Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Onhan serbian film selkeästi heikompaa laatua elokuvallisesti, kuin mainitsemani muut joista osa on jopa mestarillisia leffoja. Silti shokkiefekti oli näin pienten lasten isänä järkyttävin mitä muistan. Leffahan on myös tosiaan poliittinen kannanotto serbian ja muiden lähi valtioiden mädälle yhteiskuntarakenteelle.

Pitää kahtella tuo ruotsin leffa myös.

Tuli juuri äsken tsekattua Confessions: https://m.imdb.com/title/tt1590089/
Japanista kostotrilleriä laadukkaasti.
9/10
 
Hartigan79 sanoi:
Leffahan on myös tosiaan poliittinen kannanotto serbian ja muiden lähi valtioiden mädälle yhteiskuntarakenteelle.
Click to expand...

Jos uskoisin tämän, niin elokuvan arvo nousisi kyllä täysin eri sfääreihin. Mutta mun mielestä ohjaajalla on ollut vähintään pari eri selvitystä elokuvan motiiveista, kun sen sisältöä vastaan aikanaan hyökättiin tietysti voimakkaasti. Yksi oli ainakin jo Funny Gamesin aikoihin Michael Haneken motiivina toiminut "Joko riittää?" -tyylinen kannanotto väkivaltaa janoavalle elokuvayleisölle, jossa Haneken motiivit metatason kerronnallaan olivatkin hyvin selviä ja toimivia.

Mä en tiedä miksi, mutta mä en usko ohjaajan selityksistä huolimatta, että tuolla elokuvalla on mitään poliittisia, taiteellisia ja/tai muitakaan arvoja, vaan vedettiin vaan vitun överiksi, "koska mä voin". Ja tämä on tietenkin vaan oma mielipide, joka perustuu lähinnä elokuvan niin äärettömän itsetarkoituksellisen oloiseen ja puuduttavan jatkuvaan ylilyömiseen sekä aikoinaan ohjaajalta lukemiini/näkemiini haastatteluihin...

Mutta en toki kiistä etenkään sen elokuvan järkyttävimmän kohdan visuaalista verkkokalvoille palamista...
 
Tuli katsottua nyt lomilla kaksi varsin samankaltaista elokuvaa. Molemmat erittäin päteviä elokuvia eli Bohemian Rhapsody ja Rocketman. Freddie Mercuryn ja Elton Johnin elämät vielä muistuttavat paljon toisiaan. Molemmat lahjakkaita muusikoita, iso menestys, päihteet, homosuhteet jne. Freddiellä toki vähän traagisemmin kävi lopulta. Rocketmanille pieni miinus musikaaliosuuksista, joiden fani en ole, mutta eivät ne pahemmin häirinneetkään. Kannattaa katsastaa molemmat pätkät, vaikkei kummankaan musiikin ystävä edes olisi. Mielenkiintoisia kuvauksia 70-80 -lukujen musiikkimaailmasta.

Bohemian Rhapsody 9+

Rocketman 9-
 
Anonymous sanoi:
Tuli katsottua nyt lomilla kaksi varsin samankaltaista elokuvaa. Molemmat erittäin päteviä elokuvia eli Bohemian Rhapsody ja Rocketman. Freddie Mercuryn ja Elton Johnin elämät vielä muistuttavat paljon toisiaan. Molemmat lahjakkaita muusikoita, iso menestys, päihteet, homosuhteet jne. Freddiellä toki vähän traagisemmin kävi lopulta. Rocketmanille pieni miinus musikaaliosuuksista, joiden fani en ole, mutta eivät ne pahemmin häirinneetkään. Kannattaa katsastaa molemmat pätkät, vaikkei kummankaan musiikin ystävä edes olisi. Mielenkiintoisia kuvauksia 70-80 -lukujen musiikkimaailmasta.

Bohemian Rhapsody 9+

Rocketman 9-
Click to expand...

Pidin myös molemmista elokuvista ja pisteetkin laittaisin samassa järjestyksessä.
Arvostan näitä artisteja sekä heidän tekemäänsä musiikkia, vaikka en ole kumpaakaan erityisemmin fanittanut.
Oli jännä huomata miten tuttuja heidän tekemänsä kappaleet ovat, vaikka en ole niitä oma-aloitteisesti kuunnellut.
He ovat tehneet niin massiivisia hittejä, että niiltä ei ole voinut välttyä.
Bohemian Rhapsodyn jälkeen taisi Queen soida päässä korvamatona vielä parisen viikkoa.

Ihmettelin etukäteen kumpaakin pääosan esittäjää, että miten juuri heidät on valittu rooliin, mutta leffaa katsoessa ei enää tarvinnut ihmetellä.
Todella hyvää työtä tekivät molemmat.

Nämä laatuleffat tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen artistien elämään ja lähihistoriaan.

tumblr_plw6i1ggNg1qk4fe1o2_500.gifv


tumblr_p8s3l6oFTx1x0uneyo1_500.gif


tumblr_p8tlwh04gZ1qdl4w6o3_500.gifv


BeneficialMindlessArachnid-max-1mb.gif
 
Ite sain lahjaksi leffoista mm Naapurini Totoron josta olen ylpeä koska mulla ei oo ollut sitä mun anime kokelmassa.:LOL: Sitten sain sellaisen täysin tuntemattoman Studio Ponocin leffan nimeltä Mary ja noidan kukka, jonka katon kyllä tänään ja arvostelen sen. Sitten Chernobyl sarjankin sain.
 
Mary ja noidankukka (2017)
356449_medium.jpg

Mary-to-Majo-no-Hana-capture-2-560x303.jpg


Ihan ekaks pitää sanoa et jäin alkuvalikossa kuuntelee vähän pidemmäksi aikaa kun soi niin kaunis laulu siinä. Tässä tosin harmi et tota laulua ei käytetty leffassa missään vaiheessa, joka oli musta jopa outoa, se olis tukenut pirun hyvin tiettyjä kohtauksia.

Alku alkaa kohtauksella jossa ´tyttö on jo taikamaailmassa ja vitja soikoon että oli piru siistin mielikuvituksellista settiä ja todella komeen näköistä animointia. Tulipalo kaikkialla ja tyttö lentää luudan kanssa karkuun ja taustalla on purppuva taivas. Perässä tulee jotain limamörköjä jotka muuttuvat valtaviksi mustiksi käsiksi yrittäen saada tytön kiinni. Sit tulee sinisen hohtava räjähdys ja toi alku oli kyllä aika perkuleen siistiiä psykedeelistä menoa

tuosta pompataan sit ajassa taaksepäin, jossa tyttö "Mary" viettää kesälomaa sukulaistensa luona. Yhtenä päivänä hän näkee väriä muuttavan kissan ja seuraa tätä metsään. Leffa pärähtää kunnolla käyntiin kun yöllä metsässä tapahtuu jotain hyvin hyvin outoa ja seuraavana päivänä kaikkialla on sakea sumu ja humiseva äänimaailma, jotka toi tulevaan tapahtumaan hienoa unenomaisuutta.

Sit kun mennään varisnaiseeen asiaan niin ihailin kyllä ja tosi suuresti sitä kaikkea mielikuvituksellisuutta, et mietin vaan et miten joku tuollaista kaikkea asiaa keksii. Miljöö on mystinen ja kekseliäistä visuaalista ilmettä ihan kaikkialla. Siis niitä yksityiskohtia "siellä" oli siis aivan järjettömästi, satoja ja satoja... kaikennäköistä väriloistoa ja örrimörrejä ja vaikka mitä vekotinta.

Leffa piti tiukasti otteessaan koska ei tiennyt mitä ihmettä siellä tulee tapahtumaan, tosin leffan alkukohtaus antoi yhden vinkin. Pelkäsin et leffa menee yhteen tiettyyn tylsään suuntaan mutta onneksi leffan juoni muuttui paljon parempaan päin, mm koska se paikka ei ollutkaan yhtään sitä miltä näytti, vaan pahuus on sana. meni TODELLA yllättäen synkemmäksi koko homma, kuin mitä kuvittelin aluksi et leffa on vaan jotain taikakoulu opiskelua, mutta ei todellakaan, onneksi. Oma suosikkikohtaus on loppupuolella eräs peili jossa oli ajatusta, joskin kepeää sellaista. tuossa kohtauksessa ja sen jälkeen pitää mainita uskomattomasta leffan miljöön ulkonäöstä kun ollaan pilvien yläpuolella ja aurinko paistaa isona, et oli kyllä "tuossakin" kohtauksessa leffa huikeen näköinen.

Kaikesta huolimatta tää pakko silti sanoa et oli vähän liian lapsellinen omaan makuuni vaikka tykkäsinkin katsoa leffaa etenkin sen visuaalisen loiston takia, mut jos vertaa Studio Ghiblin tuotantoon niin niissä on paljon syvempää ajatusta, synkempiä teemoiltaan ja tapahtumiltaan ja mm kerronaltaankin paljon kovempaa settiä. Tää oli jotenkin paljon kepeämpi leffa kuin muut tähän asti näkemäni ja sekin teki leffasta vähän lapsellisen koska tyttö ei kyseenalaistanut oikein millään tasolla sitä mihin joutui/pääsi.

sit vaikka kehuin leffan unenomaisuutta niin Henkien Kätkemässä se unenomaisuus on siis aivam hemmetisti laadukkaammin tehty, mut sit taas tän leffan visuaalinen loisto oli tosin jopa Studio Ghiblin leffojan tasolla niin todella korkealle sijoittuva, et ainoastaan Your Name on tätä hienompi visuaalisesti, et siitä tälle leffalle tosi isot peukut, kun on tosiaan visuaalisuudeltaan kaikkien aikojen näiden Ghiblin ja Ponocin tuotannon toiselle sijalle yltävä leffa siinä asiassa.

Leffan pointti kertoo mm taikuudesta kaikkinaisuuksissan, mihin se voi johtaa jne ja tarvitaanko sitä lopulta mihinkään. myös vilpitömyys näkyy tosi isossa osassa leffassa.

Suosittelen katsoo tään leffan ihan vaan jo pelkästään sen ihan uskomattoman ulkonäön takia. Se piti vielä sanoo et tää on huonoin näkemäni anime, mutta silti loistava yli 8 leffa. Se kertoo jotain imo näiden animejen tasosta ja miten paljon tykkään näistä ''

8+
 
Mary ja noidan kukka on ihan asiansa ajava elokuva anime nälkään, mukana on kova tekijä Yonebayashi joka ollut mukana vaikka missä. Isoimpina töinä ohjaukset Kätkijät sekä Marnie - tyttö ikkunassa.
 
Juu! Tuo Marnie - tyttö ikkunassa on kyllä kyllä tosi kova. Kunnon mindfuck leffa ja lopun teemoiltaan todella karu. Se yksi kertomus lopussa...
 
Whiplash (2014)


Nuori kunnianhimoinen jazz-rumpali pääsee mukaan koulun yhtyeeseen, mutta pian käy ilmi, että opettaja on hyvin vaativa.
Leffassa on niin vastoinkäymisiä kuin tahtojen taisteluakin.
Ja rakkautta musiikkiin.

Minulla on hieman monimutkainen suhde jazziin.
Välillä se ärsyttää niin, että nimeän sen yhdeksi inhokkigenrekseni.
Toisinaan se vie jonnekin toiseen maailmaan ja rentouttaa ihan käsittämättömällä tavalla.
Osa nautinnosta tulee siitä, kun huomaa muusikoiden todellakin osaavan asiansa.

Whiplashista nautin monella tasolla, myös siitä jazzista.







Miles Teller taitaa herkkyyden, haavoittuvuuden ja uhman.
Hänen olemuksestaan tulee mieleen modernin ajan Elvis, hyvällä tavalla.

giphy.gif



J. K. Simmons. Jos tarvitset henkilön joka osaa karjua, niin J. K. Simmons on sun mies.
Olet nähnyt hänet karjumassa varmasti lukuisia kertoja, niin monessa hän on ollut mukana.
Tässäkin hän tekee sen hyvin. Ehkä hieman hienostuneemmin kuin yleensä.
Virkistävää nähdä hänet huutamassa muuallakin kuin armeijaympyröissä.

Jätetään tuo tempperamenttisuus hetkeksi syrjään ja lisätään, että hänessä on muutakin, paljon.
J. K. Simmonsin suoritus Whiplashissä on erinomainen.

giphy.gif


tumblr_oxvda1XusS1qgt6uyo1_400.gifv


7dad9ab7189c9d59a7526f7aebb228c3.gif




9,5/10
 
Alicia sanoi:
Whiplash (2014)


Nuori kunnianhimoinen jazz-rumpali pääsee mukaan koulun yhtyeeseen, mutta pian käy ilmi, että opettaja on hyvin vaativa.
Leffassa on niin vastoinkäymisiä kuin tahtojen taisteluakin.
Ja rakkautta musiikkiin.

Minulla on hieman monimutkainen suhde jazziin.
Välillä se ärsyttää niin, että nimeän sen yhdeksi inhokkigenrekseni.
Toisinaan se vie jonnekin toiseen maailmaan ja rentouttaa ihan käsittämättömällä tavalla.
Osa nautinnosta tulee siitä, kun huomaa muusikoiden todellakin osaavan asiansa.

Whiplashista nautin monella tasolla, myös siitä jazzista.







Miles Teller taitaa herkkyyden, haavoittuvuuden ja uhman.
Hänen olemuksestaan tulee mieleen modernin ajan Elvis, hyvällä tavalla.

giphy.gif



J. K. Simmons. Jos tarvitset henkilön joka osaa karjua, niin J. K. Simmons on sun mies.
Olet nähnyt hänet karjumassa varmasti lukuisia kertoja, niin monessa hän on ollut mukana.
Tässäkin hän tekee sen hyvin. Ehkä hieman hienostuneemmin kuin yleensä.
Virkistävää nähdä hänet huutamassa muuallakin kuin armeijaympyröissä.

Jätetään tuo tempperamenttisuus hetkeksi syrjään ja lisätään, että hänessä on muutakin, paljon.
J. K. Simmonsin suoritus Whiplashissä on erinomainen.

giphy.gif


tumblr_oxvda1XusS1qgt6uyo1_400.gifv


7dad9ab7189c9d59a7526f7aebb228c3.gif




9,5/10
Click to expand...



jep.. mulla sama homma jazzin suhteen .. tämä leffa oli kyllä huippuhyvä




"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)
 
Tuli katteltua Willem Dafoen pari leffaa .....


The Lighthouse ..... kun hulluus iskee..
Leffa on täynnä paranoiaa ja eksistentiaalista kauhu ja kaiken kruunaa Dafoen mestarillinen
rooli vanhana merimiehenä joka saa Pattisonin esittämän nuoren, itseään etsivän taivaanrannanmaalarin aluksi
varauksellisesti pelokkaaksi ..... mutta vain aluksi....
The_Lighthouse.jpeg


8,5/10

Ja sitten jossain määrin toteen perustuva kuvaus koiravaljakkokoiran, Togo, ja isännän; Leonhard Seppalan uroteosta.
Leonhard Seppala oli tunnettu yhdysvaltalainen koiravaljakko-ohjastaja (Norjasta lähtöisin). Etniseltä taustaltaan hän oli isänsä puolelta länsipohjalainen ja äitinsä puolelta kveeni. Seppala teki tammikuussa vuonna 1925 kuuluisan seerumiviestin Nomen kaupunkiin Alaskaan, minkä johdosta hän pelasti useita ihmisiä kurkkumätäepidemialta ja teki samalla siperianhuskyn koirarodusta maailmanlaajuisesti tunnetun.....
Leffa on kohtuu karu kertomus (hieman disneymäiseen tapaan modifioitu) sieltä jostain missä luonto ei tunne armoa.... Kaunis kuvaus koiravaljakkokoirasta ja miehestä .. ja ystävyydestä. Dafoen takuuvarmaa roolityötä.


MV5BNjJkYTc5N2UtMGRlMC00M2FmLTk0ZWMtOTYxNDUwNjI2YzljXkEyXkFqcGdeQXVyNDg4NjY5OTQ@._V1_SY1000_CR0,0,678,1000_AL_.jpg


8,2/10



"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)
 
The Thing (2011)
cMzSgf.webp

Mary Elizabeth Winstead as Kate 08.webp

Leffa alkaa vähän kuten alkuperäinen. Kuvataan kaukaa ilmasta Antartiksella kulkevaa ajoneuvoa. Tuossa kohtaa soi se alkuperäisen The Thingin sama pahaenteinen musiikki. Tyntyn..tyntyn...tyntyn. tuli jotenkin kylmät väreet tossa kohtaa ja alkoi miettiä jo heti alussa kun kuvataan Antartista että ei saamari, tuollainen muusta maailmasta ihan helkkarin kaukana oleva miljöö ja siellä sit alkaa niitä kauheita asioita tapahtua. Ajoneuvo kun kulkee siellä NIIN erään kaverin tutkima signaali piti tosi pahaenteistä ääntä, karmivaa suorastaan kun tiesi mitä on tulossa. Tuosta plussaa paljon leffalle.

Yksi kohtaus ennenkuin alkaa tapahtua oli hyvin totetettu. Tuulen ulvoessa porukka nukkuu ihan pimeässä ja kuvataan mm pimeitä käytäviä ja sit Mary Elizabeth Winstead esittämä tutkija katselee yöllä ikkunasta tähtiä ja sanoo ahdistavat sanat ajatuksena. "emme näe tähtiä enää niinkuin ennen" eli ufohan on se sana. Sit se jääkuutiokohtaus... Huhhuh että minuu aidosti ahdisti se ku porukka juhlii siellä niin ja sit kuvataan pimeässä sitä jääkuutiota karmivan äänimaailman kera.

Tässä uudessa ne oliot oli toteutukseltaan tosi laimea esitys, ei siis mitään yökötyksiä ja ahdistusta aiheuttanut niiden ulkonäkö. MUTTA se mikä leffassa pelottaa ja paljon ei liitykään noihin olioiden ulkonäköön, vaan leffan pelottavuus on siinä että pienessä ahtaassa tutkimuskeskuksessa kukaan ei enää luota toisiinsa ja ei tiedä yhtään kuka on muuttunut oliókisi ja kuka ei. Siinä kohtaa kun asiaa testataan katsomalla lampulla suuhun, niin tunnelma on erittäin ahdistava ja piinaava, tuossa kohtaa jollain asteella alkuperäisessä olevan samanlaisen kohtauken toteutuksen tasolla ollen leffan ylivoimaisesti siistein kohta koko leffassa.

Näyttelijäkaartista mietteitä. Kaikki oli ihan hyviä näyttelijöitä, mutta kaksi erottui joukusta. Joel Edgerton josta oon alkanut pitämään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Toinen on Mary Elizabeth Winstead, joka näyttelee tässä todella hyvin ja ihan pakko sanoa että on kyllä ihan uskomattoman kaunis nainen, kahtokee kuvaa yllä...

Nyt alkaa sit leffan haukkuminen. Leffan taso kesti vähän yli tunnin leffan ollessa 1h40min. Alkoi sellainen alamäki että. Ihan älyttömän tylsää, itseään toistavaa ja munatonta kissahiiri leikkiä jossa soi vielä kauhean kliseisen kuuloiest toimintamusiikit. Lopuratkasussa ei ole mitään munaa.

Nyt vähän asiaa alkperäisestä:

Vaikka tää on ihan hyvä kauhuleffa sen reilun tunnin verran, mutta kyllä alkuperäinen the thing hakkaa tän ihan 10-0. Ihan älyttömän paljon ahdistavammin osattu tehdä tunnelma. musta ehkä kaikkein karmivin kohta on sen koiran olemassaolon lisäksi se puoliksi oliioksi muuttunut tyyppi joka huutaa erittäin karmivalla äänellä, äänellä joka ei ole tästä maasta... ja se tyyppi/olio sytytetään tuleen ja huuto senkun jatkuu. siis hyi vit... oikeesti mikä kohtaus.

Sit se klaustrofobian tunne on siinä äärimmäisen voimakas. erittäin piinaava tunnelma mm siinä mielessä kun ei tiedä kuka porukasta on muuttunut olioksi. Sit se saamari kun tyyppi tutkii tietokoneelta et miten jos se "virus" pääsee leviämään maailmalle et miten nopeasti se leviää ympäri maapallon ihmisten muuttuessa järkyttävän näköisiksi olioiksi. Siis se on musta ajatuksena ihan järkyttävä. Myös ne vanhat tehosteet / oliot on tänä päivänäkin oksettavimpia koskaan missään leffassa. Alkuperäinen on myös jotenkin todella äijämäinen ja päällikkö leffa. Etenkin Kurt Russel on ÄIJÄ leffassa. Ja se loppu. Se on hyper huikea ja siinä on sitä munaa, mikä puuttui tästä uudemmasta. Tyntyn...tyntyn...tyn...

Epäehjä kokonaisuus mutta ihan perus mukiin menevä leffa.

7
Alkuperäinen
10
 
The Lion King (2019)
El_rey_le_n-897507641-large.webp

Upea leffakokemus oli kyllä. Juonihan on aivan täysin sama kuin siinä piirretyssä, mutta ei haitannut yhtään toivoinkin sen olevan niin koska halusin nähdä miten oikeana elokuvana on onnistuttu siinä tapahtumien toteutuksessa ja se oli 10 tason jälkeä. Leffan loputtua oli olo et ei tuon paremmin olisi voitu tehdä siitä piirretystä täyttä kopiota oikeana elokuvana.

Upea leffahan tuo oli sisällöltään, ulkonäöltään ja musiikeiltaan. Juoni todella hyvin kirjoitettu ja henkilöhahmot mm Scarin kieroiluineen ja etenkin Simban itsensä kadottamisessa henkisesti ja sitten lopulta itsensä löytämiseensä ihan huippua ja Mufasan ja sen profeetta paviaanin Rafikin pohdiskelevuus ja ajatusmaailma asioista. Oli siis tosiaan hyvin saatu syväulotteisuutta moniin hahmoihin. Se paviaani oli kyllä mun lempihahmo. Sitten alkukohtaus alkaa lehendaarisesti ja tuli kyllä niin nostalginen olo että, kun se paviaani nostaa Simban jylhäkalliolla ylös ja kaikki eläimet on kokoontuneet sinne samalla soiden se eeppinen "aatsu vengaa papadiitisoo". mitä lie kieltä,:LOL: mut iso plussat. tuo alkukohtaus oli kyllä eeppisin kohtaus koko leffassa mun mielestä, loppuratkaisu oli sitten toiseksi siistein kohtaus. mainitaan vielä et kolmanneksi upein kohtaus oli kun Mufasa puhuu taivaalla ukkosen seasta Simballe. Myös yöllä aina kuvatun paviaani profeetan monologi ja ennustukset oli siistejä mm kun niitä näytettin aina yöllä sitä Rafikia ja hänen kotipuutansa.

Myös ihan uskomatonta tietokonegrafiikkaa, mm vaikka leijonat paksuineen kaulusturkkeineen todella aidon näköisiä. leffaan oli osattu valkata ohjaaja jolla on hyvin mielikuvituksellista silmää sillä monissa kohdissa se visuaalinen loisto oli mm maisemineen upeaa katsottavaa ja se sulautui saumattoman hienosti yhteydessä kohtauksiin ja etenkin musiikkeihin. tuo yhdistelmä kanssa 10 arvosanan asiaa.

Soundtrack oli kyllä Timonin ja Pumban lauluja lukuunottamatta kultaa. Meni muutamassa kohdassa roska silmään aikuisella miehellä. Musiikkien yhteydessä kohtauksiin takia. can you feel the love tonight jne ja nyt kun puhuin tuosta roskasta silmässä niin hyvä mainita tässä kohtaa et se tuntui edelleenkin, kuten lapsena siinä piirretyssä tosi pahalta kun Mufasa tippuu ja kuolee ja Simba menee sit kuolleen mufasan viereen makaamaan...

Niinkuin alussa sanoin niin ei vois parempaa kopiota piirretystä leijonakuninkaasta tehdä. En anna kuitenkaan täyttä kymppiä, koska musta tää olis saanut olla vähän aikuismaisempi vaikka se oli nytkin aika hurja välillä oikeasti, mutta Timonin ja Pumban höpinät ja se helkkarin uutisia kertova lintu oli kaikkein surkein veto leffassa. vaikka olisin toivonut vielä aikuismaisempaa toteutusta, mut ymmärrän TÄYSIN et miksi on tehty miten on tehty, koska tää on tarkoitettukin koko perheen leffaksi.

Eeppisen nostalginen ja onnistunut kopio vanhasta Leijonkuningas piirretystä.
9½
tumblr_ppr2czFgPn1qgwefso2_500.gifv
 
Star Wars: The Rise of The Skywalker (2019)


Kovin hankalaa puhua tästä ilman spoilereita, joten koko setti mustan muurin taakse. Lyhyesti ilman spoilereita: ei uponnut itselleni. Syyt alla.

Tuntui että koko tämä uusin trilogia kärsii kokonaiskuvan puutteesta. Joka leffan jälkeen korjataan edellisen jälkiä ja ohjaajat pyyhkivät pois toisen aloittamia juonikuvioita jne. Pääosan tyypit eivät herätä samaa tunnesidettä kuin vanhemmat (episodit 4-6). Visuaalisesti nämä uudet ovat upeita, ei kahta sanaa. Varsinkin The Last Jedi on useissa kohdissa kunnon silmäkarkkia, vaikka en leffasta kovin paljoa pitänytkään. Leian kohtaukset hoidettiin varmasti niin hyvin kuin oli mahdollista. Ei ollut varmaan mikään helpoin homma. Luken hahmo ei kiukutellut tässä, heitellyt valomiekkaa ja lypsänyt sitä avaruuslehmää kuten edellisessä. Siitä plussat.

Mutta kässärin puolella ollaan hukassa ja kuten yllä totesin, tämä elokuva yrittää epätoivoisesti korjata edellisen saamaa kritiikkiä. Reyn hahmo on hyvä esimerkki. Nyt hän sentään harjoitteli leffan alussa kun edellisissä hän osasi kaiken heti ilman mitään treeniä. Nyt hän osaa jo herättää tyyppejä kuolleista ja parantaa haavoja jne. Selitys on että hän on Palpatine. Jooh. Piti keksiä selitys miksi Rey on tämän trilogian Deus ex machina. Keisarin paluu tuntui myös aika viimeinen oljenkorsi-tyyliseltä ratkaisulta kun Snoke tapettiin ja jotain piti keksiä. Kaveri putosi sinne kuiluun ja räjähti, minkä lisäksi kuolemantähti pamahti atomeiksi Jedin Paluun lopussa. Noh sattuuhan sitä. Olisivat keskittyneet enemmän Kylo Renin hahmoon ja hänen ja Reyn väliseen vääntöön.

Tässä elokuvassa tapahtuu jatkuvasti ja kun sitä alkaa ajattelemaan niin mieleen tulee aika paljon kysymyksiä kuten:

Miten keisari sai rakennettua ne 10 000 tähtituhoajaa salassa? Mistä rakentajat ja materiaalit jne. Miten se Poen entinen hoito leppyi noin kolmessa minuutissa ja antoi ainoan pääsylippunsa pois sieltä planeetalta mikä ammuttiin tohjoksi. Ja miten se muija pääsi pois sieltä kun se mitali tai mikä olikaan oli kuulemma ainoa keino poistua sieltä? Oli muutenkin täysin turha hahmo. Samoin se edellisen leffan Aasialainen mimmi, joka ei tehnyt tässä elokuvassa mitään. Samoin Finn juoksee vain paikasta toiseen ja huutaa REY! tai CHEWIE! tai jotain. Pidin siitä kun kaveri kyseenalaisti asemansa ja kapinoi, mutta hahmon kaari jäi torsoksi mielestäni.

Mikä oli keisarin suunnitelma kun ensin piti tappaa Rey, sitten ei ja sitten taas piti ja sitten Reyn piti tappaa keisari, jotta Sith. Ja sitten äijä päättikin imeä Kylon ja Reyn elinvoimat tms. Se loppui kesken kun Rey virkosi ja Palpatine teki taas saman virheen varmaan sadannen kerran eli käristi itsensä niillä voimasalamoilla. Eikö se jo oppinut edellisistä? Miksei keisari käyttänyt voimaa Reytä vastaan kun Renin heitti helposti sinne rotkoon?

Billy Dee Williams kävi ampumassa yhden pahiksen ja keräämässä hetkessä ihan helvetin ison kasan aluksia lopun taisteluun. Kaverilla on hyvät kontaktit ja ilmeisesti noin sata miljoonaa kapinallista pikavalinnassa. Nyt joka hävittäjässä oli planeetantappaja, koska ilmeisesti kässärissä pitää lukea että planeetta pitää tuhota jokaisessa osassa. Lisäksi se logiikka miksi ne tähtituhoajat eivät pääse nousemaan sietä jääplaneetan pinnalta ilman sitä antennia (jota ei ilmeisesti voinut asentaa joka alukseen) jäi pikkasen auki itselleni. Odottelin myös koska ensimmäinen hyvis uhraa itsensä ja kiihdyttää valonnopeudella päin vihollisten aluksia. Sehän on nyt mahdollista.

Lisäksi tässä osassa porukka "kuolee" ihan hemmetisti. Ensin Chewie räjähtää, mutta ei se ollutkaan siellä aluksessa. Sitten Kylo Ren kuolee, mutta ei kuolekkaan. Sitten C-3PO "kuolee" ja se kohtaus jossa sanoo katsovansa viimeisen kerran ystäviään oli jopa hyvä, mutta suurin piirtein seuraavassa kohdassa muisti palautetaan. Sitten Rey kuolee, mutta Ren antaa elinvoimansa ja kuolee itse. Mutta kun nämä uudet elokuvat eivät herätä mitään tunteita ja jatkuva henkiin herääminen alkaa tympäistä.

Tuli varmaan selväksi että en tykännyt tästä kauheasti :D alkuperäinen trilogia kuuluu suosikkeihini kun puhutaan avaruusseikkailuista, joten olen erityisen kriittinen näitä uusia kohtaan. Tosin isoin innostus lähti jo episodien 1-3 kohdalla.

4/10 lähinnä visuaalisen ilmeen ja muutaman hyvän näyttelijäsuorituksen takia.
 
Tuli pyhinä kateltua PALJON hyviä leffoja!

Tango & Cash 9/10

The Specialist 9/10

Home Alone 9/10

Home Alone 2 8/10

Näitä en sen kummin arvioi, kun kaikki varmasti tietää leffoista kaiken tarvittavan, mutta pakko myöntää, Tango & Cash oli aivan järkyttävän paljon parempi kuin muistin! Siis ei siitä pääse vaan mihinkään, nämä 80 ja 90-luvun leffat saa miut JOKA KERTA helvetin hyvälle tuulelle! Siis hihittelen noille onelinereille kuin pikkutyttö! Seuraavaksi voisi keskittyä katselemaan Van Dammen tuotantoa. Hard Target laitetaan ensimmäiseksi listalle!

Sitten vähän uudempaa:

Once Upon a Time in Hollywood 5/10

Ei nämä Tarantinot kyllä uppoa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pitt on loistava, DiCaprio on loistava ja elokuvan lopusta noin 15min on loistavaa. Muuten oli kyllä tylsää, eikä tässä kai sen kummempaa juonta edes ollut, tai ainakaan mitään järkeä. Puhuttiin puolison kanssa leffan jälkeen että mitä mieltä oltiin. Mie sanoin että eihän tässä ollut oikeen mitään järkeä, en pitänyt, noh nainen sano että joo, eipä tässä ollut, mutta minä tykkäsin :D Tämmöisiä ammattimaisia analyysejä meidän taloudessa käydään leffojen jälkeen :D
 
Back
Ylös Bottom