Tulee usein naureskeltua somessa, kun noilla numeroilla peloteltu ja kehuvat välttelevänsä punaista lihaa (moniko heistäkään välttelisi, jos ymmärtäisi riskin olevan luokkaa elinikäinen riski nousee tyyliin 4% -> 4,1%?), samoilla ihmisillä ei kuitenkaan huolestuta jatkuva dokailu ja muut todistetusti haitalliset toimintamallit.
Tämä on niin totta. Sir Austin Bradford Hill, lääketieteellisen tilastotieteen ja epidemiologian professori joka pioneerina toteutti ensimmäisenä modernin RCT:n, uskoi jo aikoinaan että suhteellisen riskin pitäisi olla vähintään 2.0, jotta olisi syytä epäillä yhteyttä. Hill mainitsi myös klassikkoteoksessaan, että epidemiologin pitäisi tarkastella yhdeksää asiaa kun pohditaan, voiko assosiaatio vihjata syy-yhteyteen. Nämä yhdeksän olivat näytön vahvuus, konsistenssi, spesifisyys, ajallisuus, biologinen gradientti, uskottavuus, koherenssi, kokeellisuus ja analyysi.
Jos epidemiologisessa tutkimuksessa siis suhteellinen riski on luokkaa 1.06, niin näytön vahvuus ei ole hyvällä tolalla. Varsinkin niin monimutkaisessa aiheessa kuin ravitsemus. Ja minusta edelleen hauskin esimerkki tuosta biologisesta gradientista tai sen puutteesta on kotimaisessa katsauksessa käsitelty lihansyönnin yhteys kakkostyypin diabetekseen. Osaako joku selittää kuinka lihansyönti, siis pelkän lihan syöminen, aiheuttaisi sitä? Biologisesti se ei käy järkeen.
Tuosta lihan ja syövän yhteydestä vielä. Käsittääkseni kiinnostus aiheeseen lisääntyi v. 2015 kun WHO julkaisi tunnetun raporttinsa, jonka mukaan prosessoitu liha aiheuttaa suolistosyöpää ja punainen liha "luultavasti" aiheuttaa sitä. Suurin osa siihen sisällytetyistä tutkimuksista oli juuri epidemiologisia tutkimuksia, niitä taisi muistaakseni olla noin 800 kpl aluksi. Muita syöpiä WHO ei syystä tai toisesta käsitellyt (ja tuumata voi hetken, miksi loput tutkimukset pudotettiin pois), mutta suolistosyövän osalta 46 tutkimusta sai statuksen "informative". Prosessoimatonta lihaa käsiteltiin 29 tutkimuksessa, ja näistä 14 viittasi assosiaatioon riskin kohoamisen kanssa, 15 ei viitannut. 27 tutkimusta käsitteli prosessoitua lihaa, ja 18 viittasi assosiaatioon riskin kohoamisen kanssa, 9 ei viitannut.
WHO:n raportti sisälsi myös eksperimentaalista evidenssiä kuuden tutkimuksen verran (vaikka niitä oli kyllä enemmänkin saatavilla). Kolme tutkimusta rotilla, kaksi ihmisillä, ja yksi molemmilla. Kolmessa rottatutkimuksessa rottiin laitettiin voimakkaita karsinogeenejä ja rotille syötettiin paljon lihaa. Jos nyt jätetään nuo karsinogeenit pois, niin kysytään, että mikä oli lopputulos? Rotista, jotka saivat liian vähän kalsiumia, löytyi potentiaalisesti syövän esiasteen tapaisia muutoksia suolistosta, mutta yksikään rotta ei sairastunut syöpään. Erään mukana olleen tutkijan sanoin: "Hämmentävässä ristiriidassa epidemologisten tutkimusten kanssa, kokeelliset tutkimukset eivät tue hypoteesia siitä, että punainen liha kasvattaisi suolistosyövän riskiä. Yhdessäkään kahdessatoista (rotta)tutkimuksessa ei löytynyt näyttöä punaisen lihan suolistosyöpää edistävästä vaikutuksesta."
Ainoassa ihmistutkimuksessa seitsemälletoista miehelle syötettiin matala-antioksidanttista, matala-kalsiumista ruokaa, eli kinkkua, neljän päivän ajan. Kinkku jätettiin avattuna neljäksi päiväksi jääkaappiin, jossa se altistui ilmalle. Tutkittavilta testattiin sitten virtsasta ja ulosteesta biomarkkereita, joiden arveltiin liittyvän suolistosyövän riskiin. Kolme näistä ei muuttunut (ja kaksi oli niitä joita pidettiin kaikista luotettavimpana riskin suhteen), mutta kahdessa havaittiin muutoksia. Näiden relevanssi on sittemmin kyseenalaistettu, mutta sitten kun kalsium ja E-vitamiini lisättiin takaisin tutkittavien ruokavalioon, niin biomarkkerit eivät enää muuttuneet.
Pahoittelut pitkästä viestistä, mutta jos miettii yllä kirjoittamaani hetken, niin on helpompi ymmärtää, miksi joskus ainakin meikäläisen on vaikea luottaa ravitsemustieteeseen (tai "tieteeseen") ja varsinkin sitä keppihevosenaan käyttäviin tahoihin.