D-vitamiini (EI ALENNUSKOODEJA TAI TILAUSJUTTUJA)

Ohhoh, THL uudistaa D-vitamiinisuosituksiaan! Nyt uskalletaan jopa suositella 2-18 vuotiaille purkkivitamiinia ympäri vuoden. Annos edelleen lähes homeopaattinen 7,5ug mutta onpahan sentään jotain edistystä. Raskaana oleville ja imettäville rohjetaan suositella 10ug/pv ympäri vuoden.

Baby steps..

Pikkuhiljaa. Tosin aika säälittävän pieni toi annos vieläkin.

200mg/pvä ja piristinyt ihan helvetisti sekunttiakaan, ainut miinus nukahtaminen on kovin vaikeaa.

No ei ihme tuolla määrällä (200mg/pv). Ettei kuitenki ois 200µg ?
 
D-vitamiini kertyy elimistöön, näinhän kaikkialla kerrotaan.

Oletetaan sitä kuluvan 100 yksikköä päivässä ja tämän olevan valmiina, tapporajan olevan 1000 ja saannin olevan joko 101 tai 99 yksikköä päivässä. Tällöin kuolee joko n. kolmen vuoden tai kolmen kuukauden kuluttua.

Olen hengissä. D-vitamiinin saantini tuskin on prosentin tarkkuudella juuri oikea.

Joten mitä tuo kertyminen tarkemmin sanoen tarkoittaa? Elimistö ilmeisesti voi tuhota ylimäärä-D:tä mutta vain jonkin pienen määrän, tai pihdata jotenkin alisaannissa? Numeerisia arvoja missään?
 
Olen nyt lokakuusta asti vedellyt 100-150 ug päivässä. Tänä talvena en ole ollut kertaakaan kuumeessa, nuhassa tai yskässä. Aikaisemmin oli joka talvi pari kuumetta ja melkein koko ajan jotain pientä flunssan poikasta. Muina talvina ollut väsymys on selvästi poistunut. Edellisinä talvina otin joka päivä säännöllisesti päiväunet. Nyt ei väsytä. Joko D-vitamiini toimii, tai sitten on kyse placebosta.
Aikaisemmin(vuosia) olen syönyt kalaöljyn mukana D-vitamiinia 10-15ug päivässä. Mitään positiivisia vaikutuksia en tuolloin havainnut.
Retorinen kysymys, tulisiko minun palata suositusarvoon D-vitamiinin saannissa.
 
Retorinen kysymys, tulisiko minun palata suositusarvoon D-vitamiinin saannissa.

Onhan toi suositussaanti Suomessa vielä aika pieni, 7,5µg - 10µg päivässä, olematon, varsinkin kun vertaa esim Kanadaan, tai muihin maihin.

Ja jos tota käyttää nimenomaan kausittain (pimeinä aikoina). Niin se d-vitamiini lähtee verestä sitten jonkuajan päästä pikkuhiljaa (alisaannin johdosta), kun ollaan lopetettu se ns. "kuuri". Pimeinä aikoinahan tuota on hyvä ottaa, jos haluaa pysyä terveenä. Riippuu sitten, että kuinka paljon ottaa tuona aikana, jolloin suuremmilla määrillä, 100µg, ihmiset ovat pysyneet terveenä.

Kysymys kuuluukin, onko tuota järkeä sitten ottaa noin paljon. Ja kuinka paljon kannattee ottaa jos tuota syö vain pimeinä aikoina, verrattuna siihen, jos syö ympäri vuoden joka päivä.

Itse en mene sanomaan, että X µg D-vitamiinia päivässä on hyvä ottaa. Niinkuin Kas-vain ylempänä otti esille, niin liikasaanti johtaa liialliseen pitoisuuteen elimistössä, joka ei ole hyväksi. Tärkeää on löytää se "kultainen keskitie" ja kokeilla, tuosta 10µg ylöspäin, mikä on sopiva määrä, ja nostaa sitä tilanteen mukaan. Eli silloin pitäisi käydä ottamassa säännöllisesti arvot elimistön d-vitamiinipitoisuudesta, ja tarkkailla miten se vaikuttaa ihmisessä (esim flunssan suhteen).

Kuitenkin, ei se ihosyöpä, eturauhassyöpä ja osteoporoosi heti tule, vaan pikkuhiljaa, kunnes liiallinen pitoisuus elimistössä on vallinnut jo "jonkin aikaa." Kuka tietää, meneekö siihen muutama vuosi, vai kymmeniä vuosia.

[MUTU]On myös ihmisiä jotka ovat ikänsä/monta vuotta käyttäneet d-vitamiinia, ja eivät ole havainneet kehossa tuollaisia muutoksia, jos ovat tutkineet elimistönsä.[/MUTU]


EDIT: Huomenta Suomi ohjelmassa oli tänään d-vitamiinin asiantuntija, THL:stä (jos en nyt väärin muista), ottamassa kantaa noihin muutoksien määriin ja eiliseen d-vitamiinin aiheuttamaan yleisön huomioon.
 
Sain vihdoin ja viimein aikaseks ostettua lisää moisia. Syksyllä vedin semmosta 150ug/pv ja kenties hieman tuntu pirteemmältä olo. Nyt ajattelin ottaa rauhallisemmin ja kokeilla tuommosta 90ug/pv ja kattoa kevääseen asti alkaako vaikuttaa. Sitten ku ulkosalla voi vetää t-paidassa ni riittää varmasti pienempi määrä purkista (30-60ug?). Ilmeisesti nuo tasot nousee vasta 1-2kk syömisen jälkeen?

Ja onko tuossa merkitystä millon nuo ottaa? Ite oon ottanu aamulla omegojen ja täysmehun kans ennen aamupalaa, mut oisko fiksumpaa jakaa pitkin päivää, illalla ennen nukkumaanmenoa, tms?
 
Sitten ku ulkosalla voi vetää t-paidassa ni riittää varmasti pienempi määrä purkista (30-60ug?).

Suomessa auringosta saatu D-vitamiini (D2) ei ole merkittävä määrä. Eikä itsenään tuota liikaa d-vitamiinia elimistöön.

Jos lasket ton 90µg/pv tohon 30-60µg/pv, niin se ei tapahdu heti, vaan D-vitamiinipitoisuus elimistössä laskee pikkuhiljaa, eikä heti. Jolloin tuo Kesän auringosta saatu D-vitamiini vähän tasottelee tuota laskua ja piettää kurissa, mutta pitkällä aikavälillä (esim 6kk, jos aurinkoa riittäisi) niin tuo alussa otettu 90µg/pv laskisi, vaikka otatkin 30-60µg/pv + Auringon D.

Lisäksi toi D2-vitamiini ei ole yhtä tehokas kuin D3-vitamiini, jota suositellaan D-vitamiinin saantiin. Voi olla, että tuo 30-60µg/pv riittää jo itsestäänkin, ettei auringon saannilla ole suurta merkitystä tuohon enää, varsinkaan suomessa.

Ilmeisesti nuo tasot nousee vasta 1-2kk syömisen jälkeen?

Pikkuhiljaa se määrä veressä nousee, kun niitä napsitaan.

Ja onko tuossa merkitystä millon nuo ottaa? Ite oon ottanu aamulla omegojen ja täysmehun kans ennen aamupalaa, mut oisko fiksumpaa jakaa pitkin päivää, illalla ennen nukkumaanmenoa, tms?

Eikait tuolla mitään suurta merkitystä ole, imeytyy paremmin kait muun ruoan mukana. Jos suuria määriä vedät, niin mitä illemmalla otat niin voi unensaanti hankaloitua, koska olet pirteä.
Lisäksi maitotuotteiden kanssa jos otat, niin Kalsiumi heikentää D-vitamiinin imeytymistä.
 
[MUTU]On myös ihmisiä jotka ovat ikänsä/monta vuotta käyttäneet d-vitamiinia, ja eivät ole havainneet kehossa tuollaisia muutoksia, jos ovat tutkineet elimistönsä.[/MUTU]

Finelin mukaan silakassa on 18,7 mikrogrammaa D-vitamiinia per 100 g kalaa. THL:n suosituksessa isoin määrä on 10 mikrogrammaa päivässä. Veikkaan että aikansa Myrskyluodon Maijat ovat vetäneet kalaa jonkunkin verran enemmän kuin sata grammaa päivässä, ja auringossakin on oltu enemmän kuin me 2000-luvun nörtit. Ainakaan välittömästi tai vuosien viiveellä tulevaa merkittävää haittaa siis paljon isommasta saannista ei liene. Eri asia sitten on, jos liikasaanti sairastuttaa vaikka promillen väestöstä tai vaikuttaa vuosikymmenten kuluttua syöpäriskiin esim. asbestin tavoin.
 
^ jep, ja lisää mutua: ihmisen historiassahan kalaa on ennen käytetty paljon enemmän ravinnonlähteenä. Jopa suurempi osa on tullut kalasta, kuin lihasta(?). Kaiken lisäksi ollaan oltu päivät ulkona, kun ollaan kalastettu, ja ei ole ollut tietokoneita niinkuin "2000-luvun nörteillä."
 
Olis kiva tietää paljonko noista eri ravintolähteistä saaduista D-vitamiineista on itse D3-vitamiinia, mikä lienee see tärkein.
 
Tuo varovaisuus päivittäisannoksen suhteen johtunee ainakin
a) mm. Tuohimaan Penan tutkimuksista, joissa sekä suuri, että pieni veren kalsidiolipitoisuus assosioituu eturauhassyöpäriskin kanssa (1, 2).
b) muidenkin tutkijoiden tuloksista, joissa on niin ikään havaittu U-käyrä totaalikuolleisuuden ja veren D-vitamiinipitoisuuden välillä
c) siitä, että ihmisillä tuntuu olevan melko yksilöllisiä vasteita purkista otettuun D-vitskuun.

Tärkeintähän olisikin tietää se veren kalsidiolipitoisuus ja säätää päivittäisannos sen mukaan. Se vain on hiukan problemaattista kun D-vitamiinin mittaus taitaa vaatia helvetillisen massaspektrometrilaitteiston, mitä ei ihan joka TK:n nurkista löydy. Mittaus on siis suhteellisen harvinaista, ellei itse aktivoidu.

Voisin ulkomuistista heittää, että kuolleisuuden suhteen minimi on veren kalsidiolipitoisuudella 80-100nmol/l ja noissa Tuohimaan tutkimuksissa pienin eturauhassyöpäriski arvoilla 40-60nmol/l. Näin talvisaikaan suomalaisten arvot kyllä mönkivät todella alhaisissa lukemissa ja onkin esitetty, että se vuosittainen vaihtelu voisi osittain selittää mm. tuota eturauhassyöpäriskiä. Vastaavasti muissa tutkimuksissa useita terveyshyötyjä saadaan esille vasta kun kalsidiolipitoisuudet ylittävät 70nmol/l.

Siitäkään ei ole kuin muutama viikko kun D-vitamiini-innostukselle tuli kunnolla kylmää vettä niskaan. Jenkkien Institute of Medicine kävi läpi jonkun 1000 tutkimusta ja korjaili omia suosituksiaan eikä löytänyt mitään syytä suositella kovin suuria annoksia:

DRI-vit-D.jpg


Kyllä ne silti vähän nousivat. Tästä nousi tietenkin kamala äläkkä suurten D-vitamiiniannosten ystävien keskuudessa. Meillä Suomessa on kuitenkin niin olemattoman vähän aurinkoa vuosittain että en menisi ihan näidenkään mukaan.

Mielenkiintoista tuossa raportissa oli kuitenkin se, että huolimatta kaikista niistä lukemattomista "D-vitamiinin puutos yhteydessä kamalaan sairauteen X"-tyyppisistä tutkimuksista, kovin varmaa näyttöä ei IOM:n tulkinnan mukaan silti ollut. Korrelaatio ei ilmeisesti niissäkään tapauksissa aina tarkoita kausaliteettia.
 
Tärkeintähän olisikin tietää se veren kalsidiolipitoisuus ja säätää päivittäisannos sen mukaan. Se vain on hiukan problemaattista kun D-vitamiinin mittaus taitaa vaatia helvetillisen massaspektrometrilaitteiston, mitä ei ihan joka TK:n nurkista löydy. Mittaus on siis suhteellisen harvinaista, ellei itse aktivoidu.

Nestekromatografisella (HPLC) menetelmällähän se määritetään, johon toki voi yhdistää massaspektrometrinkin, mutta eiköhän noissa labroissa käytetä jotain UV-detektoria tai vastaavaa?
 
Ahaa, voi kyllä olla. Itse muistan vain lukeneeni erään labramenetelmäjulkaisun paperiversiosta että massaspekkaria käytetään. Kyseessä oli kyllä jenkkiläinen julkaisu enkä tiedä sen tarkemmin, mikä tuolla alalla on se Golden Standard. Suomen tilanteesta puhumattakaan. Oisko jollain tästä tarkempaa tietoa? Voihan se varmaan olla joku UV-pohjainenkin systeemi, kunhan pystyy riittävän tarkasti erottelemaan dioli- ja triolimuodot.

Jokatapauksessa olisi hyvä, että tuota veren D-vitamiinitasoa seurattaisiin aktiivisemmin erilaisten lääkärikäyntien yhteydessä.
 
Lisäksi maitotuotteiden kanssa jos otat, niin Kalsiumi heikentää D-vitamiinin imeytymistä.

Sekoitin sitten d-vitamiinin magnesiumiin... -.-
Eli magnesium ei imeydy tehokkaasti kalsiumin kanssa.
Niin, ja mitä D-vitamiiniin ja kalsiumiin tulee, niin D-vitamiini auttaa Kalsiumin imeytymistä.
 
Ahaa, voi kyllä olla. Itse muistan vain lukeneeni erään labramenetelmäjulkaisun paperiversiosta että massaspekkaria käytetään. Kyseessä oli kyllä jenkkiläinen julkaisu enkä tiedä sen tarkemmin, mikä tuolla alalla on se Golden Standard. Suomen tilanteesta puhumattakaan. Oisko jollain tästä tarkempaa tietoa? Voihan se varmaan olla joku UV-pohjainenkin systeemi, kunhan pystyy riittävän tarkasti erottelemaan dioli- ja triolimuodot.

Joo, siis kyllä massaspektrometriäkin käytetään nimenomaan detektorina HPLC:n yhteydessä. Tuo UV-detektori vaan lienee paljon edullisempi vaihtoehto... jonkun tutkimuksen tuossa pikaisesti vilkaisin, missä vertailtiin eri menetelmiä, ja todettiin, että nämä kaksi menetelmää olisivat aika lailla yhtä luotettavia, ja pystyvät erottamaan nuo eri muodot. Tosin jonkun suomalaisen labran sivuilta olin lukevinani, että ilmoittaisivat testin tuloksena noiden summan, että tiedä sitten... näissä lienee vaihtelua labrojen välillä, kun menetelmät ei kai muutenkaan ole ihan standardisoituja. Näiden HPLC-pohjaisten menetelmien lisäksi on käytössä myös luminoimmunologisia menetelmiä, joiden olen käsittänyt olevan hieman epäluotettavampia kuin HPLC.
 
"Tärkeintähän olisikin tietää se veren kalsidiolipitoisuus ja säätää päivittäisannos sen mukaan. Se vain on hiukan problemaattista kun D-vitamiinin mittaus taitaa vaatia helvetillisen massaspektrometrilaitteiston, mitä ei ihan joka TK:n nurkista löydy. Mittaus on siis suhteellisen harvinaista, ellei itse aktivoidu."

Maksaa esim. OYSin yhteydessä toimivassa labrassa vain 28 euroa ja sen saa määritettyä ilman lähetettä:
http://manninen-nutraceuticals.blogspot.com/2010/12/d-vitamiini-satoja-geeneja-saateleva.html
 
Joo, siis kyllä massaspektrometriäkin käytetään nimenomaan detektorina HPLC:n yhteydessä. Tuo UV-detektori vaan lienee paljon edullisempi vaihtoehto... jonkun tutkimuksen tuossa pikaisesti vilkaisin, missä vertailtiin eri menetelmiä, ja todettiin, että nämä kaksi menetelmää olisivat aika lailla yhtä luotettavia, ja pystyvät erottamaan nuo eri muodot. Tosin jonkun suomalaisen labran sivuilta olin lukevinani, että ilmoittaisivat testin tuloksena noiden summan, että tiedä sitten... näissä lienee vaihtelua labrojen välillä, kun menetelmät ei kai muutenkaan ole ihan standardisoituja. Näiden HPLC-pohjaisten menetelmien lisäksi on käytössä myös luminoimmunologisia menetelmiä, joiden olen käsittänyt olevan hieman epäluotettavampia kuin HPLC.

Joo tuntuu olevan monenlaista konstia liikkeellä. Löysin pari hyvää artikkelia, joissa noita er mittaustapoja käsitellään (1, 2). Ilmeisesti mitään yleisesti hyväksi todettua standardia ei ole. Jokatapauksessa laitteita on moneen lähtöön eikä niitä varmasti ihan joka paikassa löydy.

Maksaa esim. OYSin yhteydessä toimivassa labrassa vain 28 euroa ja sen saa määritettyä ilman lähetettä:
http://manninen-nutraceuticals.blogspot.com/2010/12/d-vitamiini-satoja-geeneja-saateleva.html

Niin sitä juuri tarkoitin, että itse pitää aktivoitua ja käydä mittauttamassa. Rutiinisti noita tasoja ei paljoa taideta seurata. Nimenomaan tuolla OYSin labrassa oli itsellänikin tarkoitus käydä viime vuonna mutta en saanut aikaiseksi :( Tänä keväänä uusi yritys!
 
Itsekkin ajattelin että pitäis käydä jossain testauttamassa tasot kun on nyt vuoden verran tullut näitäkin syötyä. Saa siinä samalla sitten vähän lisäinfoa iHerbin tuotteiden luotettavuudesta. Harmi vaan että Oulu ei ole ihan maantieteellisen sijainnin takia paikka missä voisi käydä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom