Voisinpahan rapsuttaa oman kertomukseni tuontiautostani, ku kerta tälläinen treadikin on jo valmiina.
15.09
Lähdettiin Lauantai aamuna kolmen kolttiaisen voimin suuntaamaan lentokentälle, josta tarkoitus lentää Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Matkaliput maksoivat 188€/kpl per suunta. Lento sujui hyvin lukuunottamatta Kööpenhaminan lentokenttää jossa ei saanut vetää röökiä missään, paitsi tulevien konedeiden aulassa. Sekään ei auttanut paljoa ku venailtiin pari tuntia lähtöaulassa Münchenin konetta.
Kun sitten saavuttiin noin klo. 16:00 aikaan Müncheniin, niin olin suunnitellut vuokraavani auton kentältä jolla sitten kuljemme ympäri kaupunkia. Noh, ongelmaksi tuli sitten se, että ilman luottokorttia ei autoja lainailla sielläpäin. Pisti pikkasen vituttamaan ja taisin todeta siinä vaiheessa jo että "Saksa on paska maa". Otettiin siitä sitten S-juna keskustaan ja jatkettiin sukulaisen luo metroa käyttäen.
Kuulumiset vaihdettuamme, sukulais-täti kerokin että hyvä kun ei autoa saatu, sillä tuon kokoisessa kaupungissa parkkipaikat ovat todella kiven alla ja ruuhkat ovat älyttömät. Tämä osoittautuikin todella hyväksi neuvoksi sillä julkisilla pääsee aivan todella hyvin liikkumaan ja paljon nopeamminkin.
Loppupäivä menikin sitten kaljoittelun merkeissä ja kaupunkiin tutustuessa.
16.09
Sunnuntaina päätä kolotti ja aloin selaamaan mobile.de:stä kaaroja. Pari hyvää vaihtoehtoakin löyty ja laitoin ne "kirjainmerkkeihin". Suunniteltiin samalla Maanantain reittejä ja päädyttiin sellaiseen tulokseen että kävellään läpi maanantaina Landbergsstrasse, joka on noin 10 km pitkä katu tuhansilla vaihtoautolla...
Loppupäivä meni sitten taas kaljoittelun merkeissä...
17.09
Maanantai aamu ja kello herättää 07:00. Mikä ihana tunne ku edellinen ilta venähti hieman... No, hampaita yhteen purren ylös ja ulos. Suuntasimme nokkamme kohti Landbergsstrassea ja lähdimme käppäilemään. Tämä reissu opetti paljon, näimme nimittäin tuhansia autoja joista en olisi ostanut yhtäkään. Sillä nämä trokarit jotka tuolla möivät "autojansa", eivät olisi kestäneet suomeen saakka ajaen. Siitä olisin ollut varma.
Jos myyntikyltissä lukee "Exportpreis" tjsp. voi olla melko varma että auto on pommi joka odottaa vaan räjähtämistä. Se meinaa että Saksalaiset eivät saa autoa rekisteröityä itsellensä, eli vain vientiin ja että siinä ei ole minkäänlaista takuuta. Nämä kyseiset autot ovat myös erittäin halpoja.
Noh, olimme kävelleet sen 10 kilmetrin pituisen kadun läpi ja jokunen merkkiliikekkin sattui vastaan, mutta ei napannut oikeen mikään auto.
Takaisin tukikohtaamme päästyämme alkoi kellokin jo lähentelemään viittä, joten päätimme tarkastaa mobile.de:n... Noh, siellä sitten se Golffi vielä kummitteli jota olin ihastellut.
Päätimme jatkaa autojen tutkimista seuraavana päivänä ja mennä kaljoittelemaan, yllättäen.
17.09
Noniin, Tiistai aamu ja herätys klo.07:00. Soitimme Golffin omistajalle ja kyselimme onko auto jäljellä vielä ja osoitteen. Omistaja sanoi että auto on vielä jäljellä, joten sanoimme tulevamme katsomaan. U-bahnilla pääsi 400 metrin päähän liikkeestä ja tallustelimme siitä katsomaan autoa. Liike joka möi auton oli "luksus-autojen" myyntipaikka ja tämä vm.-01, oleva 2.3 V5 Golffi oli huomattavasti halvempaa sorttia kuin liikkeen muut autot, joiden hinnat pyörivät siin +30000€.
Myyjä puhui sujuvasti englantia ja hän vaikutti todella luotettavalta. Liikkeellä oli myös Chrysler-huolto ja näin ollen 27 mekaanikkoa töissä kokoajan. Tämä oli hyvä sillä ajoimme auton pajalle ja pääsimme tutkimaan auton alustan ym. Sen jälkeen koeajoa ja olin jo aivan myyty. Mietin itsekseni että kannattaako minun todellakin ostaa ensimmäinen sopiva vastaantuleva auto. Kun ei kiirettäkään ole tehdä mitään päätöksiä vielä.
Noh, sen verran ihastuin autoon että pakko oli alkaa hieroa kauppoja. Auto siis oli Volkswagen Golf-01, 2.3V5, Highline varustelutasolla. Kokonahkasisusta, tip-tronic vaihteisto ym... Autolla oli ajettu 80000 km ja huoltokirja vaikutti aidolta, hintapyyntö oli 9900€, vaikutti ihan kohtalaiselta pyyniltä. Huonona tinkijänä tingin ainoastaan hintaan sen että liike korjaa kattoantennin ja pienen lommon antennin kohdalla. Sain vielä talvirenkaat vanteineen kaupan päälle, joten siitäkin tuli ihan kivasti säästöä, tosin renkaat ovat kitkat. Olisin voinut pyytää liikettä myymään auton vielä "vienti-hintaan", jolloin takuu olisi rauennut. Mutta pidän nyt sen takuun kuitenkin, ku kerta sukulaisiakin asustelee sielläpäin. Myyjä kyseli vielä että koska me halutaan auto valmiina, vastasin että mieluiten tänään. Kello oli 15:00 tuolloin ja myyjä sano että sitten tulee kiire. Sillä katsastusasema jossa paperit hoidetaan sulkeutui klo. 16:00. Menin myyjän mukana sinne ja hän hoiti puhumiset ja maksut, siinäkin säästin 150€ + vitusti vaivaa. Vaikutti ihan reilulta kaverilta näin jälkeenpäin. Saimme uudet kilvet autoon ja sen jälkeen auto vielä pajalle. Pari tuntia myöhemmin lommo oli korjattu ja avaimet kädessä. Myyjä sanoi vielä lähdettyämme että "olet tehnyt hyvät kaupat, tuon auton olisin myynyt vaimollenikin"...
Noh, kaupat tuli tehtyä ja lähdimme tankkaamaan autoa. Saksassa palvelu pelaa sillä Shellille ajettuamme, tuli bensanmyyjä tankaamaan ja katsoi öljyt ja nesteet samalla. Ikkunatkin se pesi. Noh, öljyt olivat melkein minimissä joten otimme litran öljyä ja täytimme öjyt.
Kello lähenteli Seitsemää kun pistimme Müncheistä navigaattoriin päätepisteeksi Tukholman ja Viking-treminaalin. Aikansa reittiä laskettuaan lähdimme matkaan. Matkaa jäljellä 1800 kilsaa...
Ajoimme noin 1000 kilsaa jolloin tarkistimme öljyt. Tikku näytti taas melko tyhjää ja täytimme öljyt. Muuten ajo oli sujunut hyvin ja kone pelitti. Pieni huoli tuosta öjynkulutuksesta tuli, mutta olin joskus lukenut volkkareiden syövän öljyä ihan uutenakin. Edellisen autoni vm.-91 Nissani ei kyllä syönyt öljyä yhtään koko 30000 km öljynvaihtovälini aikana :D.
Keskinopeuteni oli noin 140 km/h koko matkan, eikä kovempaa oikeen pystynyt ajamaan. Yllättävää kyllä sillä Saksan autobahnit olivat huonoimmat tiet ajaa koko reissulla. Kokoajan tietyömaita sekä muutenkin vanhat ja huonokuntoiset tiet. Sadekkin teki osansa.
Saavuimme noin klo. 05:00 Saksa-Tanska lautalle. Matka maksoi muistaakseni 64€. Söimme aamupalat lautalla ja kirosimme vielä sitä että 800 km Tukholmaan... 1000 kilsaa siis takana. Taukoja ei pidetty koko takasintulomatkana muuta kuin sen minkä tankkasimme. Eli alkoi pieni väsy iskeä silmään.
Sitkeästi lähdimme ajelemaan taas lautalta kohti tukholmaa. Tanska meni nopeasti, tosin just kööpenhaminan ohi ajettuamme kello lähenteli 08:00, jolloin todella kovat ruuhkat siellä. Eli tunnin verran köröteltiin ruuhkassa.
Heja Sverige! Perkuleen pitkä silta minkä yli päästiin Ruotsin puolelle, arvaisin että se oli noin 5 km. Sen läpi ajettuamme joutu maksamaan noin 30€ siltamaksua, pisti hieman sapettamaan. Ajoimme Ruotsia pitkin ja soittelin sitten Vikingille ja Siljalle varatakseni meille kyydityksen Tukholmasta Turkuun. Kummankin yhtiön virolaisedustajat meinas että ei päästä enään klo. 19:00 lautalle. Mä olin että mitä v####a, sillä olin soittanut pari päivää aikasemmin ja kysyin tilannetta, jolloin he totesivat että paikkoija on vaikka kuinka. Silloin sapetti aivan v###usti ja samaan aikaan prätkäpoliisi tulee viereen tiirailemaan ku vedin 140 km/h 110km/h alueella ilman vyötä ja luuri kädessä. Taisi Saksalaiset kilvet pelastaa mut sakoilta sillä kyttä näytti vaan että vyö päälle, ku morjenstin sille.
Kaveri soitti sitten puolta tuntia myöhemmin Viking linelle ja yllättäen paikkoja oli taas klo. 19:00 paatille. Varattiin liput ja ajettiin kiltisti Stokikseen.
Saavuttiin noin klo 14:00 Tukholmaan ja ajettiin suoraan satamaan. Menimme kysymään hyttejä terminaalista, mutta eipä saatu. Meitä kehotettiin kysymään laivaan tullessamme infosta jos hyttejä vapautuisi.
Laiva lähti sitten seitsemältä ja olimme laittaneet hyttivarauksen menemään, saimme kolmannen sijan varauslistalta. Kun hytinhakijoita pyydettiin saapumaan infoon, saimme tiedon että olimme liian myöhään saaneet nimemme listalle. Pyysin tarkastamaan nimilistan ja meidän yläpuolelle oli kirjoitettu seitsemän nimeä, jonka takia ei saatu hyttiä. Olin niin väsynyt siinä vaiheessa etten jaksanut nostaa älämölöä, kysyin vaan että missä on saunat ja mentiin kaikki sitten pesulle. Saunan yhteydessä juotiin parit oluset ja hupsistakeikkaa kello oli jo 02:00 ku kaveri ilmoitti että viiden tunnin päästä saavutaan Turkuun... Mentiin sitten kaikki nukkumaan minne satuttiin. Yhdet kengät pöllittiin kaverilta ainoastaan yön aikana, eli melko vähällä päästiin
.
Turussa käytiin tullin kautta hakemassa tarrakilvet ja suunnattin matka kotia.
Reisussa oppi yhtä sun toista mutta loppuun voi kiteyttää lyhyesti näin:
- Suurimissa kaupungeissa kannattaa ostaa ryhmälippu julkisille kolmeksi päiväksi, hinta 20€. Nopeampi ja halvempi kuin vuokra-auto.
- Englanilla pärjää aivan hyvin, kukaan meistä ei puhunut saksaa. Mutta Saksalaiset puhuivat pääosin hyvin lontoota.
- Etelä-saksasta ei kannata ajaa Tukholmaan, tulee kalliimmaksi kuin että ajaisi Rostickiin ja sieltä superfastilla helsinkiin. Pohjois-Saksata asiaa voi jo miettiä. Bensaan meni rahaa tällä reissulla 200 litran edestä, plus lautat ja sillat ym...
- Navigaattori on must!
- Autonhakureissua ei kannata yhdistää loma-matkaan, ainakaan samaan aikaan. Sillä herätykset aamu-krapulassa ei ollu mitään nannaa ja muutenkin pyörii pieni stressi takaraivossa auton ostosta.
- Rahat kannattaa nostaa Suomesta jo käteisenä. Sillä autokaupat tehdään pääosin Saksassa käteisellä. Mullakin oli 12000€ repussa lentokoneessa
.
- Hyviä vinkkejä saa kirjasta "Auto Saksasta - Opas käytetyn auton hakumatkalle Saksaan".
Päivittelen sitten ku saan veropäätökset sunmuut enemmänki että kannattiko matka rahallisesti ja onko ilmennyt ongelmia autossani.