Elämänne rankin kokemus?

[Vilsu]

Mulla tuli tästä vielä mieleen, että olen monessa tapauksessa törmännyt ajatukseen, että usein vielä naispuolisen ihmisen on...

Jotain eroja sukupuolten väliltä näkyy jo tilastoista. Masennus iskee useammin naisiin kuin miehiin, itsemurhan taas tekee yleensä mies. Muistelen kyllä lukeneeni joskus, että itsemurhayrityksiä tapaahtuisi jotakuinkin samanverran miehillä ja naisilla. "Onnistumisprosentti" on vaan miehillä parempi (hiukan muuten hymyilytti tämä tieto minua).

Itse olen myös ongelmaperheessä kasvanut ja pitkän aikaa koittanut tapella menneistä irti. Matkaan on mahtunut sekin hetki kun oman poismenon mahdollisuus alkoi olla jo pelottavan lähellä. Nyt parempien aikojen vaikeimpia juttuja on ollut todeta oma kyvyttömyys oikeastaan minkäänlaiseen parisuhteeseen. Vaikeaa on katsoa kavereitten seurustelua, naimisiin menoa ynnä muuta kivaa, mitä itsekin elämäänsä haluaisi.

Olen kyllä onnekseni saanut muutaman perusasian (työ ja harrastus ainakin) elämässäni niin hyvään jamaan, että aikaa toipumiseen on. Paljon heikomminkin voisi vielä mennä. Zemppiä vaan kaikille kohtalotovereille.

 

[Örkki]

Huh... Ja jälleen kotona! Tuli taas viikko vietettyä sairaalassa! Kotiutumiseni jälkeen alkoi kuume nousemaan eikä uni tullut kipujen takia silmään, joten menin takaisin sairaalaan. Nyt on sellaiset tropit että luulis kotonakin pärjäävän.

Muutama viikko sitten iski faskiotomia haavaan tulehdus jonka oli aiheuttanut kaksi erillistä bakteeri. Onneks ei ollu mikään sairaalabakteeri sydeemi. Antibiootteja syötyäni tulehdus on voitettu.

Hivenen kyllä välillä pelotti kun osastolla näki ihmisiä joiden jalka oli amputoitu pitkälle edenneen bakteeri-infektion takia.

Tekis kyllä nyt aivan älyttömästi mieli treenaamaan...

 

[Shei]

koulukiusaus, raiskaus, vanhempien kuolema. pieniä ongelmia on oppinut arvostamaan.

 

[jambo]

Saatiin vaimon kanssa kolmoset ja vedettiin 2kk ajan yhdessä kolmee vuoroo 24h/7pv/vko. Sillon opin mitä on väsymys ja epätoivo.

 

[protsku]

1.Koulukiusattuna oleminen peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lukion viimeiselle ja vähän ylikin. Ei kauhean mukavaa miten osa samoista kusipäistä tuli vielä samaan aikaan armeijaan.

2.Vanhempieni fyysisen terveyden romahtaminen ja työelämästä poisjääminen hieman yli 50-vuotiaana. Isä oli myös vakavassa kolarissa pari vuotta ennen muuta fyysistä remppaa.

3.Veljeni pitkäaikainen sairaus joka päättyi hänen tekemään itsemurhaan. Hyvästien jättäminen avoimen arkun äärellä on varmasti kaikista kovin kokemus mihin olen joutunut koskaan tähän mennessä.

4.Työttömyyden myötä olen joutunut sellaiselle asuinalueelle että vaikka oma juominen on jäänyt kokonaan pois niin päihdevammaiset hörhöt pitävät koko ajan negatiivisen perusvireen yllä kaikessa elämisessä. Paikan turvattomuus konkretisoituu siinä että täällä on ollut parin vuoden sisällä ampumistapauksia ja muuta väkivaltaa hörhöjen välillä.

5.Nuoruus on mennyt ja kaksi ammattitutkintoa ei ole tuonut mitään töitä. Velkaa opintolainan muodossa niin paljon että elän ainakin työttömänä ollessani seuraavat 20 vuotta alle toimeentulonormin. Jos ollaan kerran puolessatoista vuodessa joku 6 kuukautta työllistettynä niin eipä siinä talous kohene.

6.Ajoittain varsin paha masennus kaiken edellä olevan johdosta. Usein tulee mietittyä että mitenkähän ne sukulaiset jaksaa omalla tahollaan. Rahaa ei ole matkustamiseen ja ihmisten tapaamiseen.

 

[Aimo]

...

Voit muuten olla todella ylpeä tuon kilpikonnasi vastuttamattomasta hiipimisestä kohti tavoitetta! :thumbs:

 

[Frozenash]

Rankempia juttuja on ollut ehdottomasti se kun olin moottoripyöräkolarissa, ranne meni tuhannnen*illun päreiksi eikä se enää koskaan parantunut entiselleen, ei siis taivu :( Edessä oli uudelleen koulutus ja kuntoutus hässäkät :( Nyt elämä taas suht normaalia ton vammaranteen kanssa

Pikaista paranemista&kuntoutumista Örkille :thumbs:

 

[Hippinakki]

Itselläni on ollut ja on edelleen todella hyvä lapsuus, eikä mulle ole sattunut mitään rankkaa mutta KUNNIOITAN teitä jotka olette selvinneet rankoista kokemuksistanne.

 

[RRKalle]

1.Koulukiusattuna oleminen peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lukion viimeiselle ja vähän ylikin. Ei kauhean mukavaa miten osa samoista kusipäistä tuli vielä samaan aikaan armeijaan.

2.Vanhempieni fyysisen terveyden romahtaminen ja työelämästä poisjääminen hieman yli 50-vuotiaana. Isä oli myös vakavassa kolarissa pari vuotta ennen muuta fyysistä remppaa.

3.Veljeni pitkäaikainen sairaus joka päättyi hänen tekemään itsemurhaan. Hyvästien jättäminen avoimen arkun äärellä on varmasti kaikista kovin kokemus mihin olen joutunut koskaan tähän mennessä.

4.Työttömyyden myötä olen joutunut sellaiselle asuinalueelle että vaikka oma juominen on jäänyt kokonaan pois niin päihdevammaiset hörhöt pitävät koko ajan negatiivisen perusvireen yllä kaikessa elämisessä. Paikan turvattomuus konkretisoituu siinä että täällä on ollut parin vuoden sisällä ampumistapauksia ja muuta väkivaltaa hörhöjen välillä.

5.Nuoruus on mennyt ja kaksi ammattitutkintoa ei ole tuonut mitään töitä. Velkaa opintolainan muodossa niin paljon että elän ainakin työttömänä ollessani seuraavat 20 vuotta alle toimeentulonormin. Jos ollaan kerran puolessatoista vuodessa joku 6 kuukautta työllistettynä niin eipä siinä talous kohene.

6.Ajoittain varsin paha masennus kaiken edellä olevan johdosta. Usein tulee mietittyä että mitenkähän ne sukulaiset jaksaa omalla tahollaan. Rahaa ei ole matkustamiseen ja ihmisten tapaamiseen.

Sudi protsku vittuun sieltä missä asut. Muuta jonnekin pienempään kaupunkiin. Mene johkin muualle töihin kuin omalle alallle. Tai lähe ulkomaille töihin. Jos ei ole rahaa, niin käytä mielikuvitustas, paska tilanne vaatii paskoja tekoja. Märehtimään ei kannata jäädä ja viinaan ei kannata koskea ollenkaan.

Mahtavia vinkkejä nuorelta jolpilta, mutta jos jotain noista ei estä kuin rohkeuden puute niin tee se.

 

[Natu79]

Äh... tuntuu vähän arveluttavalta avautua julkisesti forumilla, mutta what the hell. Pakkiksen vertaistuki on vertaansa vailla.

Omia rankkoja kokemuksia mm. seuraavat:

Vanhempien avioero ollessani 14-vuotias. Jäin asumaan isän kanssa ja huolehtimaan siitä, ettei isukki toteuta uhkaustaan ja ammu aivoja kattoon. Taluttelin faijan monesti kännipäissään saunasta petiin ja peittelin ku pikkulapsen. Koulun ohella sitten kävin töissä ja poltin kynttilää molemmista päistä. Em. syistä johtuen aikuistuin aika ripeällä aikataululla. Ja samalla hukkasin elämänilon.

Pari vuotta sitten tuli paha osuma kun tyttöystäväni petti minua ventovieraan miehen kanssa 8 vuoden yhteiselon jälkeen. Se oli turhan raju henkinen puukotus. Jostain syystä en saanut asiaa surtua tai edes raivottua. Iski henkinen takalukko joka johti vaikeaan depressioon. Siitä toipuminen on edelleen kesken kahden vuoden terapiasta ja lääkityksestä huolimatta.

Tällä hetkellä masennus tuntuu olevan trendisairaus ja siitä kirjoitetaan joka annassa ja avotakassa. Totuus kuitenkin on, etten tämän pahempaa helvettiä ole osannut koskaan edes kuvitella. Tämä sairaus kun vie mennessään KAIKKI mielihyvän kokemukset.

Treeni ei tunnu miltään. Läheiset ihmiset eivät herätä minussa mitään tunteita. Seksihalut nolla. Voin katsella alastonta naista tai pahvilaatikkoa ja yhtä huikea fiilis molemmista. Voin istua työpaikalla tai kotona, ihan sama kun kuitenkaan ei tunnu miltään. Teenkin mielellään yli 12-tuntisia päiviä duunissa.

Naru on ollut kaulassa pariin kertaan, mutta en hypännyt. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa aivojen välittäjäaineenvaihdunta korjaantuu ja paranen. Saa pitää peukkuja.

Fyysiset vammat on kevyttä kamaa depression rinnalla. Niitäkin on ollut omiin tarpeisiin ihan riittävästi. Kyynär- ja värttinäluut iloisesti poikki. Hieno avomurtuma. Olkapää kivasti säpäleiksi ja luihin rautaa ja ruuveja Mehiläisen hienostosairaalassa. Toipuminen vei pari vuotta.

Silti vaihtaisin tämän s*tanan masennuksen reiluun keuhkokuumeeseen ja lonkkamurtumaan ihan koska vaan.

Tulipahan avauduttua. Kiitos ja anteeksi. :piis:

 

[mayah]

On kyllä paljon ikäviä tapahtumia monella.. Allekirjoitanut, vahinkolaaki, syntyi perheeseen mis vanhemmat oli jo eronnu mut oli palannu yhtee ku äitee sai tietää ett oottaa minnuu.. Jossai vaihees uus ukko kuvioihin, joka alusta asti sanonu ett on onnellinen etten oo sen oma lapsi.. Tiukat arviot koko suvulta ett musta ei tuu IKINÄ mitää, henkistä väkivaltaa ja sit fyysistä, toisinaa äiti käski isäpuolen piestä mut, toisinaa väänsi ja moksi ite. Isäpuoli yritti kuristaa mut ku olin n. 13vee. Edellisenä vuonna tuttavaperheen setä yritti raiskata mut, oman lapsensa nukkues mun vieres. Ai nii ja oma isä on vähintää koko ikäni ollu alkoholisti, mut haukkunu huoraks ja muuta, ja yleensä antaa kuulla ittestää sillo ku mul on synttärit. Ja neki on ylläribylläri vaa kerran vuodes, mut oon sit ite koittanu pitää yhteyttä.. Muuten oon kunnon kansalainen, eli en oo huumeisii koskenu tai rötöstelly tai muutakaa, ylinopeussakot ja sellaset on ainoat millon oon aina säännöllisin väli-ajoin politsai-setien kaa tekemisis.. Ai nii ja lukio-ikäsenä jonku verran pysähdyin miettii ku jalasta löydettii kaks kasvainta, sillo meinas tippa tulla linssii ku maalasin piruja seinille "ett nyt amputoidaan koko koipi pois/joo nämä selvästi voi levitä päähän asti.." Nou hätä, hyvälaatusia on mut sillo säikähdin.. Olikohan siinä ne kauheimmat.. Jatkoa tulee jahka tuloo mieleen..

Ai nii ja edellinen ukko petti ja jätti, vaik oltii muuttamas just yhtee Olin autuaan tietämätön moisesta..

Sori ku nii vauhdilla kirjottelin äsken ja nyt tulee lisää mieleen: kummisetän kuolemasta tuli just tiistaina kymmenen vuotta, tapettiin (kuristettii ja puukotettii..) Se tuntuu vieläki kauhealta, ku oli nii muksa setä Äitin veli oli hän, ja oltii paljo tekemisis.. Muutenki aika paljo porukkaa kuollu lähipiiristä, aina pysähtyy miettii ett kellä on seuraava vuoronumero..

[mod]Kolme viestiä yhdistetty. T: Sumu[/mod]

 

[AT]

Kun elämä päättää välillä potkia päähän niin se näköjään potkii sitten oikein kunnolla. Kyllä tää vajaan kolmen päivän jakso viime lauantaista maanantaihin alkaa jo lähennellä mun elämäni rankinta kokemusta. Yksittäisinä tapahtumina nämä nyt ei ole välttämättä mitään maailmaa mullistavia, mutta kun kaikki mahdollinen p*ska kaatuu päälle samaan aikaan niin joltain saattaisi jo alkaa huumorintaju loppumaan.

Ikävä tapahtuma jo sinänsä oli kun lauantaina aamuyöstä varastettiin kännykkä sekä lompakko. Lompakossa oli kaikki mahdolliset kortit ja tärkeät paperit mitä nyt lompakkoon kukaan hölmö voi keksiä tunkea. Siinä meni ainakin ajokortti, pankkikortti, kuntosalikortti, opiskelijakortti, kirjastokortit, KELA-kortti, kaikenmaailman bonus- ja kanta-asiakaskortit joita on tähän päivään mennessä keksitty, takuutodistuksia, alennuskuponkeja, henk.koht. muistiinpanoja, "kylpyläloma kahdelle täysihoidolla" lahjakortti, melko huomattava summa rahaa ym. ym. Kännykän mukana meni tietysti kaikki puhelinnumerot ja oli sinne muutakin tärkeää tietoa tullut talletettua.

Sunnuntaina tyttöystävä jätti. Tämä nyt ei ollut mitään maailman kipeimpiä eroja ja ihan odotettu ratkaisu joka ei käytännössä edes välttämättä muuttanut paljoakaan, mutta ei se tähän sumaan erityisesti ainakaan mielialaa kohottanut. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen maininta Pakkotoistolla tästä asiasta ja siitä ei enää sen enempää (jotkut ymmärtänevät syyn - loppujen ei tarvitsekaan).

Maanantaina pomo kertoi, että työsuhteeni loppuu koeajan puitteissa välittömästi. Olin juuri palannut vanhaan työpaikkaani ja pidin tämän työn jatkumista sen verran varmana, että olin jo irtisanonut itseni muista keikkaluontoisista hommista. Ehdin olla tässä työpaikassa kaksi viikkoa joista jälkimmäisen olin flunssan takia sairaslomalla. Koska minulla oli viime vuodeltakin melko paljon sairastelujen takia poissaoloja (paksusuolentulehdus + imusolmuketulehdus), tämä viikon sairasloma heti toisella viikolla riitti työnantajalleni eikä siinä paljon selityksiä olisi selvästikään kuunneltu. En tosin edes vaivautunut enää yrittämään. Olin vielä menossa töihin edelleen kipeänä flunssa- ja särkylääkkeiden voimalla. Nyt flunssa on pahentunut entisestään.

Sen verran turhan luottevainen olin taloudelliseen tulevaisuuteen, että rahaa oli käytetty jo etukäteenkin vähän enemmän kuin sitä oli ansaittu. Velkoihin ja laskuihinkin tuli suhtauduttua vähän niin, että maksellaan sitten joskus kun on enemmän rahaa. Viimeinen tili oli ehtinyt jo tulla ja mennä. Mitään lopputiliä ei tuolta lyhyeltä ajalta ehtinyt kertyä ja olin ollut niin vähän aikaa ettei sairauden ajaltakaan makseta palkaa eli euroakaan ei ole rahaa tulossa tällä hetkellä mistään.

Rahaa siis on tällä hetkellä muutama kymppi joka menee uusien korttien hankkimiseen ja muiden lompakon menettämisestä johtuvien asioiden hoitamiseen eikä riitäkään. Mitään uutta lompakkoa tai kännykkää nyt ei voi kuvitellakaan vähään aikaan hankkivansa, laskujen maksamisesta puhumattakaan. Edelleen olisi maksamatta mm. vuoden 2003 opintotukia takaisin vähän yli 4000 euroa. Opintolainaa on vielä hiukan enemmän. Pienempiä laskuja on vielä muutamia. Uudesta työpaikasta ei ole vielä tietoa. Asumis- tai opintotukeenkaan ei toistaiseksi ole oikeutta, koska jätin yhden selvityksen postittamatta kun en tarvinnut asumistukea ja opintoviikkoja on liian vähän. Ei ole toistaiseksi oikeutta myöskään työttömyyskorvauksiin koska olen paperilla virallisesti opiskelija enkä aio ainakaan irtisanoa itseäni yliopistolta. Selvittelen noita asioita vielä lisää. Jostain jotain on toki saatava.

Jossain vaiheessa tuli mietittyä, että ansaitsenko todella kaiken tämän kerralla, mutta ehkä ansaitsen ja tarvitsen tällaista herätystä. Suureksi osaksi itse aiheutettua kuitenkin oli, että noin pääsi käymään. Esim. jos olisin juonut vähemmän, osa noista tapahtumista olisi varmasti jäänyt tapahtumatta. Itse olen myös elänyt törkeästi yli varojeni.

Tilanne ei tällä hetkellä kuulosta ehkä maailman valoisimmalta, mutta lähinnä koen sen nyt todella haastavana ja tiedän, että KUN tästä selviän niin selviydyn melkein mistä vaan. Mieliala on tapahtumiin nähden oikein hyvä. Itse asiassa olen enemmän täynnä tarmoa kuin aikoihin ja otan tämän ikään kuin uutena alkuna. En edes oikein tiedä mistä johtuu, mutta ihan ensireaktioita lukuunottamatta ei ole masentanut tai v*tuttanut missään vaiheessa. Vanhoja on aivan turha muistella. Se on tapahtunut mitä on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa. Tärkeintä on ottaa opiksi.

Se jolle tuo kaikki kerralla tapahtuu, ei ole voinut elää kovinkaan fiksusti, mutta todellinen idiootti on se joka ei ole osaa ottaa opiksi ja jolle vastaavaa tapahtuu vielä uudelleen - SE todellinen idiootti en ole.

 

[Aimo]

Ongelmiin voi jättäytyä ja antaa niiden kuristaa, tai ongelmat ratkaista ja tulla entistä vahvemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Tsemppiä AT!

 

[Kostaja X]

...

Voiko opiskelijat saada Sossusta rahaa?

 

[Pyranha]

Jostain jotain on toki saatava.

Ei muutakuin sossun luukulle. Sieltä tippuu sen verta että pärjää. Jos oikeutta ei ole opintotukeen niin ehdot täyttyy, eli sulla ei ole mahollisuutta muuhun toimeentuloon.

turha miettiä kehtaako, sieltähän hakee kaikki nekin joilla ei ole/ ole aikomustakaan hankkia työ/opiskelupaikkaa ja ovat koko ikänsä yhteiskunnalle pelkästään negatiivisia.

Tiiän kokemuksesta että kun rahahuolet helpottaa alkaa kaikki muukin näyttään valoisammalta

 

[AT]

Ei muutakuin sossun luukulle. Sieltä tippuu sen verta että pärjää. Jos oikeutta ei ole opintotukeen niin ehdot täyttyy, eli sulla ei ole mahollisuutta muuhun toimeentuloon.

turha miettiä kehtaako, sieltähän hakee kaikki nekin joilla ei ole/ ole aikomustakaan hankkia työ/opiskelupaikkaa ja ovat koko ikänsä yhteiskunnalle pelkästään negatiivisia.

Tiiän kokemuksesta että kun rahahuolet helpottaa alkaa kaikki muukin näyttään valoisammalta

Jep jep.. Kyllä tässä kerran joutunee sossussakin käymään. Toistuvasti en ala siellä juoksemaan. Ei kai ne voi ihmisen antaa nälkäänkään kuolla vaikka aiempina kuukausina tuloja onkin ihan kohtuullisesti eli kai sieltä jotain saa. (hehe.. eikä tässä sentään mitään nälkää nähdä)

Ja tosiaankin... kyllä tässä oikeesti ihan hyvillä mielin ollaan koko ajan .

 

[Kostaja X]

...turha miettiä kehtaako...

Täysin samaa mieltä.

 

[Snafu]

Vanhoja on aivan turha muistella. Se on tapahtunut mitä on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa. Tärkeintä on ottaa opiksi.

Se jolle tuo kaikki kerralla tapahtuu, ei ole voinut elää kovinkaan fiksusti, mutta todellinen idiootti on se joka ei ole osaa ottaa opiksi ja jolle vastaavaa tapahtuu vielä uudelleen - SE todellinen idiootti en ole.

Sulla on AT asenne kohdallaan! Oli oikein ilo lukea tota, vaikka itse asia ei tietysti ole hauska. Vähän huokui tekstistä sellaista perisuomalaista sisuuntumista, että perkele mähän näytän niille. Tsemppiä vaan! kyllä sä tosta selviät ja jos ja kun otat opiksi olet entistäkin vahvempi :thumbs:

PS. sossusta saa varmaan opiskelijakin rahaa jos on näyttää ettei todellakaan saa mistään rahaa ja ylioppilaskunnallakin saattaa olla joku vippikassa mistä saat hätäapua.

 

[AT]

Sulla on AT asenne kohdallaan! Oli oikein ilo lukea tota, vaikka itse asia ei tietysti ole hauska. Vähän huokui tekstistä sellaista perisuomalaista sisuuntumista, että perkele mähän näytän niille. Tsemppiä vaan! kyllä sä tosta selviät ja jos ja kun otat opiksi olet entistäkin vahvempi :thumbs:

PS. sossusta saa varmaan opiskelijakin rahaa jos on näyttää ettei todellakaan saa mistään rahaa ja ylioppilaskunnallakin saattaa olla joku vippikassa mistä saat hätäapua.

Asenne on ainakin ennen viikonloppua ollut kaikkea muuta kuin kohdallaan, mutta toivottavasti tää nyt ois riittävä herätys ettei siihen vanhaan lusmuiluun ja örveltämiseen tulis enää palattua.

Ja en muuten ollu tullu ajatelleekskaan tota ylioppilaskunnan vippikassaa. Semmonenkin löytyy juu. Tosin jos lainarahalla joutuu selviämään niin sitä saan kyllä muualtakin. Yritetään vaan mennä kerrankin mahdollisimman vähillä lainoilla.

 

[XXL]

Ikävä tapahtuma jo sinänsä oli kun lauantaina aamuyöstä varastettiin kännykkä sekä lompakko. Lompakossa oli kaikki mahdolliset kortit ja tärkeät paperit mitä nyt lompakkoon kukaan hölmö voi keksiä tunkea. Siinä meni ainakin ajokortti, pankkikortti, kuntosalikortti, opiskelijakortti, kirjastokortit, KELA-kortti, kaikenmaailman bonus- ja kanta-asiakaskortit joita on tähän päivään mennessä keksitty, takuutodistuksia, alennuskuponkeja, henk.koht. muistiinpanoja, "kylpyläloma kahdelle täysihoidolla" lahjakortti, melko huomattava summa rahaa ym. ym. Kännykän mukana meni tietysti kaikki puhelinnumerot ja oli sinne muutakin tärkeää tietoa tullut talletettua.

Tuttu juttu mutta hieman modifoiden:
Olin Firenzessä ja yksin. Ehdin ehkä puolituntia hengailla ja lompakko on kadonnut (varastettu). Siinä meni just kaikki maailman kortit, paperit ja rahat. Ei ollut edes passia mukana kun asuin Pisassa. Voi miettiä että mitä vittua mulla oli suomalaisia kortteja mukana yleensäkään? Nälkäkin oli.

Siis pennitön, yksin, ei papereita ja nälkä. Onneksi oli kännykkä. Soitin mastercardille ja lupasivat lähettä rahaa mutta sen nosto ei onnistu ilman henkilökorttia. Ei muuta kuin pummilla junalla Pisaan ja hotelliin hakeen passi. Sitten ne ongelmat vasta alkoi. Pisa on pieni paikka ja oli lauantai-ilta. Mistä löytää Western union rahanvaihtopisteen? Pieni prosentti puhuu englantia, sataa vettä.

Soittelin jenkkeihin Masteriin ja kysyn osoitteita. Minä suomalainen, info jenkki ja osoitteet italiaa. Niitä sitten kuuntelen katuvilinässä. Kukaan ei ymmärrä mitään ja mulla ei ole edes karttaa. Juoksin edes takaisin kaupunkia etsien liikkeitä. Yhteensä sellaiset 20 km ja tusina paikkaa. Kaikki paikat oli joko kiinni, lopettaneet toiminnan tai eivät ymmärtäneet englantia. "No money for you now mister!" oli perusvastaus vaikka ovessa oli Western union -logo. Meinasin hermostua ja nälissäni tuhota yhdenkin paikan. En ollut syönyt 12 tuntiin ja ruokaa saisin seuraavan kerran parin päivän päästä.

Soitin kokoajan masterille jenkkeihin, odotin aina sen 15 minuuttia jonossa (kallista?), sain lisää vääriä osoitteita jne. Lopulta näkivät vaivaa ja soittivat ihan paikalliselle ja sain rahat jostain sivukaupungista iltahämärissä.

Tää ei vedä vertoja tämän threadin jutuille mutta kuiteskin...
Vihje: Älkää ottako mitään ylimääräistä mukaan reissuun, jakakaa rahat eri taskuihin ja älkää päästäkö niitä katumyyjiä iholle selittämään.