Tän koko pakettikeskustelun seuraaminen on aivan helvetin turhauttavaa, koska tämä on malliesimerkki ns. vaihtoehdottomuuden poliitikasta. EKP:n roolia ei suurinpiirtein edes mainita :dance:. Joka on täysin sekopäisen järjetöntä, mutta kuvaa ehkä tämän talous- ja rahaliiton tilaa muutenkin. EKP on kuitenkin se ainoa taho, joka voi luoda rahaa (€) ja se voi peräti tehdä sen ex nihilo. Liikepankit voivat luoda ainoastaan velkaa.
Oli jo varsin hyvin tiedossa ennen EMU:n kolmosvaiheen aloittamista, että rahaliittoon liittyy vakavia ongelmia ja tämä myönnettiin myös valtavirran taloustieteen toimesta (joskin tässä huomiota kiinnitetään vain rajattuihin asioihin).
"Monetary policy, run by an independent central bank whose goal is price stability, will have a dominant role in the EMU. Fiscal policy, apart from occasional attempts at co-ordination, will continue to be a matter for the individual member states, and its major task will be to facilitate the adjustment processes that are necessary after an asymmetric shock.
Such a macroeconomic policy has two weaknesses. The fiscal policy autonomy of member states can lead to free-riding in the form of excessive deficits, which have negative spill-over effects in other member states and may even lead to 'moral hazard'. The fiscal discipline requirements are meant to prevent such excessive deficits, but they also exacerbate the other weakness of the regime, namely the national states' limited scope for autonomous fiscal stabilisation policy." Hansen & Nielsen (1997): An Economic Analysis of the EU.
Boldatulla viitataan vakaus- ja kasvusopimukseen.
Toisaalta muistan lukeneeni jostain suomalaisesta kansantaloustieteen opuksesta ylistävään sävyyn kirjoitettua lukua siitä kuinka mahtava keksintö on, että EMU:ssa saadaan markkinat huolehtimaan jäsenmaiden finanssipoliittisesta vastuullisuudesta (siis viemällä pois kansallinen mahdollisuus vastasykliselle elvytykselle ja jättämättä rakentamatta vastaavaa tahoa EU-tasolle. Kyllä on hienoa!).
Näin jälkiviisaana tätä EMU-touhua katsellessa on kyllä pakko todeta, ettei tähän olisi saanut IKINÄ mennä mukaan, koska kansalliset valuutat on yhtäältä viety pois, asetettu imaginäärisiä rajoitteita kansalliselle finanssipolitiikalle ja toisaalta EU-tason finanssipolitiikkaa ei ole mahdollista harjoittaa. Mutta asioistahan päätetään EU:ssa ensisijaisesti konservatiivisten tahojen toimesta (ihan sama kuinka paljon on ihmisiä työttöminä, mutta raha ja kerätty omaisuus ei saa menettää arvoaan).
EU:n tapa ratkoa tätä ongelmaahan on ensisijaisesti deflationaarinen: jos takuut laukeavat, joudutaan kriisimaita rahoittamaan jäsenvaltioiden budjeteista, jolloin raha on pois kaikesta muusta.
Vaihtoehto, jota ei ole tuotu lainkaan "isojen poikien" toimesta esiin: Ensinnäkin lisätään täystyöllisyyden ylläpitäminen EKP:n asialistalle pelkän hintavakauden ylläpitämisen jatkoksi (löytyy esimerkiksi FED:n asialistalta, ja näkyy myös FED:n tavassa ratkoa jenkkilän kriisiä). EU:lle luodaan finanssipoliittinen auktoriteetti, jolla on luotollinen tili Euroopan keskuspankissa. Kriisitilanteessa EKP luo tarvittavan määrän rahaa ja lainaa sen em. auktoriteetille, joka lainaa sen edelleen "kriisiytyneelle" jäsenmaalle. Em. auktoriteetti ja jäsenmaa sopivat korosta ja takaisinmaksun ehdoista (esimerkiksi Kreikan tapauksessa korruption ja veronkierron kitkeminen, ja siinä onnistuminen vaikuttaa korkoon tjsp). Ei tarvita markkinoita päättämään oliko se jäsenmaa nyt vastuullinen vai ei ja asettamaan ryöstökorkoja. Tärkeintä on ehkä kuitenkin se, että Nordean Roger Wessman jää nuolemaan näppejään.
Joo, tuohon liittyy ongelmia, se on sanomattakin selvää. Ensimmäinen asia liittyy siihen ettei EU:n sisällä ole riittävää solidaarisuutta jäsenmaiden välillä. Tämähän nyt on tullut HYVIN selväksi tämän eurokriisin yhteydessä (NE REIKKALAASET VIE MEITIN RAHAT!). Jotain asialle on kuitenkin pakko tehdä, koska EMU:un kuuluu rahoitustaseeltaan lähes kroonisesti ylijäämäisiä ja alijäämäisiä maita, joten näitä ongelmia tulee jatkossakin. En oikein näe mitään järkeä siinä, että tätä EU/EMU-asetelmaa lähdetään purkamaan Soinin teesien mukaisesti. Sen sijaan integraatiota tulisi viedä eteenpäin, mutta ei talouskonservatiivien ehdoilla, kuten tähän saakka on menty.
