Yritän kirjoittaa jotain järkevää, mutta siltä varalta että yritykseni osoittautuu flopiksi, kehun heti alkuun threadia ja sen aloittajaa - erittäin hyvä ketju! No niin, nyt tämä ei ole ollut ihan turha postaus...
Mielestäni bodaus ei ole sen huonompi harrastus kuin mikään muukaan. Reenaaminen antaa harrastajalleen hyvän olon endorfiinien virratessa ja kehityksen tapahtuessa. Treenaaminen auttaa yksilöä löytämään omaa identiteettiänsä jossain määrin, esim. kertoo itselle luonteen lujuudesta, sitkeydestä.. no, ihminen oppii tuntemaan itsensä paremmin. Tämä on kuitenkin tärkeää elämässä, imo. Bodaus on äärimmilleen viety laji jossa kehitytään ihmisenä. Laji kehittää kuitenkin myös henkisiä ominaisuuksia.
Varjopuolena voisi mainita ehkä narsismin ja itsekeskeisyyden, klassisen peiliin tuijottamisen, mutta valtaosa bodareista ei kuitenkaan näihin ihmisryhmiin taida kuulua, päin vastoin (paitsi peiliin tuijottaminen yms..). Suurin osa nähnee itsensä aina liian pienenä/läskinä, mutta tämä kuulunee ihmisen perimmäiseen tyytymättömyyteen + tarpeeseen kehittyä.
Ja tuloksista.. no, verrataan nyt vaikka ammuntaan, shakkiin, autourheiluun.. kaikissa pyritään parantamaan omaa tulosta, kuten bodauksessakin. Miten bodaus on huonompi harrastus kuin vaikkapa go tai shakki? Tokihan kyse on aivan erilaisista harrastuksista, mutta molemmat pitävät mielen virkeänä.
Vittu mitä paskaa mä suollankaan.. huoh, bare with me.
No, kuka harrastaa ammuntaa tai joukkuekelluntaa helpon rahan toivossa? Ja käytetty aika, kurinalaisuus.. se on yksilössä. Voihan sitä vaikka vittu kutoa villapaitoja 2 tuntia päivässä, onko se parempi kuin uhrata se aika salilla? Ei. Onko se huonompi? Ei. Onko pakko antaa kaikkensa että voi kehittyä? Ei. Onko pakko herätä ottamaan pro-slowta yöllä ettei proteiinin saanti keskeydy, onko pakko olla ryyppäämättä ja vetämättä norttia.. no vittu ei. Se on harrastus. Se kehittää meitä monella eri tavalla, se yhdistää esim. meitä pakkislaisia, se antaa monille tarkoitusta elämään..
Ja onhan noita kateellisia sitten joka harrastukselle ja ajatukselle.
"Miks kukaan ostaa vittu jotain Lamborghinia Suomeen, eihän sillä voi täällä ajaa..." Pera 56v, karaoke-juontaja ja poikamies (ei millään pahalla Peroja tai karaoke-isäntiä kohtaan).
Anteeksi pitkä ja turha purkautumiseni. Itse en koe itseäni bodarina, koska en mielestäni täytä vielä "kriteereitä". Kuitenkin tämä harrastus merkitsee mulle erittäin paljon, esim. mielenterveyden kannalta.. voin paljon paremmin, fyysisesti ja psyykkisesti. Eikös harrastus ole silloin tehnyt tehtävänsä?
Ugh, olen puhunut (paljon ja paskaa).