaailman planeettoja ja monia eri rotuja joiden välillä on kismaa. Tekee leffasta massiivisen ja moniulotteisen. Leffan päähenkilö nuoren miehen hahmon toteutuksen kauttaa leffa eniten rullaa eteenpäin ja tietty on tässä sivuhahmoina isoja nimiä, Oscar Isaac, Jason Momoa, josh brolin, Dave Bautista, Javier Bardem ja Stellan Skarsgård, tosin jäävät pinnallisiksi kun niitä ei olla osattu pohjustaa, eikä yleensäkään leffa ole osittain pohjustettu kunnolla asiosta.
Tunnelma. Ekana tietty pitää mainita alussa kehumani leffan ulkonäöstä ja äänimaailmasta. Sit sisiistin surrealista profetallisuuta ne pojan näkemät unet joilla oli muuten isompaa tarkoitusta juonessa. Lisäksi ihan kuin leffassa olisi ollut jumaltarustoakin mukana.
9
Leffa kun alkoi niin aukes kyllä melkein suu leffan ulkonäöstä, jos Bladerunner on hienon näköinen niin tää dyyni on cinematographyisesti Bladerunner kerrottuna kahdella. Ne kaikki jäätävän massiiviset rakennukset ja alukset. Sit se leffan äänimaailma. Missään leffassa koskaan ei oo näin huikeita musiikkeja ja jymähtelevää äänimaailma ollut. Sellainen leffa tää mikä pitää ehdottomasti katsoa teatterissa. Hienoimman ja kuuloinen leffa koskaan.
Mut tuossa piilee myös ongelmakin, sillä leffa juonen ja dialogin sijaan esitellään katsojalle liikaa sitä hienoutta, se alkoi toistamaan itseään ja tuo juoni ja dialogi jää taka alalle.
Upeaa mielikuvituksellisuutta Denis Villeneuve osannut keksiä leffaan. 60 asteista planeetan lämpötila ja eritoten ja ehdottomasti ne maan alla kulkevat 400 metriset madot. Pirun siistin mielikuvituksellinen juttu. mutta miksi, siis miksi niitä matoja ei edes näytetä kunnolla, kun vaan et hiekka pöllyää ja maa nousee kun se mato tulee siellä.
Juonesta ja hahmoista. Tykkäsin kyllä paljon et leffassa on kaikenmaailman planeettoja ja monia eri rotuja joiden välillä on kismaa. Tekee leffasta massiivisen ja moniulotteisen. Leffan päähenkilö nuoren miehen hahmon toteutuksen kauttaa leffa eniten rullaa eteenpäin ja tietty on tässä sivuhahmoina isoja nimiä, Oscar Isaac, Jason Momoa, josh brolin, Dave Bautista, Javier Bardem ja Stellan Skarsgård, tosin jäävät pinnallisiksi kun niitä ei olla osattu pohjustaa, eikä yleensäkään leffa ole osittain pohjustettu kunnolla asiosta.
Tunnelma. Ekana tietty pitää mainita alussa kehumani leffan ulkonäöstä ja äänimaailmasta. Sit sisiistin surrealista profetallisuuta ne pojan näkemät unet joilla oli muuten isompaa tarkoitusta juonessa. Lisäksi ihan kuin leffassa olisi ollut jumaltarustoakin mukana.
9
Lady Vengeance (2005)
Kasvoiltaan enkelitasoisen kaunis nainen Geum-ja ihastuu mieheen ja mies onnistuu Geum-ja in muka tekemään rikoksen, murhaamaan lapsen jota ei oikeasti tehnyt. Geum-ja joutuu 13v vankilaan. vankila aikana hän punoo mielessään täydellistä kostoa.
Lähdin kattoo leffa sillä asenteella et leffa on kerronnaltaan ns tavallinen ja kronologisesti normaalisti etenevä niin kuin valtaosa leffoista on. Kun olin tätä kattonut tunnin mietin vaan et mitä tässä tapahtuu ja mitä tää on. Jolloin päätin tehdä niin et aloitin leffan alusta aivan eri asenteella ja ylläripylläri se kannatti sillä sain leffasta PALJON enemmän irti.
Leffa saattaa tuntua sekavalta, mutta todellisuudessa se on todella älykäs, siksi sen tajuaminen tuntuu haastavalta. Kerronta on hyvällä tavalla todella erikoista kun hypitään eri aikatasoilla koko ajan. nykyhetki, takaumat, kuvitelmat, noiden mennessä blenderiin älykkäällä tavalla. Kerronta on kuin taitavasti rakennettu palapeli. Leffassa on jopa sellaista et eri aikatasoja tapahtuu samaan aikaan samassa huoneessa asiasta jota ei tapahtunut.
Chan-Wook Park osaa kamerankäytön mestarillisesti, viipyileviä kohtia joissa kamera on pitkään täysin paikallaan ja parhaimpana esimerkkinä lähikuvia kasvoihin joista pystyi lukee asioita. Upea musiikkiraita tukee loistavasti tunnelmaa.
Leffassa on paljon moraalista pohdintaa jonka huomaamista tehostaa leffan eri aikatasoilla hyppimis kerrontatyyli ja jättää katsojankin miettimään moraalisia asioita lopputekstien rullatessa toden teolla.
Leffassa on todella paradoksaalinen juttu. Kun niitä verikohtauksia tulee niin niitä ei näytetä vaan katsoja jätetään ite miettimään niitä karmeita kohtia joka tuntui musta ahdistavammalta kuin se et oltais näytetty ne rajut kohdat. Luulisi et se olis toisinpäin mut tässä tosiaan se mitä ei näytetty karmi, vaikka se tyyppi sai mitä ansaitstikin. Kaikkein karmeinta ylivoimaisesti oli kun näytettiin monia eri nauhoitteita joissa lapset itkevät ja huutavat äitiä ennenkuin murhaaja... onneksi nauhoitteet loppui tohon kohtaan eikä pidemmälle. Kohtaus oli jotenkin niin ahdistava, jopa liikaa et se jäi pyörimään mun päähän nyt kun leffa loppui.
Leffa loppu erittäin kauniisti ja koskettavasti, hienovaraisesti (yllä kuvassa) ja oli monitulkintainen lopetus mistä aina plussaa. lumisade sopi tuohon loppuun tunnelmaltaan kuin nyrkki silmään.
Piru vie et oli kova leffa. Ehkä jopa parempi kuin Sympathy for Mr Vengeance mikä on jo tosi paljon. Oldboy tosin se kirkkain.
10
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Halloween Kills (2021)
Arvostelen nopeasti ensin sen edellisen leffan, koska tämä uusi linkittyy niin vahvasti siihen. Pidin siitä miten elokuva käsittelee Laurien psyykettä kun 78-vuoden traumat ovat edelleen pinnalla. Nainen on pyhittänyt koko elämänsä siihen hetkeen jos/kun kohtaa taas ystäviensä tappajan. Myös elokuvan luoma tunnelma on välillä todella väkevä kun Myers vaanii uhrejaan ja Carpenterin soundtrack pauhaa taustalla. James Jude Courtney vetää Michaelin roolin tosi hyvin ja hahmo tuntuu että on jatkumoa alkuperäisestä elokuvasta. Myers on taas uhkaava ja pelottava luonnonvoima, jonka tielle ei kannata joutua. Elokuva alkaa tosi siististi kun ne podcastin vetäjät tulevat sinne mielisairaalaan ja näyttävät sitä maskia. Siinä voi oikein aistia miten Michael "herää" ja ympärillä olevat tyypit reagoivat siihen.
Leffan isoimmat ongelmat ovat eräs juonikuvio liittyen tohtoriin ja muutama täysin väärässä elokuvassa oleva hahmo, joille on yritetty kirjoittaa hauskoja juttuja. Nämä kohdat leikkaavat immersiota todella vahvasti ja eivät toimi yhtään.
Ilman noita juttuja tämä olisi melkein alkuperäisen tasolla omissa listoissani. Nyt 7½/10
Mutta nyt siihen uuteen. Tarina jatkaa suoraan siitä mihin edellinen leffa (Halloween 2018) loppui eli
Ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä että Myers selviää ja puukkohippa jatkuu.
Lyhyesti: ei niin paljoa tunnelmaa kuin edellisessä, paljon verisempi ja tapot ovat melko raakoja ja sadistisia. Tämä on trilogian keskimmäinen osa, joten ihmiset käyttäytyvät todella typerästi, jotta saadaan se seuraava osa. Jos kauhuleffojen kliseet ärsyttävät, ole valmis tuhisemaan kun porukka tekee idioottimaisia juttuja jatkuvasti. Kässärin puolella olisi ollut korjattavaa.
Spoilereihin loput.
Saas nähdä miten tämä trilogia paketoidaan. Kauhuleffojen fanilasit silmillä 6/10
Arvostelen nopeasti ensin sen edellisen leffan, koska tämä uusi linkittyy niin vahvasti siihen. Pidin siitä miten elokuva käsittelee Laurien psyykettä kun 78-vuoden traumat ovat edelleen pinnalla. Nainen on pyhittänyt koko elämänsä siihen hetkeen jos/kun kohtaa taas ystäviensä tappajan. Myös elokuvan luoma tunnelma on välillä todella väkevä kun Myers vaanii uhrejaan ja Carpenterin soundtrack pauhaa taustalla. James Jude Courtney vetää Michaelin roolin tosi hyvin ja hahmo tuntuu että on jatkumoa alkuperäisestä elokuvasta. Myers on taas uhkaava ja pelottava luonnonvoima, jonka tielle ei kannata joutua. Elokuva alkaa tosi siististi kun ne podcastin vetäjät tulevat sinne mielisairaalaan ja näyttävät sitä maskia. Siinä voi oikein aistia miten Michael "herää" ja ympärillä olevat tyypit reagoivat siihen.
Leffan isoimmat ongelmat ovat eräs juonikuvio liittyen tohtoriin ja muutama täysin väärässä elokuvassa oleva hahmo, joille on yritetty kirjoittaa hauskoja juttuja. Nämä kohdat leikkaavat immersiota todella vahvasti ja eivät toimi yhtään.
Ilman noita juttuja tämä olisi melkein alkuperäisen tasolla omissa listoissani. Nyt 7½/10
Mutta nyt siihen uuteen. Tarina jatkaa suoraan siitä mihin edellinen leffa (Halloween 2018) loppui eli
Michael jäi sinne Laurien (Lee Curtis) talon kellariin jumiin ja kämppä laitettiin palamaan.
Lyhyesti: ei niin paljoa tunnelmaa kuin edellisessä, paljon verisempi ja tapot ovat melko raakoja ja sadistisia. Tämä on trilogian keskimmäinen osa, joten ihmiset käyttäytyvät todella typerästi, jotta saadaan se seuraava osa. Jos kauhuleffojen kliseet ärsyttävät, ole valmis tuhisemaan kun porukka tekee idioottimaisia juttuja jatkuvasti. Kässärin puolella olisi ollut korjattavaa.
Spoilereihin loput.
Elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia ovat hemmetin hyvin tehtyä kauhuleffaa. Tykkäsin siitä kohtauksesta missä mennään sinne alkuperäisen elokuvan loppuun ja näytetään miten Michael jäi kiinni. Jopa alkuperäinen tohtori Loomis tekee pienen paluun ja hyvältä näytti. Sitten hypätään sinne palavaan taloon, minne Michael jäi ansaan. Palomiehet tulevat paikalle ja yksi heistä putoaa lattian läpi kellariin. Michael laittaa tyypin nippuun ja siitä alkaa palolaitoksen hieman haasteellisempi työvuoro. Uhan tuntu on todellinen kun Myers astuu palavan talon ovesta liekkien loimutessa taustalla. Tässä vaiheessa olin täysillä mukana. Samoin pidin siitä miten tässä käsitellään yhteisön traumoja ja miten se vaikuttaa ihmisiin.
Alkuperäisestä elokuvasta on mukana monia hahmoja, kuten Tommy Doyle ja Lindsey Wallace joita Laurie vahti -78. Muutama muukin hahmo on mukana ja he muodostavat joukon, jolla yrittävät etsiä ja hoidella Michaelin pois päiviltä. Mutta. Sitten alkavat kässärin ongelmat kun nämä ihmiset pitävät kiusallisia puheita, käyttäytyvät jatkuvasti helvetin typerästi, eivät osu metrin päästä ladon seinään, huutavat jatkuvasti "evil dies tonight" jne. Tykkäsin siitä ideasta miten joukkohurmio voi viedä ojasta allikkoon, mutta huvitti kun jengi oletti sen yhden mielisairaalasta karanneen tyypin olevan Myers. Kaveri ei näytä YHTÄÄN samalta ja aikaisemmin telkussa on näytetty Michaelin kuva. Näitä epäloogisuuksia on muutenkin ihan liikaa, jotta jaksaisin luetella ne kaikki.
Tiedostan että näissä pitää aina sietää tietty määrä elokuvan kliseitä, mutta nyt vedetään ihan sinne parodian tasolle. En itse pystynyt enää katsomaan tätä ilman turhautumista. Pahiksen pitää selvitä seuraavaan elokuvaan, joten kukaan ei ammu sitä päähän tai muuten varmista että nyt se kuoli oikeasti. Michael on ilmiselvästi yliluonnollinen Sen verran tyyppi ottaa vastaan puukkoa ja muuta käteen sopivaa asetta. Eikä se haittaa, mutta ärsytti kun kaikki muut tuntuvat tekevänsä kaikkensa että pahis selviää.
Alkuperäisestä elokuvasta on mukana monia hahmoja, kuten Tommy Doyle ja Lindsey Wallace joita Laurie vahti -78. Muutama muukin hahmo on mukana ja he muodostavat joukon, jolla yrittävät etsiä ja hoidella Michaelin pois päiviltä. Mutta. Sitten alkavat kässärin ongelmat kun nämä ihmiset pitävät kiusallisia puheita, käyttäytyvät jatkuvasti helvetin typerästi, eivät osu metrin päästä ladon seinään, huutavat jatkuvasti "evil dies tonight" jne. Tykkäsin siitä ideasta miten joukkohurmio voi viedä ojasta allikkoon, mutta huvitti kun jengi oletti sen yhden mielisairaalasta karanneen tyypin olevan Myers. Kaveri ei näytä YHTÄÄN samalta ja aikaisemmin telkussa on näytetty Michaelin kuva. Näitä epäloogisuuksia on muutenkin ihan liikaa, jotta jaksaisin luetella ne kaikki.
Tiedostan että näissä pitää aina sietää tietty määrä elokuvan kliseitä, mutta nyt vedetään ihan sinne parodian tasolle. En itse pystynyt enää katsomaan tätä ilman turhautumista. Pahiksen pitää selvitä seuraavaan elokuvaan, joten kukaan ei ammu sitä päähän tai muuten varmista että nyt se kuoli oikeasti. Michael on ilmiselvästi yliluonnollinen Sen verran tyyppi ottaa vastaan puukkoa ja muuta käteen sopivaa asetta. Eikä se haittaa, mutta ärsytti kun kaikki muut tuntuvat tekevänsä kaikkensa että pahis selviää.
Saas nähdä miten tämä trilogia paketoidaan. Kauhuleffojen fanilasit silmillä 6/10
korpipaa
VIP
- Liittynyt
- 6.4.2006
- Viestejä
- 3 494
Edit.
Miten sattuukin, että ainakin arvosteluiden perusteella, ollaan käyty kaikki samat elokuvat, samoina päivinä @Jericon kanssa katsomassa
Erittäin vaikea sanoa, suosittelisinko katsomaan Halloween(2018) ennen tätä. Koska se on aivan erinlainen ja paljon parempi elokuva.
Elokuva toimii lähinnä siltana trilogiassa, joka olisi hyvin voinut olla 2 elokuvan mittainen.
Käsikirjoitus on aika brutaali aika ajoin, elokuvan ääni ja graafiset kohtaukset ovat välillä nautittavia, joskin suurinosa tapoista on samantoistoa. Flahspackit ovat elokuvan parhaimmistoa, en ole koskaan nähnyt niitä yhtä erinomaisesti toteutettuina. Aivan kuin he olisivat menneet ajassa taaksepäin ja kuvanneet nämä kohtaukset 1970-luvulla.
Tämä olisi elokuva, jonka olisin halunnut nähdä ja heidän olisi ehdottomasti pitänyt tehdä.
Elokuva alkaa vaikuttavasti ja antaa vilauksen John Carpenterin 1970 -luvun lopulla käytetyistä elokuvantekniikoista.
Harmillisesti elokuvassa on liikaa sivutapahtumia ja hahmoja, varmastikin osaltaa, että saavat pituutta elokuvalle, joka on erittäin valitettavaa.
Trilogian keskimmäisenä elokuvana, siitä löytyy osa keskimmäisen elokuvan reseptistä, mutta jostain syystä toteutus ja käsikirjoitus antavat paljon parantamisen varaa, siihen nähden mikä elokuvan potenttiaali olisi ollut.
Elokuvan edetessä kasaantuva kuolleiden lukumäärä ja verilöyly, saattavat olla joillekin juuri riittävä määrä, kaikille todennäköisesti ei ole katsomisen arvoinen.
Jos olet runsaan kuolemien ja verenvuodatuksen fani ja osaat jättää aivot narikkaan ja nauttia menosta, olet onnekas, tämä voi olla juurikin siihen tarkoitukseen sopiva elokuva.
Tämä on slasher-elokuva alalajin ystäville tai vanhoille Halloween elokuvien faneille, toivottavasti useat graafiset kohtaukset ja kuolemat tyydyttävät verenhimosi tälle halloween vuodelle.
Suosittelisin, jos menet elokuvan katsomaan, katsot sillä ajatuksella, että tämä on niin sanottu, throwback to old 70-80's b-list slasher movies.
Miten sattuukin, että ainakin arvosteluiden perusteella, ollaan käyty kaikki samat elokuvat, samoina päivinä @Jericon kanssa katsomassa
Erittäin vaikea sanoa, suosittelisinko katsomaan Halloween(2018) ennen tätä. Koska se on aivan erinlainen ja paljon parempi elokuva.
Elokuva toimii lähinnä siltana trilogiassa, joka olisi hyvin voinut olla 2 elokuvan mittainen.
Käsikirjoitus on aika brutaali aika ajoin, elokuvan ääni ja graafiset kohtaukset ovat välillä nautittavia, joskin suurinosa tapoista on samantoistoa. Flahspackit ovat elokuvan parhaimmistoa, en ole koskaan nähnyt niitä yhtä erinomaisesti toteutettuina. Aivan kuin he olisivat menneet ajassa taaksepäin ja kuvanneet nämä kohtaukset 1970-luvulla.
Tämä olisi elokuva, jonka olisin halunnut nähdä ja heidän olisi ehdottomasti pitänyt tehdä.
Elokuva alkaa vaikuttavasti ja antaa vilauksen John Carpenterin 1970 -luvun lopulla käytetyistä elokuvantekniikoista.
Harmillisesti elokuvassa on liikaa sivutapahtumia ja hahmoja, varmastikin osaltaa, että saavat pituutta elokuvalle, joka on erittäin valitettavaa.
Trilogian keskimmäisenä elokuvana, siitä löytyy osa keskimmäisen elokuvan reseptistä, mutta jostain syystä toteutus ja käsikirjoitus antavat paljon parantamisen varaa, siihen nähden mikä elokuvan potenttiaali olisi ollut.
Elokuvan edetessä kasaantuva kuolleiden lukumäärä ja verilöyly, saattavat olla joillekin juuri riittävä määrä, kaikille todennäköisesti ei ole katsomisen arvoinen.
Jos olet runsaan kuolemien ja verenvuodatuksen fani ja osaat jättää aivot narikkaan ja nauttia menosta, olet onnekas, tämä voi olla juurikin siihen tarkoitukseen sopiva elokuva.
Tämä on slasher-elokuva alalajin ystäville tai vanhoille Halloween elokuvien faneille, toivottavasti useat graafiset kohtaukset ja kuolemat tyydyttävät verenhimosi tälle halloween vuodelle.
Suosittelisin, jos menet elokuvan katsomaan, katsot sillä ajatuksella, että tämä on niin sanottu, throwback to old 70-80's b-list slasher movies.
Viimeksi muokattu:
The Lighthouse (2019)
Oon tästä parisen vuotta sitten tehnyt arvostelun, mut aina voi yrittää parantaa arvostelujen tekemistä.
Leffa alkaa kun kaksi majakan vartijaa lähestyy Uuden-Englannin saarella 1890-luvulla. Horisontissa sumun keskeltä pikkuhiljaa erottuvaa majakkaa ja JO tuossa kohtaa aistii et tässä leffassa lähestytään hulluuta, osaltaan äänimaailma ja yleinen hiljaisuus loi tuota tunnetta. Leffan alussaa ulvoo kova tuuli myrskyn lähestyessä narisevassa mökissä ja tunnelma oli hyvin pahenteinen ja aavemainen.
Leffan asetelma lähtee käyntiin Dafoen ja Pattinsonin hahmojen välisestä toimeentulemisesta, mikä ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Dafoe käskyttää pomonaan Pattinsonia koko ajan ja kieltää aivan ehdottomasti hänen menemistä majakan lyhdyn luo sinne ylös. Stä kattoi oikeesti mielenkiinnolla et milloin Pattinsonin hahmo kilahtaa tuosta käskyttelytä. Ruoan aikana pöydässä lyhdyn valaistessa pimeää mökkiä Pattinson ei juuri puhu mitään ja Dafoe esittämä Thomas Wake sen sijaan vanhana kokeneena merimiehenä höpisee vanhan ajan merimiesten höpinöitä ja taruja. Dafoe on aivan huikea roolissaan ja tykkäsin paljon myös Pattinsonista.
Pikkuhiljaa viettäessään enemmän ja enemmän majakan valon äärelllä Dafoesta höpinöineen valolle huomaa jo et ei käy ihan täydellä pytyllä, eikä tää spoilaa mitään kun tapahtuu jo melkein ja tätä leffaa on myös muutenkin vaikea edes spoilata koska jo juonenkuvauksessa kerrotaan myrskystä ja hulluudesta jota loka on leffan pointti.
Tunnelmaa tiivistyy koko ajan erittäin intensiiviseksi Pattinsonin nähdessä veden alla kiljuvan merenneidon joka loi tosi siistiä mytologosista tunnelmaa leffaan ja se majakan jatkuva tuuttaus on hyvin hyvin pahansuopaksi osattu tehdä tehokeino leffan tunnelman rakentamisessa. Niin ja se mustavalko kuva toimii parhaimpana mytologian ja hulluuden tunnelman asioiden kannalta paremmin kuin missään muussa leffassa.
Kun myrsky alkaa yltyä ja lopulta yltyä todella rajuksi myrskyksi, myrsky uhkaa viedä miesten mielenterveyden ja ajantajun mennessään kun tuo myrsky tuo mukanaan hulluuden ilmapiirin paikan päälle kera sumusta nousevien mystisten näkyjen keskeltä. Tuo myrskyn tuleminen on leffan paras juttu kun se toimi hulluuden ja häiriintneyisyyden luojana ja sen kaiken hulluuden keskiönä majakan tuuttailun kanssa. Siksi mustasin ton kohdan, koska missään leffassa ikinä ei ole näin tyylikästä häiriintyneistä tunnelmaa ja tapahtumia nähty. Se on tässä niin perkuleen tyylkästä eikä astuta yhtään yli. Sitä oli juuri sopiva määrä mitä voi toivoa elokuvalta.
Myös majakka symbolisoi hulluutta, kun tiesi et on oltava jotain tosi tosi creepya kun Dafoe kielsi toisen miehen menemistä sinne majakan yläkertaan. Lisäksi se tuuttaileva majakka oli riipii vaan enemmän ja enemmän kun tuo häiriintyneisyys tulee kuvioihin. Myös yksi siistemmistä tunnelman tekijöistä on ehdottomasti se, että siinä vaiheessa kun miehissä asustaa hulluus niin aika käsitteenä menettää merkityksensä paikassa kokonaan. miehet eivät tiedä et monta päivää vai viikkoa täällä ollaan oltu ja tuota voimistaa paljon se et miehet on kännissä suurimman osan ajasta ja milloin ja miten täältä päästään pois...
Hulluudessa ajaudutaan koko ajan syvempään ja syvempään spiraaliin josta ei ole paluuta ja loppuratkaisu on musta täydellinen katsojan mielikuvitukselle tilaa antaa miettiä mistä on kyse. Hypnoottinen tunnelma, hypnoottinen leffakokemus ja mä tykkään tästä niin paljon et mahtuis mun top 15 listalle.
10
Oon tästä parisen vuotta sitten tehnyt arvostelun, mut aina voi yrittää parantaa arvostelujen tekemistä.
Leffa alkaa kun kaksi majakan vartijaa lähestyy Uuden-Englannin saarella 1890-luvulla. Horisontissa sumun keskeltä pikkuhiljaa erottuvaa majakkaa ja JO tuossa kohtaa aistii et tässä leffassa lähestytään hulluuta, osaltaan äänimaailma ja yleinen hiljaisuus loi tuota tunnetta. Leffan alussaa ulvoo kova tuuli myrskyn lähestyessä narisevassa mökissä ja tunnelma oli hyvin pahenteinen ja aavemainen.
Leffan asetelma lähtee käyntiin Dafoen ja Pattinsonin hahmojen välisestä toimeentulemisesta, mikä ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Dafoe käskyttää pomonaan Pattinsonia koko ajan ja kieltää aivan ehdottomasti hänen menemistä majakan lyhdyn luo sinne ylös. Stä kattoi oikeesti mielenkiinnolla et milloin Pattinsonin hahmo kilahtaa tuosta käskyttelytä. Ruoan aikana pöydässä lyhdyn valaistessa pimeää mökkiä Pattinson ei juuri puhu mitään ja Dafoe esittämä Thomas Wake sen sijaan vanhana kokeneena merimiehenä höpisee vanhan ajan merimiesten höpinöitä ja taruja. Dafoe on aivan huikea roolissaan ja tykkäsin paljon myös Pattinsonista.
Pikkuhiljaa viettäessään enemmän ja enemmän majakan valon äärelllä Dafoesta höpinöineen valolle huomaa jo et ei käy ihan täydellä pytyllä, eikä tää spoilaa mitään kun tapahtuu jo melkein ja tätä leffaa on myös muutenkin vaikea edes spoilata koska jo juonenkuvauksessa kerrotaan myrskystä ja hulluudesta jota loka on leffan pointti.
Tunnelmaa tiivistyy koko ajan erittäin intensiiviseksi Pattinsonin nähdessä veden alla kiljuvan merenneidon joka loi tosi siistiä mytologosista tunnelmaa leffaan ja se majakan jatkuva tuuttaus on hyvin hyvin pahansuopaksi osattu tehdä tehokeino leffan tunnelman rakentamisessa. Niin ja se mustavalko kuva toimii parhaimpana mytologian ja hulluuden tunnelman asioiden kannalta paremmin kuin missään muussa leffassa.
Kun myrsky alkaa yltyä ja lopulta yltyä todella rajuksi myrskyksi, myrsky uhkaa viedä miesten mielenterveyden ja ajantajun mennessään kun tuo myrsky tuo mukanaan hulluuden ilmapiirin paikan päälle kera sumusta nousevien mystisten näkyjen keskeltä. Tuo myrskyn tuleminen on leffan paras juttu kun se toimi hulluuden ja häiriintneyisyyden luojana ja sen kaiken hulluuden keskiönä majakan tuuttailun kanssa. Siksi mustasin ton kohdan, koska missään leffassa ikinä ei ole näin tyylikästä häiriintyneistä tunnelmaa ja tapahtumia nähty. Se on tässä niin perkuleen tyylkästä eikä astuta yhtään yli. Sitä oli juuri sopiva määrä mitä voi toivoa elokuvalta.
Myös majakka symbolisoi hulluutta, kun tiesi et on oltava jotain tosi tosi creepya kun Dafoe kielsi toisen miehen menemistä sinne majakan yläkertaan. Lisäksi se tuuttaileva majakka oli riipii vaan enemmän ja enemmän kun tuo häiriintyneisyys tulee kuvioihin. Myös yksi siistemmistä tunnelman tekijöistä on ehdottomasti se, että siinä vaiheessa kun miehissä asustaa hulluus niin aika käsitteenä menettää merkityksensä paikassa kokonaan. miehet eivät tiedä et monta päivää vai viikkoa täällä ollaan oltu ja tuota voimistaa paljon se et miehet on kännissä suurimman osan ajasta ja milloin ja miten täältä päästään pois...
Hulluudessa ajaudutaan koko ajan syvempään ja syvempään spiraaliin josta ei ole paluuta ja loppuratkaisu on musta täydellinen katsojan mielikuvitukselle tilaa antaa miettiä mistä on kyse. Hypnoottinen tunnelma, hypnoottinen leffakokemus ja mä tykkään tästä niin paljon et mahtuis mun top 15 listalle.
10
- Liittynyt
- 25.6.2012
- Viestejä
- 3 026
No Time to Die
Daniel Craigin viimeinen esiintyminen James Bondina. Odotukset oli korkealla ja ne osin täyttyivät ja osin lässähtivät täysin. Audiovisuaalisesti leffa oli hyvä. Äänimaailma ja kuvaus erittäin laadukkaasti tehty. Tekninen puoli kunnossa alusta loppuun. Daniel Craig vetää tuttuun tapaansa hyvän suorituksen Bondina. Ehkä parhaimpansa koko 007-uransa aikana.. tai noh, ei ihan yllä Casino Royalen tasolle, mutta erittäin hyvän silti.
Sitten niihin asioihin mitkä lässähti.. Ana de Armas Palomana oli raikas hengähdys.. koko sen 10 minuuttia mitä hän oli leffassa. Olisin suonut hänelle enemmän ruutuaikaa. Samoin Jeffrey Wright Leiterina olisi ansainnut enemmän aikaa ruudulla ja hänen tarinansa lässähti kuin pannukakku. Hahmon rooli tässä varmaan kirjoitettiin 5 minuutissa eikä sen enempää ajateltu. Kova näyttelijä ja Bond-canonissa merkittävä hahmo niin olisin halunnut nähdä häntä enemmän tässä päätöstarinassa. Nyt se lässähti.
Mutta isoin pannukakku oli leffan pääpahis jota esitti aina mahtava Rami Malek. Pidän Malekkia yhtenä tämän hetken kovimpana näyttelijänä ja hänen hamonsa tuntui aivan B-luokan Bond-kätyriltä 70-luvulta. Malek antaa hyvän suorituksen kuten aina, mutta vanhan sanonta "you cant make chicken salad from chicken shit" pätee tässä oikein mainiosti. Safin ei tuntunut ollenkaan kovalta pääpahikselta, mikä oli iso harmi.
All-time Bond-pahis Blofeld ja häntä esittävä Christoph Waltz, myös haaskataan aivan täysin. En ymmärrä mitä tekijätiimi ajatteli kun kirjoittivat häntä elokuvaan. Ilman juonipaljastuksia olisin suonut hänelle paljon, paljon isomman roolin elokuvaan. 007-canonin Big Bad olisi sen ansainnut.
Elokuvassa on muutama hieno viittaus vanhoihin bond-leffoihin mistä pieni plussa.
7/10
Daniel Craigin viimeinen esiintyminen James Bondina. Odotukset oli korkealla ja ne osin täyttyivät ja osin lässähtivät täysin. Audiovisuaalisesti leffa oli hyvä. Äänimaailma ja kuvaus erittäin laadukkaasti tehty. Tekninen puoli kunnossa alusta loppuun. Daniel Craig vetää tuttuun tapaansa hyvän suorituksen Bondina. Ehkä parhaimpansa koko 007-uransa aikana.. tai noh, ei ihan yllä Casino Royalen tasolle, mutta erittäin hyvän silti.
Sitten niihin asioihin mitkä lässähti.. Ana de Armas Palomana oli raikas hengähdys.. koko sen 10 minuuttia mitä hän oli leffassa. Olisin suonut hänelle enemmän ruutuaikaa. Samoin Jeffrey Wright Leiterina olisi ansainnut enemmän aikaa ruudulla ja hänen tarinansa lässähti kuin pannukakku. Hahmon rooli tässä varmaan kirjoitettiin 5 minuutissa eikä sen enempää ajateltu. Kova näyttelijä ja Bond-canonissa merkittävä hahmo niin olisin halunnut nähdä häntä enemmän tässä päätöstarinassa. Nyt se lässähti.
Mutta isoin pannukakku oli leffan pääpahis jota esitti aina mahtava Rami Malek. Pidän Malekkia yhtenä tämän hetken kovimpana näyttelijänä ja hänen hamonsa tuntui aivan B-luokan Bond-kätyriltä 70-luvulta. Malek antaa hyvän suorituksen kuten aina, mutta vanhan sanonta "you cant make chicken salad from chicken shit" pätee tässä oikein mainiosti. Safin ei tuntunut ollenkaan kovalta pääpahikselta, mikä oli iso harmi.
All-time Bond-pahis Blofeld ja häntä esittävä Christoph Waltz, myös haaskataan aivan täysin. En ymmärrä mitä tekijätiimi ajatteli kun kirjoittivat häntä elokuvaan. Ilman juonipaljastuksia olisin suonut hänelle paljon, paljon isomman roolin elokuvaan. 007-canonin Big Bad olisi sen ansainnut.
Elokuvassa on muutama hieno viittaus vanhoihin bond-leffoihin mistä pieni plussa.
7/10
