Ei juma. En oo
vielä nähnyt Jokeria ja siks helkkarin veikeetä et näin viime yönä unta tosta leffasta.

Tosi surrealistinen tunnelma...
Luulen, että leffakokemus tulee olemaan tuohon näkemääsi uneen verrattuna huomattavasti säyseämpi.
Nuo unet on kyllä joskus jänniä. Joskus herätessä ihmettelee, että ihanko oma mielikuvitus on kehitellyt kaiken vai onko vaikutteet saatu jostain leffasta.
...kun se aikoinaan iski ja tosi pahasti mieleen ahdistamaan...
Minä en leffasta riippuen joko halua tai uskalla katsoa uusiksi niitä, mistä on tullut ikävät fiilikset.
Joskus en halua siksi, että leffa on ollut niin ankea ja raskas kokemus
(esim. Lilja 4-ever, Blue Valentine), että kerta todellakin riittää.
Toisinaan siksi, että leffa on ollut niin pelottava
(kauhuelokuvat), että en halua kokea sitä uudelleen enkä varsinkaan antaa alitajunnalleni uutta materiaalia painajaisiin.
Sellaiset leffat, jotka ovat olleet sietokykyni kannalta sopivan jännittäviä tai ahdistavia, niin niitä voin katsoa useammankin kerran.
Esimerkkinä sopivan jännittävistä voisi olla vaikka Predatorit, joista sen ykkösen olen nähnyt varmaan kolme kertaa. Eikä vielä toistaiseksi ole tullut uniin.
Varmaan johtuu siitä, että jos tulisi, niin tykkäisin.
Sopivan ahdistavissa voi olla jotain sellaista surullista tai traagista, että itken.
Jos sitä surullista tai traagista on paljon tai muuten osuu todella herkkään kohtaan sielussa, niin saatan olla leffan jälkeen henkisesti ihan loppu, mutta siltikin leffakokemus voi olla hyvä.
Hachicon varmaan kestäisin katsoa uudelleen, mutta en silti halua.
Brokeback Mountain pitäisi kokeilla katsoa uudelleen, josko toisella kertaa itkettäisi vähemmän.