Viimeisten 30 sivun postauksten käsittely rajoittuu lähinnä asevelvollisuusarmeijan tai palkka-armeijan puolustamiseen tai dissaamiseen ja näiden kahden mallin vahvuuksien ja heikkouksien erittelyyn, aseiden ja lukumäärien laskeskeluun niinkin vaihtelevissa maisemissa kuin Vietnam, Afghanistan, Irak, Falklandin saaret ja Itä-Suomi. Todetaan vain, että kyllä niitä ihmisiä saa hengiltä molemmillakin järjestelmillä.
Sanottiin että asevelvollisuuden tarkoitus on kouluttaa toimivia joukko-osastoja, ei pelkästään yksilöitä. En käsitä miten tämä ei onnistuisi palkka-armeijalta. Puhutaan siis joukkokoulutuskaudesta, joka kestää n. 2kk ja huipentuu loppusotaan. Omassa loppusodassa sulan hattuunsa saivat ne upseerit jotka järjestivät kyseisen operaation, eli mälläsivät 9000 miestä ja 1500 ajoneuvoa Lahden metsikköön(Koski 08). Pidetäänkö AV-armeijaa siksi, että näille herroille riittää maalimiehiä liikuteltavaksi kartalla? Ryhmäharjoitukset puolestaan olivat omassa yksikössäni sellaista räkäpääsotaa rämeikössä, että mieleen tuli enemmänkin Janjaweedien häät kuin itsenäisyysparaateissa marssiva Suomen armeija. Ja jos silloin ei homma napannut, on sodan uhatessa opit jo unohdettu. Silloin kertauksissa lähdetään sekä kunnon, että opin osalta nollatilanteesta.
Mainittiin myös taloudelliset syyt, sekä palkka-armeijan puolesta että vastaan. Taloudellisten syiden takia palkka-armeijaa Suomeen lobbaa mm. taloustieteen professori Panu Poutvaara, jonka tutkimukset pohjaavat Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin teeseihin, joiden seurauksena Nixon lakkautti asevelvollisuuden Yhdysvalloissa.
Natoakin väläytettiin, jotkut uskoivat viidenteen artiklaan, jotkut eivät. Pelättiin Suomen joutuvan Naton jäsenenä osallistumaan vaarallisiin operaatioihin ja sotiin ulkomailla kuten Afghanistanin sisällissotaan tai rauhanturvaamiseen Tshadissa. 'Nuff said.
Taisipa joku kehoittaa Karpelaa pitämään turpansa kiinni, koska ei tiedä mistään mitään, mikä mielestäni osoittaa että naisten on vaikea sanoa juuta tai jaata asevelvollisuudesta jos ainoa kosketus inttiin on tullut poikaystävän puheista tai median suopeasta uutisoinnista. Yhdistettynä siihen, ettei intin suorittaneita juurikaan kiinnosta mokoma asia enää, ei mikään ihme jos moinen järjestelmä vielä toimii. Status quo jyllää. Annetaan asioiden olla kun ei uskalleta siirtyä eteenpäin.
Paletaani itse lähtee käsittääkseni tältä pohjalta:
Itse analysoin tilannetta lähinnä tämän pohjalta:
Puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät
Laissa puolustusvoimista säädetään puolustusvoimien tehtävät. Näitä tehtäviä ovat
* valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta huolehtiminen yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa
* valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tarvittaessa voimakeinoja käyttäen
* valtakunnan ja sen oikeusjärjestyksen sekä kansan elinmahdollisuuksien ja perusoikeuksien puolustaminen
* sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tukeminen
* valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehittämisestä huolehtiminen
* virka-avun antaminen muille viranomaisille ja osallistuminen pelastustoimintaan
* kansainväliseen rauhanturvaamistoimintaan osallistuminen.
Puolustusvoimien tehtävät sisältävät kaksi pääkokonaisuutta: valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamisen ja kansakunnan puolustamisen sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Muissa kuin sotilaallisissa uhkissa, kuten suuronnettomuuksissa ja laajamittaisissa pakolaisvirtojen hallinnassa, puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen.
Jälleen kerran, en käsitä miten palkka-armeija ja vapaaehtoiset maakuntajoukot eivät suoriutuisi moisesta.
Jos lähdetään laillisuuden pohjalta, niin itse haluaisin pitää kiinni omista perusoikeuksistani, joista en tietääkseni ole luopunut vielä missään vaiheessa, ja joista ironisesti juuri puolustusvoimat minut riisui.
1. yhdenvertaisuus (perustuslain 6 §)
2. oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §)
3. rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (rangaistuksen tulee perustua lakiin) (8 §)
4. liikkumisvapaus (9 §)
5. yksityiselämän suoja (10 §)
6. uskonnon ja omantunnon vapaus (11 §)
7. sananvapaus ja viranomaisten asiakirjojen julkisuus (12 §)
8. kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (13 §)
9. vaali- ja osallistumisoikeudet (14 §)
10. omaisuuden suoja (15 §)
11. sivistykselliset oikeudet (16 §)
12. oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §)
13. oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §)
14. oikeus sosiaaliturvaan (19 §)
15. vastuu ympäristöstä (20 §)
16. oikeusturvan saatavuus (21 §)
Asevelvollisuus rikkoo tehokkaasti lähes kaikkia edellämainittuja oikeuksia, eikä valinnanvaraa ole. Lusit armeijan, sivarin tai puoli vuotta kiven sisässä, koska olet eri mieltä. Kahden ensimmäisen suorittamisella tuet järjestelmää, jälkimmäisin puolestaan leimaa sinut rikolliseksi vaikkei siitä rekisteriin jääkkään merkintää. Miten demokratiassa voi niin vaikeasti olla eri mieltä?
Pakottamalla syntyy vain kusipäitä, joten annetaan ihmisten itse päättää mitä elämällään tekevät. Velvollisuuteen vetoaminen, eli rangaistuksella uhkaaminen, luulisi olevan tavanomaisempaa jossain muualla kuin kehittyneessä demokratiassa.
Mikä muuttuisi muka niin peruuttamattomasti, välittömästi ja pitkällä tähtäimellä, jos Suomi siirtyisi palkka-armeijaan ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen?
Enpä tartu offtopiciin enää sen kummemmin, katsotaan kauanko tämä ketju saa olla rauhassa...
