JOKER
Jos odottaa kepeää viihdettä tai supersankarielokuvista tuttua rymistelyä, niin tähän elokuvaan tulee pettymään. Joker -elokuvasta joko todella pitää tai sitten ei oikein ymmärrä, että mitäs hauskaa tässä nyt muka oli.
Siinäpä se. Joker -elokuvassa ei ole mitään hauskaa. Tässä elokuvassa ei ole yhtään kevyttä hetkeä vaan tunnelma on alusta loppuun realistisen synkkä ja jokseenkin lohduton. En sanoisi painostava tai ahdistava, mutta hyvin epämukava. Kun jollekin kohtaukselle naurahtaa, niin heti tulee hieman syyllinen olo. Jos ei halua katsella elokuvissa syvällistä kerrontaa, mikä pakottaa ajattelemaan, niin suosittelen jättämään tämän väliin.
Kaikki puheet elokuvan liiallisesta välivaltaisuudesta, sen ihannoimisesta tai väkivallan tekoihin yllyttämisestä voi unohtaa. Muutama ihminen tapetaan eikä hetkiä kaunistella, mutta ei niillä myöskään mässäillä. John Wickit, Deadpoolit, Logan yms. kaikki ovat väkivaltaisempia puhumattakaan nyt sitten ihan oikeasti raaoista elokuvista.
Elokuva ei vain sovi nykyaikaiseen identiteettipolitiikkaan yhtään, koska ihmiset, asiat ja tapahtumat pitäisi aina saada lokeroitua ja arvotettua lokeronsa mukaan. Jokeria hahmona tai elokuvaa hänen tarinanaan ei pysty lokeroimaan. Eikä pidäkään, koska Jokeri hahmona edustaa kaaosta.
Joker -elokuva nostaa pinnalle ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja kuten julkinen mielenterveystyö, lapsuusajan traumojen ja ympäristön vaikutus persoonaan, köyhät vs. rikkaat vastakkainasettelu jne. mutta mikään näistä ei ole syy siihen, miksi elokuva on niin hyvä kuin se on.
Elokuva on kerronnaltaan, visuaalisesti ja tunnelmaltaan ylivertainen. Parasta elokuvassa kuitenkin on, että tarinan kerrontatavan kautta katsoja imeytyy puoliksi väkisin Arthur Fleckin maailmaan ja sen jälkeen mikään ei ole enää varmaa. Juuri kun luulet ymmärtäneesi jotain, niin siltä viedään pohja.
Joker -elokuva on mielenkiintoisella tavalla epämukava juuri siitä syystä, että katsoja ei saa kiinni oikein mistään. Juuri sitä on Arhur Fleckin koko elämä. Arthur muuttuu kohti Jokeria elokuvan ajan. Myös tapa kertoa tarinaa muuttuu elokuvan aikana.
Arthur Fleckillä on kuvitelmia hallusinaatioidensa sisällä. Ensin katsojalle kerrotaan heti, että nyt tämän asian Arthur kuvittelee. Hetken kuluttua Arthur kuvittelee ja se paljastetaan vasta myöhemmin. Osan asioista kohdalla katsojalle ei kerrota oliko se kuvitelmaa, vaan asia jätetään avoimeksi.
Kaikki henkilöhahmot esitetään tietyllä tapaa, sitten käsitys muutetaan ja lopulta jätetään kysymyksiä avoimeksi. Paljon jätetään katsojan tulkinnan varaan ja Jokerin syntytarinasta jää edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Niin sen pitää ollakin.
Joaquin Phoenixin suoritus nimiroolissa on sanalla sanoen täydellinen. Hahmo on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että Jokerin pitäisi olla jonkinlainen criminal mastermind, mutta tässä hän on enemmänkin surullinen ja epävarma. Pitää kuitenkin muistaa, että elokuva kertoo Arthur Fleckin muuttumisesta Jokeriksi. Laitetaan 10 vuotta lisää, niin osaan hyvin kuvitella, että Joaquin Phoenixin Jokerista kehittyy jotain sen suuntaista kuin Heath Ledgerin Jokeri on The Dark Knight -elokuvassa. ”Do you wanna know how I got these (O)scars?”
Ei sovellu hiljaisen päivän ajankuluksi huvikseen katseltavaksi, mutta elokuvakokemuksena
10/10
vaan siinä laajassa elekrtonisessa verkossa kommunikaatiolinjoja pitkin telepaattisesti. Vaikka tarkoitinkin arvostelussani niinsanottua puhelinta, en oikeaa tavallista puhelinta mut pitäähän tuollainen virhe korjata. "Puhua Puhelimeen" voi jeesus.
Teiltä ne hyvät syvälliset, meiltä muilta semmoset höpsömmät.
