Elämää armeijan jälkeen...

[Irish Knight]

No älkää kuitenkaan liikoja ottako stressiä siitä lihojen menetyksestä inttiaikana, vaikka kuinka vittumaiselta tuntuu. Perustelen tätä seuraavasti:
1) On paljon mielekkäämpää kun ei koko ajan ota vitutusta asiasta
2) Lihat tulee kyllä takaisin nopeastikin, varsinkin kun kaverit on 19-20 kun kotiutuu
3) Vaikka lihat lähtee niin esim. peruskunto todennäköisesti kasvaa --> paremmat pohjat aloittaa taas uudelleen
4) Se on vain yksi vuosi (max.) elämästä, jona aikana voi oppia kaikkea muuta kivaa ja saada uusia kavereita yms.
5) Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, sieltä ovat muutkin tulleet takaisin riisitikkuina ja saaneet lihat takaisin hyvällä menestyksellä.

Ei elämää saa ottaa liian vakavasti :thumbs:

 

[Jason82]

Erittäin hyvää näkökantaa myös Mariachilta.

Jokainen toki tekee omat valintansa elämässä ja toiselle joku juttu on vähemmän tärkeä kuin taas toiselle. Henkeen ja vereen HC-miehiä löytyy ja respektit siitä, onhan täälläkin lueskeltu Hulkin ja muiden asennetta tihkuvia juttuja aiheesta.

Vuosi on toiselta kannalta katsottuna hyvin lyhyt aika sekin, 9kk:sta puhumattakaan. Mukavahan se on jälkeenpäin muistella aikaa jonka kulunut aika tosiaan on jo hyvin pitkälti kullannut, hyvinsuoritetusta varusmiespalveluksesta (tai ylipäätään suoritetusta) voi jokainen olla ylpeä.

Itse painon inttiin lähtiessäni jotakuinkin 85kg. Pahimmillaan paino putosi tetsatessa sinne 76-78 kiloon. Pahimmilta pudotuksilta vältettiin, sillä mukana oli alokasajasta lähtien allaolevia ravinteita mukana. J-kaudella aikaa jäi treeneille ja syömisellekin, toki rajoitteisesti. Leireillä oli mukana rypsäripullo ja tonnikalaa, nuudeleista
puhumattakaan. Tupaan sain luvan retkijääkaapille ;) ja siten maitotuotteitakin piisasi ihan hyvin. Ateriankorvaajia tuli myös käytettyä sissimuonareissuilla, kuten tuossa kas-vain totesikin, kätevä tapa tyydyttää ravinnontarve pikaisella pysähtymisellä ja ehtii levätäkin muita kauemmin. Heraa notkui kaappi, joten koulutusten tauoilla ehti hyvin käydä nappaamassa pienet satsit..

Olin itse kuninkaallisen Rannikkotykistön palveluksissa, joka eroaaa aika lailla esimerkiksi spollin päivittäisestä tetsaamisesta. Kokelasaikana oli myös paljon luppoaikaa ja ehdinpä jopa treenailemaan palvelusajalla. Ei aina tarvitse siis valita palveluspaikkaansa lyhyimmän palvelusajan mukaan, vaan variaatiota kyllä löytyy.

Paino oli vuoden jälkeen entisestä n.5 kiloa miinuksella ja rasvaa oli entistä enemmän. Lihasta siis lähtenyt ja rasvaa tullut tilalle.. :curs: Ei siis mikään mieltä nostattava tila. Jalkoja en myöskään päässyt juurikaan treenailemaan kuin vasta viimeisen 5kk:n aikana, mutta silloinkin leirit ja vast. rajoittivat osaltaan jalkatreenejä.

Intin jälkeen treenimotivaatio oli kuitenkin kovempi kuin koskaan ja vajaassa vuodessa sarjapainot sekä paino saatiin kuitenkin hilattua takaisin entiseen. Seuraavana vuotena kalorit olivat miedosti plussalla päivittäin ja treenitehot kohdallaan, pientä bulkkia tuli 10 kilon verran vuodessa. Tuosta toki puolet periaatteessa entisen johdosta "lihasmuistia".

Jos jotain hyvää kaivetaan tuosta ajasta liikunnan suhteen, niin peruskunto ja kestävyys parani kyllä kohinalla.
Vaikka aikaan mahtuu itkua ja hampaiden kiristystä, niin loppujen lopuksi mielestäni lyhyt aika kun ajattelee tulevia (toivottavasti) antoisia treenivuosia..


:kippis1:

 

[Porkkanaraastin]

eiköhän noi menetetyt tulokset tuu aika nopeesti takasin

 

[NaruJackson]

Itselläni saliharrastus alkoi vasta armeijassa aika pian alokasajan jälkeen AUK:ssa. Tosin syödä en osannu sillon. Se oli sellasta perus inttisafkaa ja välillä sodessa settiä, eli aikas epäterveellistä (hyvä kun tuli proteiiniä ollenkaan ruuasta). Mutta koska saliharrastus oli vasta aluillaan, tuli paljon kehitystä suhteellisen nopeasti, kun lihakset tottouivat siihen raudan liikutteluun.

AUK loppui oli aika siirtyä takaisiin perusyksikköön. Siinä sitten kun kyseltiin mitä sodanajantehtäviä kellekkin annetaan... Kaverit sitten yksmielisesti äänesti musta tsto-aun :curs: . Olisin halunnu olla ryhmänjohtaja *kele.

Mutta kuinka ollakkaan tsto-au:n homma olikin ihan superhyvä. Kysyin aina välillä, kun oli saanui kaikki hommat tehtyä (yleensä ne oli ennen puoltapäivää tehty) kysyin yksikköupseerilta, että saako mennä käymään salilla. No yksikköupseeri katto silmät pyöreenä ja sano "tottakai". Muutenkin se oli ihan .

Sillon oli kanssa hyvä käydä aina salilla, kun oli yksin tuvassa, kun kaikki muut oli leirillä :D. Eipä ollu muutakaan puuhaa.

Intin loppuvaihe olikin sitten toista, kun joutu lähteen mukaan leireille. Ei tee oikeen hyvää tommonen viikon tai parin leiri.. mutta selvisin ja oon siitä asti sitten käyny salilla.. paino on tosin pysyny samana, mutta rasvaa on muuttunu lihakseks todella paljon.

 

[Kas-vain]

Yks juttu vielä mikä on must intissä NUUSKA! :thumbs:

 

[arni]

tuli hassu idea mieleen...pääsisiköhän sitä treenaamaan paremmin jos sanoisi, että tähtää kehokisoihin parin vuoden päästä ja että 9-12kk:n "puolitehotreenaus" olisi pahasta...

ja todellisuudessa sitä tuskin kuitenkaan ollaan lähdössä lavalle...tai no, mistäs sitä tietää :kippis1: