Viralliset suositukset laahaavat jäljessä
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan virallinen päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille, 7,5 mikrogrammaa muille aikuisille ja 10 mikrogrammaa alle 3-vuotiaille, raskaan oleville ja imettäville. Näillä suositusmäärillä suomalaiset eivät onnistu ylläpitämään varsinkaan riittäviä talviaikaisia D-vitamiinitasoja. Noin puolella suomalaisista seerumin D-vitamiinitasot jäävät ainakin jossain vaiheessa vuotta kriittisen 50 nmol/l tason alle. Vain muutamalla prosentilla D-vitamiinipitoisuus on ympäri vuoden optimaalisella 80–100 nmol/l tasolla.
Miksi suosituksia ei sitten nosteta, vaikka D-vitamiinin saanti on riittämätöntä? Vaikuttaa olevan kyse siitä, että suosituksista vastaavilla viranomaisilla on liian tiukkoja tieteellistä näyttöä koskevia vaatimuksia. He suhtautuvat D-vitamiiniin – kehomme itsekin valmistamaan aineeseen – aivan kuin se olisi potentiaalisesti vaarallinen lääkeaine. Niinpä suosituksista vastaavat viranomaiset odottavat satunnaistetuista ja kontrolloiduista annos-vastetutkimuksista saatua näyttöä ennen kuin uskaltavat antaa korkeampia suosituksia. Tämäntyyppistä näyttöä kertyy kuitenkin hyvin hitaasti. Sitä odoteltaessa ylivarovaisuus altistaa käytännössä suomalaiset monille eri sairauksille, joiden riskiä D-vitamiinivaje lisää.
Vaihtoehtona olisi toimia kuten monet pohjoisamerikkalaiset D-vitamiinitutkijat ehdottavat: tulisi tehdä tervejärkisiä johtopäätöksiä jo olemassa olevien tuhansien tutkimusten pohjalta. D-vitamiinisuositusten tuntuva nostaminen ehkäisisi sairauksia, parantaisi elämänlaatua ja pidentäisi elinikää. Poliitikkojen olettaisi kiinnostuvan siitä, että riittävällä D-vitamiinilisällä voitaisiin tutkijoiden mukaan vähentää terveydenhuollon kuluja tuntuvastikin.