Aiheesta ja vahan sen vieresta
Heihoi. Pahoitteluni jos tekstini ei ole kaikkein selkeinta, pikaisesti kirjoitettu on pikaisesti kirjoitettu. Haluanpa kertoa nakemykseni kolmesta nakokulmasta: 1. mita muiden paassa saattaa liikkua vahatellessaan salillakavijaa, 2. omakohtaiset kokemukset koripalloilijana/maratoonarina/salillakavijana ja 3. mita on bodarin ongelmakayttaytyminen.
1. Onko termi diskurssi tuttu? Siitahan se kaikki lahtee. Oma keskustelukulttuuri on painottunut omakohtaisiin kokemuksiin ja sita kautta ei valttamatta osata samaistua siihen mita ja miksi ne salillakavijat oikein puuhaavat. Kun kuullaan, etta isot naiset/miehet ovat vaitetysti viela kayttaneet douppia, niin lopputuloshan on selva. Voidaan taten paatella, etta se ei ole hyva harrastus. Hiihtajat vasta douppasivatkin oikein urakalla, mutta silti media jaksaa tuulettaa naisten viestivoittoa. Vaitan kivenkovaan, etta he, jotka vaheksyvat lajia (silla puntinnosto on mielestani oma 'lajinsa'), eivat tieda siita lahes poikkeuksetta yhtaan mitaan. Taten he eivat ole paasseet ns. sisalle lajiin yhtaan ja tasta syysta kaikki on vahan uhkaavaa. Siihen kun liittaa sitten sen konkreettisen eron, mika aloittelevan ja kokeneen harrastajan valilla on (fyysinen kokoero vai tod olla uhkaavaa), niin en sinallaan yhtaan ihmettele sita selantakanpuhumisen kulttuuria (se on idiootti/silla ei ole elamaa tms. koska kay salilla).
2. Vertaillessa koripalloa, juoksemista ja salia on todettava niiden olevan tietenkin aika pitkalle aaripaita, joskin koripallo yhdistaa j:sen ja salin aika sujuvasti. Vaittaisin, etta koripallossa ei itse fyysiseen treeniin koskaan tullut suhtauduttua yhta intohimoisesti mita joko juoksemiseen (makitreenit, verenmaku on kaveri) tai saliin (pakkotoistot-tappoa, ja niin loistavaa). Mika on ollut mielenkiintoista todistaa on eri lajien valiset vaheksymiset, minka kaiketi ymmarran. Mutta en silti hyvaksy. Kunnia jokaiselle, joka jaksaa harrastukseensa aikaa, rahaa ja eforttia laittaa. Maralle treenatessa osallistuin yhden foorumin keskusteluun ja siellahan salillakavijat nahtiin kummina morkoina. Taalla taasen valillisesti nahdaan juoksemisen kuihduttavan lihakset ja sehan on ihan typeraa (olen jokseenkin samaa mielta -kuuden lihaskilon menettaminen 6kk:ssa masentaa). Koripalloillessa taasen molempiin toimintoihin tuli suhtauduttua vahan kahjoina touhuina, kuka jaksaa Vain juosta tai Vain puntata?
3. Sitten vahan kriikkia. Salillakaynnin yksi vieroksuttavimpia puolia on allekirjoittaneen mielesta se loputon itsetehostus, raivotus tai miksi kukin sita ikana kutsuukaan, mika kuitenkin leimaa monen salin aanimaailmaa. Se on varmasti osa sita isoa kynnysta, jonka uusi harrastaja kohtaa. Maskuliinisuus on viety maksimaaliseen paatepisteeseensa karjujen huutaessa aivan rajattomasti penkin aarella. En tieda toimiiko se itsetehostus, mutta tiedan, etta ilmankin selviaa. Ja jokainen, jolla juuri nyt tata lukiessa lampenee niska ja on valmis kirjoittamaan 'ei se sali ole mikaan vitun kirjasto', niin todettakoon etten sita ole miksikaan kirjastoksi haluamassakaan. Muiden ihmisten kunnioittaminen vain lahtee siita, etta annetaan muiden reenata siina samassa kun itsekin reenataan. Ei lahdeta mihinkaan desibeliskabaan. Vastavuoroisesti on viela nillitettava siita, etta myos ne tarinaniskijat voisivat pitaa tarinansa muualla. Salille on tultu salia varten ja siksi siella myoskin viihdytaan.
Okei. Meni vahan parun puolelle, mutta noita ajatuksia tuli mieleeni debatin aiempia kirjoituksia lukiessa. Olenkohan ma vahan :wanha: ?
Tsemia vaantoihin.