Netissä jänkytys on yleensä asian ytimessä ja asiat vähän sivummassa. Lajien keskinäisestä kovuudesta tai paremmuudesta jänkääminen lienee niitä kaikkein vähiten hedelmällisiä, mutta pisimpään jatkuvia keskusteluja palstoilla. Tähän ei varmaankaan ole järkevää osallistua, mutta näin Joulupäivän iltana muutaman glögin jälkeen...
Crossfit wodeja on muutama tullut tehtyä ja todettua, että kovaa treeniä ovat. Intensiteetti on erittäin korkea ja työmäärät kamalia. Niitä aivan varmasti tehdään monenlaisella takniikalla, kuten kaikkien muidenkin lajien tai treenitapojen harjoituksia. Jokaisen pitäisi tehdä sellaista treeniä, joka a) palvelee omia tavoitteita ja b) sopii omaan mielenlaatuun, fysiikkaan ja terveydentilaan. Järjettömintä on vertailla lajien tuntemattomia ominaisuuksia tai etsiä absoluuttista kovuutta, kun sitä ei ole. Crossfitin tavoitteen fyysisellä puolella muistuttavat painin tai nyrkkeilyn fyysisiä tavoitteita (ainakin 1970-luvulla). Siinä ei taatusti pyritä yhdessäkään asiassa huipulle - jos sama tyyppi tekee mavea ja 5 km juoksua, ominaisuudet ovat aavistuksen erilaiset.
Erityisesti kehonrakennuksen ja crossfitin vertailu on jokseenkin järjetöntä. Toisessa haetaan isoa lihasmassa ja hyvin kireää olemusta yhtenä päivänä. Toisessa taas yleistä suorituskykyä jokaisena päivänä. Molemmissa treeni on äärimmäisen rasittavaa, kun ollaan huipulla ja mitä sattuu, jos ollaan harrastetasolla, jossa instapostaukset ovat tärkämpiä kuin itse tekeminen. Kehoa melko harva tekee aivan tosissaan tai käy koskaan lavalla. Crossfitissä saatetaan hyvinkin leikkiä kisailua treeneissäkin. Tästäkin tulee melkoinen kulttuuriero.
Varsinaisiin suorituskykylajeihin (sori crossfittaajat) näillä on tajuttoman iso ero. Keihäänheittäjän paremmuus löytyy siitä, miten pitkälle sen kepin pystyy parhaimmillaan heittämään kauden aikana. Maratoonarilla se ratkeaa tulokseen kauden pääkisassa. Ja kerran maailmanmestari on aina maailmanmestari, kerran ME-henkilö on aina ME-henkilö, vaikkei ehkä hallitseva. Näihin voi aina palata tuloksella, mutta kehoilussa ei siihen tulokseen voi palata. Eikä oikeastaan crossfitissäkään, koska kisatehtävä on aina erilainen. Tuomarointi ei antane mahdollisuutta myöntää WOD Linda ennätystä tai mestaruutta.
Itse olen harrastanut erilaisia kamppailuja yli 37 vuotta. Perushommana on aina pohjalla ollut nyrkkeily. Kun näistä katsoo kovuutta, on aina kiusaus sanoa, että melko kovaa on, kun kaveri tulee toisesta nurkasta ja haluaa lyödä sinut pihalle. Silloin tällöin aina joku kuoleekin. Kehonrakennuslavallekin kuolee silloin tällöin joku ja epäilen, että crossfit-kisoissakin on joku koipensa oikaissut, kuten maratooneilla tapahtuu tämän tästä. Puhumattakaan jalkapallosta tai moottoriurheilusta (!). Treeniä on kamppailuissa paljon, koska pitää rakentaa a) taitoa, b) nopeutta, c) kestävyyttä ja d) voimaa. Tunteja tulee usein enemmän kuin monissa muissa lajeissa, mutta kaikkea ei tehdä veren maku suussa. Kestävyyslajeissa saa lähteä sateeseen ja muuhun paskakeliin, mutta kamppaillessa pääsee useimmiten sisälle. Kehonrakentaja vetää melkein aina happojen ääripäässä, mutta harvoin riskeeraa mitään, eikä tarvitse nopeutta. Eikä kisoissa kukaan revi päätä irti, kuten ei maratoonillakaan.
Voimanostajalla ei hapot hirveästi kropassa tunnu, mutta hermoston, nivelten ja jänteiden kanssa ollaan koko ajan äärirajoilla. Onko kovempaa treeniä tietyssä suhteessa edes olemassakaan? Seuramme päävalmentaja oli yksi ensimmäisiä Krav Maga ohjaajia Suomessa ja kävi koulutuksen Israelissa. Aamutreenit klo 5.00, varustuksena varsikengät ja maastohousut, ohjelmassa matsia ohjaajien kanssa asvaltoidulla parkkipaikalla ilman suojia. Jonkun mielestä sekin on aika kovaa, kun joutuu ottamaan lukua joka päivä palleista. Tämä lajin teeneissä olen nähnyt itse Timo Tavallisen katkaisevan pariltaan pohje- ja sääriluun ihan tavallisissa treeneissä. Toki uhrissakin oli vikaa, kun ei halunnut taputtaa.
Olisiko mitenkään mahdollista luopua ajatuksesta absoluuttisesti kovimman lajin etsimisestä ja keskittyä ihan niihin juttuihin, mitkä missäkin lajissa ovat oleellisia tai mitä ne tuottavat tai edes siihen tekemisen laatuun omassa teenissä.. Jos oma harrastus tuntuu jossain suhteessa heikommalta kuin joku muu, eikun vaihtamaan. Ja jos oma tuntuu parhaalta sitä voi tehdä ihan huutelematta vieraisiin pöytiin.
