Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

Ran (1985) - IMDb 8,2

1500 - luvulla eri klaanien välistä taistelua. Eräs sensei pappa joka on ylijohtaja ja haluaa luovuttaa asemansa pojallen ja kun on 3 poikaa niin kaikki ei mee tuon asian kanssa ihan putkeen. Odotukset oli korkealla koska Kurosawa ohjaajana, mut leffa ylitti silti odotukset.

Leffa on värikuva josta isot plussat. Alkukohtaus oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Hevosmiehet seisoivat rinteellä pahuutta hönkivän ennustuksellisen musiikkin kanssa josta aisti et jotain karmeeta tulee tapahtumaan. Sit kun leffa varsinaisesti alkaa niin miehet istuvat ympyrässä ja takana on kummallinen iso teltta jossa ei ole kattoa, teltta on musta ja siinä on rivissä auringon kuvia. tuossa vaiheessa annoin jo plussan hienosta avastuksesta. myöhemmin samuraipuvut oli hienoa puvustusta ja leffa muuten voitti oscarin parhaasta puvustuksista.

Rarinankerronta, dialogi ja hahmot on aivan huipputasoa. Tässä leffassa on vaihtelevien runsaiden dialogi osuuksia, siis ihan hemmetissä. Hahmojen välinen dialogi hyvällä tavalla koukeroita, pohdiskellaan mm kunnianhimoa, johtajan asemaa, kaikenlaista kieroilua ja petturuuksi. Kun leffa menee loppua päin niin se sensei papan omatunto kolkuttaa erittäin syvästi. juoni on todella hienosti kirjoitettu. Juonen vaihtelevat tapahtumat alusta loppuun hieno kaari sisältäen vaikka mitä, tosi jees. Yhdessä verilöylystä missä verta on kaikkialla ja pahan suopat ja oudolla tavalla hypnoottiet musiikit samalla. tuossa veren näyttäessä kuvataan aurinkoa mustien pilvien kanssa on jotenkin tune kuin helvetti paahtaisi maan päällä. leffaan astuu häiriintynneisyyksi tuosta kohta lähtien.

Näyttelijöistä sensei pappa varastaa koko shown. On sellainen joka omista periaatteista ja arvoista kiinni pitävä ja sydämeltään hyvä kun pappa syyttää kaikesta itseään ja omatunto kolkuttaa myös hänen poikiinsa liittyen. Sensei on myös säikky ku uskoo mytologiaan ja lopulta pihalla kuin lumiukko.

massiivisen tuntuinen katselukokemus / Eepos. Musta Kurosawan paras leffa, jopa parempi kuin seitsemän saamuraita. Meni mulla kolmannelle sijalle leffoista, vain jäähyväiset jalkavaimolle ja Oldboy on edellä.

10

 

[Yoda]

Quiet place 2

Odotukset oli korkeella, mutta ei tarvinnut pettyä. 8/10 arvosanaksi. Emily Blunt ja Cillian Murphy oli kummatkin rooleissaan vakuuttavia.

Paikoin oli jopa piinaavan jännittävä.

 

[schwartzy]

Itelle eka quiet place oli ihan ok mutta niin paljon sitä maailmaa rikkovia plot holeja et meni vähän maku siitä leffasta...

 

[goodfellas]

Quiet place 2

Odotukset oli korkeella, mutta ei tarvinnut pettyä. 8/10 arvosanaksi. Emily Blunt ja Cillian Murphy oli kummatkin rooleissaan vakuuttavia.

Paikoin oli jopa piinaavan jännittävä.

Oli oikein mainio pätkä. Ei ihan ykkösen veroinen kuitenkaan.

 

[Tigre]

Ondine

colin Farrellin esittämä mies Syracuse elää tyttärensä Annien kanssa maagisella Irlannin rannikolla jossa Syracuse toimii kalastajana ja Anniella on munuaisairaus. Eräänä päivänä kalastellessaan Syracuse veivatessaan kalaverkkoa ylös pienellä paatillaan, niin verkossa onkin vähän erilainen kalasaalis. Aivan lumoavan kaunis nainen, jonka nimi on Ondine. heti alkaa käydä selväksi et Ondine on todella mystinen käytökseltään, haluaa että kukaan ei näe häntä, häntä ei saa viedä lääkäriin eikä muutenkaan ihmisten ilmoille. tuossa alussa vihjataan siis vahvasti jo et Ondine olisi merenneito, ei sillä Ondinella merenneidon pyrstöä kylläkään ollut vaan jalat ollen siinä mielessä täysin normaali ihminen, onko kyseessä ihminen vai merenneito.

Colin Farrellista niin ei kuuluu mun lempi näyttelijöiden joukkoon vaikka hyvä näyttelijä on, todistanut osaamisensa monissa leffoissa, en tiedä mikä hänestä sitten jää mulla keskikastiseksi jos puhutaan mieli näyttelijöistä.

Leffan meininki tuntuu mun makuun vähän liian siirappimaiselta romanssilta, mut silti katoin leffaa koska mua kiinnosti pirusti tietää mitä leffan lopussa käy naisen osalta. Tuo juttu tavallaan pelastaa sen siirappimaisuuden tunteen jollain tasolla, ku odottaa innolla et mitä tässä tulee tapahtumaan, ja siinä olin aivan täysin väärin yhdessä asiassa mitä kuvittelin lopussa tapahtuvan, mut en kerro mihin asiaan liittyen. Leffa vetää sellaisen ässän hihasta et mä yllätyin ihan totaalisesti. Ihan ok hyvin rakennettu hahmo se Ondine, miten sen kautta saa leffan tuntumaan toisenlaiselta lopussa, kaikki sen ovelat valheet ja käytös, viilas mua linssiin. Leffa on myös asioiltaan tummasävyisesmpi tuossa lopussa, ei niin satumainen sisällöltään ja tunnelmaltaan toisin kuin alkupuolella.

Leffa ihankuin antaa katsojalle salavinkin jonka voi tulkita mm niin et Ondine on jollain tasolla lohdun tuojana Annien surullisuuteen munuaissairauksenssa kanssa. Vähän kuin Totorossa, (kyllä, vertaan tätä Totoroon) jossa Totoro ja kissabussi toimi lohdun tuojana tytöille koska äiti oli sairaalassa ja tytöt siksi surullisia.

Antaisin leffalle 6+ mut se twisti nostaa 7 arvosanaan.

7

 

[Alicia]

Karseaa kerrassaan... kävin leffateatterin sivuilla katselemassa tarjontaa ja siellä olisi leffa joka ei ole yhtään "minun" genressä, mutta jostain syystä siltikin kiinnostelis...

 

[Yoda]

Karseaa kerrassaan... kävin leffateatterin sivuilla katselemassa tarjontaa ja siellä olisi leffa joka ei ole yhtään "minun" genressä, mutta jostain syystä siltikin kiinnostelis...

Kun kyse Shyamalanista, niin voi odottaa ihan mitä vaan. Vaikuttaa ihan kiinnostavalle!

 

[Tigre]

Lord of the Rings: Return of the King Extended Edition - IMDb 8,9

Tuli katsottua tää pidempi versio 4h20nmin ja tykkäsin paljon ja mun mielestä ehdottomasti parempi kuin virallinen versio. Tää kuninkaan paluu on massivisimman tuntuinen erittäin mahtipontiseksi ja laajaksi kasvava spektaakkeli ollen musta heittämällä paras osa. Leffan suurin huikeus johtuu kahdesta asiasta, joka on puoliksi parhaasta tarinankerronnasta missään leffassa ja puoliksi timanttitasoisesta mielikuvituksellikuvituksellisuudesta kaikissa asioissa et miten tapahtumat on toteutettu ja millaista kuvastoa ja minkänäköisiä örmyjä löytyy vaikka minkälaisia on sekin sitä kekseliästä ja visuaalista silmää ohjaajalla. Visuaalisesti on ihan huikean näköisesti duunatu ne kaikki valtakunnat ja örkkiarmeijat joissa on varmaan tuhansia örkkejä.

kekseliäistä örmyistä niin mm Nazgul kuningas ja sen lohikäärme, jättinorsut, aavesotilaat, kävelevät puut ja eritoten kuvassa oleva Sauronin silmä.

Tuosta mielikuvituksellisuudesta kohtauksissa niin musta hyvä esimerkki on kun Frodon kaulassaan kantama sormus tuntuu painavammalta mitä lähemmäs Mordoria mennään ja välillä Frodo näkee creepyn Sauronin silmän joka pitää puistauttavan kuuloista ääntä. Tunnelma on hypnoottinen ja siistin tarunhohtoinen.

Musiikit on mestarillisen täydellisiä etenkin kohtaus jossa toivo on melkein menetetty, mut sit Gandalf näkee perhosen jossa oli tosi hienot sävelet

Leffan pääpointti on jos osun oikeaan, uskomattomassa rohkeudessa, lojaaliudessa, urheudessa , uskossa sekä toivossa ja ystävyydessä.

Leffan lopetus leffahistorian ihan top 5 kamaa, äärimmäisen kaunis ja etenkin haikea, niin haikea et valehtelematta jäi päähän pyörimään ku eilen katoin niin päällimäisenä tänäänkin joka on loopannut pääsä tuo loppukohtaus, on kyllä tehokas kohtaus ku saa jäämään tosiaan kummallisesti just tuo kohtaus päähän, yks leffahistorian ikimuistoisimpia kyllä tuo trilogian lopetus.

Mihin Frodo sit lopussa lähti niin se jäi auki tyylikkäästi katsojalle mietittäväksi. Ennen tuota kohtausta muuten tulee hienon pohdiskeleva kohtaus jossa Frodo kirjoitti sen kirjansa loppuun ja sanoo jotain et vaikka kaikki on kuin ennen kontussa, mutta mikään ei palaa enää entiselleen.

10

 

[goodfellas]

Kun kyse Shyamalanista, niin voi odottaa ihan mitä vaan. Vaikuttaa ihan kiinnostavalle!

Jostain syystä aina kiinnostaa nää mysteerihommat mutta taas kerran arvostelut lyttää täysin.

 

[Yoda]

Jostain syystä aina kiinnostaa nää mysteerihommat mutta taas kerran arvostelut lyttää täysin.

Sama homma. Tuntuu et nää mysteerihommat ei oo kriitikoiden suosiossa, mutta sit taas yleensä kotisohvafaneille uppoaa. Eihän ne usein mitään mestariteoksia oo, mut allekirjoittaneen mielestä ainakin hyvää viihdettä

 

[goodfellas]

Sama homma. Tuntuu et nää mysteerihommat ei oo kriitikoiden suosiossa, mutta sit taas yleensä kotisohvafaneille uppoaa. Eihän ne usein mitään mestariteoksia oo, mut allekirjoittaneen mielestä ainakin hyvää viihdettä

Tykkään siitä oudosta pahaenteisestä tunnelmasta

 

[Alicia]

.. ei ole yhtään "minun" genressä, mutta...

Old (2021)


Ei ollut liian paha... toki jotain epämiellyttävyyttä silloin tällöin, mutta ei varsinaisesti jännittävä eikä minun onnekseni pelottavakaan.

Spoiler

Idea on kyllä kiehtova, mutta... hieman meinaa pökkelö dialogi ja näyttely sekä kliseet häiritä.
Mysteeriä ei tarvitse itse pohtia, sillä tätä katsoessa ei tarvitse ajatella mitään. Ohjaaja on ajatellut puolestasi, tällä kertaa valitettavasti.
Jo ihan alussa lähtee sellaista rautalankaa että... ja myöhemmin sitä lapetaan vielä lisää.
Vähän niin kuin Dan Brownin kirjat, ratakiskoa niin tiuhalla repeatillä, että alkaa jo ärsyttämään, kun pidetään joko yksinkertaisena tai varhaisdementikkona.

Kauniita maisemia. Ei kannata ottaa vakavasti eikä odottaa liikoja, aivot narikkaan viihdettä.

 

[Jerico]

L.A. Confidential (1997)


Erään kuppilan ryöstömurhasta alkava palapeli liittää yhteen kolmen erilaisen poliisin kohtalot tässä loistavassa rikoselokuvassa. Russel Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, Danny DeVito ja kumppanit ovat iskussa, elokuvan likainen ja korruptoitunut tunnelma vie 1950-luvun alkuun, musiikki toimii, ohjaus toimii ja kaikki muukin toimii. Leffa on pitkä, mutta tyhjäkäyntiä ei ole omaan makuun juuri ollenkaan.

Leffassa on periaatteessa 3 päähenkilöä, joita pohjustetaan alkupuolella ja heidän kohtaloistaan välittää kun hengenlähtö on lähellä. Ps:

Spoiler

Rollo Tomasi

Russel Crowen esittämä kyttä on kovaotteinen kaveri joka ei pidä naistenhakkaajista. Kevin Spacey on kyttä, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään, sekä maineesta ja kunniasta. Guy Pearce on poliisi, joka on valmis "vasikoimaan" työkavereistaan edetäkseen urallaan ja tekee kaiken sääntöjen mukaan.

Kaikki kolme päähenkilö ajautuvat saman jutun tutkinnassa syvälle yhteiskunnan kirkkaan julkisivun alla olevan korruption ja rikoksen jäljille. Tämä tapaus muuttaa kaikkia ihmisinä ja johtaa väistämättä väkivaltaiseen yhteenottoon.

Yksi kaikkien aikojen suosikeistani rikoselokuvien genressä.

9½/10

 

[Tigre]

tänään arvostelen Midsommarin jonka oon puoltoista vuotta sit arvostellutkin, mut yritän tehdä mahdollisimman erilaisen ja uudenlaisen arvostelun ku jotain uutta on hoksannut nyt toisella katselukerralla ja esim lauserakenteita asioista

 

[Tigre]

Midsommar (2019)

Leffa alkaa kun ruutu tulee jokin ihan häiriintynyt yllä oleva maalaus jossa vietetään keskikesän juhlaa. Toisella puolella kuvaa paistaa aurinko ja toisella puolella pääkalloja pimeässä. Mitäh...

Leffa alkaa hyvin kun nainen on huolissaan siskostaan ja syytä olikin kun naisen sisko ja vanhemmat on kuolleet tarkoitukselliseen häkämyrkytykseen. Karmivaa kun paloauton sinipunaiset valot vilkkuu ja näytetään miten tyttö makaa letku suussaan josta tuli häkää. Nainen kun kuulee uutisen asiasta, niin alkaa kauhea huutoitku, joka ahdisti ku kelasn tuossa et miten ite reagoisin jos joku ois tappanut siskon ja vanhemmat häkällä. Siihen naisen tuskaan pystyy kyllä hyvin samaistumaan. Kun aikaa on kulunut ja nainen on päässyr suht hyvin jaloilleen tapahtuneesta niin lähdetään kaveriporukan kanssa viettämään Ruotsiin juhannusta.

Kun ovat perillä, niin outojen ja myöhemmin järkyttävien asioiden ansiosta tunnelma menee vaan karmeammaksi koko ajan. Kaikkein isoin juttu musta leffassa oli ylivoimaisesti se et tässä valoisuus on pimeyden sijasta ahdistavaa. En oo ikinä nähnyt leffa jossa valoisuus ahdistaisi, Ari Aster on kyllä nerokas ohjaaja ku on tuollaisen jutun keksintyt ja saanut vielä käytännössä toimimaan 10 tasoisesti. Tuosta valoisuudesta kun siellä porukka on monia päiviä tuolla paikassa ja häiriintyneisen ilmapiirin ja tapahtumien kasvaessa alkaa tuntua kun yötkin on valoisia, niin siltä et siellä ei oo vuorokauden vaihtelua, vaan koko kesto mtä siellä ollaan on sitä samaa valoisaa yötä, aivan paahtavan saatanallista samaa valoisaa yötä. Tuo on se kaikkein hirvittävin asia leffassa ku saatanalta tuntuva aurinko paahtaa koko ajan. Ne aiemmin mainitsemani häiriinteet tapahtumat kun sidotaan yhteen siihen loputtoman valoisan yön tunteeseen tekee leffasta tuo kombo häiriintyneimmän tuntuisen ja ahdistavimman leffan minkä oon nähnyt.

Välillä henkilöiden tripin vaikutuksen alaisena oleminen tuolla paikassa loi leffan häiriinteisyydelle lisäksi surrealisista ja psykdeelistä tunnelmaa kun mm metsä muuttaa muotoaan ja seremonia tapahtumien keskellä ollaan samalla huumeen tripillä niin seremonit oli aivan helvetin ahdistavia katsottavaa. Osaltaan leffaan loi hyvin myös ahdistavuutta hyvä tehokeino, sellainen että päähenkilö naisen pikkuhiljaa kasvavasta suuresta ahdistuneisuudesta paikkaa kohtaan, tuli katsojassa olevaa ahdistuneisuutta paikkaa kohtaan ku pystyy samaistumaan niin hyvin naisen kokemaan tunteeseen paikkaa kohtaan. Sit se paikan väkikin oli tosi ahdistavaa ku ekalla kerralla ku katoin tän niin ei tienmyt mitä niillä on suunnitelmissa porukan päänmenoksi. Jotain kulttimaisia sekoja puhuja, häiriintyneitä seremoneja ja aina vaan sairaammat rituaaliit, kera pimeiden lavastuksien.

Ja se loppu... noh nähneet tietää mitä tarkoitan, se karhupuku ja ihan pimeitä juttuja mut siis hyvällä tapaa tarkoitan, tosi omaperäisiä kiitos Ari Asterin mielikuvituksellisen mielen ku keksii tollaisia.

10

 

[Luni]

Hyvä arvostelu Tigre, silti elokuva oli itselle suuri pettymys, odotin niin paljon tältä loistavan Hereditaryn jälkeen. Toivotaan ettei Aster jämähdä ainoastaan siihen, että yritetään shokeerata ihmisiä, käy helvetin puuduttavaksi ajan kanssa. Toivottavasti tuleva elokuva Disappointment Blvd tuo jotain uutta ja erilaista ohjaajalta, Joaquin Phoenix pääosissa niin ainakin mahdollisuudet johonkin hyvään on olemassa.

 

[Tigre]

Antichrist
katso liitettä 226281
Pariskunta menettää noin 3v lapsensa erittäin traagisella tavalla. Tuo kauhea tapahtuma ottaa eritoten naiselle erittäin koville, on hautajaisissa kuin pystyyn kuollut puu ja sit myös pyörtyy hautajaisissa kun lapsen arkkua viedään. Nainen on maannut tuon jälkeen täysin masentuneena kuukauden sairaalassa ja naisen mies, joka on terapeutti niin hänen mielestä lääkkeet ei ole oikea vaihtoehto suruun, vaan miehen mielestä naisen on mentävä käsittelemään suruprosessiaan paikkaan jota hän eniten pelkää, erääseen metsään jonka nimi on Eden...

Leffa on jaettu eri episoideihin ja pidin paljon tuosta tyylistä. Leffa alkaa hidastetulla prologilla joka on kaunis naislaulajan laulaessa, mut sit prologilla on kääntö puoli joka oli todella karu et teki pahaa katsoa sitä. lapsi tippuu parvekkeelta ja kuolee.
Ruutun teksti että luku yksi: suru ja samalla humisee pahaenteiset musiikit. Tuo suru episodi oli hienosti tehty, kun naisella ei oo enää lääkkeitä ja saa pahan olo seurauksena paniikkikohtauksen. Ihan 10 toteutettu tuo. Näyttelijöistä niin Dafoe näyttelee ihan pirun aidosti ja pakko mainita myös Charlotte Cainsbursista, todella hyvä näyttelijä hänkin mikä Dafoen suorituksen lisäksi vaikuttaa leffan tasoon tosi positiivisesti.

Sitten siitä hypnoosi kohtauksesta niin on kyllä tosi siististi tehty luoden oudon tunnelman, erikoisen värimaailman, piirrustusjäljen, hidastetun kävelyn ja pahan suopien musiikkien hijaa soidessa on kyllä jotenkin luontaan työntävästi osattu tehty kohtaus. Leffa on tehty erittäin taiteellisella tyylikkäällä silmällä, kohtausten tyyli miten ne on tehty, niin sisällöltään kuin ulkoasultaan, on aivan huikeaa jälkeä.

Kun menevät sinne metsään erittäin kovien jymisevien hyvin pahaenteisten äänitehosteiden soidessa. Tuosta mitä pidemmälle leffa menee sen pahemmaksi se menee ja Leffan pääpointti on luonto yhteydessä ihmismieleen, jotka ovat saatanan luomuksia. se koko metsä sykkii pahuttaan mm sairaiden kohtausten takia. Luonnon / Edenin metsän pahuus toimii älyttömän hienosti vertauskuvana ihmismieleen, sen syvyyksiin, synnynnäiseen pahuuten ja tässä kuvataan ihmismielen syvyyksiä myös hyvin sadistisena asiana. Tuossa kun sanoin et luonto sykkii pahuuttaan yö, ei ole pälkähdystäkään ilosta, vaan luonnon pahuuden kuvaamisessa on toteutettu pimeys /puut varjoineen luonnon pahuutena, yöllä taivaalla tähdet enteilee silkkaa pahuuttaan ja kaikki ne miehen näkemät asiat luonnossa kuvaavat erittäin hyvin luontoa tosiaan vertauskuvauksena toimivana pahuutena.
Hyvä esimerkki kaikesta pahuudesta lukemattomien muiden joukossa on se kun metsästä kuuluu lapsen itkua, joka kuoli alussa, metsän muuttaen samalla muotoaan mennen kolmiulotteiseksi ja vääristyneeksi metsä. Paras kohta joka kuvaa saatanan luontoa sen synkkyytä on kuitenkin yllä kuvassa oleva pimeä kuolleen näköinen metsä. Toi kuvan kohta kesti ehkä 5 sekuntia mut siitä aisti äärimmäisen hyvin sen luonnon pahuuden ja oli aivan hyytävä kyseinen lyhyt kohtaus ja pärähti vielä ihan ykskaks ruutuun odottamatta

Mitä enemmän loppua kohti leffa menee, sen syvemmin se alkaa kietoutua syvemmälle ja syvemmälle katsojan mieleen (tai siis ainakin mulla) mennään niin syvälle sairaaseen ihmisen luontoon tullen mukaan myös entistäkin saatanallisimpiakin asioita, sellaisia saatanallisia ja totaalisen pimeitä piirrustuksia siellä mökin yläkerrassa... Järkyn karmean tuntuinen leffakokemus vaikka oon monta kertaa nähnyt. Enkä niinkään edes tarkoita sitä halko tai saksi juttua, en siis lähimainkaan, vaan sen takia puistauttaa miten leffassa sillä erittäin tehokkalla kohtausten toteutustyylillä kuvaillaan sitä saatanan luomaa ihmisen luontoa, joka on ajatuksenakin ihan karmee.

Elokuvallisesti erittäin hyvin tehty ja todella tehokkaasti psykologisesti mielen sisälle tunkeutuva kokemus.

10

Juu. Tuli muuten mieleen ku joskus @descent in kanssa leikkisästi väiteltiin kumpi on parempi, Midsommar vai Antichritst. Musta edelleen Antichist on vielä kovempi ja laitoin lainauksena Anticrist arvostelun minkä joskus kirjoitin, niin perusteeksi, mut siis ymmärrän täysin jos tykkää Midsommarista enemmän.

 

[descent]

Juu. Tuli muuten mieleen ku joskus @descent in kanssa leikkisästi väiteltiin kumpi on parempi, Midsommar vai Antichritst. Musta edelleen Antichist on vielä kovempi ja laitoin lainauksena Anticrist arvostelun minkä joskus kirjoitin, niin perusteeksi, mut siis ymmärrän täysin jos tykkää Midsommarista enemmän.

Joo pitäisi Antichrist melkein katsoa uudestaan (tai onhan noita useampia katselukertoja takana, mutta viime kerrasta on aikaa) pystyäkseni varmaksi sanomaan.

Tällaisena sivuhuomiona, joskin sinänsä kummankin elokuvan kannalta merkittävänä sellaisena, on melko huikaisevaa, että päälle kolmekymppinen Ari Aster onnistuu molempien elokuvien keskiössä olevan trauman kuvaamisessa vielä huomattavasti kokeneempaa kollegaansa Von Trieriä selkeästi vaikuttavammin. Vaikka myös Antichristissa, elokuvan tietynlainen "katalysaattori" Midsommarin tavoin on naispäähenkilön kokema trauma, on kuvattu todella harvinaislaatuisen vaikuttavasti.

 

[Tigre]

Uusisnta katsellut leffoja paljon ja nykyinen top 20 on muuttanut helvetisti muotoaan.

1. Oldboy


2. Ran


3. Farewell My Concubine


4. Joker

5. Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring


6. A Tale of Two Sisters


7. Enter the Void


8. Antichrist


9. Martyrs


10. Pan's Labyrinth


11. Akira Kurosawa`s Samurai Collection


12. Audition


13. Brotherhood of War


14. Memories of Murder


15. Memoirs of Geisha


16. The Others


17. The Lighthouse


18. Midsommar


19. The Fountain


20. I Saw the Devil

 

[Tigre]

ei vittu, pitkäisköhän ostaa ihan vaan mielenkiinnosta miten paska alusta loppuun versio ku sen Irreversiblen voima on just siinä ku mennään lopusta alkuun. Vähän ku toi hinta tippuu niin lähtee ostoon.

Irreversible - Teatteriversio & Straight Cut (Blu-ray)

Toiminta vuodelta 2002 ohjaus Gaspar Noe pääosissa Monica Bellucci ja Vincent Cassel.

www.discshop.fi