Meillä on Opel Astra -97 ja siinä alkoi viime talvena olla omituista sähkövikaa. Kostealla kelillä mittarivalot jäivät palamaan, vaikka virrat olivat kiinni. Omituista tässä oli se, että kun painoit jarrupoljinta (sammutetun auton), niin jostain kojelaudan sisältä kuului releen naksahdus ja valot sammuivat. Jos pidit jarrupolkimen pohjassa vaikka kymmenen sekuntia, niin valot alkoivat palaa minuutin kuluttua, jos taas pidit minuutin, niin kesti vaikkapa 5 min tms. Vein auton huoltoon ja siitä löydettiinkin vika, eli maadoitukset olivat hapettuneet oikein kunnolla, koska latausjännite oli yli 16 volttia (tippui rassauksen jälkeen normaaliksi). Korjauksen jälkeenkin samaa tautia esiintyi satunnaisesti aina viime kuukausiin saakka, kunnes keksin vetää virtalukon ketjuöljyä täyteen (ajattelin, josko siellä olisi jotain liikkuvaa metallihippusta, joka liikuskelee virtanastojen välissä ja aiheuttaa pieniä vuotovirtoja), jolloin luulin saaneeni homman loppumaan.
Pari kuukautta tämän rasvausepisodin jälkeen läksimme lomamatkalle Ruotsin kautta kohti Saksaa. Auto toimi todella mainiosti vähän Berliinin pohjoispuolelle, jossa pysähdyimme syömään. Olimme juuri lähdössä autosta, kun ovet yhtäkkiä menivätkin kiinni ja varashälytin alkoi huutaa. Ihmettelimme kovasti, koska emme olleet koskaan itse sitä edes testanneet. No, laitoimme ovet lukkoon ja menimme nauttimaan ehkä paskinta ateriaa koskaan (Saksalaisten huoltisten ruoka ei IHAN pärjää Suomalaiselle), jonka jälkeen autolle. Virta-avain lukkoon ja käynnistämään, eikä tapahdu mitään. Kone kyllä pyöritti ihan ookoo, mutta ei lähde käyntiin millään. Samalla se hemmetin varashälytin alkoi taas huutamaan ja pikkuisen hävetti kun ihmiset katsoivat vieressä kun paskassa autossa vilkkuu valot. Samalla alkoi kuulumaan sitä samaa naksuntaa kojelaudan alta, joten pakkohan se oli kömpiä munia myöten kojelaudan alle katsomaan mistä ääni kuuluu.
Defan varashälyttimen boksihan siellä nakutti. Tarkemmalla tutkinnalla huomasin, että jostain moninapaliittimestä oli yksi johdin rispaantunut irti, jolloin varashälytin tietenkin meni päälle. Painoin piuhan takaisin paikalleen, joka ei ollutkaan niin helppo homma sen lyhyyden vuoksi. Yritin käynnistää, eikä tapahdu mitään. Kävin tämän jälkeen nappaamassa akunkengän irti ja annoin olla puolisen tuntia, josko ajonestin nollaantuisi, ei mitään vaikutusta. Kokeilin jopa konehuoneesta löytyvät sulakkeet, mutta ei niin ei, pyöritti vaan.
Tässä vaiheessa oli pakko soittaa kavereille suomeen, että löytyisikö netistä mitään infoa kyseisestä laitteesta. Löytyihän sitä. Kuulemma susipaska laite, jonka varas osaa kiertää suhteellisen helpostikin, mutta käyttäjän se jättää tielle. Hauskaa, ettei jättänyt viikkoa aikaisemmin, jolloin oltaisiin sentään oltu Suomessa.
Alkoi olla jo suhteellisen myöhä, joten oli pakko lähteä kysymään huoltamolta, josko tietäisivät jotain majoituspaikkaa lähistöltä. Hauska puolihan tässä on se, että Günther ei osaa yhtään Englantia, vaikka olisi nuorikin. Hotellin etsiminen ei siis ollut se helpoin nakki siinä hädässä. Elekielellä homma saatiin viimein toimimaan ja hetken päästä taksi tuli poimimaan kyytiin. Hyvä homma hotellissa oli se, että sen ympärillä oli valehtelematta parikymmentä autoliikettä jobbareista ihan merkkiliikkeisiin.
Aamulla herättyämme lähdimme etsimään korjaamoa ja heti vieressä olikin VW-merkkiliike, jonka seinässä luki elektriche-jotain. Kalpimme suoraan huollon puolelta sisään ja jonkinasteisen korjaamopäällikön puheille, joka osasi sentään sen verran Englantia, että saimme tilattua hinausauton paikalle. Tunnin päästä pihalle pöllähtikin Super Marion näköinen vanhempi äijä, jonka kanssa menin hakemaan autoa. Hinaus maksoi 50€, joka oli mielestäni ihan kohtuullinen summa suhteellisen pitkästä matkasta.
Kun auto oli liikkeen pihassa, niin näytin korjaamopäällikölle kädestä pitäen katkenneen johdon kojelaudan alta ja konetilasta summerin ja viitoin, että auto ei käynnisty. Äijä ilmeisesti ymmärsi yskän ja sanoi, että kaksi tuntia kestää. Menimme hotellille odottelemaan ja kun neljän tunnin päästä auto edelleen seisoi korjaamon pihassa, päätimme käydä katsomassa. Siellä leviteltiin käsiä ja sanottiin, että "ehkä tunti", niin päästään matkaan. Alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että pitää käydä hakemassa joku halpa kosla viereiseltä jobbarilta alle.
Tunnin päästä heppu tuli hakemaan meitä onnellinen ilme kasvoillaan, vika oli korjattu. Lopullinen syy kaikkeen oli tosiaan se irronnut johto ja laitteen niin hapettuneet sulakkeet, että tekemäni yksi putsaus ei ollut riittänyt kunnollisen kontaktin saamiseen. Tämän jälkeen siirryimme hänen työpisteelleen, jossa oli vuorossa laskutus. Ajattelin, että kaipa se nyt ainakin 150€ maksaa kun merkkiliikkeessä oltiin, mutta ei. Laskus loppusumma oli 9.60€. Aika halpaa vai mitä?
Ennen matkan jatkumista korjaamopäälliköltä irtosi vielä vitsikin. Hän näytti Opelin merkissä olevaa ympyrää ja totesi, että yksi ympyrä tarkoittaa 100tkm, jonka jälkeen kaput. Audissa taas on neljä ympyrää ja se kestää 400tkm...
. Jos olisin osannut vähän paremmin saksaa, niin olisin selittänyt olevani eri mieltä.
Tämä taisi olla enemmänkin matkakertomus, mutta pakko oli purkaa tuntoja. Paikan päällä alkoi olla nimittäin sellainen paniikki päällä ajoittain, ettei mitään rajaa!
