D-vitamiini (EI ALENNUSKOODEJA TAI TILAUSJUTTUJA)
- Keskustelun aloittaja veijo esso
- Aloitettu
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
No hard feelings.- Liittynyt
- 11.3.2008
- Viestejä
- 6 407
- Ikä
- 36
No en mä nyt sanoisi että ainoa joka tän asian on huonosti hoitanut on Nurmi. Kyllä se Manninenkin asian tiimoilta aika marttyyriksi heittäyty kun medialle kertoi että tappouhkauksia on tullut. Olisi vain jättänyt kertomatta ja sanonut että tutkii itse asiaa vielä eteenpäin ja haluaa tulokset myös akkreditoidulta labralta. Mutta niinhän se on että paska valuu vaan alaspäin. Ei minkäännäköistä itse hillintää näytä löytyvän keneltäkään.
- Liittynyt
- 7.5.2006
- Viestejä
- 1 302
Mielenkiintoista pientä kohua taas ilmassa. Katselin ton areenan lähetyksen ja ehkä eniten mua huvitti tämä Päiväranta, joka tahtoo vertaisarvioitua julkaisua vitamiinivalmisteiden mittauksista 
Katselin tota tutkimusmenetelmää ja se nyt poikkeaa kaasukromatografiasta mitä itse teen mutta on siinä jonkun verran samaakin. Meidän laitoksen omaa HPLC-laitteistoa en ole vielä käyttänyt. Mä saan itse kasvien lehdistä steroidit esiin selvästi, aika pieniä pitoisuuksia siellä on mutta jos jo käyttämäni epätarkempi menetelmä(= enemmän näytteitä metabolomiikassa) paljastaa steroidit aika selvästi 100-200 ionien määrinäkin niin ihmettelen todella paljon, että minkä virheen Tarja Nurmen ryhmä olisi voinut tossa analytiikassa tehdä. Varsinkin kun analysoitavana on vain kaksi eri ainetta ja niiden ionit, eli tiedetään jo etukäteen mitä haetaan tarkasti ja voidaan optimoida analyysi, ajot, liuokset, uuttovaiheet ja kolonni sen mukaan. Metanoli, asetoni, heksaani, asetonitriili ja muut tossa käytetyt kemikaalit on tunnettuja ja käytän niitä itekin uutoissa.
Analyysissä on varmasti käytetty kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja, eli on tilattu puhdaita d-vitamiineja ja katsottu miltä erilaiset tiedetyt pitoisuudet näyttävät heidän meneltelmällään ja uskoisin, että aika varmasti on apunaineitakin testattu tai ainakin selvitetty miten niitä saataisiin parhaimmin pois sotkeamasta kromatografiaa ja massaspektrometriaa.
Mannisen selitystä hajoamisesta ei voi niellä, koska sillä ei ole väliä. Massalla näkyy joko haettu yhdiste tai sen hajoamistuotteet, niiden määrät ja suhteet, joilla selvitys saadaan aika tarkkaan.
Mutta jossain on vikaa jos kaksi eri analyysimenetelmää antaa täysin erilaiset tulokset, toinen näyttää nollaa ja toinen ilmoitetun määrän vitamiinia.
Evira ei valvo enää EU:hun menon myötä, koska ravintolisien valvontaa ei EU tasolla vaadita. Itse olen sitä mieltä, että ravintolisiä olisi hyvä valvoa - ei ehkä ihan lääkkeiden tasolla mutta ainakin jonkun verran.
Mielelläni kuulisi, että mikä analyysimenetelmässä on vikana, jos se on kerran teidän ja useiden asiantuntijoiden mukaan täysin mätä. UHPLC, HPLC ja GS-MS:llä saadaan ionien tarkkuudella selville mitä näytteessä on.
Katselin tota tutkimusmenetelmää ja se nyt poikkeaa kaasukromatografiasta mitä itse teen mutta on siinä jonkun verran samaakin. Meidän laitoksen omaa HPLC-laitteistoa en ole vielä käyttänyt. Mä saan itse kasvien lehdistä steroidit esiin selvästi, aika pieniä pitoisuuksia siellä on mutta jos jo käyttämäni epätarkempi menetelmä(= enemmän näytteitä metabolomiikassa) paljastaa steroidit aika selvästi 100-200 ionien määrinäkin niin ihmettelen todella paljon, että minkä virheen Tarja Nurmen ryhmä olisi voinut tossa analytiikassa tehdä. Varsinkin kun analysoitavana on vain kaksi eri ainetta ja niiden ionit, eli tiedetään jo etukäteen mitä haetaan tarkasti ja voidaan optimoida analyysi, ajot, liuokset, uuttovaiheet ja kolonni sen mukaan. Metanoli, asetoni, heksaani, asetonitriili ja muut tossa käytetyt kemikaalit on tunnettuja ja käytän niitä itekin uutoissa.
Analyysissä on varmasti käytetty kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja, eli on tilattu puhdaita d-vitamiineja ja katsottu miltä erilaiset tiedetyt pitoisuudet näyttävät heidän meneltelmällään ja uskoisin, että aika varmasti on apunaineitakin testattu tai ainakin selvitetty miten niitä saataisiin parhaimmin pois sotkeamasta kromatografiaa ja massaspektrometriaa.
Mannisen selitystä hajoamisesta ei voi niellä, koska sillä ei ole väliä. Massalla näkyy joko haettu yhdiste tai sen hajoamistuotteet, niiden määrät ja suhteet, joilla selvitys saadaan aika tarkkaan.
Mutta jossain on vikaa jos kaksi eri analyysimenetelmää antaa täysin erilaiset tulokset, toinen näyttää nollaa ja toinen ilmoitetun määrän vitamiinia.
Kerrotko mullekin miksei ole? Mitä tietoja tutkijalla pitäisi olla farmakologiasta ja farmasiasta?
Jos olet yhtään lukenut uutisointia ja tiedotusta niin he just pyrkivät kehittämään parempaa menetelmää detektoimaan d-vitamiinia, jolla korvata vanha 80-luvun menetelmä.
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
Mielenkiintoista pientä kohua taas ilmassa. Katselin ton areenan lähetyksen ja ehkä eniten mua huvitti tämä Päiväranta, joka tahtoo vertaisarvioitua julkaisua vitamiinivalmisteiden mittauksista
Evira ei valvo enää EU:hun menon myötä, koska ravintolisien valvontaa ei EU tasolla vaadita. Itse olen sitä mieltä, että ravintolisiä olisi hyvä valvoa - ei ehkä ihan lääkkeiden tasolla mutta ainakin jonkun verran.
Mielelläni kuulisi, että mikä analyysimenetelmässä on vikana, jos se on kerran teidän ja useiden asiantuntijoiden mukaan täysin mätä. UHPLC, HPLC ja GS-MS:llä saadaan ionien tarkkuudella selville mitä näytteessä on.
Katselin tota tutkimusmenetelmää ja se nyt poikkeaa kaasukromatografiasta mitä itse teen mutta on siinä jonkun verran samaakin. Meidän laitoksen omaa HPLC-laitteistoa en ole vielä käyttänyt. Mä saan itse kasvien lehdistä steroidit esiin selvästi, aika pieniä pitoisuuksia siellä on mutta jos jo käyttämäni epätarkempi menetelmä(= enemmän näytteitä metabolomiikassa) paljastaa steroidit aika selvästi 100-200 ionien määrinäkin niin ihmettelen todella paljon, että minkä virheen Tarja Nurmen ryhmä olisi voinut tossa analytiikassa tehdä. Varsinkin kun analysoitavana on vain kaksi eri ainetta ja niiden ionit, eli tiedetään jo etukäteen mitä haetaan tarkasti ja voidaan optimoida analyysi, ajot, liuokset, uuttovaiheet ja kolonni sen mukaan. Metanoli, asetoni, heksaani, asetonitriili ja muut tossa käytetyt kemikaalit on tunnettuja ja käytän niitä itekin uutoissa.
Analyysissä on varmasti käytetty kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja, eli on tilattu puhdaita d-vitamiineja ja katsottu miltä erilaiset tiedetyt pitoisuudet näyttävät heidän meneltelmällään ja uskoisin, että aika varmasti on apunaineitakin testattu tai ainakin selvitetty miten niitä saataisiin parhaimmin pois sotkeamasta kromatografiaa ja massaspektrometriaa.
Mannisen selitystä hajoamisesta ei voi niellä, koska sillä ei ole väliä. Massalla näkyy joko haettu yhdiste tai sen hajoamistuotteet, niiden määrät ja suhteet, joilla selvitys saadaan aika tarkkaan.
Mutta jossain on vikaa jos kaksi eri analyysimenetelmää antaa täysin erilaiset tulokset, toinen näyttää nollaa ja toinen ilmoitetun määrän vitamiinia.
Kerrotko mullekin miksei ole? Mitä tietoja tutkijalla pitäisi olla farmakologiasta ja farmasiasta?
Jos olet yhtään lukenut uutisointia ja tiedotusta niin he just pyrkivät kehittämään parempaa menetelmää detektoimaan d-vitamiinia, jolla korvata vanha 80-luvun menetelmä.
Jo toinen labra toteaa, että kaikki ok. Tämä tuli tänään.
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
Mitkä tuotteet?
- Liittynyt
- 12.10.2006
- Viestejä
- 1 022
Aiemmin testatut vitamiinit eivät olleet Mannisen D:tä vaan väitetysti samaa kamaa eri kauppanimillä. Nyt on testattu Mannisen D. Tästä oli kyse.
Kuulin että EBN D-vitamiinit on myös juuri testattu samassa laboratoriossa. Niissä oli reilusti Deetä, 50ug kapselissa 65ug ja 100ug kapselissa 128ug. En tiedä löytyykö tämä paperi jostain.
Kuulin että EBN D-vitamiinit on myös juuri testattu samassa laboratoriossa. Niissä oli reilusti Deetä, 50ug kapselissa 65ug ja 100ug kapselissa 128ug. En tiedä löytyykö tämä paperi jostain.
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
- Liittynyt
- 6.11.2012
- Viestejä
- 4
Manninen tilaa itse tutkimukset ja toimittaa tutkittavat aineet. Nyt absoluuttinen totuus valmisteiden D-vitamiinipitoisuuksista on käsillämme, voimme siis taas hyvillä mielin syödä tätä elintärkeää(myös painonheiluttelijoille erittäin tärkeä) pilleriä!
- Liittynyt
- 29.5.2003
- Viestejä
- 507
- Ikä
- 50
Tässä on ehkä jäänyt vähälle huomiolle se, että tutkijan virhe on luultavasti tapahunut jo tutkittavan näytteen esikäsittelyssä ennen varsinaista analyysiä. Kuten edellä on tullut jo esille, analyysin kohteena on huomattavan pienet määrät ainetta (D-vitamiinia) eli puhutaan gramman miljoonasosista. Vanhassa menetelmässä (USA:n pharmakopean mukainen), josta Vitabalansin edustajakin puhui tv-keskustelussa, pystyttiin tutkimaan kerralla 5 tabletin massa. Yliopiston tutkija totesi tuossa keskustelussa, ettei heidän laitteillaan voi tutkia niin suurta näytemäärää ja siitä seuraakin koko analyysin osalta kriittinen vaihe, joka mitä ilmeisimmin johti tässä virheelliseen tulokseen. Yliopiston menetelmässä murskattiin 20 tablettia ja siitä murskatusta seoksesta otettiin pieni määrä (50mg), joka analysoitiin. Jokaisessa tabletissa varsinaista D-vitamiinia on vain pieni hippunen ja suurin osa on erilaisia apu- ja täyteaineita. On täysin mahdollista, että tuohon pieneen murskatusta seoksesta otettuun näytemäärään ei ole osunut välttämättä yhtään D-vitamiinia. Vaikka analyysilaite olisi kuinka tarkka, ei se kykene tietenkään havaitsemaan D-vitamiinia ellei sitä ole näytteessä ollenkaan.
Tätä voisi havainnollistaa ehkä karkeasti vaikka siten, että kuvitellaan että tuo 20 tabletin murskattu massa on kupillinen suolaa, jossa tuhansien valkoisten suolahippusten seassa on 20 sinistä hippusta (D-vitamiini). Jos kupista otetaan satunnaisesti pieni lusikan kärjellinen näytettä (50mg, yliopiston menetelmä), voi hyvin olla ettei siihen lusikankärjelliseen satu yhtään sinistä hippusta (D-vitamiinia). Vaikka tuo lusikankärjellinen sitten tutkitaan kuinka tarkkaan ja hyvillä laitteilla, ei sieltä löydy yhtään sinistä hippusta (D-vitamiinia). Silti se ei tarkoita ettei kupissa olisi alunperin ollut juuri tuo 20 sinistä hippusta (D-vitamiinia) eikä se tarkoita myöskään sitä, ettei yliopiston analyysilaite sinänsä olisi tarkka. Vanhassa menetelmässä kupilliseen tulee 5 tablettia, mutta siinä tutkitaan koko kupillinen tarkkaan jolloin sieltä löydetään myös ne siniset hippuset.
Se, että joku menetelmä on uusi ei tarkoita automaattisesti sitä, että vanha menetelmä olisi huonompi.
Tätä voisi havainnollistaa ehkä karkeasti vaikka siten, että kuvitellaan että tuo 20 tabletin murskattu massa on kupillinen suolaa, jossa tuhansien valkoisten suolahippusten seassa on 20 sinistä hippusta (D-vitamiini). Jos kupista otetaan satunnaisesti pieni lusikan kärjellinen näytettä (50mg, yliopiston menetelmä), voi hyvin olla ettei siihen lusikankärjelliseen satu yhtään sinistä hippusta (D-vitamiinia). Vaikka tuo lusikankärjellinen sitten tutkitaan kuinka tarkkaan ja hyvillä laitteilla, ei sieltä löydy yhtään sinistä hippusta (D-vitamiinia). Silti se ei tarkoita ettei kupissa olisi alunperin ollut juuri tuo 20 sinistä hippusta (D-vitamiinia) eikä se tarkoita myöskään sitä, ettei yliopiston analyysilaite sinänsä olisi tarkka. Vanhassa menetelmässä kupilliseen tulee 5 tablettia, mutta siinä tutkitaan koko kupillinen tarkkaan jolloin sieltä löydetään myös ne siniset hippuset.
Se, että joku menetelmä on uusi ei tarkoita automaattisesti sitä, että vanha menetelmä olisi huonompi.
Ei se käytännössä ole mahdollista ellei sitä D-vitamiinia ole jotenkin suodatettu siitä näytteestä pois. Sattumalta ei osu näytteeseen pelkkää täyteainetta. Kai ne nyt teki useamman kuin yhden mittauksen? Tässä tapauksessa näyttää siltä, etteivät osanneet havaita öljyistä D-vitamiinia.
- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 4 653
Kysytään arvon tietäjiltä, että onko elimistön hyötykäytön kannalta ihan sama missä sidosaineessa vitamiini otetaan eli onko esim. 100mcg aina 100mcg riippumatta siitä otetaanko se xylitolin kanssa vai öljykapselissa. Ainakin monessa muussa vitamiinissa hötysuhde on tietyillä sidosaineilla parempi kuin toisilla esim. Vaikka magnesiumoksidi vs -sitraatti.
- Liittynyt
- 3.10.2012
- Viestejä
- 202
Nuo ovat täysin eri asioita.
D-vitamiini imeytyy kroppaan, oli se missä vaan sekoitettuna, kunhan se otetaan rasvaa siäsltävän ruuan kanssa.
Siis se pillerihän hajoaa heti mahalaukussa ja monet imeskelevät niitä makeutettuja.
Virallinen pitäisi olla öljykapseli, mutta lääketeollisuus sanelee nää hommat.
- Liittynyt
- 29.5.2003
- Viestejä
- 507
- Ikä
- 50
Kyllä se periaatteessa on mahdollista, joskin tuolla mainitsemallasi mittauksen toistolla tuota virhettä saatiin vähennettyä ja suurimmasta osasta tuotteita saatiin sentään esiin ainakin jonkin verran D-vitamiinia (vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä ja alakanttiin todellisiin pitoisuuksiin verrattuna). Mitä isokokoisempi tabletti ja suurempi apuaineiden osuus, sitä haastavampaa on tasa-aineisen näyteseoksen valmistaminen pienestä D-vitamiinimäärästä. Noissa yliopiston tuloksissa näyttikin kärjessä olevan fyysisesti pienikokoiset tabletit.
Toinen vaikea keissi näyttää tosiaan olleen öljypohjaisten D-vitamiinien analyysi, joka toistoista huolimatta antoi nollatuloksen.
