Jos tässä maassa stressaantuneet ja masentuneet ihmiset vaihtais vitutuksen hoitoon viinan sijasta salilla käymisen, niin täällä tallustelisi paljon paremmin voivia ihmisiä.
Voisihan sitä harrastaa mitä vain lajia kunnon kohottamiseen ja itsestä huolehtimiseen. Mutta kunnon punttitreeni on tehokkain laji, mikä mun kokemuksesta mulla auttaa mielenterveyden ylläpitämiseen. Siinä on pakko kuunnella omaa kroppaa ja tulla sinuiks sen kanssa. Aivotyötä tekevällä on suuri riski sairastua maailmantuskaan, itse mieluummin mavetan kuin juon sen pois. (Vaikka joskus toi viisaus iteltäkin unohtuu...)
Kunnioitan hyvin treenattua kroppaa, koska siinä näkyy työn jälki. Kun treenaa, tietää itsekin miten paljon vaivaa se vie. Mutta siihen se jääkin; kropan takia en miestä (enää) valitse. Hyvä seurustelukumppani on mulla useimmiten löytynyt ei-treenaajasta, jolla ne sisäiset arvot on enempi kohdallaan. Kurjaa, mutta älkää vetäkö herneitä. Mieluiten haluisin kaikki samassa paketissa mutta kun ne eivät mun kohdalle ole sattuneet. En tiedä onko lajin vai yksilöiden vai mun vika. Vai kaikkien.
Kai mä peräänkuulutan tiettyä nöyryyden etiikkaa tässä kehoilun vartalokeskeisyydessä:ei noi oo parempia ihmisiä siks, että ne on paremmassa kunnossa kuin mä. Enkä mä ole muita parempi ihminen siks, että mul on hyvä perse.
Luin jostain lehdestä kirjailija Sofi Oksasen haastattelun, jossa hän sanoi, että nykyajan naisella korsetin on korvannut lihaskorsetti, eikä 'luonnollisia' muotoja enää pidetä kauniina. Öööö, ite ainakin mieluummin kannattelen itseäni 'luonnollisesti' omin tukilihaksin kuin survon kroppani johonkin korsettiin. Mutta kukin kuten haluaa. Suvaitsevaista on just havaita maailman erot ja kohauttaa niille olkapäitään. Mä teen sen ainakin mieluummin painot kädessä.