Aylah sanoi:
.... mutta ei vain voi käsittää sitä tuskaa ja häpeää jota kannan sisälläni. mutta toisaalta mä kuitenkin välitän vanhemmista ja veljestäni, on tuskaisen ristiriitaisia tunteita, kun omaiset tekevät tuollaista paskaa omassa elämässä mutta myös mun. .
Mulla tuli tästä vielä mieleen, että olen monessa tapauksessa törmännyt ajatukseen, että usein vielä naispuolisen ihmisen on jollain tasolla vaikeampi päästä läheisistään irti siinä irrottautumisvaiheessa. Siis ehkä naisilla on huolehtimisvietti keskimäärin korkeampi kuin miehillä, mutta mulla on paljon esimerkkejä miehistä, jotka ovat kerralla päättäneet jättää paskan taakseen ja eivät ole juuri missään tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa sekä vastaavasti naisista, jotka kantavat jatkuvasti tuskaa läheisten selviämisestä perhehelvetissä... Tämä ei tarkoita, että mies selviäisi yhtään sen helpommin tilanteesta, vaan kantaa taakkaa eri tasolla. Tämä tietysti voi olla seurausta opituista sukupuolirooleista - miehen pitää olla a-perheessä vahva, vaieta ja suojella ulkoisesti perheen ulkokuorta sekä vastaavasti naisen hoivata, piilottaa pulloja, aseita tms. ja suojella ikäänkuin "sisäisesti", perheen sisällä. Näin käsittääkseni, jos isä tai molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja. Tilanne voi olla erilainen jos vain perheen äiti olisi alkoholisti ja isän tehtävä olisi hoitaa ja suojella.
Mulla itsellä ei ole kovin suurta kokemusta alkoholistien omaisten terapiasta, mutta yksi kai keskeinen lähestymistapa on hoivaajaomaisten päästäminen "eläkkeelle", eli pikku hiljaa vahvistaa heille tunnetta siitä, että perheen elämä ei ole enää heidän vastuullaan.
Aylah sanoi:
.... mut toisaalta sitä on kuullut lapsuudesta asti, kun faija haukkuu mutsia milloin huoraksi ja lesboksi ja että kaikki on tän vikaa, alkaa sitä pakostakin miettimään, että tää kaikki on mun vikaa. tai niinhän sitä helposti alkoholismin uhrien ajatusmaailmaan kuuluu, että jos mä oisin sitä ja tätä, ei toi yksi enää joisi.
Joo, tämä on yksi juttu, mikä on alkoholistin läheiselle hyvin keskeinen ja jota on vaikea ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut. Alkoholistin selitykset ovat taatusti loppumaton luonnonvara. Asian voisi kai lyhyesti selostaa ja määritellä niin, että Jepellä on olemassa joku sisäinen malli ja ihanne normaalista alkoholinkäytöstä (=A) ja hän sisämmässään tajuaa, että nykyinen juopottelu (=B) poikkeaa huomattavasti tästä mallista. Jepen minäkuvalle olisi kohtalokasta, jos hän joutuisi myöntämään, että hän ei pysty kontrolloimaan juomistaan... Siispä pitää keksiä selitys (=C), jolla B-C=A. Eli pitää juoda, kun on tuollainen vaimo; ei kestä tätä hemmetin työtä, jos ei juo; perhana, kun pitää olla tollainen poika; jne...jne... Henkilölle vaan jostain syystä ei paina yhtään mitään se, mitä tämä aiheuttaa näille läheisille? Seurauksena on monimutkainen ketju, joka lopulta johtaa siihen, että läheiset alkavat etsimään syytä itsestään.
Aylah sanoi:
sori, taas avautuminen. täytyy sopia terapia-aikoja tiheämmin ja säästä kanssaihmisiä mun tilityksiltä.
Heh, no sovitaan niin, että tämä on pakkiksen vertaistukiryhmä, jossa saa vapaasti tilittää tuntojaan. Jos joku jossain vastaavanlaisessa tilanteessa elävä saa näistä jotain, niin hyvä. En tiedä oliko tämän tyyppinen keskustelu viestiketjun aloittajan tarkoitus, mutta niinkai se on, että elämässä on erilaisia kriisejä - akuutteja, kuten onnettomuuksia. Joskus akuutista kriisistä, kuten vaikka perheen ongelmista, voi tulla krooninen - kriisistä tuleekin normaalia elämää.
