Elääkö poken palkalla oikeesti?

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jep!

Ja monta kertaa diili on sellainen, että palkka koostuu juuri noista narikkamaksuista, eikä kesää varten ole erillistä sopimusta. Talvella sitä vaan on taottava rahaa niin paljon, että se sitten riittää kesäkuukausiksi.

Kuinka moni tällä palstalla haluaisi tehdä talven kovasti duunia, ja kesällä sitten samaa hommaa ilman palkkaa? Tuskin kovin monikaan...
Monta kertaa kuulee juttuja, kuinka jotkut älypäät laskevat narikasta saatua tuloa. Tuhat takkia á1,5€... pari-kolme iltaa viikossa...
ihan kohtuu tuloa pokeille.
Näin se ei vain mene. Ensin maksetaan koko helvetin tulosta 22% alv:a, sitten jaetaan vuodessa tienattu raha 12 kuukaudelle, jonka jälkeen tulosta maksetaan oman veroprosentin mukaan valtiolle sille "kuuluva" osuus. Kesällä narikkatuloja kun ei juurikaan ole.
On se jännää, että kun asiakas maksaa narikkamaksun ja haluaa kuitin siitä esim. firmalleen, on maksun sisältävä alv 8%. (Kuittia narikkamaksusta pyytävät asiakkaat ovat kyllä yksi maailman naurettavimmista asioista)
Portsarit maksavat saaduista tuloista 22% alvin.

Nyt edellisissä postauksissa esiintulleet portsarinvihaajat voivat talvipakkasillakin jättää takkinsa vaikka autoon tai kotiin, ettei vahingossakaan tulisi maksettua jonkun palkkaa... tai osaa siitä.
 
En ole itse portsari, mutta annan tippiä satunnaisissa baareissa 2-5 euroa palvelusta riippuen ja vakipaikoissa 5-10 euroa.
 
Poser sanoi:
Jep!
Nyt edellisissä postauksissa esiintulleet portsarinvihaajat voivat talvipakkasillakin jättää takkinsa vaikka autoon tai kotiin, ettei vahingossakaan tulisi maksettua jonkun palkkaa... tai osaa siitä.

Minuapa ei kaverini kanssa kerran päästetty sisään yökerhoon, koska meillä ei ollut takkeja. Eikä silloin ollut pakkasta.

Ehkäpä jo odotitkin joltain tätä kommenttia. ;)

Muuten en ota asiaan kantaa, ymmärrän kyllä molempien puolien pointit.
 
Poser sanoi:
On se jännää, että kun asiakas maksaa narikkamaksun ja haluaa kuitin siitä esim. firmalleen, on maksun sisältävä alv 8%. (Kuittia narikkamaksusta pyytävät asiakkaat ovat kyllä yksi maailman naurettavimmista asioista)
Portsarit maksavat saaduista tuloista 22% alvin.

Niin, tuota hieman tarkennusta.

Eteispalvelumaksun ja narikan ALV on kuittiin kirjoitettuna aina 22 %; se maksetaan myös verottajalle. Tämä siksi että Suomessa palveluiden arvonlisävero on 22 %.

Jos palvelu myydään pääsylippuna on ALV 8 %, jolloin kuittiin tulisi kirjoittaa esim. "Pääsymaksu 1,50€ (sis. ALV 8 %)".

Naurettavuudesta olen samaa mieltä, mutta toisaalta jos ei itse halua maksaa penniäkään siitä että kestittää jotain porukkaa, niin silloin ymmärrän. Ja lakikin sanoo, että kuitti on annettava...

Jos ihan tarkkaan mennään, pitäisi käsitykseni mukaan jokainen myyntitapahtuma kirjata erikseen, esim. lyödä kassakoneeseen. Korjatkaa jos olen väärässä.
 
Mege sanoi:
Minuapa ei kaverini kanssa kerran päästetty sisään yökerhoon, koska meillä ei ollut takkeja. Eikä silloin ollut pakkasta.

Ehkäpä jo odotitkin joltain tätä kommenttia. ;)

Muuten en ota asiaan kantaa, ymmärrän kyllä molempien puolien pointit.

Heh! No tuota en kyllä ymmärrä... Itse en ovella seisoessani blokkaa ihmisten sisäänpääsyä sen takia jos heillä ei ole takkeja. Huvittaa välillä talvipakkasella, kun jotkut seisoo hetken jos toisenkin ilman takkeja jonossa. Vain säästääkseen narikkamaksuissa. Tällaisille asiakkaille kommentoin yleensä: "Nyt äkkiä sisään siitä lämmittelemään" tai "Huomenna teitä sitten ottaa päähän kun olette flunssassa, mutta tulipa säästettyä 1,5€". :) Jos kyseessä on naispuolinen asiakas, saatanpa ottaa hetkeksi kainaloon lämmittelemään siinä oven luona seistessä! Eikö ole erinomaista asiakaspalvelua! :D Mieluusti kyllä päästäisin takittomat suoraan sisään, mutta voi mikä meteli siitä seuraisi muiden jonottajien keskuudessa. Ja seuraavana iltana olisi jonoksi asti näitä takittomia...

Tietty tuohon takittomuuteen talvella voi olla paljonkin syitä, esim pikainen käynti viereisessä yökerhossa -> pääsee nopeasti takaisin ja vieläpä ehkä jonon ohi alkuperäiseen illanviettopaikkaan. Ja voihan se olla että sitä kuvitellaan ettei jonoa ole, ja sitten kun siinä seistään, niin ei viitsi heti lähteä takaisin kun on kerran jo juossut sen 100m ravintoloiden välillä.
 
Käydessäni tässä taannoin rapakon toisella puolella tuli kiinnitettyä huomiota paikalliseen tippikulttuuriin. Siellä kun tarjoilijat ja baarimikot yms. olettavat että asiakas maksaa 15% tippiä aina asioidessaan ravintolassa. Jos maksat tippiä liian vähän niin käytös muuttuu välittömästi tympeäksi. Siellä päin asiakas arvotetaan aina rahan perusteella; parempi ihminen maksaa enemmän ja saa paremman kohtelun. Jos olet köyhä niin olet joka tapauksessa huono (tämä tuli selväksi monessa muussakin tapauksessa). Toivottavasti vastaava kulttuuri ei ikinä pesiydy Suomeen (eikä siitä onneksi ole pelkoakaan).

Tämän threadin perustelut tippaamiselle eivät kyllä minua vakuuta. Ensinnäkin, en todellakaan kaipaa mitään etuisuuksia. Jos ravintolan edessä on jono, tarkoittaa se sitä, että jotkut ovat tulleet ravintolaan ennen minua, ja näin ollen ansaitsevat päästä myöskin ensin sisään. Haluan vain ja ainoastaan samanlaisen palvelun minkä kaikki muutkin asiakkaat saavat. Minulle riittää että pääsen vuorollani sisään, satoi tai paistoi.

Toiseksi, tässä maailmassa saa ja tarvitsee palveluita hyvin monenlaisien ammattien edustajilta. En tippaa myöskään parturia, kaupan kassaa, poliisia, talkkaria, lääkäriä yms. Jos väittää että portsarin palvelu on kovin epämiellyttävää työtä, niin niin on varmasti poliisinkin, eikä se alepan kassankaan duuni mitään herkkua varmasti ole.

Palkan pienuuteen sanoisin että jos poke saa liian vähän palkkaa niin ongelma ei todellakaan ole asiakkaan, vaan poken ja ravintoloitsijan välinen.
 
fish sanoi:
Jos ihan tarkkaan mennään, pitäisi käsitykseni mukaan jokainen myyntitapahtuma kirjata erikseen, esim. lyödä kassakoneeseen. Korjatkaa jos olen väärässä.

Voi olla että muistan tuon alv:n väärin.. No, olenpa kirjoitellut kuitteihin 8% ja pääsymaksu, vaikka erillinen pääsylippukin olisi myyty. Eli sinänsä ei ole mennyt väärin. Ja kyllä, palvelussa alv on aina 22.

Verottajalta on (muistaakseeni ja käsitykseni mukaan) ennakkotapausten perusteella annettu lupa eteispalvelun ja narikan suorittamisesta ilman kuittivelvollisuutta. Kaikki narikkatulo pitää siis rehellisyyden nimissä tilittää ja ilmoittaa verottajalle. Tämä on kuitenkin päättymätön suo, ja sitä on erittäin vaikea valvoa.
Verottaja kuitenkin valvoo jossain määrin ravintoloita ja niiden vahtimestari/eteispalvelua. Tarkastuksen sattuessa verottaja katsoo tilitetyt summat verrannollisena esim. pääsylipputuloihin. Jos talvella 1200 lippua myytynä eteispalvelufirma ilmoittaa 300 takkia maksetuksi, on verottajalla ilmiselvä syy arvioverottaa yritystä. Nämä arvioverotukset ovat yleensä luokkaa "nyrkki päin kasvoja", siksi välistävetoa ei kovin paljoa tapahdu.
Tietenkin löytyy poikkeuksia, joissa jotain ovea pyöritetään muutama vuosi 0-verolla. Kyllä siinä miehet tienaa, mutta auta armias jos tulee ne mätkyt. Mistäs revit sitten 25000€ per ukko, jos kaikki rahat on käytetty makeaan elämään.. Itse en tällaista riskiä uskalla ottaa, vaan verot maksetaan kyllä.

Onneksi ravintolat vaativat nykyään ovimiehiltä tietynlaiset kriteerit. Jokin yhtiömuoto pitää löytyä, eläkemaksut ym. valtioriistot ja aseettomat ryöstöt pitää olla suoritettuina.
 
Menee off topiciksi, mutta aihetta sivuaa kuitenkin. Eli mitä siitä käytännössä seuraa työntekijälle jos jää kiinni siitä että työnanataja on maksanut palkan pimeänä.
 
Aslak sanoi:
Menee off topiciksi, mutta aihetta sivuaa kuitenkin. Eli mitä siitä käytännössä seuraa työntekijälle jos jää kiinni siitä että työnanataja on maksanut palkan pimeänä.

Veroseuraamus. Saattaa olla joskus arvioitu (jos mitään tositteita palkoista ole) ja saattaa mennä pahastikki yli sen mitä on oikeasti saanut. Tai voi jäädä "voitollekkin" jos hyvä säkä käy. Eli kannattaa itse ainakin pitää kirjaa mitä on saanut, et voi sitten paremmin neuvotella verottajan kans.
 
Verottaja jälkiverottaa sinua tällaisessa tapauksessa. Jos itselläsi ei ole tarkkaa tietoa saamastasi palkasta, niin verottaja tekee arvion, yleensä yläkanttiin.

Kannattaa pitää itsellään mustaa kirjaa saamastaan palkasta, jos työnantaja pystyy todistamaan verottajalle että olet ollut tietoinen että palkka tulee pimeänä. Muussa tapauksessa voit väittää, että olet toimittanut verokortin työnantajalle etkä ole vaatinut palkkakuitteja. Rahat on tullut aina tilille, tai sitten käteen, se ei ole ratkaisevaa.
Voit vielä sanoa että olet joskus kysellyt niitä palkkakuitteja, ja työnantaja on luvannut toimittaa sulle ne... Olet myös luullut että työnantaja hoitaa kaikki maksut niinkuin pitää. Siinä vaiheessa kun verotarkastus tulee, niin jokainen pelaa omaan pussiinsa. Niin se sun työnantajakin tekee takuuvarmasti.

Työnantaja on tällöin velvollinen maksamaan myös sun tuloveron, ja on aikamoisessa kusessa sen jälkeen.. onhan pimittänyt valtiolle kuuluvan vero-osuuden itsellään.
 
Niin, useamman kerran jo on tullut eri osapuolien toimesta mainituksi se, että jokaisella ravintolalla on omat sääntönsä, jotka "ylempi taho" on päättänyt. Se minua henkilökohtaisesti ihmetyttää, että kun työntekijälle on annettu ohjeet ja kerrottu toimintatavat ja näiden mukaan toimitaan, niin miksi pitäisi hakemalla hakea itselleen vaikeuksia tekemällä toisin, jotta asiakkaalla olisi hyvä olla? En tarkoita sitä, että asiakas ei olisi tärkeä, vaan sitä, että asiakas saattaa haluta tehdä jotain sellaista, mikä on ehdottomasti kielletty "talon säännöissä". Jos työntekijä tekee vastoin annettuja ohjeita, niin siitä tuleva sonta on ihan turhaa. Turhaa siltikin, vaikka asiakkaalle tulisi hyvä mieli. Kun yhden kohdalla joustaa, pitäisi periaatteessa joustaa kaikkien kohdalla. Eli eiköhän meistä kaikki tee työnteon itselleen mahdollisimman helpoksi. Muistetaan tämä sitten seuraavalla kerralla, kun olemme siellä iltaravintolassa ja meitä pyydetään viemään päällystakki vaatesäilytykseen.

Mitään lakisääteistä pakotetta tippaamiseen ei ole, mutta mistä tippaaminen on peräisin? Miksi vanhemmat ihmiset, jotka jo käytöstavoiltaan ovat fiksuja, ovat myös tippaavia asiakkaita?

Järjestyksenvalvojan työ on erittäin raskas, vaikka sen saa tehtyä itselleen raskaammaaksi tai kevyemmäksi ihan oman valintansa mukaan. Kuten poliisin tai vartijan ammattia, myös "portsasin" homma synnyttää suuria tunteita. Jokaiseen työhön kuitenkin pätee se, että jokaista työtä tekevää pitäisi "kunnioittaa", koska ihminen tekee työtään. Jokainen voisi pohtia sitä, miltä se haistattelu tai tappouhkauksen saaminen kuulostaa omalla työpaikalla. Ikinä se ei ole kivaa eikä asiallista. Työstä saa oikean kuvan vasta sitten, kun sitä itse kokeilee.
 
Voiko tuota asiaa enää tuon selvemmin ilmaista?
Ei voi.

Ei se pankkineitikään anna sulle ylimääräistä sataeurosta, koska olet niin köyhä. Vittuiletteko sitten sille? "Sullahan on holvi täynnä rahaa, mitäs sä sitä siellä panttaat?"

TheGreatOne: :thumbs:

Ja vielä: Joskus kun nuo tappouhkausten sadattelijat ovat rauhoittuneet, he kyselevät muina miehinä tilanteen jälkeen että pääsevätkö he takaisin ravintolaan. Ensin ollaan tappamassa, sitten halutaan takaisin jatkamaan iltaa. Voi :david: sentään.
 
neutraali sanoi:
Todennäköisesti :anssi: tai ainakin liioiteltu oikein kunnolla.

Silminnäkijöitä oli ainakin reilusti ja oikeudenkäynnin kannalta juttu on kuulemma aika selvä.
 
HUOMAUTUS: Tämä on huumoria. Tämä on harrastelijaproosaa ja hävytöntä lainaamista. Tämä ei ole vittuilua. Tämä on itsensä ja toivon mukaan jonkun toisenkin huvittamista.

Kiitän kaikkia, jotka antoivat minulle inspiraatiota. Kiitän kaikkia, joita lainasin. Erityiskiitos Poserille. :love: Isompi ja henkilökohtaisempi erityiskiitos Mikelle. :love:

***

Ovimies ehkäisee anarkiaa – mutta millä hinnalla?

Hänen käsivartensa ovat paksut kuin kanadalaisen männyn runko. Hänen niskansa on paksu kuin ratapölkky. Hän laittaa rutiininomaisin, rauhallisin kädenliikkein kolme ruokalusikallista ionipilkottua proteiinijauhoa sheikkeriin ja laskee raanasta kylmää vettä jauhoseoksen päälle kerrostalokaksiossa Suomen ytimessä. Muutama hallittu kädenliike saa jauhon liukenemaan veteen, tuohon parhaiten ruokajuomana tunnettuun äärimmäisen tärkeään neste-elementtiin. Hän liikkuu kerrostalokaksion keittiössä harkituin, pantterimaisen pehmein askelin, lähes hiipien. Hän on Kale, ovimies Suomen ytimestä. Olen Kalen, tuon Suomen ytimen yökerhomaailmassa monien tunteman jääkaappi-ladonovi-yhdistelmän näköisen miehenjärkäleen kanssa kahden kesken kerrostalokaksiossa Suomen ytimessä. ”Mä tykkään sijoittaa laatuun, puhutaan sitten proteiinijauhosta tai 18-tuumaisista aluvanteista”, Kale sanoo selkeällä suomen kielellä, ottaa pitkän hörpyn metsämansikan makuista lihasnektaria ja katsoo minua suoraan silmiin. Kerrostalokaksion parkkipaikalla seisoo saksalainen nelipyöräinen kulkuneuvo, joka omistajansa lailla uhkuu hiljaista, määrätietoista voimaa. Kulkuneuvon vuosimalli alkaa samalla numerolla kuin eliittiluokan ovimiehen yhden illan normitienesti ja siinä on yhtä monta nollaa.

”Kyllä tää ovimies- ja tippauskulttuuri on täällä Suomessa vielä ihan lapsenkengissään”, Kale aloittaa. ”Sä seisot siinä ovella, ja joka ilta, ihan joka ilta, laitat ittes 100-prossasesti likoon, jotta ihmisillä olis kiva ja turvallinen fiilis kun ne juo Pina Coladaa. Mitä tekee pelin toinen osapuoli, asiakas? Suurin osa asiakkaista on kunnon väkeä, ei siinä mitään. Mutta kun sä ostat korin omenoita, niin aina sinne mahtuu ainakin yksi mätä yksilö sekaan, joka pilaa koko omenapiirakan. Eniten mua ärsyttää sellaset asiakkaat, jotka tulee tinkimään narikkamaksusta. Narikkamaksu ei ole neuvottelukysymys. I don’t negotiate. Siinä ei ole senttiäkään pelivaraa, se on mun lähtökohta näissä hommissa”, Kale jatkaa monimuotoisesti. Miehellä on selvästi pilkettä silmäkulmassaan. ”Teillä on narikka 1,5 egee, tossa vieressä vaan 1,2 egee, saanks mä samaan hintaan? Tai tartteeks mun maksaa koko pääsymaksu ja narikkamaksu kun kello on jo vartin yli kolme eikä mulla oo ees takkia?”. ”Just. Mieti nyt. Sä oot tallipäällikkö F-ykkösissä. Sun ykköskuski ajaa seinään ja on loppukauden sivussa. Sä nostat testikuskin ajamaan kauden viis viimestä kisaa. Voitko sä sanoo sille, että tehdäänkö kuule nyt niin, ettei makseta sulle palkkaa, kun sä tuut vasta tässä vaiheessa kautta skabaamaan? Aivan. Et sä voi sanoo noin.” Nyökyttelen päätäni. Kalella on pointti.

”Ja sit ihmiset ei ymmärrä sitä, et loppupeleissä se olen tasan tarkkaan just mä, joka pitää huolen siitä, et ihmiset voi bailata turvallisesti ja kaikilla on nastaa. Mieti nyt: kaveri tulee singon kanssa tinkimään narikkamaksusta ja sanoo et se ampuu sulta pään irti ja räjäyttää koko hela ravintolakompleksin jos se ei saa 30 senttiä alennusta. Kuka siltä ottaa sen singon pois, säkö? Aivan. Se oon nimenomaan just mä, ei kukaan muu. Siinä ovella sä oot ihan yksin. Sun pitää kohdata se sinko ihan yksin. Mut mä pyrin aina neuvottelemaan ja puhumaan järkeä asiakkaalle, vähän niinku Tarzan puhuu järkeä viidakon leijonalle, jotta se sinko saadaan jätettyä narikkaan. Mä en nyt tarkota sitä, et sillä viidakon leijonalla olis sinko. Abstraktioilla ei oo kato sijaa ovimiehen hommassa, siinä vaiheessa alkaa nimittäin homma lipeemään lapasesta, kun sä käyt luotaamaan perjantai-iltaa viettävän betoniraudottajan päivän kuntoa montypythonilaisesta vinkkelistä. On meillä tosin ollu pari yliopistohumanistiakin tekemässä viikonloppuvuoroja, eikä mulla sinänsä oo niistä mitään pahaa sanottavaa. Mut eniveis: mä seison siinä ovella, asiakkaat osottelee mua singolla ja nimittelee apinaksi, jolla ei ole mulkkua, ja mun pitää riisua niiltä kansitakit, toivotella hyvät illanjatkot ja olla samalla niiden psykoterapeutti ja parisuhdeneuvoja. Ilmanen sellanen. Mieti mitä tapahtuis, jos mä en seisois siinä ovella. Olisko asiakkailla kivaa? Niin, ei olis. Ne vaan ampuisi toisiaan singolla koko ajan. Vallitsisi totaalinen kaaos, total chaos. Elettäisiin kuin viidakossa, jossa isot syö pienet.”

”Mut se siitä. Ajattelepa nyt sitä tippiä. Miten sä näet sen? Mä kerron sulle: se on eräänlainen sijoitus, optio. Sä ostat sillä itellesi etuuden sille illalle. Se antaa sulle enemmän pelivaraa. Ei tartte ottaa niin skarpisti, voit relaa rennommin rankan duuniviikon päätteeksi. Mut Huom! Kun mä sanon nyt, ettei sun tartte ottaa niin skarpisti, niin mä en tarkota sitä, että sä saisit elää kuin pellossa.”, Kale heittää leikkisän vertauskuvan. ”Eli selkeet rajat pitää olla. Ja mietipä vielä kerran tätä: haluutko sä juoda sen Pina Coladan viidakossa, jossa isot syö pienet? Vai haluutko sä juoda sen Pina Coladan turvallisesti ja viihtyisästi tasangolla, vilvoittavan lähteen vieressä, kun apinat, gorillat, leijonat ja neekerit on pantu omaan karsinaan ja ne ei tuu kuokkimaan sun mestoille? Ja isommalla tipillä sä ostat itellesi etuuden pidemmäksi aikaa. Isosta tipistä sut muistetaan. Mut ovimiehen muisti pelaa vaan tietyn aikaa ja siinä on tietty starttiraha. Vähän niinku taksissa. Tai rookiella, kun se sainaa ekan NHL-diilin. Pienellä tipillä sä näpräät vaan ovimiehen lähimuistia. Isolla tipillä sä pääset käsiksi ovimiehen kaukomuistiin. Simple as that”, Kale päättää ja hörppää lisää mangovatukan makuista lihaseliksiiriä.

”Millaisella summalla sä sitten pääset käsiksi ovimiehen kaukomuistiin?”, kysyn. ”Ei sitä voi ottaa tolla tavalla, se on niin tapauskohtasta. Enkä mä mielelläni puhu rahasta. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin se on meillä sääntö number one, ettei rahasta puhuta. Ihmiset on nykyään niin hemmetin kateellisia, niiden voimavara on siinä, et ne reflektoi omat ongelmat negaatioiden kautta sun pääsi sisään. Mut joku 20 egee, en mä sitä menis ihan huonoksi sanomaan. No 50 egee, sillon kyllä liikahtaa takki narikasta jo aika rivakasti ja kannat kopsahtaa yhteen. No se oli vitsi, 20 egellä hörähtää kaukomuisti käyntiin. Tässä hommassa on kato tärkeetä se, että on sinut ittensä kanssa ja pääkoppa ja huumorintaju kunnossa. Se ei yksinkertasesti riitä, että vaan tekee hommansa kunnollisesti ja teknisesti virheettömästi niinku joku kone. Huumoria pitää olla, ja se on sun oma persoonallisuus ketä sitä hommaa ajaa oikeeseen suuntaan tai sitten nou. Asiakas kyllä haistaa sen, jos sä et oo siinä hommassa niinku kutsumuksesta ja täysillä mukana. Mä takaan sen: asiakas kyllä haistaa sen, vähän niinku koira. Asiakas kyllä hiffaa, jos sä teet sitä hommaa vaan rahasta ja seisot siinä ovella kyrpä otsassa ja pidät sitä kusipäisenä perse-apinana. Sillä käy ihan takuulla kellot soimaan, jos sä vaan ynähtelet siinä ovella ja kuuntelet sen toiveita toisella korvalla niinku jotain viikon luontoääntä.”

”Ja ikävä kyllä mun pitää sanoo, et kaikista ei oo ovimiehen hommaan. Jos sä feikkaat, niin asiakas huomaa senkin. Sen pitää lähtee ihan omasta itestä sen homman. Ovimiehen taitoja ei voi harjotella, ovimiehen taidot on joko geeneissä tai sit ne on valunu lapsiveden mukana sairaalan lattialle.”, Kale päättää ja katsoo olohuoneen ikkunasta pihamaalle Suomen ytimeen, kaukaisuuteen ohi syksyisten puunlatvojen. Hetkessä on jotain zeniläistä. Sheikkeri Kalen kädessä pysähtyy, aika pysähtyy, ympyrä sulkeutuu. Ennakkoluulot rapisevat. Olen edelleen Kalen, tuon selkeää suomen kieltä artikuloivan pantterimaisen pehmeästi liikkuvan ladonovi-pakastinyhdistelmän kanssa kahdestaan kerrostalokaksiossa Suomen ytimessä, mutta nyt näen asiat selvemmin kuin eilen. Optio, lähimuisti, kaukomuisti. Totaalinen kaaos. Uudet käsitteet risteilevät mielessäni herkeämättä. Ajatus ensi viikonlopun baarikierroksessa hyväilee hypotalamustani. 20 egee, mitä johtaja, ytimeen matkalla? Syrjäsilmällä havaitsen Kalen tuijottavan minua. Olen varma, että hän rekisteröi eteerisen hymyn huulillani. Eteerisen hymyn, joka yhdistää meitä; palveluntarjoajaa ja asiakasta.
 
Narutumppu sanoi:
Niin, itsekseenhän ne hampaat irtoilee baari-illan päätteeksi... :david:
Irtoilee monestikin jos menee haastaa väärälle tyypille riitaa :david: , itse vieläkin epäilen että ois poken tekosia. Jos on niin sairasta touhua, itse kostaisin ja lisäksi ottaisin rahat pois oikeudessa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom