Yksi pointti mikä varmasti vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen on rasvasolujen määrä. Se asettuu stabiiliksi lapsena, sen jälkeen se pysyy suunnilleen vakiona.
Rasvasolujen määrä voi kasvaa kyllä aikuisenakin. Mikä on tavallaan hyvä asia. Näin energia varastoituu näihin uusiin rasvasoluihin, eikä paikkoihin kuten maksaan jne. mikä lisää taas merkittävästi erilaisten sairauksien riskiä.
Sinä taas tunnut olevan tutkimus-uskovainen.
Riippuu.
On niitä huonoja ja/tai väärässä olevia tutkimuksia ennenkin tehty.
On. Ja on melko helppo huomata mitä nämä ovat.
Itse esimerkiksi tunnun olevan hyvinkin adaptiivinen mitä ravintoon tulee. Voin vetää viikkokausia kebabia ja paino ei nouse sitä tahtia kuin luulisi, jos ollenkaan. Toisaalta ei se laskekaan niin kuin luulisi. Heitetään kalorit tuhanteen, niin pari kiloa lähtee heti, eli nesteitä ja sitten ei tapahdu oikein mitään. Ja jos tapahtuu, niin paljon hitaammin taas kuin voisi olettaa. Tähän heität tietysti, että en osaa laskea kaloreita, mutta ole hyvä vaan.
Joko se tai sitten esim. nestatasapainossa tapahtuu lyhyellä välillä kaikenlaisia jänniä muutoksia, mikä hämää rasvanpolttoa.
DLW-metodi on avannut tätä seikkaa melko paljon. Ihmiset luulevat syövänsä vähemmän kuin mitä oikeasti syövät ja liikkuvansa enemmän kuin mitä oikeasti liikkuvat.
Kukahan painonsa kanssa taistellut naikkonen jossain threadissa sanoi, että painon tippuminen lakkaa oitis, jos liikkuu liian paljon tai syö liian vähän?
Taisin jo vastata tähän.
Mun mielestä joka paikka on täynnä juttua, joka puhuu säästöliekin puolesta.
Paitsi kun oloista tehdään tarpeeksi kontrolloituja eipä säästöliekkiä havaita. Tai ainakaan siinä määrin missä yleisesti luullaan. Eli vaikka syötäisiin muutama sata kaloria päivässä eikä silti laihduta.
Ancel Keysin tutkimuksessakin, missä koehenkilöt diettasivat puoli vuotta melkein näännytyskaloreilla ja koehenkilöiden rasvaprosentti putosi viiteen, oli adaptiivisen termogeneesin tai säästöliekin osuus aineenvaihdunnan hidastumisesta vain sellainen kolmasosa koko energiankulutuksen vähenemisestä.
Sen nojalla en pysty suhtautumaan vakavasti muutamaan yksittäiseen tutkimukseen. Niissäkin voi olla puutteita.
Kaivetaan tutkimuksia siitä ja tästä, eikä perehdytä käytännön asioihin.
False. Eikö tutkimuksia muka tehdä käytännössä?
Ja.
Jokainen joka on henkilökohtaisesti tullut väittämään minulle, että aineenvaihdunta on jumissa tai säästöliekki on niin pahasti päällä että painonpudotus on mahdotonta, on joko vaehdellut tai katsonut asioita liian lyhyellä aikavälillä. Paino on alkanut pudota ennemmin ta myöhemmin, he ovat arvioineet energiankulutuksen tai saanniin aivan väärin tai energiankulutus on jopa käyty tarkistuttamassa.
Tai no ei aivan jokainen. Muutama ei syystä tai toisesta ole halunnut perehtyä asiaan ja tyytyy mielummin syyttämään hidasta aineenvaihduntaansa.
Nyt on valitettavasti niin, että leptiinillä ei viimeisimpien tietojen mukaan olisi vaikutusta energiankulutukseen.
Jep suoraan ei näyttäisi olevan, mutta epäsuorasti taas sitten mahd. esim. kilpparin kautta kuten on huomattu dieetti-studeissa, joissa koehenkilöille on annettu leptiiniä.
Leptiini herkkyys näyttelee myös roolia, ei pelkkä leptiinin määrä.
McDonald on oikessa siinä että, hiilareiden saanti korreloi leptiinin määrän kanssa. Suurin osa selittyy sillä, että hiilareiden saannin kasvaessa myös rasvakudoksen määrä lisääntyy, josta seuraa leptiinin määrän lisääntyminen.
Leptiini laskee dieetin alussa melko räjähdysmäisesti vaikka rasvaa ei lähtisikään niin rajusti. Ja nousee myös melko nopeasti vaikka rasvaa ei tulisikaan niin paljoa.
Leptiinin määrä korreloi muuten myös insuliinin määrän kanssa. En vain ymmärrä mitä näistä on hyötyä painonpudotuksen kannalta, jos kerran leptiinillä ei ole vaikutusta energiankulutukseen.
Epäsuorasti mahdollisesti ja sitten mm. nälänhallintaan ja immuunipuolustukseen missä leptiini näyttelee myös merkittävää roolia.
Leptiini korreloi käänteisesti fyysisen aktiivisuuden kassa. Jos haluaa nostaa leptiinitasojaan, niin kannattaa välttää liikuntaa. Ehkä tämä selittää monien superlihavien korkeat leptiinitasot. En näe tässäkään hyötyä painonpudotuksen kannalta.
Leptiiniherkkyys, leptiiniherkkyys, leptiiniherkkyys..'
Sitä liikunta parantaa.
[/QUOTE]
En tiedä onko tähän jo vastattu mutta miksi maksan ja lihasten glygogeenitaso olisi muka aamuisin matalampi?
Ei lihasten niin merkittävästi, mutta maksan kyllä. MM aivot käyttävät glukoosia melko kiivaasti, jota saadaan maksan glykogeenistä. Yllätys, keho käyttää hiilihydraatteja ja 24 h paastoaminen tyhjentää maksan glykogeenivarastot melkein kokonaan.
Yön aikana poltetaan vain vereen varastoituneita energianlähteitä.
Maksan glykogeeni -> veren glukoosi.
Samoin hiilarien syöminen treenipäivänä ei anna mitään apuja ennen kuin treenin jälkeen kun tarvitaan glygogeenivarastojen täydennystä
Nostaa verensokeria, täydentää maksan glykogeeniä, insuliinin antiakatabolinen vaikutus jne.
Näytäppä 90kymmppinen artikkeli jossa sanotaan että voit voimaharjoittelussa hyödyntää saman päivän aikana nautitut hiilarit, jos ei lasketa treenien jälkeen syötyjä.
Tästä ei olekaan kyse.
Maksasolut ylläpitävät veren glukoosipitoisuutta glykogeenivarastojensa avulla, mutta lihassolut eivät vapauta glykogeenia verenkiertoon, vaan käyttävät niitä omaan energiantuotantoonsa lihastoiminnan aikana.
Niin?
Tutkimuksien mukaan tyhjentyneiden glykogeenivarastojen täyttämiseen menee vähintään 20 tuntia, vaikka hiilihydraatteja
nautittaisiinkin optimaalisella tavalla.
Normaali punttitreeni ei tyhjennä glykogeeni varastoja kokonaan.
Nälän tunteen häviämiseen liittynee nyt ainakin mahalaukun venyminen. Sitä taas en tiedä, miksi välillä tulee tosi energinen olo just syömisen jälkeen
Nälkähormonit. Insuliini, ghreliini, CCK, PPY, GLP, PPY ja monet muut.
Mutta kun puhutaan voimailusta ja bodailusta ei veren glukoosipitoisuus auta paljonkaan kovassa voimatreenissä. Maksasolut ylläpitävät veren glukoosipitoisuutta glykogeenivarastojensa avulla joten maksaan varastoitunutkin glygogeeni on sivuosassa kun tehdään kovia toistoja alueella 1-12 toistoa sarjassa.
Maksan glykogeenin pääasiallisin tehtävä on kuitenkin tasaisen verensokerin ylläpitäminen aterioiden välillä tai yön aikana.
Noilla suuremilla toistoalueilla käytetään jo glykogeeniä.
Myös maksan glykogeeniä käytetään kivast liikunnan aikana.
Lihassolut eivät vapauta glykogeenia verenkiertoon, vaan käyttävät niitä omaan energiantuotantoonsa lihastoiminnan aikana lihaskohtaisesti.
Pointti?
