Elokuva-arvostelut!

[Hartigan79]

Tuli tsekattua serbian film ja meni kyllä yökötysleffojen piikkipaikalle mulla. Sinänsä ihan ok laatu leffassa ja näyttely, mut meni kyllä nyt liian pitkälle omaan makuun. Viimeiset 10min oli jotain aivan käsittämättömän sairasta.

Irreversible, unelmien sielun messu, martyrs, inside, anticrhist yms jää kyllä kauas tästä,vaikka niissäkin tunnereaktiot on kovat.

 

[Tigre]

Minkä takia tää pitää aina nostaa esiin? :D Just ku tän leffan olemassa olon unohtaa, ni tää tupsahtaa jostai esiin... NEVER AGAIN !

Rauhallista Joulua Tigrelle ja muille leffa narkkareille!

Joku pakkomielle tms emt...

Kiitos Joulutoivotuksista ja täältäkin sulle Hyvää Joulua ja kaikille muillekin täällä.

 

[descent]

Tuli tsekattua serbian film ja meni kyllä yökötysleffojen piikkipaikalle mulla. Sinänsä ihan ok laatu leffassa ja näyttely, mut meni kyllä nyt liian pitkälle omaan makuun. Viimeiset 10min oli jotain aivan käsittämättömän sairasta.

Irreversible, unelmien sielun messu, martyrs, inside, anticrhist yms jää kyllä kauas tästä,vaikka niissäkin tunnereaktiot on kovat.

Omasta mielestäni taas nuo hyvät esimerkkisi ovat eri luokkaa, sillä A Serbian Film on jotenkin niin sosiaalipornoinen, eikä sitä voi elokuvallisesti verrata mihinkään noihin esimerkkielokuviisi. Ymmärrän toki pointin, kuvastoltaan itseltään aivan poikkeuksellista.

Lukas Moodysonin Ett hål i mitt hjärta on muuten yksi selkeästi vähemmän nähty hirvitys, kun puhutaan näistä vaikeista katsottavista elokuvista. Ko.leffan katsominen on ainakin itselle todella haastavaa.

 

[Hartigan79]

Onhan serbian film selkeästi heikompaa laatua elokuvallisesti, kuin mainitsemani muut joista osa on jopa mestarillisia leffoja. Silti shokkiefekti oli näin pienten lasten isänä järkyttävin mitä muistan. Leffahan on myös tosiaan poliittinen kannanotto serbian ja muiden lähi valtioiden mädälle yhteiskuntarakenteelle.

Pitää kahtella tuo ruotsin leffa myös.

Tuli juuri äsken tsekattua Confessions: https://m.imdb.com/title/tt1590089/
Japanista kostotrilleriä laadukkaasti.
9/10

 

[descent]

Leffahan on myös tosiaan poliittinen kannanotto serbian ja muiden lähi valtioiden mädälle yhteiskuntarakenteelle.

Jos uskoisin tämän, niin elokuvan arvo nousisi kyllä täysin eri sfääreihin. Mutta mun mielestä ohjaajalla on ollut vähintään pari eri selvitystä elokuvan motiiveista, kun sen sisältöä vastaan aikanaan hyökättiin tietysti voimakkaasti. Yksi oli ainakin jo Funny Gamesin aikoihin Michael Haneken motiivina toiminut "Joko riittää?" -tyylinen kannanotto väkivaltaa janoavalle elokuvayleisölle, jossa Haneken motiivit metatason kerronnallaan olivatkin hyvin selviä ja toimivia.

Mä en tiedä miksi, mutta mä en usko ohjaajan selityksistä huolimatta, että tuolla elokuvalla on mitään poliittisia, taiteellisia ja/tai muitakaan arvoja, vaan vedettiin vaan vitun överiksi, "koska mä voin". Ja tämä on tietenkin vaan oma mielipide, joka perustuu lähinnä elokuvan niin äärettömän itsetarkoituksellisen oloiseen ja puuduttavan jatkuvaan ylilyömiseen sekä aikoinaan ohjaajalta lukemiini/näkemiini haastatteluihin...

Mutta en toki kiistä etenkään sen elokuvan järkyttävimmän kohdan visuaalista verkkokalvoille palamista...

 

[Anonymous]

Tuli katsottua nyt lomilla kaksi varsin samankaltaista elokuvaa. Molemmat erittäin päteviä elokuvia eli Bohemian Rhapsody ja Rocketman. Freddie Mercuryn ja Elton Johnin elämät vielä muistuttavat paljon toisiaan. Molemmat lahjakkaita muusikoita, iso menestys, päihteet, homosuhteet jne. Freddiellä toki vähän traagisemmin kävi lopulta. Rocketmanille pieni miinus musikaaliosuuksista, joiden fani en ole, mutta eivät ne pahemmin häirinneetkään. Kannattaa katsastaa molemmat pätkät, vaikkei kummankaan musiikin ystävä edes olisi. Mielenkiintoisia kuvauksia 70-80 -lukujen musiikkimaailmasta.

Bohemian Rhapsody 9+

Rocketman 9-

 

[Alicia]

Tuli katsottua nyt lomilla kaksi varsin samankaltaista elokuvaa. Molemmat erittäin päteviä elokuvia eli Bohemian Rhapsody ja Rocketman. Freddie Mercuryn ja Elton Johnin elämät vielä muistuttavat paljon toisiaan. Molemmat lahjakkaita muusikoita, iso menestys, päihteet, homosuhteet jne. Freddiellä toki vähän traagisemmin kävi lopulta. Rocketmanille pieni miinus musikaaliosuuksista, joiden fani en ole, mutta eivät ne pahemmin häirinneetkään. Kannattaa katsastaa molemmat pätkät, vaikkei kummankaan musiikin ystävä edes olisi. Mielenkiintoisia kuvauksia 70-80 -lukujen musiikkimaailmasta.

Bohemian Rhapsody 9+

Rocketman 9-

Pidin myös molemmista elokuvista ja pisteetkin laittaisin samassa järjestyksessä.
Arvostan näitä artisteja sekä heidän tekemäänsä musiikkia, vaikka en ole kumpaakaan erityisemmin fanittanut.
Oli jännä huomata miten tuttuja heidän tekemänsä kappaleet ovat, vaikka en ole niitä oma-aloitteisesti kuunnellut.
He ovat tehneet niin massiivisia hittejä, että niiltä ei ole voinut välttyä.
Bohemian Rhapsodyn jälkeen taisi Queen soida päässä korvamatona vielä parisen viikkoa.

Ihmettelin etukäteen kumpaakin pääosan esittäjää, että miten juuri heidät on valittu rooliin, mutta leffaa katsoessa ei enää tarvinnut ihmetellä.
Todella hyvää työtä tekivät molemmat.

Nämä laatuleffat tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen artistien elämään ja lähihistoriaan.

 

[Tigre]

Ite sain lahjaksi leffoista mm Naapurini Totoron josta olen ylpeä koska mulla ei oo ollut sitä mun anime kokelmassa. Sitten sain sellaisen täysin tuntemattoman Studio Ponocin leffan nimeltä Mary ja noidan kukka, jonka katon kyllä tänään ja arvostelen sen. Sitten Chernobyl sarjankin sain.

 

[Tigre]

Mary ja noidankukka (2017)

Ihan ekaks pitää sanoa et jäin alkuvalikossa kuuntelee vähän pidemmäksi aikaa kun soi niin kaunis laulu siinä. Tässä tosin harmi et tota laulua ei käytetty leffassa missään vaiheessa, joka oli musta jopa outoa, se olis tukenut pirun hyvin tiettyjä kohtauksia.

Alku alkaa kohtauksella jossa ´tyttö on jo taikamaailmassa ja vitja soikoon että oli piru siistin mielikuvituksellista settiä ja todella komeen näköistä animointia. Tulipalo kaikkialla ja tyttö lentää luudan kanssa karkuun ja taustalla on purppuva taivas. Perässä tulee jotain limamörköjä jotka muuttuvat valtaviksi mustiksi käsiksi yrittäen saada tytön kiinni. Sit tulee sinisen hohtava räjähdys ja toi alku oli kyllä aika perkuleen siistiiä psykedeelistä menoa

tuosta pompataan sit ajassa taaksepäin, jossa tyttö "Mary" viettää kesälomaa sukulaistensa luona. Yhtenä päivänä hän näkee väriä muuttavan kissan ja seuraa tätä metsään. Leffa pärähtää kunnolla käyntiin kun yöllä metsässä tapahtuu jotain hyvin hyvin outoa ja seuraavana päivänä kaikkialla on sakea sumu ja humiseva äänimaailma, jotka toi tulevaan tapahtumaan hienoa unenomaisuutta.

Sit kun mennään varisnaiseeen asiaan niin ihailin kyllä ja tosi suuresti sitä kaikkea mielikuvituksellisuutta, et mietin vaan et miten joku tuollaista kaikkea asiaa keksii. Miljöö on mystinen ja kekseliäistä visuaalista ilmettä ihan kaikkialla. Siis niitä yksityiskohtia "siellä" oli siis aivan järjettömästi, satoja ja satoja... kaikennäköistä väriloistoa ja örrimörrejä ja vaikka mitä vekotinta.

Leffa piti tiukasti otteessaan koska ei tiennyt mitä ihmettä siellä tulee tapahtumaan, tosin leffan alkukohtaus antoi yhden vinkin. Pelkäsin et leffa menee yhteen tiettyyn tylsään suuntaan mutta onneksi leffan juoni muuttui paljon parempaan päin, mm koska se paikka ei ollutkaan yhtään sitä miltä näytti, vaan pahuus on sana. meni TODELLA yllättäen synkemmäksi koko homma, kuin mitä kuvittelin aluksi et leffa on vaan jotain taikakoulu opiskelua, mutta ei todellakaan, onneksi. Oma suosikkikohtaus on loppupuolella eräs peili jossa oli ajatusta, joskin kepeää sellaista. tuossa kohtauksessa ja sen jälkeen pitää mainita uskomattomasta leffan miljöön ulkonäöstä kun ollaan pilvien yläpuolella ja aurinko paistaa isona, et oli kyllä "tuossakin" kohtauksessa leffa huikeen näköinen.

Kaikesta huolimatta tää pakko silti sanoa et oli vähän liian lapsellinen omaan makuuni vaikka tykkäsinkin katsoa leffaa etenkin sen visuaalisen loiston takia, mut jos vertaa Studio Ghiblin tuotantoon niin niissä on paljon syvempää ajatusta, synkempiä teemoiltaan ja tapahtumiltaan ja mm kerronaltaankin paljon kovempaa settiä. Tää oli jotenkin paljon kepeämpi leffa kuin muut tähän asti näkemäni ja sekin teki leffasta vähän lapsellisen koska tyttö ei kyseenalaistanut oikein millään tasolla sitä mihin joutui/pääsi.

sit vaikka kehuin leffan unenomaisuutta niin Henkien Kätkemässä se unenomaisuus on siis aivam hemmetisti laadukkaammin tehty, mut sit taas tän leffan visuaalinen loisto oli tosin jopa Studio Ghiblin leffojan tasolla niin todella korkealle sijoittuva, et ainoastaan Your Name on tätä hienompi visuaalisesti, et siitä tälle leffalle tosi isot peukut, kun on tosiaan visuaalisuudeltaan kaikkien aikojen näiden Ghiblin ja Ponocin tuotannon toiselle sijalle yltävä leffa siinä asiassa.

Leffan pointti kertoo mm taikuudesta kaikkinaisuuksissan, mihin se voi johtaa jne ja tarvitaanko sitä lopulta mihinkään. myös vilpitömyys näkyy tosi isossa osassa leffassa.

Suosittelen katsoo tään leffan ihan vaan jo pelkästään sen ihan uskomattoman ulkonäön takia. Se piti vielä sanoo et tää on huonoin näkemäni anime, mutta silti loistava yli 8 leffa. Se kertoo jotain imo näiden animejen tasosta ja miten paljon tykkään näistä ''

8+

 

[Luni]

Mary ja noidan kukka on ihan asiansa ajava elokuva anime nälkään, mukana on kova tekijä Yonebayashi joka ollut mukana vaikka missä. Isoimpina töinä ohjaukset Kätkijät sekä Marnie - tyttö ikkunassa.

 

[Tigre]

Juu! Tuo Marnie - tyttö ikkunassa on kyllä kyllä tosi kova. Kunnon mindfuck leffa ja lopun teemoiltaan todella karu. Se yksi kertomus lopussa...

 

[ArtRider]

https://arc-anglerfish-arc2-prod-gr...aws.com/public/MXOH6LUBQFFJJC2SRMQWDML66M.jpg



Michael Bay’n takuuvarmaa menoa ja melskettä

8/10



"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)

 

[Alicia]

Whiplash (2014)


Nuori kunnianhimoinen jazz-rumpali pääsee mukaan koulun yhtyeeseen, mutta pian käy ilmi, että opettaja on hyvin vaativa.
Leffassa on niin vastoinkäymisiä kuin tahtojen taisteluakin.
Ja rakkautta musiikkiin.

Minulla on hieman monimutkainen suhde jazziin.
Välillä se ärsyttää niin, että nimeän sen yhdeksi inhokkigenrekseni.
Toisinaan se vie jonnekin toiseen maailmaan ja rentouttaa ihan käsittämättömällä tavalla.
Osa nautinnosta tulee siitä, kun huomaa muusikoiden todellakin osaavan asiansa.

Whiplashista nautin monella tasolla, myös siitä jazzista.







Miles Teller taitaa herkkyyden, haavoittuvuuden ja uhman.
Hänen olemuksestaan tulee mieleen modernin ajan Elvis, hyvällä tavalla.

J. K. Simmons. Jos tarvitset henkilön joka osaa karjua, niin J. K. Simmons on sun mies.
Olet nähnyt hänet karjumassa varmasti lukuisia kertoja, niin monessa hän on ollut mukana.
Tässäkin hän tekee sen hyvin. Ehkä hieman hienostuneemmin kuin yleensä.
Virkistävää nähdä hänet huutamassa muuallakin kuin armeijaympyröissä.

Jätetään tuo tempperamenttisuus hetkeksi syrjään ja lisätään, että hänessä on muutakin, paljon.
J. K. Simmonsin suoritus Whiplashissä on erinomainen.

9,5/10

 

[Alicia]

Jos armeijahommelit ei haittaa, niin Miles Telleristä pitäville voin suositella Thank You for Your Service (2017)





Kuvaus siitä, kun palveluksesta paluun jälkeen ei ole enää entisellään (PSTD) ja kuinka vaikeaa siihen on saada apua.

 

[ArtRider]

Whiplash (2014)


Nuori kunnianhimoinen jazz-rumpali pääsee mukaan koulun yhtyeeseen, mutta pian käy ilmi, että opettaja on hyvin vaativa.
Leffassa on niin vastoinkäymisiä kuin tahtojen taisteluakin.
Ja rakkautta musiikkiin.

Minulla on hieman monimutkainen suhde jazziin.
Välillä se ärsyttää niin, että nimeän sen yhdeksi inhokkigenrekseni.
Toisinaan se vie jonnekin toiseen maailmaan ja rentouttaa ihan käsittämättömällä tavalla.
Osa nautinnosta tulee siitä, kun huomaa muusikoiden todellakin osaavan asiansa.

Whiplashista nautin monella tasolla, myös siitä jazzista.







Miles Teller taitaa herkkyyden, haavoittuvuuden ja uhman.
Hänen olemuksestaan tulee mieleen modernin ajan Elvis, hyvällä tavalla.

J. K. Simmons. Jos tarvitset henkilön joka osaa karjua, niin J. K. Simmons on sun mies.
Olet nähnyt hänet karjumassa varmasti lukuisia kertoja, niin monessa hän on ollut mukana.
Tässäkin hän tekee sen hyvin. Ehkä hieman hienostuneemmin kuin yleensä.
Virkistävää nähdä hänet huutamassa muuallakin kuin armeijaympyröissä.

Jätetään tuo tempperamenttisuus hetkeksi syrjään ja lisätään, että hänessä on muutakin, paljon.
J. K. Simmonsin suoritus Whiplashissä on erinomainen.

9,5/10

jep.. mulla sama homma jazzin suhteen .. tämä leffa oli kyllä huippuhyvä




"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)

 

[ArtRider]

Tuli katteltua Willem Dafoen pari leffaa .....


The Lighthouse ..... kun hulluus iskee..
Leffa on täynnä paranoiaa ja eksistentiaalista kauhu ja kaiken kruunaa Dafoen mestarillinen
rooli vanhana merimiehenä joka saa Pattisonin esittämän nuoren, itseään etsivän taivaanrannanmaalarin aluksi
varauksellisesti pelokkaaksi ..... mutta vain aluksi....

8,5/10

Ja sitten jossain määrin toteen perustuva kuvaus koiravaljakkokoiran, Togo, ja isännän; Leonhard Seppalan uroteosta.
Leonhard Seppala oli tunnettu yhdysvaltalainen koiravaljakko-ohjastaja (Norjasta lähtöisin). Etniseltä taustaltaan hän oli isänsä puolelta länsipohjalainen ja äitinsä puolelta kveeni. Seppala teki tammikuussa vuonna 1925 kuuluisan seerumiviestin Nomen kaupunkiin Alaskaan, minkä johdosta hän pelasti useita ihmisiä kurkkumätäepidemialta ja teki samalla siperianhuskyn koirarodusta maailmanlaajuisesti tunnetun.....
Leffa on kohtuu karu kertomus (hieman disneymäiseen tapaan modifioitu) sieltä jostain missä luonto ei tunne armoa.... Kaunis kuvaus koiravaljakkokoirasta ja miehestä .. ja ystävyydestä. Dafoen takuuvarmaa roolityötä.

8,2/10



"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)

 

[Tigre]

Hienot arvostelut Tää on muuten kanssa kova Dafoen leffa jossa hän lähtee metsästämään erittäin harvinaista eläinlajia.

The Hunter (2011) ⭐ 6.7 | Adventure, Drama, Thriller

1h 42m | R

www.imdb.com

 

[ArtRider]

Hienot arvostelut Tää on muuten kanssa kova Dafoen leffa jossa hän lähtee metsästämään erittäin harvinaista eläinlajia.

The Hunter (2011) ⭐ 6.7 | Adventure, Drama, Thriller

1h 42m | R

www.imdb.com

Kiitti vinkistä .... katsompa tuon.



"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Give, by Kurt Vonnegut)

 

[Tigre]

Yön leffana toimii The Thing (2011). Pitääpi tehdä sit arvostelu/vertailu alkuperäiseen.

 

[Tigre]

The Thing (2011)

Leffa alkaa vähän kuten alkuperäinen. Kuvataan kaukaa ilmasta Antartiksella kulkevaa ajoneuvoa. Tuossa kohtaa soi se alkuperäisen The Thingin sama pahaenteinen musiikki. Tyntyn..tyntyn...tyntyn. tuli jotenkin kylmät väreet tossa kohtaa ja alkoi miettiä jo heti alussa kun kuvataan Antartista että ei saamari, tuollainen muusta maailmasta ihan helkkarin kaukana oleva miljöö ja siellä sit alkaa niitä kauheita asioita tapahtua. Ajoneuvo kun kulkee siellä NIIN erään kaverin tutkima signaali piti tosi pahaenteistä ääntä, karmivaa suorastaan kun tiesi mitä on tulossa. Tuosta plussaa paljon leffalle.

Yksi kohtaus ennenkuin alkaa tapahtua oli hyvin totetettu. Tuulen ulvoessa porukka nukkuu ihan pimeässä ja kuvataan mm pimeitä käytäviä ja sit Mary Elizabeth Winstead esittämä tutkija katselee yöllä ikkunasta tähtiä ja sanoo ahdistavat sanat ajatuksena. "emme näe tähtiä enää niinkuin ennen" eli ufohan on se sana. Sit se jääkuutiokohtaus... Huhhuh että minuu aidosti ahdisti se ku porukka juhlii siellä niin ja sit kuvataan pimeässä sitä jääkuutiota karmivan äänimaailman kera.

Tässä uudessa ne oliot oli toteutukseltaan tosi laimea esitys, ei siis mitään yökötyksiä ja ahdistusta aiheuttanut niiden ulkonäkö. MUTTA se mikä leffassa pelottaa ja paljon ei liitykään noihin olioiden ulkonäköön, vaan leffan pelottavuus on siinä että pienessä ahtaassa tutkimuskeskuksessa kukaan ei enää luota toisiinsa ja ei tiedä yhtään kuka on muuttunut oliókisi ja kuka ei. Siinä kohtaa kun asiaa testataan katsomalla lampulla suuhun, niin tunnelma on erittäin ahdistava ja piinaava, tuossa kohtaa jollain asteella alkuperäisessä olevan samanlaisen kohtauken toteutuksen tasolla ollen leffan ylivoimaisesti siistein kohta koko leffassa.

Näyttelijäkaartista mietteitä. Kaikki oli ihan hyviä näyttelijöitä, mutta kaksi erottui joukusta. Joel Edgerton josta oon alkanut pitämään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Toinen on Mary Elizabeth Winstead, joka näyttelee tässä todella hyvin ja ihan pakko sanoa että on kyllä ihan uskomattoman kaunis nainen, kahtokee kuvaa yllä...

Nyt alkaa sit leffan haukkuminen. Leffan taso kesti vähän yli tunnin leffan ollessa 1h40min. Alkoi sellainen alamäki että. Ihan älyttömän tylsää, itseään toistavaa ja munatonta kissahiiri leikkiä jossa soi vielä kauhean kliseisen kuuloiest toimintamusiikit. Lopuratkasussa ei ole mitään munaa.

Nyt vähän asiaa alkperäisestä:

Vaikka tää on ihan hyvä kauhuleffa sen reilun tunnin verran, mutta kyllä alkuperäinen the thing hakkaa tän ihan 10-0. Ihan älyttömän paljon ahdistavammin osattu tehdä tunnelma. musta ehkä kaikkein karmivin kohta on sen koiran olemassaolon lisäksi se puoliksi oliioksi muuttunut tyyppi joka huutaa erittäin karmivalla äänellä, äänellä joka ei ole tästä maasta... ja se tyyppi/olio sytytetään tuleen ja huuto senkun jatkuu. siis hyi vit... oikeesti mikä kohtaus.

Sit se klaustrofobian tunne on siinä äärimmäisen voimakas. erittäin piinaava tunnelma mm siinä mielessä kun ei tiedä kuka porukasta on muuttunut olioksi. Sit se saamari kun tyyppi tutkii tietokoneelta et miten jos se "virus" pääsee leviämään maailmalle et miten nopeasti se leviää ympäri maapallon ihmisten muuttuessa järkyttävän näköisiksi olioiksi. Siis se on musta ajatuksena ihan järkyttävä. Myös ne vanhat tehosteet / oliot on tänä päivänäkin oksettavimpia koskaan missään leffassa. Alkuperäinen on myös jotenkin todella äijämäinen ja päällikkö leffa. Etenkin Kurt Russel on ÄIJÄ leffassa. Ja se loppu. Se on hyper huikea ja siinä on sitä munaa, mikä puuttui tästä uudemmasta. Tyntyn...tyntyn...tyn...

Epäehjä kokonaisuus mutta ihan perus mukiin menevä leffa.

7
Alkuperäinen
10