Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

Kiitos kattavasta vastauksesta ja tosi hyviä mietteitä Hereditarysta ja toi tekstisi sai mut innostumaan kattoo pitkästä aikaa sen uudelleen... tänä yönä...

Ja toi olis tosi upeeta jos just esim johonkin Film-O-Holiciin tms saisit arvostelun sinne ja tosi mielenkiintoista kuulla tollainen kunnollinen kattava arvostelu tosta leffasta sulta.

 

[Alakoukku]

Joo olen nähnyt ja 'Naisen Kivitys' on kyllä todella vaikeaa katseltavaa. Järkyttävä elokuva ja yksi ikävimmistä katsella.

Tuosta Hereditarysta on edes vaikea selittää, mikä siinä iski lopulta niin rajusti. Ja kyseessä on siis ehkä paras elokuva, jonka olen koskaan nähnyt, ei pelkästään paras kauhuelokuva. Todellisuudessa elokuvan iskuvoima johtuu tietenkin siitä, että tämän Ari Asterin tyyli kerronnallisesti, mutta erityisesti tyylillisesti, visuaalisesti, audiovisuaalisesti ja tunnelmallisesti osuu jostain syystä omaan psyykkeeseen todella todella rajusti.

En ole IKINÄ aikuisiällä edes harkinnut minkään elokuvan keskeyttämistä, mutta Hereditaryssa painoin noin 15min ennen loppua hetkeksi pausea ja keräilin itsenäni muutaman minuutin. Sanoin vaimolleni, että tämä elokuva ei voi tehdä kenenkään psyykkeelle hyvää. Ahdistukseni oli jotain, mitä yksikään elokuva kaikkien niiden tuhansien näkemieni elokuvien joukosta ei ole koskaan aiheuttanut. Niin voimakasta tunnereaktiota en ole koskaan minkään elokuvan aikana kokenut ja elokuva "vaivasi" minua viikkoja ja jopa kuukausia. Olenkin ajatellut ottaa sen 'Paimonin' symbolin tatskaksi ihan vain kunnianosoitukseksi elokuvalle, joka on vaikuttanut minuun eniten koskaan.

Ja mä olen kyllä nähnyt eri genrejen kaikki ne ahdistavimmat ja sairaimmat tapaukset, kaikki Eurooppalaiset auter-elokuvat ja muut ihan järjestäen.

Ari Asterin tyylin voimasta nimenomaan MINUUN kertoo myös se, että 'Midsommarin' alkukohtauksessa leffassa ollessamme kuiskasin vaimolleni, että en ole varma pystynkö tähän. Se kuva tämän päähenkilönaisen siskosta elokuvan alussa vaivasi minua pitkään. Ja mä olen siis psyykkisesti ihan terve ja rento kaveri, vaikka ei nyt siltä kuulostakaan

Elokuvat kyllä taiteena vaikuttavat minuun enemmän kuin ns.keskivertokatsojaan, mutta en ole normaalisti kuitenkaan mitenkään yliherkkä elokuvien suhteen. Esimerkiksi joku 'Serbian Film' aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää, koska se oli niin itsetarkoituksellisen shokeeraava ilman mitään elokuvallisia arvoja.

Mutta en tosiaan olisi ikinä uskonut, että mm.elokuvien Martyrs, Antichrist, Men Behind the Sun, Salo, Le sept jours du talion, Nekromantik, Flowers of Flesh and Blood, Dogtooth, Deadgirl, The War Zone, Cannibal Holocaust, Irreversible, Audition, I Stand Alone, À l'intérieur, Aftermath, Ichi the Killer, The Girl Next Door ja muiden pääasiassa myös laadukkaiden tai jopa mestarillisten ahdistavien ja järkyttävien elokuvien jälkeen joku elokuva voisi vaikuttaa minuun kuten Hereditary vaikutti. Ja koska elokuva on mielestäni myös kaiken kirjallisen arvostelun yläpuolella oleva mestariteos, en kykene nimeämään yhtäkään sitä parempaa elokuvaa, jonka olisin nähnyt.

(Olenkin vähän ajatellut ns.näytteenä kirjoittaa siitä kunnollisen arvostelun ja lähettää sen johonkin, esim. Film-O-Holiciin, josko saisin pitkästä aikaa julkaista elokuva-arvostelun jossain alan arvostetussa julkaisussa.)

Sun pitäisi ehdottomasti alkaa kirjoittelee arvosteluja johonki näkyvään alan sivustoon

 

[Luni]

Asiallinen viimeinen postaus descent ja voin yhtyä tohon Hereditaryyn täysin. Joker on yksi parhaista elokuvista genressään ja muutenkin elokuvana mitä olen elämäni aikana nähnyt. Kävin tsekkaamassa tänään sen toisen kerran, elokuva tuntui vaan parantuvan toisen katselu kerran jälkeen vaikkei samanlaista shokki vaikutusta tietyistä kohdista enää yhtä vahvasti tullutkaan. Aivan loistava leffa, suosittelen Tigre jos vaan pystyt niin teatterissa katsomaan kokemuksen kannalta, jos et sitä siis nähnyt jo ole.

 

[Tigre]

Oli tosiaan pakko katsoa tuo Hereditary. Viimeeksi katsoin sen vuosi sit, mut en tiedä mikä silloin oli, että oliko jokin muu juttu päässä vaivaamassa ja en pystynyt keskittyy täysillä leffaan, ku se ei kolahtanut niin rajusti, mutta nyt kun katselin oikein keskittyneenä ja tälleen yöllä niin NYT ymmärrän descentin hehkutuksen leffan voimasta, joka oli ihan totta. Arvostelua en tee mut mietteitä haluan laittaa. Naisen kivitys oli tähän asti ahdistavin leffa minkä nähnyt, mutta tää pisti vielä pahemmaksi. Mulla hakkas valehtelematta pumppu alusta loppuun sen äärimmäisen täyteen virittäytyneen häiriintyneisyyden takia, joka oli ihan saatanallista tunnelmaltaan ja kohtausten sisältö kuvastoltaan.... Se tunnelma mikä etenkin äänimaailmalla luotiin leffaan oli jotain puistauttavaa ja ne pimeissä nurkissa olevat... olivat ihan helvetin ahdistavia. Ne ketkä leffan on nähneet tietää mitä tarkoitan sillä kaikkein karmivimmalla kohtauksella, niin se oli jotain sellaista ahdistavuudeltaan, niin karmeasti toteutettu ja siltä kohtauksen sisällöltäään jotain ihan hirveetä että ei pysty oikein sanoiksi pukemaan. Toni Colleten aivan uskomaton roolisuoriitus vaikuttaa muuten myös todella paljon leffan ahdistavuuteen sillä nainen oli ihan palasina ja samalla ihan räjähtämispisteessä koko ajan. Loppua kohden se äärimmäinen häiriintyneisyys meni next levelille leffojen häiriintyneisyydestä jos puhutaan, se oli loppuratkaisu oli aivan sairas...

Odotan tosi innolla descentin mahdollista arvostelua tästä leffasta. Saan varmasti uusia näkökulmia leffaan mitä en ite hoksannut ja se on just se syy miksi just descentin mielipiteitä kyselen usein leffoista täällä.

 

[Tigre]

Tää ei yllä Hereditaryn tasolle, mutta musta tää yksittäinen kohtaus Manaajasta on aina jotain ihan hirveetä. Erittäin luontaan työntävää saatanallisuudessaan. Manaaja ei tosin lopussa ole mikään niin ahdistava leffa, koska sen tytön maskeeraus on niin kumimaista. mut tää kohtaus Manaajasta on ihan kauhee. + sitten ne ruutun yhtäkkiä välähtävät pirun naamat on myös 10 tasoa ja ne ihan sairaat jutut mitä leffassa näkee.

tää on mun mielelle liikaa tämmöinen, hyi helevetti.

 

[descent]

Sun pitäisi ehdottomasti alkaa kirjoittelee arvosteluja johonki näkyvään alan sivustoon

Tosi kiva kuulla tällainen mielipide. Koska mun arvostelut täällä on aina luurilla räplättyjä, niin kattavamman arvostelun tekeminen on vähän raskasta. Toi Jokeri oli ihan ultimate-suoritus :D

 

[descent]

Oli tosiaan pakko katsoa tuo Hereditary. Viimeeksi katsoin sen vuosi sit, mut en tiedä mikä silloin oli, että oliko jokin muu juttu päässä vaivaamassa ja en pystynyt keskittyy täysillä leffaan, ku se ei kolahtanut niin rajusti, mutta nyt kun katselin oikein keskittyneenä ja tälleen yöllä niin NYT ymmärrän descentin hehkutuksen leffan voimasta, joka oli ihan totta. Arvostelua en tee mut mietteitä haluan laittaa. Naisen kivitys oli tähän asti ahdistavin leffa minkä nähnyt, mutta tää pisti vielä pahemmaksi. Mulla hakkas valehtelematta pumppu alusta loppuun sen äärimmäisen täyteen virittäytyneen häiriintyneisyyden takia, joka oli ihan saatanallista tunnelmaltaan ja kohtausten sisältö kuvastoltaan.... Se tunnelma mikä etenkin äänimaailmalla luotiin leffaan oli jotain puistauttavaa ja ne pimeissä nurkissa olevat... olivat ihan helvetin ahdistavia. Ne ketkä leffan on nähneet tietää mitä tarkoitan sillä kaikkein karmivimmalla kohtauksella, niin se oli jotain sellaista ahdistavuudeltaan, niin karmeasti toteutettu ja siltä kohtauksen sisällöltäään jotain ihan hirveetä että ei pysty oikein sanoiksi pukemaan. Toni Colleten aivan uskomaton roolisuoriitus vaikuttaa muuten myös todella paljon leffan ahdistavuuteen sillä nainen oli ihan palasina ja samalla ihan räjähtämispisteessä koko ajan. Loppua kohden se äärimmäinen häiriintyneisyys meni next levelille leffojen häiriintyneisyydestä jos puhutaan, se oli loppuratkaisu oli aivan sairas...

Odotan tosi innolla descentin mahdollista arvostelua tästä leffasta. Saan varmasti uusia näkökulmia leffaan mitä en ite hoksannut ja se on just se syy miksi just descentin mielipiteitä kyselen usein leffoista täällä.

Jooh, Toni Colletten suoritus kiilaa aivan selkeään ykkössuoritukseen ikinä naisten kohdalla ja täysin poikkeuksellisesti Top femmaan of all Time miesten ollessa mukana. Niin uskomaton kuin Ellen Burstyn onkin, leffaa nyt ei tarvitse erikseen mainita. Hereditarysta olisi kyllä kiva joo kirjoittaa, koska sitä on niin paljon pureksinut sen jälkeen, se vaan vaatisi ihan kunnon projektin, johon mulla kyllä nyt todellisuudessa olisi aikaakin...

 

[Tigre]

The Bird with the Crystal Plumage (1970) - IMDb 7,2

Tää oli siis eka leffa Dario Argenton collectionista.

Leffa alkaa kun sarjamurhaaja napsii kuvia naisesta kadulla ja sit näytetään kun murhaaja valmistelee veitsiään seuraavaa uhriaan varten. sit kuuluukin kiljaisu jota ei näytetä sitä murhaa jonka jälkeen ruutuun tulee teksti että jo kolmas murha kuukauden sisään. Neljättä murhayritystä on todistamassa päähenkilömies ja poliisit kun saapuu paikalle niin häntäkin ruvetaan mm epäilemään. nuo kaikki kertomani tapahtuu vartin sisään leffan alusta et ei spoilaa mitään.

Tällainen sarjamurhaaja leffa. olihan tää alusti asti tosi otteessa pitävää leffaa, kun mietti koko ajan mielenkiinnolla et kuka se sarjamurhaaja on. onko se jokin esim sen neljännen murhayrityksen tekijän tuttu jne. Aloin pohtia tuossa alussa että voisiko se olla jotenkin yliluonnollisen paradoksaalisesti se päähenkilömies itse, koska hän näki kaukaa sen murhan ja kun on Suspirian tekijältä tää leffa niin tätäkin leffaa voi imo luulla jopa yliluonnolliseksi sarjamurhaleffaksi. et en sulkenut alussa itse leffaa miettiessä pois tuotakaan mahdollisuutta. joten kun tollasiakin "tasoja" mietti leffassa niin muunmuassa siksi oli niin mielenkiintoista miettiä et kuka se murhaaja on.

Ihan on ihan ovelasti kirjoitettu juoni kun leffassa ihan fiksusti tiputellaan katsojalle pieniä vihjeitä ja se on hienosti tehty, kun ei tiennyt et mitkä niistä vihjeistä oli vaan katsojan hämäystä ja mitkä oikeita vihjeitä ennen loppuratkaisua. Se joka oli lopulta murhaaja, tuli kyllä aivan puskista... vaikka epäilin vaikka kuinka monia leffassa syylliseksi mut en ois arvannut mitään tuollaista...

Dario Argento joka on ohjaajan nimi, niin hänellä hieno persoonallinen oma tyylinsä, etenkin musiikeiltaan, silloin kun Suspirian katsoin niin heti kolahti ne musiikit ollen tyylikkäitä kuten tässä luoden omanlaista tunnelmaa leffaan. Ohjaajalla on myös tapana käyttää sellaisia kamerakikkailuja jossa kamera lähestyy vauhdilla esim jonkin henkilön kasvoihin ja samalla kuuluu jokin äänitehoste. tuokin oli mukavan persoonallista tyyliä. Se on aina piristävää katsottavaa jos joku leffa onnistuu vaikuttamaan katsojaan positiivisesti personaallisella otteella.

Vaikka hienosti niitä vihjeitä heitellään, joista ei tiedä tosiaan mikä pitää paikkansa ja mikä ei ja etenkin se loppu oli huikea, niin jää silti kauas esim Se7enin tai etenkin Memories on Murderin tasolta sarjamurhaaja leffana, jotka on molemmat 10 leffoja, mutta toimiva leffa tääkin oli joka tapauksessa.

8½

 

[descent]

Ei saakeli, ei sovi tänne yhtään, mutta kun
aktiivisemmin tuntuu tälläkin threadilla pyörivän vain pieni osa samaa porukkaa, niin pakko laittaa nyt pienenä kevennyksenä mun ja velipojan yli 10 vuotta vanhan lyhytelokuvan traileri/teaseri tänne, eli muut ignooraatkaa tämä, lähinnä @Tigre , @Luni ja muutamalle muulle lähtökohtaisesti :D


View: https://youtu.be/8ck6Yk_4PPc

 

[tokoro]

Voi vittu kun alkoi vituttaa kovasti tuo "Batwoman"-sarjan alku jo heti ensimmäisellä minuutilla. Batwoman ottaa batMANin roolin koska batman antoi sen äidin kuolla ja meni katoamaan hyläten kaupungin, ja tästä tämä katkeroitunut feministilepakko sitten ammentaa voimiaan Gothamin suojelemiseksi, miesvihasta :D

 

[Tigre]

Toihan oli @descent oikeasti ihan tehty pätkä, katoin ihan kaks kertaa ton. Toimivaa oli etenkin tuo pimeys ja mm täydessä pimeydessä loistavat autonvalot ja tuo lopun huipennos johon tunnelma virittäytyy, kun tulee kauhuäänitehoste yhteydessä tuohon kun hahmo kävlelee oli kyllä hyvin tehty musta.

 

[descent]

Toihan oli @descent oikeasti ihan tehty pätkä, katoin ihan kaks kertaa ton. Toimivaa oli etenkin tuo pimeys ja mm täydessä pimeydessä loistavat autonvalot ja tuo lopun huipennos johon tunnelma virittäytyy, kun tulee kauhuäänitehoste yhteydessä tuohon kun hahmo kävlelee oli kyllä hyvin tehty musta.

Kiitos kiitos! Oli hauska, joskin yllättävän paljon aikaa vievä projekti. Erityisesti kuvaus tai noh, kuvakulmat. Haluttiin mm.kuvata motarin yllä olevalta sillalta tää perus, että tulee lähestyvä auto ja ajaa sillan alta ja toisessa kuvassa auto kuvataan takaapäin, tämä ihan basic.

Mutta kun kameroita on yksi ja tie on yleinen, niin ensin 2 ottoa lähestyvästä autosta ja varmaan toiset pari toisesta kuvakulmasta ja jokaisen yrityksen välillä veli sai ajaa sen 10-15km aina uutta yritystä varten :D

Valmista pätkää ei kyllä enää mistään valitettavasti löydä...

Mutta joo, aika paha Off-Topic, mutta turha tuollaiselle on mitään omaa threadia perustaa.

 

[cbodybuilder]

Tosi mukavaa luettavaa tämä ketju kun pääsee seuraamaan syvällistä elokuva-analyysiä. Eli jatkakaa toki jatkossakin.

 

[Tigre]

Aloin kattoo kolmatta tän ohjaajan leffaa ja kun oli tupakin mittainen tauko niin olin kikseissäni leffasta että pakko oli samalla napata kuva tuosta Collectionista. Jumalauta. Tää ohjaaja se osaa yllättää joka leffallaan mitä oon nähnyt, tälläkin mikä on vielä kesken niin oon silleen vau... nyt jatkamaan tota kolmatta leffaa, eli Deep Redia.

 

[Tigre]

Deep Red (1975) - IMDb 7,6

Voi ei... Aluksi vaikutti vielä kovalta leffalta, mutta sitten kaikki rupes menee alamäkeen. Miten tämän nyt arvostelisi, kun on niin pirun epätasainen rikkinäinen kokonaisuus. Ja minä kun vielä tulin hypettämään tätä. Voi jeesus. Vika kerta kun kesken leffan tuun hypettää... Siis todella hyvä ohjaajajan tää on Susprian ja The Bird with the Crystal Plumagen perusteella, mutta ei ihan hypetykseni arvoinen. Tää leffa oli nimittäin kyllä iso pettymys. Kirjoitan ekana ne hyvät asiat leffassa ja sit sen jälkeen ne miinukset.

Tää leffa alkaa kun kerrotaan eräästä naisesta joka aistii tapahtumia etenkin lähestyviä kauheita sellaisia ja aika hyvin sellainen juttu että kun leffan nimi on Deep Red, niin tässä se sali jossa nainen kertoi kyvyistään, niin oli penkeiltään ja takaverhoja myöten verenpunaista ja ohjaaja käyttelee tuttua kamerakikkailujaan, mitkä loi persoonallista otetta tähänkin hänen leffaansa. Sellaisia ns veikeitä siirtyviä kamera-ajoja ja ekasta persoonasta murhaajan työskentelyä kuvaten. Tässä ihan alussa jo nainen aistii että murhaaja on tulossa hänen kotiinsa ja niin tuleekin joka tappaa sitten kyseisen naisen. eräs pianisti huomaa naisen murhan, jossa murhaaja on hävinnyt jo paikalta mutta sieltä löytyi sen naisen ruumis. Pianisti alkaa tutkia tapausta ja miettiä sitä että hän näki naisen kuolinpaikan luona taulun joka katosi ja jäi vaivaamaan pianistin mieltä. Nuo kaikki tapahtui sit vartin sisään alusta, et on vasta tosi alkuasetelma leffalle eikä spoilaa tosiaan tuo naisen murhaaminen leffaa yhtään.

Leffassa tuossa murhauskohdassa yritettiin luoda kauhutunnelmaa ja shokeraavuutta verisyydessään, joka ei tosin tunnelmaltaan onnistunut kauhun luonti (Suspira oli poikkeuksena mukavan ahdistava paikoitellen) eikä tässä se veren näyttö ollut mitään shokeeravaa vaan Psyko elokuvanmaista vanhan aikaista settiä. Veri ei mm näyttänyt aidolta. Ohjaaja osaa silti tehdä leffat niin että ne alusta asti pitää napakasti ottessaan pitäviä omalla mielikuvituksellisella tyylillään ja osaten laittaa katsojan miettimään vaan mielenkiinnolla mitähän ihmeen ihmettä tässäkin tulee tapahtumaan juonessa, et kuka on murhaaja ja mikä se taulu juttu oli?? Jokseenkin samantyylistä settiä leffa on kuin arvostelmani the bird with crystal pumble, siinäkin vaan kelaili koko ajan että kuka helevetti se murhaaja on ja siinä leffassakin oli eräs taulu oli isossa osassa kuten tässä ja tätä leffaa katsoessa voi odottaa ohjaajalta vaikka mitä mitä Suspirian ja tuon arvostelemani The Bird with the Crystal Plumagen takia...

Leffan murhamysteerin tutkiminen oli tosi kiinnostavaa seurattavaa ja tässäkin kutenleffan murhamysteerin tutkiminen oli tosi kiinnostavaa seurattavaa ja tässäkin kuten The Bird with the Crystal Plumagessa katsojalle heitellään kaikenlaisia ovelia vihjeitä joissa oli ovelia koukertoita ja eri henkilöidden erilaisia näkökulmia murhatapaukasesta joka teki vaan tutkinnasta entistä mielenkiintoisempaa. Sit yllätyin kyllä paljon. Nimittäin kun alussa sanoin että se kauhukohtaus oli epäonnistunut, mutta myöhemmin leffassa alkoi esiintyä tosi häiriintyneen tuntuisia kohtauksia, jotka oli tunnelmaltaan tosi siistejä siltä häiriintyneisyydeltään. kameran käyttötyylistä myös isot plussat tuohon tunnelman luontiin, mm kun murhaajan ekasta persoonasta kuvataan kohtauksia. Yksi kohtaus joka ei spoilaa on kun eräs myös tapausta tutkiva nainen menee erääseen asuntoon niin kuvataan pimeään naulakkoon ja lähikuvana sieltä naulakon pimeyden seasta näkyvää punaväristä liikkuvaa silmää ja tuota kohtausta ennen näytetään jotain tosi häiriintyneitä asioita, nukkea jonka kaulan ympärillä on naru ja sitten se sama silmä jota kuvataan tosi läheltä ja kuva pyörii. V*ttu että on mielikuvituksellinen ohjaaja tää Argento. Tuosta hatunostot annettava. Sitten eräs kohtaus oli ihan hirveä ja onnistunut sellainen kauheudessaan. Laitoin spoileriin mut voin luvata että sen lukeminen ei pilaa millään tavalla katselukokemusta.

Spoiler

naisen pää työnnetään altaaseen jossa on kiehuvaa vettä ja naisen kasvoihin tullen erittäin pahan näköiset palovammat.

Sitten se alamäki alkoi. Pianistin ja erään naisen välinen dialogi oli huumoripitoista ja tosi flirttailevaa, mikä ei kyllä sopinut leffan ilmeeseen, SAATI sit kun alkoi kauhukohtauksissa soimaan tunkkaiset retromusiikit, niin mietin vaan et mitä helvettiä... siis retromusiikit luomassa kauhutunnelmaa, joka epäonnistui kyllä ihan täysin ja niitä tunkkaisia musiikkeja soi vaikka kuinka monessa kohtaa. Ihan järkyttäviä musiikkeja. Sit loppuratkaisu et kuka on murhaaja niin ei tullut edes yllätyksenä koska epäilin häntäkin leffassa, niin se murhaajan näyttäminen lopussa oli tosi laimea juttu ja leffa loppuu suoraansanottuna typerästi.

Jotkin muutamat yksittäiset kohtaukset toimivia, mutta kokonaisuus ihan hirveä. Paska leffa, ei voi mitään.

Mulla menee arvostelu asteikko 4-10iin ja tää oli niinkin huono et annan 6. Aikamoinen tiputus tuosta The Bird with the Crystal Plumagesta kun on melkein kolmen numeron ero arvosanoissa... kun annoin tosiaan tuolle leffalle 8½

6

 

[Tigre]

Niin se piti sanoa, et vaikka tuo osoittautui pettymykseksi, niin innolla odotan niitä kokoelman kolmea vikaa leffaa, koska ne voi olla vaikka miten hyviä koska kaksi leffaa kolmesta on ollut todella tyylikkäitä leffoja.

 

[Tigre]

Ghost in the Shell (1995) - IMDb 8,0

Mulla on kyllä ollut aukko yleissivistyksessä, kun en ollut tätä koskaa nähnyt, vaikka tiennyt aina leffan olemassa olon, mut ei ollut löytynyt mistään, mut nyt oli jokin aika sit tullu microsoft storeen ja vieläpä suomisubeilla!

Täähän oli ihan saatanan kova leffa. Tunnelma etenkin on jotain ihan helkkarin siistiä: Surrealistinen, pahaenteinen, synkkä, dystooppinen, aavemainen ja jopa häiriintynyt ja noiden kaikkien tunnelmatilojen kombo luo yhdessä leffan tunnelmasta hypnoottisen ja jotenkin ahdistavan kun on synkässä tulevaisuudessa tuollaisia keinotekoisesti muokattuja ihmisiä ja että ihmisten muistoja pystytään hakkeroimaan ja manipuloimaan niin rupee miettimään niin ajatuksena tuollainen ja se ihmisyyden ja tekoälyn häilyvä raja niin musta ahdistavia nuo jutut ajatuksena. Sitten leffan tyylikkyydestä tyylikkään mainitsemieni tunnelmien lisäksi se alkukohtaus oli jo pirun siisti ja hyvä esimerkki kun alussa naiskyborgi juttelee toisen tyypin kanssa puhelimessa tosi siistillä kaikuvalla äänellä samalla kun tuuli ulvoo voimakkaasti synkän näköisessä Tokiossa kun naiskyborgi on korkean talon katolla. Tuo mielikuvituksellisuus / kekseliäisyys visuaalisuudessa ja audiovisuaalisuudessa on jotain ihan huikeeta leffassa ja kaikki erilaiset musiikit mitkä soivat oli tosi synkän kuuloisia ja sen takia niin siistejä ja jopa ahdistaviakin nuo musiikit. Sit vielä leffan ulkonäöstä niin sinertävän hohtava on se sana joka vallitsee leffassa ja myös hyvin synkän näköinen mustien pilvien täyttämässä tumman sinertävässä yöllisessä Tokiossa. Myös se on mainittava miten leffassa jotenkin tosi siisti sellainen tyly ote on, eikä mitään kaunistella vaan on aika raakojakin kohtauksia mukana. Sit ne aseet, vitja soikoon että niissä oli MUNAA. Sekin pitää mainita että pirun siistiä on se kaikki tulevaisuudeen sijoittuvan leffan tietokone tekniikka joka oli hyvin mielikuvituksellisen näköistä vihreässä tietokone maailmassaan.

Nyt menen siihen tärkeimpään asiaan leffassa. Siis se tarina ja tarinankerronta... Ensinnäkin siistein aihe mitä voi olla leffalle ja se kaikki on mestarillisen hyvin kirjoitettu ja toteutettu tosi monimutkainen tarina, jossa on hienoja moninaisia vaiheita ja kaikki tuossa rikkaassa moninaisuudessaan juonessa on saatu ovelasti leffa niputettua 1h15 minuuttiin. Joka on aikamoinen suoritus kun miettii miten paljon asiaa leffa sisältää. Yksi isoimmista asioista leffan keskiössä on naiskyborgi, joka on ihan pirun syvällisesti osattu luoda henkilöhahmo, joka miettii leffassa koko olemassa oloaan, onko hän muuta kuin kyborgi pinnan alta ja aave teema jota päähenkilö pohdiskelee myös on tosi diippiä juttua. Leffa sisältää ajatukseltaan jopa vertauskuvauksellisuutta / symbolisuutta kun kohtaukset joissa esim kyborginainen kelluu vedessä pintaa kohti ja pinnan yläpuolelta tulee vastaan kyborgin läpinäkyvä hahmo hänestä itsestään joka veden pintaa koskiessa yhdistyvät. Tosi pohdkiskeleva leffa. Sit leffassa on vaikka kuin hemmetisti erilaisia teemoja joita vois luetella mutta tärkein teema mitä itse käsitin on siinä, että mikä on ihmisyys ja millä se määritellään. On etenkin loppua kohden ihan helevetisti pohdiskelua ihmisyydestä kaikkineen asioineen, muistoineen ja itsenäiseen ajatteluun kykeneväisyydessä, missä menee ihmismäisyyden ja tekoälyn raja, tietoisuus ja identiteetti ja siis tuota pohdiskelua on oikeasti ihan perkuleesti leffassa ja vielä aivan 10 tasoisesti toteutetusti. Leffan lopetus on tosi siistin auki jäävä ja miettimään laittava tyylikkyydessään.

Meni kyllä heittämällä kärkeen kaikista animeleffoista mitä nähnyt ja sellainen leffa et imo pitää nähdä useamman kerran et tajuaa ne kaikki ihan jutut kokonaan kun se käsikirjoitus ja toteutus juonessa on niin ovelaa ja diippiä kamaa.

10+

 

[Petrovzky]

Suosittelen Tigreä katsomaan Akira (1988) -elokuvan, kuuluu myös Kanye Westin lempielokuviin. Stronger musiikkivideo täynnä kohtauksia elokuvasta.

 

[Tigre]

Ai niin toikin leffa on olemassa. Tuonkin oon tiennyt et tollainen on, mut olin unohtanut tuon olemassa olon, mut pakko kyllä ostaa toi jos jostain löydän.

Thanks!

 

[Tigre]

Mä en nykyään normaalisti halua animeja oikein omille listoilleni laittaa kun niitä kattoo jotenkin niin eri vinkkelistä, et vertailu oikeisiin elokuviin on melkein mahdotonta, mutta tuo Ghost in the Shell on nyt poikkeus, etenkin kun illalla kattelin ja nukuin yön yli ja nyt aamulla oli fiilis et v*ttu mikä leffa tuli eilen katsottua. Et kiilas mulla ehkä jopa top kolmeen, et ainoastaan Tokyo Storyn, Oldboyn ja ehkä Battle Royalen saattaisin laittaa edelle. Oli tuossa Ghost in the Shell:ssa se juonen käsikirjoitus, tarinankerronta ja toteutustyyli niin kovaa tasoa, tunnelma huikeaa ja teemoiltaan niin hemmetin mielenkiintoinen.