Jos oisin kattonu ton teatteris, oisin tuottanu 0.27% ton leffan tuotoistaTää leffa oli jotain aivan älytöntäPlussaa Travoltan peruukille
.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
. 10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 31.5.2014
- Viestejä
- 1 981
Top Gun: Maverick
Itselle tää on vuoden paras toimintaleffa leffa tähän mennessä. Ja yksi parhain jatko-osa mikä on elokuvista tehty. Tää oli oikeastaan kaikella tavalla parempi kuin ensimmäinen osa. Musiikit oli ihan priimaa. Tom Cruise on kyllä ihan jäätävä ukko, kun onhan noi stuntit hävittäjillä ihan älyttömiä. Tää on kyllä semmoinen leffa, joka kannattaa käydä elokuvissa kattomassa.
10/10
Itselle tää on vuoden paras toimintaleffa leffa tähän mennessä. Ja yksi parhain jatko-osa mikä on elokuvista tehty. Tää oli oikeastaan kaikella tavalla parempi kuin ensimmäinen osa. Musiikit oli ihan priimaa. Tom Cruise on kyllä ihan jäätävä ukko, kun onhan noi stuntit hävittäjillä ihan älyttömiä. Tää on kyllä semmoinen leffa, joka kannattaa käydä elokuvissa kattomassa.
10/10
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Tuli myös käytyä katsomassa tuo Top Gun: Maverick ja se uusin Jurassic World: Dominion. Toinen oli viihdyttävä, vauhdikas ja jopa koskettavakin. Toinen taas saman vanhan keiton uudelleenlämmittelyä vanhoilla mausteilla.
Siinä missä Maverick tekee kunniaa alkuperäiselle ja jopa ylittää tämän monella osa-alueella, Dominion taas ei oikein tiedä mitä tekee sinänsä siistillä konseptilla, jossa dinot ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Nyt mukaan pitää sotkea vielä jotain labrassa luotuja heinäsirkkoja, jotka syövät vain tietyt pellot tyhjiksi. Ekan leffan tyyppejä tuodaan takaisin ja heille ei oikein keksitä mitään järkevää tekemistä. Hahmoja alkaa olla jo liikaa kun edellisten leffojen päätyypit pyörivät myös mukana. Elokuvassa on aika paljon visuaalisia ja muitakin viittauksia alkuperäiseen leffaan. Pääpahis on taas joku täysin turha ilkeä liikemies, joka ei omaa minkäänlaista karismaa. Tehosteet ovat ihan ok, mutta mitään ensimmäisen elokuvan magiaa ei löydy.
5/10
Top Gun: Maverick otti vatsanpohjasta tietyissä kohdissa. Sen verran leffa imaisi mukaansa. Juoni nyt on mitä on, mutta niiden huikeiden lentojuttujen takia tätä mennään katsomaan. Ja voi pojat kuinka siististi ne on tehty. Katsoja melkein tuntee miten g-voimat piiskaavat lentäjien kehoja kun koneet viedään äärirajoilleen. Äänet, kuvaus, tunnelma. Kaikki toimii tosi hyvin ja immersio on vahvaa, koska tässä on oikeita koneita eikä pelkästään tietokoneella tehtyä efektiä. Tämä pitää katsoa mahdollisimman isolta kankaalta ja hyvällä äänentoistolla. Onneksi tomppa haluaa ja pystyy vielä tekemään tämän tyylisiä elokuvia isolle kankaalle. Val Kilmerin esittämä Iceman tekee pienen, mutta tärkeän esiintymiseen Cruisen hahmon kasvun kannalta. Jennifer Connelly on ihana ja siitä aina plussaa. Miles Teller ja muut nuoremman polven lentäjät tuovat mieleen ekan leffan kukkoilut.
8/10
Siinä missä Maverick tekee kunniaa alkuperäiselle ja jopa ylittää tämän monella osa-alueella, Dominion taas ei oikein tiedä mitä tekee sinänsä siistillä konseptilla, jossa dinot ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Nyt mukaan pitää sotkea vielä jotain labrassa luotuja heinäsirkkoja, jotka syövät vain tietyt pellot tyhjiksi. Ekan leffan tyyppejä tuodaan takaisin ja heille ei oikein keksitä mitään järkevää tekemistä. Hahmoja alkaa olla jo liikaa kun edellisten leffojen päätyypit pyörivät myös mukana. Elokuvassa on aika paljon visuaalisia ja muitakin viittauksia alkuperäiseen leffaan. Pääpahis on taas joku täysin turha ilkeä liikemies, joka ei omaa minkäänlaista karismaa. Tehosteet ovat ihan ok, mutta mitään ensimmäisen elokuvan magiaa ei löydy.
5/10
Top Gun: Maverick otti vatsanpohjasta tietyissä kohdissa. Sen verran leffa imaisi mukaansa. Juoni nyt on mitä on, mutta niiden huikeiden lentojuttujen takia tätä mennään katsomaan. Ja voi pojat kuinka siististi ne on tehty. Katsoja melkein tuntee miten g-voimat piiskaavat lentäjien kehoja kun koneet viedään äärirajoilleen. Äänet, kuvaus, tunnelma. Kaikki toimii tosi hyvin ja immersio on vahvaa, koska tässä on oikeita koneita eikä pelkästään tietokoneella tehtyä efektiä. Tämä pitää katsoa mahdollisimman isolta kankaalta ja hyvällä äänentoistolla. Onneksi tomppa haluaa ja pystyy vielä tekemään tämän tyylisiä elokuvia isolle kankaalle. Val Kilmerin esittämä Iceman tekee pienen, mutta tärkeän esiintymiseen Cruisen hahmon kasvun kannalta. Jennifer Connelly on ihana ja siitä aina plussaa. Miles Teller ja muut nuoremman polven lentäjät tuovat mieleen ekan leffan kukkoilut.
8/10
Ite menossa ehkä kattoo top gun ens viikolla.
Wild (2014)
Heroiinini koukun ja äitinsä syöpään kuolemisen kourissa kamppaileva nuori nainen päättää lähteä 1800km pitkälle vaellukselle etsimään itseään ja pohtimaan menneisyyden valintojaan.
Elokuvankerronta tapa on ihan jees, jos ois vaan näytetty sitä kävelyä niin olisi voinu käydä pitkäksi. Tässä siis näytetään muistelukohtauksia ja niitä tuli sopivan välimatkan välein ollen hyvä rytmitys. Niissä muisteluissa kerrotaan katsojalle syitä et miks nainen päätti jättää normi elämänsä ja lähteä vaellukselle. Nainen tarvitsi ihan selvästi isoa taukoa kaikesta ja miettiä tarkkaan asioita uudelta kantilta mitä aikoo elämällään ja sitä miettimistä riittää tuollaisella vaelluksella. Pahoja asioita tapahtuu liikaa mielen päälle ja päättyy vaeltamaan kun kaikki on päin v tä elämässä.
Yleinen hiljaisuus mm kun nainen ottaa repusta jotain kun on matkalla, niin toi hiljaisuus sai oikeasti tuntumaan et ihan kuin olisi itse mukana reisussa. Tuuletin kasvoja päin pörräämään ja leffa käyntiin. Lisäksi realistinen asioiden pohtiminen oi tosi kova juttu kun niinhän se menee oikeastikin et lenkillä kävellä ajatus juoksee ja pohtii asioita ku ei muutakaan tekemistä silloin kuin on kävelee. Hassun hauska juttu kun huomasin minkä miettimiseen eniten aika meni katsoessa oli et ite en lähtisi ilman asetta tuollaiselle reitille.
Leffassa on paljon ajatuksellista asiaa. Oppia jotenkin hyväksymään äitinsä kuoleman ja kyseenalaistamaan itsensä ja äitinsä välejä ennen hänen kuolemaa mitä olisi voinut sanoa toisin jne. Sit sellaisen jutun huomasin et nainen yrittää lähteä pakoon surua mutta se tulee vastaan vaelluksella joutuen kohtaamaan asian. Heroiiniin nainen päätty tukahdatten surua mutta se pääpointti on tuossa äiti asiassa. Myös hienoa kuvallista kerrontaa on tosi paljon sekä vertauksellisia jippoja.
Ihan kiva leffa vaikka Into the Wild on ihan hemmetisti moniulotteisempi asioiltaan jos puhutaan samankaltaisista leffoista.
8
Wild (2014)
Heroiinini koukun ja äitinsä syöpään kuolemisen kourissa kamppaileva nuori nainen päättää lähteä 1800km pitkälle vaellukselle etsimään itseään ja pohtimaan menneisyyden valintojaan.
Elokuvankerronta tapa on ihan jees, jos ois vaan näytetty sitä kävelyä niin olisi voinu käydä pitkäksi. Tässä siis näytetään muistelukohtauksia ja niitä tuli sopivan välimatkan välein ollen hyvä rytmitys. Niissä muisteluissa kerrotaan katsojalle syitä et miks nainen päätti jättää normi elämänsä ja lähteä vaellukselle. Nainen tarvitsi ihan selvästi isoa taukoa kaikesta ja miettiä tarkkaan asioita uudelta kantilta mitä aikoo elämällään ja sitä miettimistä riittää tuollaisella vaelluksella. Pahoja asioita tapahtuu liikaa mielen päälle ja päättyy vaeltamaan kun kaikki on päin v tä elämässä.
Yleinen hiljaisuus mm kun nainen ottaa repusta jotain kun on matkalla, niin toi hiljaisuus sai oikeasti tuntumaan et ihan kuin olisi itse mukana reisussa. Tuuletin kasvoja päin pörräämään ja leffa käyntiin. Lisäksi realistinen asioiden pohtiminen oi tosi kova juttu kun niinhän se menee oikeastikin et lenkillä kävellä ajatus juoksee ja pohtii asioita ku ei muutakaan tekemistä silloin kuin on kävelee. Hassun hauska juttu kun huomasin minkä miettimiseen eniten aika meni katsoessa oli et ite en lähtisi ilman asetta tuollaiselle reitille.
Leffassa on paljon ajatuksellista asiaa. Oppia jotenkin hyväksymään äitinsä kuoleman ja kyseenalaistamaan itsensä ja äitinsä välejä ennen hänen kuolemaa mitä olisi voinut sanoa toisin jne. Sit sellaisen jutun huomasin et nainen yrittää lähteä pakoon surua mutta se tulee vastaan vaelluksella joutuen kohtaamaan asian. Heroiiniin nainen päätty tukahdatten surua mutta se pääpointti on tuossa äiti asiassa. Myös hienoa kuvallista kerrontaa on tosi paljon sekä vertauksellisia jippoja.
Ihan kiva leffa vaikka Into the Wild on ihan hemmetisti moniulotteisempi asioiltaan jos puhutaan samankaltaisista leffoista.
8
The Last Night In Soho
On kyllä niin kaksijakoiset fiilikset että.
Nuori muotisuunnittelija Eloise matkaa Lontooseen kuuluisaan muotikouluun ja alkaa öisin sänkyyn nukahtaessaan matkata mystisesti ajassa 60 luvun lontooseen. Mistä on kaikessa kyse? Kun tyttö on päässyt Lontooseen leffan alka muodostua piinavaa tunnelmaa, taksikuski puhuu hävyyttömyyksiä, Eloisen huonekaveri paljastuu ihan kusipääkiusaajaksi. Eloisen alku Lontoossa menee ihan päin mäntyä,
Leffassa on päällä jotenkin odotattava tunnelma, et ahdistaa mut ei tiedä mitä leffassa on myöhemmin luvassa. Varsinaisesti leffa alkaa idealtaan kun Eloise menee nukkumaan ja matkustaa 60-luvun lontooseen vai matkustaako? Eloise on muuttunut kuuluisaksi malliksi/laulajaksi joka on hänen idolinsa ja menee isoon saliin juhliin ja tuossa kohtaa alkaa 60 luvun tunnelma tosi vahvasti: musiikki, puvustus, lavastus, vanhat autot jne. tykkäsin kyllä pirusti tuosta 60 luvun tunnelmasta, miten se herää eloon.
Painostavan tummanpuhuva tunnelma kun leffassa voi välillä sama lohduton ääniraita eikä paljoo aurinkokaan paista, Lontoon välkkyvät värivalot yöllä jotka oli makeita kun heijastivat sisään tehden huoneen täysin punaiseksi, vihreäksi jne. Unen ja todellisuuden rajaviiva himmenee ja lopulta katoaa kokonaan. Liskojen yön ja valveunen sekoitus joka lopulta menee psykoottimaiseksi, yhdessä kohtaa kun Eloise näkee jossain pubin takahuoneen käytävillä pelottavia asioita ja kamera pyörii kaoottisesti, niin oli kyllä hieno kohtaus. Lisäksi isoimpana sekavuuden tekijänä oli, et miten Eloisen identiteetti menee kahtia.
Leffaa ku ollaan puolessa välissä niin kaikki lässähtää. Jos ois pysynyt alkupuoliskon tasolla niin oisin antanut 9, mut loppu oli mitä oli. Ensinnäkin kuvio alkaa toistamaan pahasti itseään ja kaikkein arvosanaa rokottavin oli pukumies kummitukset ja kaikkein pahimpana se
varmasti joo. Lisäksi loppua joka on jo muutenkin päin persettä niin lopussa on naurettava pitkitetty täysin turha kohtaus.
7
On kyllä niin kaksijakoiset fiilikset että.
Nuori muotisuunnittelija Eloise matkaa Lontooseen kuuluisaan muotikouluun ja alkaa öisin sänkyyn nukahtaessaan matkata mystisesti ajassa 60 luvun lontooseen. Mistä on kaikessa kyse? Kun tyttö on päässyt Lontooseen leffan alka muodostua piinavaa tunnelmaa, taksikuski puhuu hävyyttömyyksiä, Eloisen huonekaveri paljastuu ihan kusipääkiusaajaksi. Eloisen alku Lontoossa menee ihan päin mäntyä,
Leffassa on päällä jotenkin odotattava tunnelma, et ahdistaa mut ei tiedä mitä leffassa on myöhemmin luvassa. Varsinaisesti leffa alkaa idealtaan kun Eloise menee nukkumaan ja matkustaa 60-luvun lontooseen vai matkustaako? Eloise on muuttunut kuuluisaksi malliksi/laulajaksi joka on hänen idolinsa ja menee isoon saliin juhliin ja tuossa kohtaa alkaa 60 luvun tunnelma tosi vahvasti: musiikki, puvustus, lavastus, vanhat autot jne. tykkäsin kyllä pirusti tuosta 60 luvun tunnelmasta, miten se herää eloon.
Painostavan tummanpuhuva tunnelma kun leffassa voi välillä sama lohduton ääniraita eikä paljoo aurinkokaan paista, Lontoon välkkyvät värivalot yöllä jotka oli makeita kun heijastivat sisään tehden huoneen täysin punaiseksi, vihreäksi jne. Unen ja todellisuuden rajaviiva himmenee ja lopulta katoaa kokonaan. Liskojen yön ja valveunen sekoitus joka lopulta menee psykoottimaiseksi, yhdessä kohtaa kun Eloise näkee jossain pubin takahuoneen käytävillä pelottavia asioita ja kamera pyörii kaoottisesti, niin oli kyllä hieno kohtaus. Lisäksi isoimpana sekavuuden tekijänä oli, et miten Eloisen identiteetti menee kahtia.
Leffaa ku ollaan puolessa välissä niin kaikki lässähtää. Jos ois pysynyt alkupuoliskon tasolla niin oisin antanut 9, mut loppu oli mitä oli. Ensinnäkin kuvio alkaa toistamaan pahasti itseään ja kaikkein arvosanaa rokottavin oli pukumies kummitukset ja kaikkein pahimpana se
mummo joka tappoi veitsellä noin parikymmentä miestä
7
Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 248
Memoria (2021)
Nainen kuulee äänen, jota muut eivät kuule.
Ei siinä oudossa äänessä mitään... mutta kun leffa oli ihan koko ajan niin viipyilevä ja pysähtynyt, että tunsin itseni aivan älyttömän kärsimättömäksi.
Vaatii katsojalta kestävyyttä. En suosittele kenellekään, mutta jos joku välttämättä haluaa katsoa taiteellisen, kauniin, oudon ja h i t a a s t i etenevän elokuvan, niin siitä vaan.
Nainen kuulee äänen, jota muut eivät kuule.
Ei siinä oudossa äänessä mitään... mutta kun leffa oli ihan koko ajan niin viipyilevä ja pysähtynyt, että tunsin itseni aivan älyttömän kärsimättömäksi.
Vaatii katsojalta kestävyyttä. En suosittele kenellekään, mutta jos joku välttämättä haluaa katsoa taiteellisen, kauniin, oudon ja h i t a a s t i etenevän elokuvan, niin siitä vaan.
Top Gun: Maverick (2022)
Yhtään liioittelematta tehokkain teatteri kokemus koskaan. Hävittäjät kun lensi matalalla siellä kanjonissa siis aivan helvetinmoista kyytiä, niin otti mahan pohjasta kun tunti jollain tasolla ne G voimat ruudun läpi ja vielä enemmän otti mahan pohjasta kun koko teatteri jytisi hävittäjien moottoreiden pitämästä äänestä. Leffan kuvaus on 10 luokkaa, se vauhdin näkeminen kun kuvataan hävittäjän kuskin naamasta taaksepäin jossa maisemat vilisi, niin ettei silmät melkein kestänyt perässä. Myös cinematography maisesti upea leffa. Eeppinen kohtaus kun hävittäjä jyrähtää käyntiin ja lentää taivaalle auringon laskussa, lopun luminen auringoton mesta loi myös tietynlaista siistiä synkkyyttä siihen lentotehtävään.
Leffa on myös aidosti koskettava, tietyt lentokohtaukset on vaan niin upeita ja sit se Val Kilmerin esittämän miehen ja Tompan välinen vahva katkeamaton side ja lisäksi Roosterin ja Tompan välinen kemia miten se kehittyi. Huumoria on myös mukana astumatta kuitenkaan yli, tosi hyvää läppää ja sopivissa määrin. Tomppa on btw ikinuori naamasta ja niin on Jennifer Connellykin, käsimättömän kaunis nainen joka ihan ihmeellisesti paremman näköinen kuin esim 2001 vuoden kauniissa mielessä...
Loppuratkaisu on tosi toimiva ja loppulaulu on aivan timanttia. Jotenkin niputtaa leffan uniikin tunnelman ja kauneuden.
9
Yhtään liioittelematta tehokkain teatteri kokemus koskaan. Hävittäjät kun lensi matalalla siellä kanjonissa siis aivan helvetinmoista kyytiä, niin otti mahan pohjasta kun tunti jollain tasolla ne G voimat ruudun läpi ja vielä enemmän otti mahan pohjasta kun koko teatteri jytisi hävittäjien moottoreiden pitämästä äänestä. Leffan kuvaus on 10 luokkaa, se vauhdin näkeminen kun kuvataan hävittäjän kuskin naamasta taaksepäin jossa maisemat vilisi, niin ettei silmät melkein kestänyt perässä. Myös cinematography maisesti upea leffa. Eeppinen kohtaus kun hävittäjä jyrähtää käyntiin ja lentää taivaalle auringon laskussa, lopun luminen auringoton mesta loi myös tietynlaista siistiä synkkyyttä siihen lentotehtävään.
Leffa on myös aidosti koskettava, tietyt lentokohtaukset on vaan niin upeita ja sit se Val Kilmerin esittämän miehen ja Tompan välinen vahva katkeamaton side ja lisäksi Roosterin ja Tompan välinen kemia miten se kehittyi. Huumoria on myös mukana astumatta kuitenkaan yli, tosi hyvää läppää ja sopivissa määrin. Tomppa on btw ikinuori naamasta ja niin on Jennifer Connellykin, käsimättömän kaunis nainen joka ihan ihmeellisesti paremman näköinen kuin esim 2001 vuoden kauniissa mielessä...
Loppuratkaisu on tosi toimiva ja loppulaulu on aivan timanttia. Jotenkin niputtaa leffan uniikin tunnelman ja kauneuden.
9
Leffa alkaa kun kuvataan sinistä ruutua ja samalla soi erittäin pahansuopa ääniraita, joka alkoi jo tuossa kohdassa ahdistaa kun tiesi mitä on tulossa. Hyvin oltiin saatu pohja leffan tunnelmalle heti alusta. Sitten kun leffa etenee, siinä väliajoin kohtia kun kuvataan mereen ja tuokin jippo loi tosi hyvin ahdistavuutta, etenkin ku yöllä kuvataan lopulta pimeään mereen. Suurin juju tän leffan ahdistavuudessa kuitenkin on se et se tsunami tuli oikeasti ja tappoi ihan jäätävän määrän porukkaa, että vaikee edes käsittää sitä ruumiden määrää. Hienosti oli muuten ns " tyyntä ennen myrskyä" kun hiljeni ja linnut lähti jne just ennenkuin tsunami iski.
Leffan voima on myös siinä että se on erittäin realistisen tuntuisesti ohjattu, lavastettu, kuvattu, näytelty jne. ihan hyvät näyttelijät on, Naomi Watts ja ewan McGregor joista jälkimmäinen on mulle ollu aina sellainen semi tason näyttelijä etten suuntaa tai toiseen tykkää, mut Naomi Watts taas on ihan top 10ssa naisnäyttelijöissä. Karun tuntuista huudot ja kuolonkorinat tusnamin mukana menneillä ja sairastuvalla kun ihmiset on shokissa järkytyksestä ja epäuskosta kun eivät tiedä missä tiedä omaiset on ja ovatko edes hengissä.
Ahdistavuus ei kestä loppuun saakkaa vaan pyyhkiytyi tsunamin mukana pois. Musta se tsunamin tuleminen tapahtuu aivan liian aikaisin leffassa. Tän aiheisesta leffasta niin olisin toivonut et kertoo itse tsunamista, mut tässä tsunami jäi vähän taka alalle ja sen sijasta kerrotaan yhden perheen tarinasta tuona päivänä. Sit vammainen nimi leffalla ku kertoo mitä lopussa tapahtuu.
sellainen juttu ku tykkään joskus pohtia leffoista niiden teemoja / pointteja, niin tällaisessa on jotenkin turhaa alkaa pohtimaan pointteja kun niissä ei ole mitään tulkittavaa / pohdintaa vaan kaikki on niin itsestään selvää leffa pointteineen, ei oo mitään piilossa olevia pointteja minkä voisi kelata ja tulkita tavalla tai toisella.
7
The New World (2005)
Huomasin et Terrence Malick ohjaama leffa niin oli pakko katsoa kun tykännyt tosi paljon miehen leffoista, eniten Tree of Life sta.
Leffan ideana on Amerikan löytäminen ja intiaanien kohtaaminen 1600 luvun alussa, joka jostain syystä on musta upean tunnelmallinen tapahtuma historiassa, 1600 luvun laivat seilailee aaltojen kohistessa etsimässä amerikkaa. Ajatuksen tasollakin huikeaa kun mietti et miltä tuntuisi löytää täysin tuntematon paikka ja kulttuuri vanhoilla purjelaivoilla.
Kahden eri kulttuurin yhteen törmäys ja miten henkilöt ottavat asian, ennakkoluuloisesti vai ennakkoluulottomasti? Leffa kertoo Pocahontas tarinan joka on vanha idea, mutta täysin uudenlainen Malickin omanlaisen ohjaus tyylinsä ansiosta. Kameran käyttötyyli on ihan mestarillista, paljon on lähikuvia kasvoihin, jännää alasivusta kiertävää kameraa jne. Sekä tyyni luonnon kuvaus joka sai minulle levollisen mielen. Tunnelma on hyvin lepäävää jossa on tyylikkäitä todella hitaita ja hiljaisia otoksia jotka toimivat upeana kuvallisena kerronnalla. Noissa otoksissa päähenkilö pohtii asioita nähden maailman uudessa valossa kun tapasi Pocahontaksen. Päähenkilö on pahasti kahden tulen välissä, mutta hänen sydämensä kallistuu intiaaniheimoon ja Pocahontakseen unohtaen silloisen materiaalisen nykyajan nauttien Pocahontaksen heimon kulttuurista, joss ei ole lakeja, ei ilkeyttä, empatiaa pursuava yhteisö ja vapauden tunne jossa juosta munasillaan. Myös pocahontaksen pääkoppaan päästään kunnolla kun noin 1h on jäljellä leffaa ja aikamoisen matkan käy mielessään hänelle läheisten ihmisten ja suuren kulttuurimuutoksen takia ja etenkin tän Pocahontaksen pääkoppaan ihan huikeassti kyllä mennään. Koskettava leffa Pocahontaksen puolesta. Onhan tossa aikaakin hienosti ku leffa kestää 2h45min.
Malickin leffoista mun suosikki on kuitenkin Tree of Life ollen käsimättömän laajamittainen ja käsitteinen teos jossa tyyliin vaipuu transsiin katsoessa leffaa sen unimaisen toteutuksen kanssa. Cinematographyisesti myös voittaa tän The New Worldin, kuvataan tähtisumua ja jopa dinosrauksien aikaa jne. Toisaalta taas kun miettii niin näitä on jotenkin vaikea verrata kun omat vahvuudet on kummassakin. Varoituksen sana, tätä leffaa on vaikea suositella valtaosalle veikkaan, mut niille ketkä valtavirrasta poikkeavat leffat uppoa niin niille suositukset.
10-
Huomasin et Terrence Malick ohjaama leffa niin oli pakko katsoa kun tykännyt tosi paljon miehen leffoista, eniten Tree of Life sta.
Leffan ideana on Amerikan löytäminen ja intiaanien kohtaaminen 1600 luvun alussa, joka jostain syystä on musta upean tunnelmallinen tapahtuma historiassa, 1600 luvun laivat seilailee aaltojen kohistessa etsimässä amerikkaa. Ajatuksen tasollakin huikeaa kun mietti et miltä tuntuisi löytää täysin tuntematon paikka ja kulttuuri vanhoilla purjelaivoilla.
Kahden eri kulttuurin yhteen törmäys ja miten henkilöt ottavat asian, ennakkoluuloisesti vai ennakkoluulottomasti? Leffa kertoo Pocahontas tarinan joka on vanha idea, mutta täysin uudenlainen Malickin omanlaisen ohjaus tyylinsä ansiosta. Kameran käyttötyyli on ihan mestarillista, paljon on lähikuvia kasvoihin, jännää alasivusta kiertävää kameraa jne. Sekä tyyni luonnon kuvaus joka sai minulle levollisen mielen. Tunnelma on hyvin lepäävää jossa on tyylikkäitä todella hitaita ja hiljaisia otoksia jotka toimivat upeana kuvallisena kerronnalla. Noissa otoksissa päähenkilö pohtii asioita nähden maailman uudessa valossa kun tapasi Pocahontaksen. Päähenkilö on pahasti kahden tulen välissä, mutta hänen sydämensä kallistuu intiaaniheimoon ja Pocahontakseen unohtaen silloisen materiaalisen nykyajan nauttien Pocahontaksen heimon kulttuurista, joss ei ole lakeja, ei ilkeyttä, empatiaa pursuava yhteisö ja vapauden tunne jossa juosta munasillaan. Myös pocahontaksen pääkoppaan päästään kunnolla kun noin 1h on jäljellä leffaa ja aikamoisen matkan käy mielessään hänelle läheisten ihmisten ja suuren kulttuurimuutoksen takia ja etenkin tän Pocahontaksen pääkoppaan ihan huikeassti kyllä mennään. Koskettava leffa Pocahontaksen puolesta. Onhan tossa aikaakin hienosti ku leffa kestää 2h45min.
Malickin leffoista mun suosikki on kuitenkin Tree of Life ollen käsimättömän laajamittainen ja käsitteinen teos jossa tyyliin vaipuu transsiin katsoessa leffaa sen unimaisen toteutuksen kanssa. Cinematographyisesti myös voittaa tän The New Worldin, kuvataan tähtisumua ja jopa dinosrauksien aikaa jne. Toisaalta taas kun miettii niin näitä on jotenkin vaikea verrata kun omat vahvuudet on kummassakin. Varoituksen sana, tätä leffaa on vaikea suositella valtaosalle veikkaan, mut niille ketkä valtavirrasta poikkeavat leffat uppoa niin niille suositukset.
10-
Godzilla II: King of the Monsters (2019)
Harvinaisen rakoileva kokonaisuus, jos kertois ekana plussista.
Jotkin yksittäiset jutut oli toimivia joskin eivät leffaa pelasta. Tosi mukavalla tavalla ahdistava idea, kylmät väreet menee siitä Godzillan huudosta. Plussaa et hirviöt ei ollut pelkästään muiden hirviöiden kimpussa vaan myös ihmisten mikä oli ahdistavaa. Hirviöiden koko oli saatu näyttyäväksi ruudun läpi, kun mm Chidorah nousi maan alta, niin katoin et toi on se hirviö, sit huomasin et se onkin sen häntä... Toinen tehokeino oli et hirviöiden katsoessa ihmistä läheltä niin hirvön pää peitti koko ruudun mikä loi immersion tunnetta hyvin. Hirvöistä sen verraan et jumaltaruissa elänyt kaikkien tietämä kolmipäinen lohikäärme oli tosi siisti ja kooltaan asiallinen kun varmaan 4x godzillan kokoinen,
Tunnelmaltaan hienoja Jotkin yksittäiset jutut. Jossain pimeässä tutkimuskeskuksessa seurataan hirviön liikkeittä perkuleen kuumottavalla tavalla, huomaavat että hirviön pulssi nousee ja esim et otus lähestyys suoraan kohti tutkimuskeskusta. Tuossa tuli tosi tyylikäs kohta joka muistutti Arrivalia tunnelmaltaan ja tyyliltään. Lasiseinän takaa näkyy vain pimeyttä ja sit Godzilla lähestyi hohtavan sinisen valon sykkiessä. Lopussa on siistiä dystopisuutta kun hävittäjät sun muut armeijan vehkeet lähestyivät Chidorahia pimeässä ja taivaalla pamahtelee radioaktiivinen ukkonen, vihreät salamat ja salaman iskiessä kärmes aina välähti horisontissa.
-
Leffan taso on ihan sikskakkia. Isoin ilonpilaaja leffassa on miljoonaan kertan nähneet, kuulleet kliseiset toimintamusiikit, josta tulee kysymys, eikö mistään opita ku laitetaan sontaa uudestaan ja uudestaan leffoihin vuodesta toiseen, olis vaikka ollut musiikit kokonaan pois niin olisi ollut älyttömästi parempi ja tunnelmaltaan pelottavampi. Hahmoista ei jaksa välittää yhtään, niiden kehitys leffan on naurettavaa ja tietää mitä hahmojan välille tapahtuu ja miksi, juoni on perus hollywood toiminta klisemössöä, epäkohtia ja ristiriitoja riittää ja aukkoja. Sit ihan hireevä cgi mössöä.
aivot narikkaan viihteenä 8
elokuvana 6
Harvinaisen rakoileva kokonaisuus, jos kertois ekana plussista.
Jotkin yksittäiset jutut oli toimivia joskin eivät leffaa pelasta. Tosi mukavalla tavalla ahdistava idea, kylmät väreet menee siitä Godzillan huudosta. Plussaa et hirviöt ei ollut pelkästään muiden hirviöiden kimpussa vaan myös ihmisten mikä oli ahdistavaa. Hirviöiden koko oli saatu näyttyäväksi ruudun läpi, kun mm Chidorah nousi maan alta, niin katoin et toi on se hirviö, sit huomasin et se onkin sen häntä... Toinen tehokeino oli et hirviöiden katsoessa ihmistä läheltä niin hirvön pää peitti koko ruudun mikä loi immersion tunnetta hyvin. Hirvöistä sen verraan et jumaltaruissa elänyt kaikkien tietämä kolmipäinen lohikäärme oli tosi siisti ja kooltaan asiallinen kun varmaan 4x godzillan kokoinen,
Tunnelmaltaan hienoja Jotkin yksittäiset jutut. Jossain pimeässä tutkimuskeskuksessa seurataan hirviön liikkeittä perkuleen kuumottavalla tavalla, huomaavat että hirviön pulssi nousee ja esim et otus lähestyys suoraan kohti tutkimuskeskusta. Tuossa tuli tosi tyylikäs kohta joka muistutti Arrivalia tunnelmaltaan ja tyyliltään. Lasiseinän takaa näkyy vain pimeyttä ja sit Godzilla lähestyi hohtavan sinisen valon sykkiessä. Lopussa on siistiä dystopisuutta kun hävittäjät sun muut armeijan vehkeet lähestyivät Chidorahia pimeässä ja taivaalla pamahtelee radioaktiivinen ukkonen, vihreät salamat ja salaman iskiessä kärmes aina välähti horisontissa.
-
Leffan taso on ihan sikskakkia. Isoin ilonpilaaja leffassa on miljoonaan kertan nähneet, kuulleet kliseiset toimintamusiikit, josta tulee kysymys, eikö mistään opita ku laitetaan sontaa uudestaan ja uudestaan leffoihin vuodesta toiseen, olis vaikka ollut musiikit kokonaan pois niin olisi ollut älyttömästi parempi ja tunnelmaltaan pelottavampi. Hahmoista ei jaksa välittää yhtään, niiden kehitys leffan on naurettavaa ja tietää mitä hahmojan välille tapahtuu ja miksi, juoni on perus hollywood toiminta klisemössöä, epäkohtia ja ristiriitoja riittää ja aukkoja. Sit ihan hireevä cgi mössöä.
aivot narikkaan viihteenä 8
elokuvana 6
View: https://www.youtube.com/watch?v=nAO7ugWjL1U&ab_channel=TheGamersPub
Ei oo arvostelu, mut erittäin hyvä leffa. Ihan super erikoinen muodonmuutos Billy Bob Thorntonilta.
Tør: kärlek och åska.
Oli ihan ok. Tiesin päälle liimatun huumorin vituttavan jo valmiiksi niin selvisin.
Hyvät, ns sarjis canon, kohtaukset oli hyviä.
Tosin outoa kun tollasessa uudessa leffassa on sama soundtrack kuin omilla teinivuosilla…
Oli ihan ok. Tiesin päälle liimatun huumorin vituttavan jo valmiiksi niin selvisin.
Hyvät, ns sarjis canon, kohtaukset oli hyviä.
Tosin outoa kun tollasessa uudessa leffassa on sama soundtrack kuin omilla teinivuosilla…
Dune (2021) - IMDb 8,0
Leffa alkaa tosi lyhyellä ja ytimekkäällä tavalla. Musta ruutu jossa lukee teksti, unet ovat viestejä syvyyksistä, jo tuossa kohtaa alkoi siistin pahansuopamainen tunnelma, sellainen et tuntuu jokin nurkan odottava pahuus. Sillä voisi kuvata leffan tunnelmaa. Sopii täydellisesti sanonta joskus vähemmän on enemmän. Tykkäsin kyllä tosi paljon et leffassa on kaikenmaailman planeettoja ja monia eri rotuja. Tekee leffasta massiivisen ja moniulotteisen kokemuksen. Upeaa mielikuvituksellisuutta Villeneuve osannut keksiä leffaan. 60 asteista planeetan paahtava lämpötila ja eritoten ja ehdottomasti ne maan alla kulkevat 400 metriset madot, siistin mielikuvituksellinen juttu. Helvetin siisti tunnelma ku lentävät kopterilla 60 asteisella aavikolla ja mato tulee kohti aavikon pinnan alla. Leffan teho nurkan takana väijyvä pahuus on alusta loppuun kestävä juttu.
Jymisevää pahaenteistä ääniraitaa on vähän väliä ja vielä siistimpää kuultavaa on nais äänen kaikuva voimistuva hoilaus joka on upean teatraalista, mahtipontista ja profetaalista ja tuo hoilaus tapahtuu päähenkillön ennustuksellissa unissa ja jymisevä musiikki usein kohdissa joissa kuvataan kaukaa jättiläisiä rakennelmia ja lentäviä sellaisia kerrostaloja. Lavasteet ihan jäätäviä kooltaan. Denis Villeneuve on kyllä visionääri sillä cinematographyisesti upeita näkymiä toisensa perään tulee ruudulle. Sit se on pirun siistiä et vaikka tän leffan genre on toiminta, niin mitään mässäämistä leffa ei hirveästi ole, vaan leffan tehokkuus nojaa hahmojen ja juoneen rakentamiseen sekä tunnelman luomiseen.
Leffassa on pirun siisti juonen keskiö, joka on päähenkilön pääkopan kuvaamisessa, miettteissä, valinnoissa ja eniten kuvitelmien ja unien kautta. Maailman laajuisen lopun ja tuhon tunne päähenkilön näyissä jossa kaikkialla tuli palaa. Fremonien suhde päähenkilöön oli alusta asti hyvin nivottu jonka lopun kruunaa siisti de javu mainen kohta. Näyttelijäkaarti: Mulle ennen tätä tuntematon pääosan näyttelijä vetää tosi aidon roolin. Lisäksi mukana Oscar Isaac, Jason Momoa, Javier Bardem, Josh Brolin, Dave Bautista ja Stellan Skarsgård ja Skarsgårdin hahmo on pirun oksettava läskipaska.
hyper kova kokemus.
10
Leffa alkaa tosi lyhyellä ja ytimekkäällä tavalla. Musta ruutu jossa lukee teksti, unet ovat viestejä syvyyksistä, jo tuossa kohtaa alkoi siistin pahansuopamainen tunnelma, sellainen et tuntuu jokin nurkan odottava pahuus. Sillä voisi kuvata leffan tunnelmaa. Sopii täydellisesti sanonta joskus vähemmän on enemmän. Tykkäsin kyllä tosi paljon et leffassa on kaikenmaailman planeettoja ja monia eri rotuja. Tekee leffasta massiivisen ja moniulotteisen kokemuksen. Upeaa mielikuvituksellisuutta Villeneuve osannut keksiä leffaan. 60 asteista planeetan paahtava lämpötila ja eritoten ja ehdottomasti ne maan alla kulkevat 400 metriset madot, siistin mielikuvituksellinen juttu. Helvetin siisti tunnelma ku lentävät kopterilla 60 asteisella aavikolla ja mato tulee kohti aavikon pinnan alla. Leffan teho nurkan takana väijyvä pahuus on alusta loppuun kestävä juttu.
Jymisevää pahaenteistä ääniraitaa on vähän väliä ja vielä siistimpää kuultavaa on nais äänen kaikuva voimistuva hoilaus joka on upean teatraalista, mahtipontista ja profetaalista ja tuo hoilaus tapahtuu päähenkillön ennustuksellissa unissa ja jymisevä musiikki usein kohdissa joissa kuvataan kaukaa jättiläisiä rakennelmia ja lentäviä sellaisia kerrostaloja. Lavasteet ihan jäätäviä kooltaan. Denis Villeneuve on kyllä visionääri sillä cinematographyisesti upeita näkymiä toisensa perään tulee ruudulle. Sit se on pirun siistiä et vaikka tän leffan genre on toiminta, niin mitään mässäämistä leffa ei hirveästi ole, vaan leffan tehokkuus nojaa hahmojen ja juoneen rakentamiseen sekä tunnelman luomiseen.
Leffassa on pirun siisti juonen keskiö, joka on päähenkilön pääkopan kuvaamisessa, miettteissä, valinnoissa ja eniten kuvitelmien ja unien kautta. Maailman laajuisen lopun ja tuhon tunne päähenkilön näyissä jossa kaikkialla tuli palaa. Fremonien suhde päähenkilöön oli alusta asti hyvin nivottu jonka lopun kruunaa siisti de javu mainen kohta. Näyttelijäkaarti: Mulle ennen tätä tuntematon pääosan näyttelijä vetää tosi aidon roolin. Lisäksi mukana Oscar Isaac, Jason Momoa, Javier Bardem, Josh Brolin, Dave Bautista ja Stellan Skarsgård ja Skarsgårdin hahmo on pirun oksettava läskipaska.
hyper kova kokemus.
10
@Tigre , periaatteessa olen samaa mieltä Dyynistä.
Villeneuve ei kyllä ole keksinyt mitään uutta leffaan.
Tarina seuraa kirjaa melko tarkasti, kuten Lynchin elokuva teki ja kuvaus on sitten lähinnä reboottia paremmalla kalustolla / cgillä. Jotkut kohtaukset ja kuvat suoria kopioita / kunnoanosoituksia Lynchille.
8/10. Jos olisin nähnyt tämän 25sitten ja ennen Lynchin versiota voisin antaa saman 10/10. Mutta kun en, niin ei nämä vaan iske enää samalla lailla.
Villeneuve ei kyllä ole keksinyt mitään uutta leffaan.
Tarina seuraa kirjaa melko tarkasti, kuten Lynchin elokuva teki ja kuvaus on sitten lähinnä reboottia paremmalla kalustolla / cgillä. Jotkut kohtaukset ja kuvat suoria kopioita / kunnoanosoituksia Lynchille.
8/10. Jos olisin nähnyt tämän 25sitten ja ennen Lynchin versiota voisin antaa saman 10/10. Mutta kun en, niin ei nämä vaan iske enää samalla lailla.
Lynchiltä soisi leffaa vielä ennen ku kuolee.
Siis et ole nähnyt Lynchin versiota?aa okei hyvä tietää, kiitti ku oikasit
Sehän on youtubessakin. Tai ainakin joku versioista... Se oli aikoinaan yksi ekoja leffoja mistä tuli extended versio, directors cut jne.
Mutta tosiaan jos et ole kirjaa lukenut niin Lynchin elokuva on vain yhdessä osassa että vahvaa spoilausta tiedossa.
Anyway. Kun leffoista kovasti tykkäät niin suosittelen tutustumaan edes sitten kun Villeneuven elokuva saadaan loppuun.
Se on aika hieno ja ylväs '84 vuoden tuotokseksi.
Run Hide Fight (2020)
Alkupuolisko ihan jees, mut loppupuolisko pilas koko leffan. Aihe, koulu ammuskelu on kyllä sellainen, et oli melkein oli liian ahdistavaa katsottavaa. Kun on etenkin jenkeissä aika ajankohtainen asia, aiheen lisäksi miksi oli niin ahdistavaa johtuu siitä et toteus oli aidon tuntuista. Jos oisin koulussa vielä niin en välttämättä menis seuraavana päivänä kouluun jos oisin tän edellisenä iltana katsonut... Ihan pirun ahdistava tyyntä ennen myrskyä tunnelma, Sit kouluampujat räjäyttivät pommin jossain aukiolla tien vieressä siksi et poliisit kiinnittäisi huomion siihen eikä kerkeä niin hyvin koululle. Pääosa näyttelijä tyttö huomasi pieniä asioita ennen amputapahumaa joihin tyttö reagoi niin et hei nyt ei oo kaikki kohallaan, just sellainen tyyntä ennen myrskyä tunnelma toi juttu. Ihan hyvin oli myös uskottavaa porukan täriseminen, itkeminen, shokki. Leffa onnistuu tehtävässään shokeeraamaan katsojan ja laittaen miettimään kouluammuskeluja.
Jat nyt se hupi vasta alkaa, enkä tarkoita hyvällä... mikä ihmeen uhrautuja ja yksinään kaiken pelastava Jack Bauer pääosa tyttö oikein oli? Tollaisessa tilanteessa kyllä toimitaan tosi primitiiviesti eikä kuten leffassa tyttö reagoi. Sit ihmeen bad ass tyttö oli kun ennen tapahtumaa näytettiin mm kun menee isänsä kanssa ammutun peuran luo ja tyttö viimeisteli peuran lyömällä isolla kivellä päähän ja tuossa kohtaa isä ihmetteli suu auki miten kova tyyppi tyttö on ja kaikki mitä tapahtuu ennen ammuskelua kuvasi sitä tytön kovaa luonnetta... Loppuratkaisu oli yks naurettimmivasta lopetuksista mitä oon nähnyt. Jos haluutte katsoo tän tyylisen leffan niin kiertäkää tää kaukaa ja kattokaa Hotel Mumbai. Se on ihan hemmetin hyvä.
www.imdb.com
5½
Alkupuolisko ihan jees, mut loppupuolisko pilas koko leffan. Aihe, koulu ammuskelu on kyllä sellainen, et oli melkein oli liian ahdistavaa katsottavaa. Kun on etenkin jenkeissä aika ajankohtainen asia, aiheen lisäksi miksi oli niin ahdistavaa johtuu siitä et toteus oli aidon tuntuista. Jos oisin koulussa vielä niin en välttämättä menis seuraavana päivänä kouluun jos oisin tän edellisenä iltana katsonut... Ihan pirun ahdistava tyyntä ennen myrskyä tunnelma, Sit kouluampujat räjäyttivät pommin jossain aukiolla tien vieressä siksi et poliisit kiinnittäisi huomion siihen eikä kerkeä niin hyvin koululle. Pääosa näyttelijä tyttö huomasi pieniä asioita ennen amputapahumaa joihin tyttö reagoi niin et hei nyt ei oo kaikki kohallaan, just sellainen tyyntä ennen myrskyä tunnelma toi juttu. Ihan hyvin oli myös uskottavaa porukan täriseminen, itkeminen, shokki. Leffa onnistuu tehtävässään shokeeraamaan katsojan ja laittaen miettimään kouluammuskeluja.
Jat nyt se hupi vasta alkaa, enkä tarkoita hyvällä... mikä ihmeen uhrautuja ja yksinään kaiken pelastava Jack Bauer pääosa tyttö oikein oli? Tollaisessa tilanteessa kyllä toimitaan tosi primitiiviesti eikä kuten leffassa tyttö reagoi. Sit ihmeen bad ass tyttö oli kun ennen tapahtumaa näytettiin mm kun menee isänsä kanssa ammutun peuran luo ja tyttö viimeisteli peuran lyömällä isolla kivellä päähän ja tuossa kohtaa isä ihmetteli suu auki miten kova tyyppi tyttö on ja kaikki mitä tapahtuu ennen ammuskelua kuvasi sitä tytön kovaa luonnetta... Loppuratkaisu oli yks naurettimmivasta lopetuksista mitä oon nähnyt. Jos haluutte katsoo tän tyylisen leffan niin kiertäkää tää kaukaa ja kattokaa Hotel Mumbai. Se on ihan hemmetin hyvä.
Hotel Mumbai (2018) - IMDb
Hotel Mumbai: Directed by Anthony Maras. With Amandeep Singh, Suhail Nayyar, Manoj Mehra, Dinesh Kumar. The true story of the Taj Hotel terrorist attack in Mumbai. Hotel staff risk their lives to keep everyone safe as people make unthinkable sacrifices to protect themselves and their families.
www.imdb.com
5½
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Moonfall (2022)
Tulipa naureskeltua kuinka kliseistä maailmanloppua Emmerich taas silmille vyörytti. Tyyppi on erikoistunut tappamaan ihmiskuntaa mitä ihmeellisimmin tavoin. Tällä kertaa Kuu alkaa lähennellä Maata ja tietysti jenkit pelastaa taas maailman. Tiesin kyllä mitä on tulossa, mutta silti leffa jätti kylmäksi. Huonoa dialogia, todella huonoa näyttelyä ja epäkiinnostavasti tehtyä pakollista perhedraamaa, joka vie tilaa katastrofipornolta (joka oli myös jotenkin vaisua).
Halle Berry ja Patrick Wilson menevät täysin hukkaan tässä. Molemmat suorittavat täysin mekaanisen suorituksen. Muutama visuaalisesti siisti kohta kun Kuu nousee horisontin takaa, mutta siihen se sitten jääkin.
Sanoinko jo että leffassa nähdään huonointa näyttelyä, mitä muistan hetkeen nähneeni. Varsinkin Halle Berryn aviomiestä esittävä tyyppi sai repeilemään huonoudellaan. Leffa on kuvattu suurimmalta osin vihreän kankaan edessä, joka näkyy selvästi.
Parempiakin leffoja on aiheesta tehty.
3/10
Tulipa naureskeltua kuinka kliseistä maailmanloppua Emmerich taas silmille vyörytti. Tyyppi on erikoistunut tappamaan ihmiskuntaa mitä ihmeellisimmin tavoin. Tällä kertaa Kuu alkaa lähennellä Maata ja tietysti jenkit pelastaa taas maailman. Tiesin kyllä mitä on tulossa, mutta silti leffa jätti kylmäksi. Huonoa dialogia, todella huonoa näyttelyä ja epäkiinnostavasti tehtyä pakollista perhedraamaa, joka vie tilaa katastrofipornolta (joka oli myös jotenkin vaisua).
Halle Berry ja Patrick Wilson menevät täysin hukkaan tässä. Molemmat suorittavat täysin mekaanisen suorituksen. Muutama visuaalisesti siisti kohta kun Kuu nousee horisontin takaa, mutta siihen se sitten jääkin.
Sanoinko jo että leffassa nähdään huonointa näyttelyä, mitä muistan hetkeen nähneeni. Varsinkin Halle Berryn aviomiestä esittävä tyyppi sai repeilemään huonoudellaan. Leffa on kuvattu suurimmalta osin vihreän kankaan edessä, joka näkyy selvästi.
Parempiakin leffoja on aiheesta tehty.
3/10
Halloween (1978)
Michael Myers tappoi lapsena isisiskonsa veitsellä ja joutui vankimielisairaalaan. Nyt noin parikymmentä vuotta vanhempana myers pääsee karkuun laitoksesta halloweenina ja miestä yritetään saada kiinni ennenkuin jotain pahaa tapahtuu.
Toistuvat enne ja varoitus merkit oli tyylikkäistä ja pelottavuus ja tunnelma koukkaisee niiden takakautta tehden tunnelmalle pohjan. Noissa kohdissa soi puistauttava halloween tunnari. Myös yleisellä hiljaisuudella luodaan hienosti tunnelmaa ja päähenkilön ahdistuksen kautta muodostuu katsojalle ahdistavuutta. Loppua kohti oleva pimeys joka paikassa on yksi valttikortti ahdistavuudessa. Kun siirrytään enne ja varoitus merkeistä varsinaisiin kauhukohtauksiin, niin karmeeta ku tyyppi seisoo jossain pimeässä nurkassa. Hallitut kuvakulmat tohon liittyen, pelotti hitosi et mitä kuvan ulkopuolella pimeydessä odottaa. Sit hyvä tehokeino on et kuvataan vaan tyyliin kahta henkilöä, niin sai tunteen et ollaan ypöyksin murhaaja perässä, ku leffassa ei ollut isompaa porukkaa. Se on ahditavaa kun Michael Myers pystyy käytännössä heiluu julkisilla paikoilla maski päällä huoletta, koska on halloween ollen kaikilla muillakin asut ja naamarit... Pirun tehokas juttu myös kun leffaa kerrotaan Jamie Lee Curtisin näyttelemän naisen kautta ja välillä Myersin psykiatrin kautta, toi jotenkin monitasoista otetta leffaan. Leffan loppuratkaisu on yks siisteimpiä ikinä. Oikein puistauttaa.
9½
Michael Myers tappoi lapsena isisiskonsa veitsellä ja joutui vankimielisairaalaan. Nyt noin parikymmentä vuotta vanhempana myers pääsee karkuun laitoksesta halloweenina ja miestä yritetään saada kiinni ennenkuin jotain pahaa tapahtuu.
Toistuvat enne ja varoitus merkit oli tyylikkäistä ja pelottavuus ja tunnelma koukkaisee niiden takakautta tehden tunnelmalle pohjan. Noissa kohdissa soi puistauttava halloween tunnari. Myös yleisellä hiljaisuudella luodaan hienosti tunnelmaa ja päähenkilön ahdistuksen kautta muodostuu katsojalle ahdistavuutta. Loppua kohti oleva pimeys joka paikassa on yksi valttikortti ahdistavuudessa. Kun siirrytään enne ja varoitus merkeistä varsinaisiin kauhukohtauksiin, niin karmeeta ku tyyppi seisoo jossain pimeässä nurkassa. Hallitut kuvakulmat tohon liittyen, pelotti hitosi et mitä kuvan ulkopuolella pimeydessä odottaa. Sit hyvä tehokeino on et kuvataan vaan tyyliin kahta henkilöä, niin sai tunteen et ollaan ypöyksin murhaaja perässä, ku leffassa ei ollut isompaa porukkaa. Se on ahditavaa kun Michael Myers pystyy käytännössä heiluu julkisilla paikoilla maski päällä huoletta, koska on halloween ollen kaikilla muillakin asut ja naamarit... Pirun tehokas juttu myös kun leffaa kerrotaan Jamie Lee Curtisin näyttelemän naisen kautta ja välillä Myersin psykiatrin kautta, toi jotenkin monitasoista otetta leffaan. Leffan loppuratkaisu on yks siisteimpiä ikinä. Oikein puistauttaa.
9½
