Auto Saksasta - matkakertomus
No niin,
näin tein itse viime vuonna:
11.9. 2006 auton osto Sakuista
Tapahtunut tähän mennessä:
- suomalainen autoveropolitiikka ottaa päähän. Sakuista vois saada "hyvän halvalla" :-) joten tuumasta toimeen...
- 11.9. Blue1 lento -> Berliini
- 11.9. EuropCar, rental car navigaatiolla, varattu keskikaterogorian peli esim. MB A150, mutta tuliki musta C180 (ajettu 19500km), Medion CD/Radio/Navi-systeemillä. Monikielinen user interface äänillä, näppärä laite ja tosi hyödyllinen tuntemattomassa paikassa liikkumiseen, ruuhkatunnistin kyl tarpeen.
- 11.9.
Auto Center Biesdorf
Alt-Mahlsdorf 112- 115
D-12623 Berlin
Tel.: +49 - (0)30 / 56698075
- 1. kandi BMW 318i, 03/00, 116tkm, 8900, metallivihreä, sisältä melko nuhruinen, pikku naarmuja kyljissä ja hämähäkin verkkoa peileissä! Helmutti joutui heiluttelemaan autoa myyntialueen parkkipaikalla vimmatusti jotta jumiutunut käsijarru irtoasi. Irtosihan se lopulta, kuten myös vaihdekepin nuppi ensinmäisellä vaihteenvaihtamisella. "Tämä on BMWn tyyppivika, vaihdamme sen uuteen",tiesi takapenkillä mukana ollut helmutin apuri. Koeajossa (30min, ei autobahn) ei löytynyt huomautettavaa, käsijarrukin OK vaikkakin piiiitkä liikerata. Huoltokirja osoittautui loppuvan ~80tkm:ssa, loput huollot tehty kulmahuoltamolla, "työ on siellä halvempaa" tiesi helmut, autot tulevat meille BMW-merkkiliikkeestä vaihtoautoina, sitä ennen ne on huolellisesti tarkastettu". Niinpä! Meikäläistä sen sijaan touhu alkoi epäilyttää, siispä kiitimme kauniisti ja kiersimme alueen muita pellonvarsiliikkeitä. Aika vähän kandidaatteja sattui haaviin, BMWn merkkiliikkestä ei löytynyt kuin budjetin ylittäviä malleja (> 10000,-) mutta erittäin ystävällinen kohtelu jatkui ja rauhassa sai katsella.
- 11.9. Hotel Weissenseen, n. 7 km keskustaan, 2 x single room sis aamiainen = 58,- Suosittelen
www.hrs.de tsekkaamista. Tässä hotellissa oli hinta-laatusuhde ylivoimainen, vaikkain kadulle olevat huoneet hieman meluisia (liikenne)
- 12.9. parin soittelun ja veppitarkistusten jälkeen ajettiin etelä-berlissä (Buckow) olleeseen ahmedin autokauppaan. Navigaatiolaitteen turvin liikkuminen tosi helppoa. Matkan varrelta bongattiin ainakin 5 muuta"ulkomyymälää", mutta kriteeristön täyttäviä kandeja ei löytynyt vasta kun päivän pääkohteessa:
Autohaus am Rathausplatz, filiale Bucow
Johannisthaler Chaussee 415
D-12351 Berlin
- 2. kandi Audi A4 Avant 2.4 (6-syl), 07/99, 110tkm, vajaa 10tonnia, hopeanharmaan. Ensi vaikutelma että onpa jättiläinen ja sisäisesti siistimpi kuin ulkoisesti. Konepellissä maali kämmenenkokoiselta alueelta nirhautunut ihan kuin hiekkapaperilla, takapuskurin vasemmassa kulmassa lommo, siellä täällä pieniä naarmuja, mutta sisältä tosi siisti. Mukana talvirenkaat ruosteisilla peltivanteilla. Huoltokirja täsmällisesti leimattu, viimeisin 107tkm toukokuussa 2006. Eka kerta ku laittoin koneen käyntiin, vauh, täähän hurisee. Kytkin ottaa tosi myöhään kiinni, mutta ehkä tottumisjuttu, koeajon aikana ei huomautettavaa, paitsi että "Airbag"-valo palaa kokoajan. Fahzeugscheinissä merkattu 121 kw (162 hv), joten jack rabit starttikin mahdollinen niin että compuutteri alkaa pätkiä sytystä luiston estämiseksi. Eniten jäi vaivaamaan Airbag-valon jatkuva palaminen. "Auto on seissyt meillä 2kk, se on vain sitä", sano ahmed. Itse epäilen pahimpaa, mutta voihan se olla kontaktijuttukin? Siis asia ja auto hautumaan.
Ahmedin myyntipuheen jälkeen oli kiirus rauhoittumaan ja tutkimaan verotusarvoja. Notari käyntiin BugerKingin pöydässä ja bluetoottia testaamaan firmakännykällä! Nyt yhteys pelitti loistavasti, aina ei ihan näin helppoa o ollut. Tullin tilastoista ei ihan vastaavaa löytynyt, mutta suunnilleen samanlaisista oli joutunut pulittamaan 7000-8000 valtiolle.
- 12.9. seudulta löytyi paljon muitakin diilereitä. 3. kandi koeajoon: BMW 316tour, 07/1998, 130tkm, 7250,- metallisininen, varsin siisti ulkoisesti ja sisäisesti, mutta jotenkin ajan patinoima. Huoltokirja päättyi 57tkm, mutta sen jälkeen löytyikin hirvä nippu "Stop & Go"-huoltamon kuitteja, joista selvisi että vaunuun oli vaihdettu jos jotakin. Onko siis paljon vikoja vai muuten vain huolehtivainen autonomistaja. Koeajossa mukana paikan autonpesijä joka säesti matkaa ylistävillä kommenteilla (provikka mielessä tietty :-)). Autossa ei mitään huomautettavaa, parempi kuin kandi 1. mutta onhan auto 1998 ja musta 130tkm on jo aika paljon, kun huoltokuittejakin väh. 10 kpl nippu. Edelleen tosi ystävällinen kohtelu jatkui. Hinta olisi tippunut 6900 ilman suurempia mukinoita ja mukaan olisi tullut talvirenkaat peltivanteineen.
- 12.9. samalta kadulta bongattiin vielä 3 muuta diileriä, mutta valikoima ei tyydyttänyt. Mun kriteerit alkavat vaikuttaa varsin tiukoilta!!
- 12.9. homma alkaa jo väsyttää ja harmitus kasvamaan kun kunnon kandeja ei oikein löydy. Vielä kerta notarilla mobile.de:ta tutkimaan josko löytyisi muita kandeja seudulta, muttei sitten millään. Mitä jos homma ei muuallakaan seudulla ole yhtään sen helpompaa ja paluumatkaankin tulee varata aikaa. Ehkä näiden tekijöiden "painostamana" marssin takaisin ahmedin tykö ja tei diilin sitten sen kandi 2:n kanssa. "Istukaa alas, haluatteko jotain juotavaa?" Kola maistuis. Vauh, onpa ystävällistä väkeä täälläkin vaikka kyseessä on vain tienreunusautokauppias. Noh, money talks täälläkin 500 käsirahaa ja passi pantiksi, nimet Kaufvertragiin (soppari) ja Vollmachtiin (valtakirja) jolla ahmed järjestää kansainvälisen Zulassungin (katsastus) ja siis 2 vkon export kilvet, samalla otettiin siis uusi TUV (katsastustodistus)(erit HU - Hauptuntersuchung, ei AU - Auspuffuntersuchung ellei sitä erikseen TUV-tarkastuksen yhteydessä vaadita). Ahmed sanoi hoitavansa Koko homman kauppahintaan muuten olisi säästänyt 250,-. Tähän sitten suostuin, lisäksi soppariin erityismainista ettei takuuta (Garantie) eikä Gewehrleistung, koska auto menossa exporttiin. Takuuasia esitettiin kysymysmuodossa, josta olisi voinut alkaa vongata vaikka mitä, mutta jotenkin epähuomion huojentuneessa tilassa en sitten ottanut takuuta enkä Gewehrleistungia. Alun perin ei ihan vastannut omia pläänejä sillä tavoite oli hoitaa itse paperi-, vakuutus- ja kilpirumba, mutta Ahmeb "vakuutti" ettei siinä itse voita mitään, lisäksi export-kilpiä jakeleva Zulassungstelle (katsastuskonttori) on jossain tunnin päässä. Lähialueen Zulassungstelle ei niitä anna! Lisäksi kuulemma vakuutuksissä asiaa tuntemattomilta veloitetaan keltanokkalisää, mutta ahmed tietää oikeat tyypit ja saa touhun hoidettua pakettihintaan. Ei ...tana ajattelin, ei kilvet, rekisteriöinti (Anmeldung), TUV ja 2 vkon vakuutus voi 250,- maksaa! Vai voiko? Tuolta keltanokkalisää en tasan allekirjoita, mutta "uuden" auton lumoissa että hyväksyin äijän tarjouksen. Ihan varmaan harmittaa jälkikäteen :-)
Sovittiin että ahmed hoitaa kaiken kuntoon, erit. korjaa "Airbag"-valon ja huomen iltapäivällä auto on valmis. Sitten suoritetaan loppuosa kauppasummasta ja paiskataan kättä. Sitä ennen täytyy kyl kattoa mitä toi "Airbag"-valon korjaaminen tarkoittaa, ettei vaan ole kytketty piuhaa vain irti. Mutta miten sen tarkistaa käytännössä kun en tommosesta tekniistä ymmärrä mittään. Kyllä nyt tulee uneton yö vaikka väsyttääkin tosi rankasti.
- 13.9. aamulla oli tarkoitus tehdä turistiostoksia sillä aikaa kun ahmed rekisteröi autoa ja hankkii papereita. KaDeWa ei ollutkaan niin kiva, joten palattiin ahmedin liepeillä olevalle ostarille. Itse kävin parturissa jossa mua luultiin jostain etelän osavaltioista tulevaksi aksenttini perusteella, kysyin piruuttani "raten Sie mal?". Luulivat itävaltalaiseksi. Itse kerroin että on jo aiemmin luultu hollantilaiseksi ja sveitsiläiseksi, muttei koskaa suomalaiseksi! Klo 13:30 ahmed oli soittanut vastaajaani, soitin takaisin 14:00 ja sovittiin luovutus klo 16:00. Aikaa oli hieman ylim. joten yritetttiin ehtiä Autobahnalle kokeilemaan miten C180 liikkuisi siellä, mutta ei päästy ku taajamatielle, jossa oli hirveä ruuha, joten vajaan puolen tunnin köröttelyn jälkeen päätettiin kääntyä takaisin että ehdittiin ahmedin tykö ajoissa. Kaikki oli valmista, paitsi että nyt pelkääjän oven kuralistaan oli ehkä ilmestynyt uusi naarmu, sitä ei huomattu koeajossa ja -katselussa. Jäi epäselväksi milloin naarmut oli tullut, mutta kuten termi kuului "verkauft mit Gebrauchtspuren". Noh, ainakin Airbag-valo oli korjattu, mutta eipä tietenkään ollut varmuutta toimiiko itse bagi sitten kun o tarvis. Piti vielä tsekata oliko varapyörä, tunkki ja muut tilpehöörit paikallaan, siellähän ne oli. Varoituskolmio oli tosin varsin käytetyn oloisessa kotelossa, hmmm.. onkohan se tämän auton käytössä kulunut :-)
Sitten vain ahmedin johdolla käytiin läpi uudet paperit ja näytti OKlta. Nimi paperiin ja tasaraha pöytään. Aijoo, piti maksaa vielä 10,- bensaa jonka ahmedi joutui ostamaan rekisteröintimatkalla. Kysyin vielä COC-paperia, mutta ahmed kertoi ottamaan yhteyttä audi-valmistajaan (tehdas?)!! Noh, ehtii tota vielä tutkia. Paiskattiin kättä ja kaasuttelin pois. Eilen oli huomattu läheinen VW-kaupppias, josta kysyin COC-paperia. Eivät osanneet suoraan sanoa, mutta antoivat tehtaan puhelinnumeron. Ei voi olla näin hankalaa. Veppifoormut o puhunut kokoajan TUV-Nordista ja/tai Dekrasta. Antaa olla, hoidan asian huomenna. Ajettiin molemmat autot Schnöfeldin lentokentän vuokra-autokeskukseen. Ensin matkatavarat autosta toiseen, mersu EuropCarille ja lähdettiin kiitämään kohti Potsdamia. Matkalla alkoi kuulua etuakseliston huitelta natinaa aina kun ajoi pomppuihin. Miten ihmeessä sitä ei kuulunut koeajossa! Onko nyt painoa paljon vai moottori riittävän kuuma? Taas alkoi suuret huolet painaa mieltä.
Vepistä etsitty hotel Geliti löytyi vasta illalla Potsdamin laidalla, mukava maalaisfiilis ja taas väsytti rankasti. Purin yön pimeinä hetkinä auton vielä lastista ja lahdin koeajolle. Aluksi ei natissu ollenkaan, mutta kyllä sittenkin, ei tosin niin äänekkäästi. Levoton yö siis taas tiedossa.
- 14.9. pari soittoa paikallisiin Zulassungsteleille paljasti että COC-paperin saisi Dekralta. Siellä vastaan tuli vanhempi mekaanikkoherra, joka ohjasi heti Herr Ullrichin puheille. "bitte, helfen Sie dieser junger Mann". Ullrich ymmärsi heti mistä on kysymys, mutta saksalainen kaava on kuulemma muuttunut siten että paperin saa myöntää vain akkreditoitu virkailija, siis hänen esimiehensä. Mutta ystävällinen palvelu jatkui, "istukaa olkaa hyvä, haluatteko kenties kahvia", samalla kun ryhtyi naputtelemaan konettaan niin soitti kolleegansa faksaamaan autoon liittyviä tietoja. Siis faksaamaan, miksei hän itse accessoi tietokantaa ja nouki tietoja. Ei se vaan käy. Sitten alkoikin ongelmat kun tietokone ei saanut ollenkaan verkkoyhteyttä niin ei edes templaatin täyttäminen onnistunut. Ullrich soitteli sinne tänne ja tiedotti mulle: "kyllä me saamme Teidän paperinne, mutta kestää hieman". Ryypiskelin kahvia ja rupattelin sen vanhan mekaanikkoherran kanssa niitä näitä. Tietokoneongelmat jatkuivat vaikka boottailtiin ja nyittiin LAN-letkua, faksiakaan ei kuulunut. Siispä piti lähteä Dekran paikalliseen pääkonttoriin, jossa piuhat kuulemma toimivat. Pyysi vielä mekaanikoherraa faksaamaan sen saapuvan faksin edelleen pääkonttoriin. Miksei lähettäjä voisi faksata sitä suoraan pääkonttoriin!?, Noh, maassa maan tavalla. Hyvästeltiin mekaanikkoherra ja ajelin Herr Ullrichin samanlaisen Audin perässä pääkonttorille, jossa aloitettiin homma alusta. Faksi tulikin pian ja naputtelu alkoi taas kun online-moodi saatiin päälle. Paperinlaadinta osoittautuikin hankalaksi koska tavoite oli yhdistää paperin kirjoitustyö ja datat "laskutustekniseen järjestelmään samanaikaisesti". Aikansa naputtelun jälkeen templaatista hävisi tiedot, "ah du scheisse". Taas lähtöruutuun ja alettiin kirjoittaa COC-paperia Word documenttiin. Aikaa oli touhussa vierähtäny jo niin pitkään että aamuvuoro lähti kotia ja silloin paikalle tuli myös Herr Ullrichin iltavuoroseuraaja (Herr Josef), jolle piti tietty selittää kaikki miten touhua tulisi jatkaa. Herr Josefin oli onneksi heti kärryillä ja viimein 3.5 tunnin puurastamisen jälkeen saatiin paperi ulos printterista, leimat, allekirjoitus alle, maksoin käteisellä (75,-). Hmm... ei niin tehokasta toimintaa, jos ajatellaan työn tuntihintaa. Kiittelin ja Kättelin herrat ja lähdin tieheni.
Nokka kohti Schwerinä. Liikenne tökkäsi heti Potsdamin ulkopuolella, joten palattiin seuraavasta liittymistä takaisin Potsdamiin ja haettiin toinen ulosmenotie. Tunti siihen meni, mutta nyt Autobahn veti normaalisti. 160km/h vääntyy vaivatta, joka tuntui olevan mukava matkavauhti. Pian todettiin ettei takuulla ehditä Schweriniin samanpäivän aikana joten päätettiin jäädä Neuruppingiin, suht mukava pikkukaupunki, joka henki itäsaksameininkiä.
- 15.9. aamulla käyntiin Neuruppingin Audi-huollossa kysymässä neuvoa siihen kummalliseen natinaan. Helmutti tuli ulos parkkipaikalle, keinuttu autoa kattotelineestä, "jawohl die Stabilizatoren mussen getauscht werden". Siis vakaimet vaihtoon. Maksaisi töineen osineen n. 200,- mutta emme jääneet odottelemaan, koska helmut ei osannut suoraan sanoa onko varaosia ja milloin työn voisi tehdä.
Jatkettiin matkaa Schweriniin. Varsin moni ensin vastaantullut majoituspaikka oli täynnä tai liian kallis. Piti panna vaunu parkkiin ja ottaa veppiyhteys hrs.de:hen, ajon aikana yhteys pätki aivan liian usein. hrs.de ei tarjonnut mitään schwernistä, mutta googgeloinilla löytyi Hotel Garni, pieni mutta mukava paikka. Illalla tsekattiin schloss Schwerin ja Altstadt - sehr schön.
- 16.9. Sieben See ostarilta haettiin tuliaisia ja aletttin valua kohti Berliiniä. Toinen tankkaus ja ajettujen kilometrien perusteella kulutus oli 10,5 l satasella. Aika ymmärrettävää. Autobahn veti hyvin ja mentiin ekaks Berliiniin pohjoispuolelle Oranienburgiin haahuilemaan. Mukava kiinalainen ravintolakin löydettiin.
- 17.9. toinen kuski läks työkiireiden vuoksi Berliinistä lentäen kotimatkalle, itse lähdin takaisin kohti Hampuria, pian huomasin että vain Schwerin olisi realistisesti saavutettavissa. Autobahn oli suht rauhallinen ja 180 km/h (4500 rpm) nousi vaivatta, ehkä aavistus alkoi ratti ravistaa tai kuvittelin vain, liikenne tökkäs aina kun meinas uudelleen kokeilla. A10 vaihtuessa A24:ksi oli käytettävä loivaa ramppia jossa oli ilm. 100 km/h rajoitus, rennosti painelin kaarretta ehkä noin 115 km/h kun ajoin Blitziin, samoin teki moni muu helmutti. Saas nähdä tuleeko Polizeilta postia Suomeen asti!?
Just ennen Schwrinin liittymää öljyn "min" varoitusvalo syttyi, kääk ja aattelin oliko "kaahaamiseni" rikkonut jotain. Pintakaasulla hiihdin seuraavalle bensa-asemalle, tikun mukaan öljy oli vielä OK-alueella. Ehkä väärä hälytys, kaiken lisäks valo ei enää syttynyt, kun moottorin käynnisti uudestaan. Glup, syytä huokaista syvään.
- 18.9. Ehkä hieman levottomasti Etappi-hotellissa nukutun yön jälkeen, otin hieman elvytystä aurinkoisella Zippendorffin beachille. Sitten nokka kohti Hampuria. Ilman vepitystä ei majapaikka olisi löytynyt järjellisessä ajassa, samalla tietty etsiskelin paikallista Audi-dealeria, jotta natinasta saataisiin toinen arvio. AO-hotelli (38,- + 5,- autotalli) löytyi näppärästi ja sattumalta Willy Stedtin Audi-paja. Oli kiinni jo 17:00, joten huomen aamuvarhaisella sitte.
- 19.9. Willy arvioi että natina onkin se joku akselijuttu, josta jo Herr Ullrich mainitsi. Työ kestää pari päivää ja maksaa 800,- Ei ollut aikaa sellaiseen, joten pyysin vaihtamaan vain sen repalaisen kuljettajan oven alalistan. Maksoi 45,- töineen päivineen. Nyt näyttää tosi hyvältä, joten nokka kohti Puttgartenia. Viimeinen henk.koht tankkaus Lubeckissä; juomaa ja AutoTeil Ungerista ilimanteeksi 6 kpl renkaan täyttöventtiilin suojatuppeja. Sehr schön.
Heti Tanskaan tultua öljyn Min-valo syttyi taas. Voi ei, onko kyseessä todellinen hätä. En uskaltunut ottaa riskiä joten seuraavalle huoltamolle stoppi ja tankkiin pensaa ja hörppy öljyä koneeseen. Öljynvalo sammu, illaksi ehdin just Malmöön
- 20.9. koko päivä ajoa ja pikkasen ennen Tukholmaa öljyvalo syttyi taas. Nyt täytyy olla väärä hälytys ja jatkoin menoa. Illaksi ehdin just Tukholmaan moikkaamaan tuttua.
- 21.9. "aamuvirkkuna" Maarianhaminan lauttaan, onneksi kesti vain 7 tuntia. Lauttamatkaaminen ei oikein iske. Maarianhaminan tullissa ilmoittautumaan ja saatiin ajo- ja siirtolupa 5 min:ssa ja 20,- maksun jälkeen myös ne hienot tarrarekisterikilvet. Punapäiset kilvet tavaratilaan matkamuistoksi. Tarrakilvet sai jäädä kojelaudalle, en jaksanut liimailla mihinkään. Hotelli Maarianhaminasta löytyi helposti jahka hain turistinfosta oppaan. Taas väsytti rankasti.
- 22.9. aamulla öljyä piripintaan ja öljyvalo sammus taas. Pientä haahuilua "kuolleessa" Maarianhaminassa ja klo 14:00 Turku-lauttaan. Onneksi oli vain 5 tunnin sujautus ja sitten oltiin kotosuomen mantereella. Lautassa oli muutkin olleet sakuissa samoissa puuhissa ainakin punapäisten kilpien perusteella. Yksi Fiat Unokin näkyi. hmm... siinäpä eksoottinen tuontipeli! No, hehän marssivat kiltisti Turun tulliin ku meikä kaasutteli Helsinkiin.
- 26.9. autoveri-ilmoitus Helsingin tulliin. Naarmujen, natinan ja runsaan öljynkulutuksen esitin autoa huonokuntoisena verotettavaksi. Omatekoinen liite valokuvineen ja proosalla virkailijatädille. Hän sanos vain että "seelvä, insinööri tulee tutkimaan auton". Yritin pitää parhaan "myyntipuheeni" inssille mutta siitä pokerinaamasta oli vaikea päätellä mitä kaikkea se otti huomioon. Harmittavasti natinaa ei saatu selkeästi toistettua ku kadulla pörräs muita autoja vaikka kuinka vemputin vaunua kattotelineestä. Kässäri päällä kitisee oikein hyvin, mutta semmosiahan ne joskus on, ei vaikuta hintaan? Kysyin kurillaan mikä olisi käypä hinta, mutta ympäripyöreesti inssi kommentoi vain että se selvitetään käytettävissä olevista lähteistä; nettiauto.fi, keltainenporssi, lehdet ja tietty Grey-Hen Oy.
- 27.9. Auto katsastukseen. 147,- (itse katsastus) + 13,- (päästömittaus) = sikakallista. Inssi äkkäsi heti että Dekran todistus ja nykyinen Fahrzeugschein eivät kerro auto varianttia, versiota eikä vaadittavia turvalaitteita. Valmistajan CoC-pitäisi olla. Heiland Zack! Eikö Ullrich ja Josef tunnekkaan paperinpyörityksen yksityiskohtia! Sitten huomasi että autossahan on kaasupurkausvalot. Toimiikos automaattinen korkeussäätö? Auton etu- ja taka-akselista löytyikin anturit ja kuulemma OK olivat. Kaikki muukin oli OK (päästötkin!) paitsi että valojenpesulaite ei toimi. Joku moottori kuului ulvahtavan, mutta tuuteista ei tapahdu mitään. Siispä katsastus hylättiin ja kuukausi aikaa hoitaa puutteet kuntoon.
Paluumatkalla oli kätevästi Espoon Audi-myymälä josta heti kysymään CoC-paperia. Soitto pääkonttoriin Herttoniemeen auttoi ja täti siellä pyysi meilaamaan Fahzeugscheinin yhdelle tyypille, joka sitten viikossa voisi kaivaa autoon tarvittavat tiedot ja lähettää CoC-todistuksen postiennakolla kotiiin. Kustantaa 72,50 eli saman verran ku se Dekran paperi. Verdammte, ku o kalliita papereita! Huomenaamulla pitää jättää vaunu sitten valonpesulaitehuoltoon.
- 28.9. haettu vaunu Espoon Audi pajalta, valonpesimenpumppu uusittu 70,- + työ 70,- (sisälokasuojien irroitus ja kiinnitys) = 140,- Nyt roiskuu iloisesti. Naarmuista ja natinasta en sitten kysynytkään, itse asiassa ei naarmut hirveesti enää häiritse ja natinakaan ei ole ollenkaan sellaista kun ennen. Auton kuormaus vaikuttaa ehkä asiaan? Näin ne bugit muuttuu featureiksi!
- 2.10. piruuttain tarkistin öljyn, tikun mukaan alarajaa hipoilee vaikkei varoitusvalo palakaan. Hmm.. kyl tää öljyä polttaa vähän epänormaalisti.
- 5.10. tuli CoC-paperi Audin pääkonttorista, ja avot katsastus meni läpi heittämällä. Parkkipaikalla ylpeesti leikittiin vielä lampunpesimelläkin :-) Tilapäisrekisteriote voimassa vuoden loppuun, lopullinen tulee sitte ku autoveropäätös saatu ja köyhdytty oikeen kunnolla.
- 23.10. työmatkalla Siuntiossa ja satoi koko päivän ku saavista. Sattumalta tyhjensin pelkääjän maton roskista ja jumprahuiti, lattiahan on märkä. Jalkotilaan vuotaa vettä jostain. Verenpaine nousi sitä mukaan kun imutin kosteutta talouspaperiin. Ei sitä sentään lammikoksi asti ollut mutta kumminkin haitaksi. Autopesun yhteydessä ei o tämmöstä tullut vastaan.
- 25.10. tuli sitten Tullin jackpotti. Veroja mätkättiin suunnilleen muiden vastaavien tapausten mukaiseesti, joten en laiskuuttani sitten viitsinyt valituskirjeitä rustailla.
Pikaisen nettiauto.comin tutkimisen jälkeen laskeskelin että säästin touhussa max muutaman tonnin.
- 26.10. kuvasin Espoon Audi huollolle vesiongelman pelkääjän jalkotilassa. Itse arvelin että valonpesulaitteen korjauksen yhteydessä oik. sisälokasuojaa ei oltu kiinnitettu huolella, mutta mekaanikko tiesi että vain vasen sisälokasuoja oli irroitettu, koska pumppu oli jossain siellä. Vesi taas todennäköisesti tulvii ilma-aukkojen kautta koska vedenpoistoreiät on tukossa. Voipi olla sillä lehtiä on näin syksyllä ilmassa. Eli röörit puhtaaks, pitää vissiin joku henkari vääntää puhdistustikuksi... nii ja nyt vois ne normaalit kilvetkin hakea.
- Omat keinot loppui kesken ja parin päivän päästä Audi verstaan tyyppi avasin tulpan ja tyhjensi kaukalon. Onnistuu kuulemma ilman työkaluja kunhan tietä minne kätensä työntää. 30,- veloittivat touhusta. Eipä o vesi sisään sen jälkeen tulvinut
- 18.12. takapuskurin kuhmu on omatuntoa vaivannut ostohetkestä asti joten vein vaunun Elcochemin muoviverstaalle korjattavaksi. "Kyllä tästä hyvä saadaan", sanos äijä ja arvioi 300,- kustantavan. Muoviakin voi kuulemma hitsata, sitten tasoitetaan ja vedetään 2 kerrosta maalia päälle. Auto jäi pajalle saman aamuna. Seur. päivän iltapäivänä, just 16:55 ehdin paikalle. Auto kökötti pihalla pakkaskuuran kuorrutamana, mutta puskuri näytti velveltin hyvältä, näin maallikkona en uudesta erottaisi.
- 29.07. talvi tuli ja meni ja vaunu toimi moitteetta mutta itse asiassa tuon 18.-19.12. yön jälkeen airbag valo syttyi jälleen ja on palanut siitä lähtien. Elcohemin kaveri ei ollut huomannut mitään epänormaalia. No tällä heinäkuun vkolla oli sitten katsastuksen (57,-) aika joten kuten arvata saatta niin kaikki palavat varoitusvalot ovat hylkäävä peruste. Taas Audi-pajalle, scanneri kiinni autoon niin jo mekaanikko selvitti että kuljettajan penkin sivutyyny pitää vaihtaa. Varaosa (~300 + työ ~300) pitää tilata Ruotsin varastolta ja toimitusaikakin on n. vko koska osaa ei voi lentorahtina kuljettaa (tyynyssä on räjähdyspanos?), mutta katsastus kumminkin umpeutuu. Joten oli pakko ottaa hylsy katsastuksesta, kuukausi ajoaikaa ja vasta parin vkon kuluttua saadaan tyyny kuntoon. Katsastusinssi huomautti samalla että oikea etutukivarsi (?) on vähän väljä että tulis laittaa kuntoon ens vuoteen menessä, se on sitä natinaa luuultavasti. Mutta lisäksi murtunut vetoaksenin suojakumi tulee laittaa heti kuntoon siis uusintakatsastukseen mennessä. No reilun vkon päästä sain ajan pajalta joten kohta on taas kaikki OK. Rahhaa menee vaan aika lailla.... mutta muuten auto on loistopeli.
Saattaa olla, että tuo 330 menee yli budjetin kumminkin. On sen verta iso hintaero 320 ja 330 välillä, että joutuu tyytymään 320 jos siihenkään.
