Asuntolaina

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja luumu
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
No onhan sillä vitun paljon eroa ottaako lainan 24v vai 34 v, siis sen suhteen minkä ikaisenä on oletus että lainat on maksettu. Tuota ajoin takaa. Jos otat nuorempana isomman lainan niin todennäköisesti työvuosia on sen verran enemmän jäljellä että lainat saa inhimilliseen aikaan maksettua. Ei minua ainakaan kiinnosta maksella lainoja enää lähellä eläkeikää. Uskon että päivastoin silloin kelpaisi vuorotteluvapaat yms.

Ihan asiaa kirjoitit ja näinhän se menee yleensä, mutta esim käpykylässä jossa asun ei asuntojenkaan myynti käy kuin elokuvissa. Perheiden määrä vähenee ja asuntoja ostavat eniten keskustaan muuttavat ikäihmiset. Itse en laittaisi kovinkaan suuria odotuksia sille että sen 250 000 euron omakotitalon hinta kohoaa kun kysyntä hiipuu kokoajan. Ja pääseekö siitä talosta eroon edes ottamalla jotain takkiin. Eri asia tietysti jos asuaa kasvukeskuksessa.

Vuokran maksaa sossu, lainoja ei.

no sitten varmaan kannattaa asua vuokrakämpässä siinä käpykylässä.
 
Turhautumista havaittavissa?

Tämä menee nyt aivan eri raiteille kuin alkuperäisellä kysymyksellä oli tarkoitus. Ei väittelyä vuokra-asunnon vs omistusasunnon välillä vaan fiilisten kyselyä lainan ottaneilta wanhuksilta. Onko laina useimmissa tapauksissa järkevämpi vaihtoehto kuin vuokranmaksu? Aivan varmasti on. Onko se sitä aina ja kaikkialla? Ei varmasti ole. Itse en osaa katsoa asuntoa sijoituksena aikaisemmista esittämistäni seikoista johtuen. Maksan kuitenkin lainaa ilman suurempaa päivittäistä tuskaa. Miksi? Koska asunto on ensisijaisesti perheemme koti, ei sijoitus. Fakta täällä on se että maksoimme vuokrarivarista 80 neliötä 400 euroa kuussa vuokraa. Lyhennyksemme nykyiseen omaan kämppään eivät missään vaiheessa ole olleet noin pienet.

Mutta asiaa. Miten käytännössä menee remonnttilainan saanti siis millä koroilla noita nykyään saa ja mitä takauksia niihin tarvitaan? Suunnitelmissa olisi jonkun vuoden sisään tehdä perusteellinen remppa ja laittaa kämppä "eläkekuntoon". Asunnon oston yhteydessä tehtiin kevyt pintaremppa ja silloinhan otettiin lainaan varaa remonttia varten.
 
Turhautumista havaittavissa?

Tämä menee nyt aivan eri raiteille kuin alkuperäisellä kysymyksellä oli tarkoitus. Ei väittelyä vuokra-asunnon vs omistusasunnon välillä vaan fiilisten kyselyä lainan ottaneilta wanhuksilta. Onko laina useimmissa tapauksissa järkevämpi vaihtoehto kuin vuokranmaksu? Aivan varmasti on. Onko se sitä aina ja kaikkialla? Ei varmasti ole. Itse en osaa katsoa asuntoa sijoituksena aikaisemmista esittämistäni seikoista johtuen. Maksan kuitenkin lainaa ilman suurempaa päivittäistä tuskaa. Miksi? Koska asunto on ensisijaisesti perheemme koti, ei sijoitus. Fakta täällä on se että maksoimme vuokrarivarista 80 neliötä 400 euroa kuussa vuokraa. Lyhennyksemme nykyiseen omaan kämppään eivät missään vaiheessa ole olleet noin pienet.

Mutta asiaa. Miten käytännössä menee remonnttilainan saanti siis millä koroilla noita nykyään saa ja mitä takauksia niihin tarvitaan? Suunnitelmissa olisi jonkun vuoden sisään tehdä perusteellinen remppa ja laittaa kämppä "eläkekuntoon". Asunnon oston yhteydessä tehtiin kevyt pintaremppa ja silloinhan otettiin lainaan varaa remonttia varten.

jos 80 neliön rivarin saat 400 euron vuokralla, niin sinun tapauksessasi (ottaen huomioon miten sisäistät mielessäsi omistusasunnon merkityksen ja sen mukanaan tuoman lainan) tuo aiemmin sanomani vuokrakämppä käpykylässä olisi varmaankin sinulle se toimivin ratkaisu. mutta, koska teillä on jo omistusasunto, niin siitä tuskin silti enää kannattanee luopua.

aiemmassa viestissäni koetin tuoda omat fiilistelyni lainan suuruudesta esille, ja järkevyydestä ottaa laina tällä iällä - perusteluiden kera. minun mielestäni on hedelmällisempää keskustella, jos ja kun perustelee näkemyksensä. noiden aiempien seikkojen takia fiilikseni asuntolainojen suhteen ovat aina olleet katossa, siltikin vaikka joskus ei ole rahaa riittänyt juurikaan mihinkään muuhun lainanlyhennysten ja elämiseen menevien maksujen jälkeen.

toisaalta, näkemyksemme asunnoista, niiden merkityksistä ja käytöstä omaan elämään sekä lainojen suuruuden + maksamisaikataulun merkityksen kohdalla eroavat niin suuresti, että tuskin nuo omat fiilikseni paljonkaan sinun maailmaasi heilauttavat. itse en ole koskaan, yhdestäkään asunnostani tähän mennessä, ajatellut siten että: "nyt. tässä on se asunto johon jämähdän seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, tai ehkä jopa loppuelämäkseni". pisimpään olen omistanut yhtä yksittäistä asuntoa neljä vuotta. omistuksessa on ollut tähän mennessä viisi asuntoa, joista olen asunut neljässä vähintään sen kaksi vuotta. jokaisesta asunnosta olen saanut voittoa sen myydessäni, ja jokainen asunto on tuottanut minulle itselleni säästöä, kun olen lyhentänyt lainoja.

siltikin, nykyisessä tilanteessani tässä asunnossa, lainan suuruus pankista on niin suuri kuin sen vaan pystyin ottamaan. toki maksoin pohjaosuuden etten tarvinnut takaajaa, mutta muuten laina on niin suuri kuin vain voi olla. eli toisin sanoen, mulla on sama tilanne elämässä kuin sullakin, eli melkeinpä maksimilaina käsissä. siltikin fiilikset ovat katossa - alla on upea, itselle lähes unelma-asunto, jossa on tilaa reilusti yli 200 m2 ja fasiliteetit muutenkin hienot. siltikin luulen etten asu tässä(kään) asunnossa kovin montaa vuotta. tarkoituksena on muuttaa elämää aika lailla erilaiseksi tuossa tulevina vuosina, ja se tarkoittaa myös tämän asunnon myymistä. tavoitteena olisi kuitenkin ottaa tästäkin asunnosta jonkinlainen voitto myydessä, ja miettiä taas sen jälkeen että mihin sitä rahansa törsää ja sijoittelee.

eli, olemme hyvin erilaisia ihmisinä. itse en stressaa lainoista, enkä niiden suuruuksista, koska ne ovat vain kasa numeroita. numeroita saa aina lisättyä tai vähennettyä tavalla tai toisella, varsinkin jos tiukka paikka tulee. asunnotkaan eivät ole koskaan olleet minulle "eläkekunto"asuntoja, koska en niissä ole pitkään asunut. ehkä hyödyke olisi enemmänkin se oikeampi sana asunnolle omassa mielessäni.

silti, varmasti tulee se päivä jolloin eteen napsahtaa se elämäntilanne ja asunto, jossa varmasti uskon asuvani kymmeniä vuosia. siinäkään vaiheessa, vaikka olisin 50 vuotias, suuren lainan ottaminen ei fiiliksiäni lannistaisi. ne olisivat numeroita siinäkin vaiheessa, eikä mitään muuta. ei rahalle kannata antaa liian suurta roolia elämässä, varsinkaan siten että raha tai sen mahdollinen puute nakertaisi mielessä niin pahasti että unohtaisi nauttia muista asioista elämässä. ei niitä hilloja hautaankaan mukaan saa, täällä ne on käytettävä.

sinun posteissasi pistää omaan silmääni yksi jännä juttu, en tiedä onko se tarkoitettu vitsailuksi vai onko siinä totuuden siemen mukana. puhut "wanhuksista", ja "eläkekuntoon" laitettavista kämpistä, sekä siitä että miten tässä iässä vielä kannattaisi lainaa ottaa. pidätkö itseäsi tosiaan niin vanhana, että voit antaa itsellesi luvan ns. jämähtää paikallesi ja antaa sammaleen kasvaa takareisiin, odottaessa sitä kun se eläke tulee sieltä ihan muutaman vuoden päästä? herran jestas sentään, kaverilla on vielä melkein 30 vuotta työuraa jäljellä, ja mies puhuu kuin 60 vuotias? vai vaikuttaako se käpykylässä asuminen ajatuksiin niin paljon? tiedän tunteen siinä mielessä, että asuin itse aikoinani 10 vuotta käpykylässä, ja siellä olisi voinut hyvin olla vaara tuollaiselle ajatuksien jämähtämisille. se vaan pitää itse tiedostaa, ja ravistaa tuollaiset ajatukset pois.

offtopiccina, itse omistin siellä käpykylässä 90m2 paritalon, ja kyllä siitäkin voittoa tuli myydessä ihan samalla tavalla kuin kaikista muistakin asunnoista mitä olen muissakin kaupungeissa omistanut.

remonttilainasta en tarkemmin tiedä, kysy pankistasi. itse siis otin sen lainan puhelinsoitolla, ja se meni asuntolainan jatkeeksi.
 
sinun posteissasi pistää omaan silmääni yksi jännä juttu, en tiedä onko se tarkoitettu vitsailuksi vai onko siinä totuuden siemen mukana. puhut "wanhuksista", ja "eläkekuntoon" laitettavista kämpistä, sekä siitä että miten tässä iässä vielä kannattaisi lainaa ottaa. pidätkö itseäsi tosiaan niin vanhana, että voit antaa itsellesi luvan ns. jämähtää paikallesi ja antaa sammaleen kasvaa takareisiin, odottaessa sitä kun se eläke tulee sieltä ihan muutaman vuoden päästä? herran jestas sentään, kaverilla on vielä melkein 30 vuotta työuraa jäljellä, ja mies puhuu kuin 60 vuotias? vai vaikuttaako se käpykylässä asuminen ajatuksiin niin paljon? tiedän tunteen siinä mielessä, että asuin itse aikoinani 10 vuotta käpykylässä, ja siellä olisi voinut hyvin olla vaara tuollaiselle ajatuksien jämähtämisille. se vaan pitää itse tiedostaa, ja ravistaa tuollaiset ajatukset pois.

Hyvää tekstiä kokonaisuudessaan ja hyvät perustelut. Niin kuin sanoitkin niin ilmeisesti ollaan erilaisia ja katsotaan nämä omistus/sijoitus/asunto asiat erilailla. Lainaamani tekstiin kommentoin sen verran että osaksi heittän vitsillä ja osaksi tosissani. Olen käsittänyt että elät lapsettoman taloutta? No meillä menneään perheen ehdoilla ja kun kysessä on lasten kannalta paras vaihtoehto niin annan suosiolla sammaleen kasvaa takareisiin tässä asuntoasiassa. Kyllä, oikeasti ajattelen niin että kun perheessä on vanhemmilla hyvät työpaikat, sukulaiset lähellä, lapsilla hyvät koulut/hoitopaikat niin näillä mennään. Itse olen ihminen joka panostaa paljon yhteiseen vapaa-aikaan ja harrastuksiin enkä koe mielekkäänä uhrata mielenterveyttäni esim rakennusprojekteilla, turhilla muutoilla yms. Perheelliselle myöskään numeroita ei voi ottaa vain numeroina, koko ajan pitää suunnitella pahimman varalle "mitä jos toinen vanhemmista sairastuu, lapsille tapahtuu jotain, talo palaa jne." Perheeettömän sinkun (?) mielestä tämä on jämähtämistä mutta meille tämä arki on parhautta.
 
Hyvää tekstiä kokonaisuudessaan ja hyvät perustelut. Niin kuin sanoitkin niin ilmeisesti ollaan erilaisia ja katsotaan nämä omistus/sijoitus/asunto asiat erilailla. Lainaamani tekstiin kommentoin sen verran että osaksi heittän vitsillä ja osaksi tosissani. Olen käsittänyt että elät lapsettoman taloutta? No meillä menneään perheen ehdoilla ja kun kysessä on lasten kannalta paras vaihtoehto niin annan suosiolla sammaleen kasvaa takareisiin tässä asuntoasiassa. Kyllä, oikeasti ajattelen niin että kun perheessä on vanhemmilla hyvät työpaikat, sukulaiset lähellä, lapsilla hyvät koulut/hoitopaikat niin näillä mennään. Itse olen ihminen joka panostaa paljon yhteiseen vapaa-aikaan ja harrastuksiin enkä koe mielekkäänä uhrata mielenterveyttäni esim rakennusprojekteilla, turhilla muutoilla yms. Perheelliselle myöskään numeroita ei voi ottaa vain numeroina, koko ajan pitää suunnitella pahimman varalle "mitä jos toinen vanhemmista sairastuu, lapsille tapahtuu jotain, talo palaa jne." Perheeettömän sinkun (?) mielestä tämä on jämähtämistä mutta meille tämä arki on parhautta.

joo, täysin tuotta tuokin ja ymmärrän kyllä että siinä vaiheessa kun eletään perheellisen elämää, niin tuollaiset asiat kuten sukulaiset + perhe + koulut + muut asiat lähellä painavat vaa´assa paljon. tottakai siinä mielessä se "jämähtäminen" on ihan perusteltua, ja asioita pitääkin ajatella eri tavalla. en nyt tosin ihan sitäkään tarkoittanut että jatkuvasti muuttaakaan pitäisi, ja silloin kun on omasta mielestään löytänyt itselleen sen hyvän asunnon noilla muilla lisukkeilla höystettynä, kannattanee siitä pitääkin kiinni.

kirjoitin tuon tekstini enemmänkin siltä pohjalta, että koska kyselit isomman lainanoton mielekkyydestä tällä iällä niin ajattelin että toisenlaista asuntoa olet kuitenkin nykyisen asunnon sijasta miettinyt? itse laittaisin tuossa tilanteessa sen rahan sijasta enemmän painoarvoa sille asumisen mielekkyydelle, enkä niinkään sille lainan suuruudelle, eli jos toinen asunto palvelisi paremmin nykyisen sijasta niin vaihtaisin mitä luultavimmin asunnon.

mutta, ei nämä ajatelmat enää tosiaan oikein topicin puitteisiin täysin mene, joten poistun itse tästä sivuraiteilta höpisemästä. onnea ja menestystä, mitä nyt sitten päätätkin tehdä! :)
 
No kysytääs näin päin että löytyykö muita +30 vuotiaita jotka ovat ottaneet ekan lainan vasta päälle kolmikymppisinä ja mitkä fiilikset?

Aion ottaa ja fiilis on se, että kun vuokra on 950e/kk niin on aika kiirus saada lainaa ja oma kämppä. En sijoituksena, mutta tulevaisuuden turvaksi. Omistuskämpästä jää aina jotain omaan taskuun, vuokrakämpästä ei.
 
No kysytääs näin päin että löytyykö muita +30 vuotiaita jotka ovat ottaneet ekan lainan vasta päälle kolmikymppisinä ja mitkä fiilikset?
Ensimmäinen omissa nimissä ollut asuntolaina päällä vuodesta 2004. Eipä tässä ihmeempiä fiiliksiä asiasta ole suuntaan tai toiseen. Ostettiin kämppä kun hinnat nousivat koko ajan ja vielä oli varaa jotain ostaa pään päälle. Aikaisemminkin olimme vaimon kanssa omistusasunnossa, mutta tuo tuli ulkomaille muuten vuoksi myytyä pois. Silloin olimme sitä mieltä, että tuli tehtyä hyvä diili kun myyntihinta oli 2x ostohinta, mutta jälkikäteen ajateltuna tämä oli virheliike kun emme pysyneet omalla assetilla hintakehityksessä mukana.

Tälläkään hetkellä emme omistuskämpässämme asu itse, vaan olemme vuokrakämpässä, taas reissussa ulkomailla. Omassa asunnossa Suomessa on vuokralaiset. Murphy sanoo, että tällä kertaa asuntojen myyntihinnat romahtavat ennen Suomeen paluuta, mutta saas nähdä kuinka äijän käy. Opiskeluaikana jotkut säästivät ASP-tileille ja ostivat kämpät silloin 90-luvun alussa. Noiden arvohan nousi laman jälkeen kuin hissi lähes pystysuoraan ylöspäin, joten lifetime earnings mielessä tuosta junasta jääminen pitäisi kaduttaa.

Omistus- tai vuokra-asuminen ei minusta ole kovin mustavalkoinen kysymys. Nykyisin voi lainan virittää maksettavaksi takaisin vaikka millaisella kuukausierällä, mutta toisaalta niitä maksettuja kämppiä ei täältä kukaan mukanaan pääse viemään. En silti ihan täysin ymmärrä jengiä, jotka lainaa ottavat niin paljon kuin sitä pankista tyrkyttävät. Nykyisellä lainanottajasukupolvella ei ole enää muistissa, mitä kävi ison lainan ottajille viimeksi, kun hinnat alkoivat pudota. Suomessa oli samanlaiset bakkanaalit 90-luvun alussa kuin Espanjassa on nyt. Siinä on optiot aika vähissä kun kämpästä saa yhtäkkiä paljon vähemmän rahaa kuin mitä siitä on aikanaan maksanut ja pankki ilmoittaa, että vakuudet eivät riitä enää. Kukaan ei halua myydä putoavilla markkinoilla ja lopussa on sitten pakkohuutokauppoja ja muuta hauskaa.
 
0,7 tuli sitten okt lainan marginaaliksi. Ei oikein tahdo tuon alle päästä. Voisi ehkä päästä jos olisi joku överituloinen. Mutta näihin tuloihin nähden lainaa tulee olemaan riittävästi ja vähän päälle. Laina siis Nordeassa. Mitään korkokattoja en ota. Lainaturvasta saatan ottaa kuoleman varalle jollekin osuudelle, riippuu tarjouksesta ja mitä tuo maksaa versus henkivakuutus.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
0,65 marginaali OP:sta ensiyrittämällä ilman mitään kylkiäisiä eli korkokattoa tai lainaturvaa. 0.55 ois muistaakseni ollut lainaturvalla.
Alunperin oli tarkoitus kilpailuttaa laina, mutta kun on lueskellut tätä ketjua läpi niin tuli sellanen olo että mahtaako maksaa vaivaa käydä enää muualla?
Laina on 145000 ja ollaan keksituloinen, keskivertoperhe.
 
0,65 marginaali OP:sta ensiyrittämällä ilman mitään kylkiäisiä eli korkokattoa tai lainaturvaa. 0.55 ois muistaakseni ollut lainaturvalla.
Alunperin oli tarkoitus kilpailuttaa laina, mutta kun on lueskellut tätä ketjua läpi niin tuli sellanen olo että mahtaako maksaa vaivaa käydä enää muualla?
Laina on 145000 ja ollaan keksituloinen, keskivertoperhe.

Oliko tuo marginaali ennen vai jälkeen OP:n bonusten? Jos ennen niin ei tosiaan maksa vaivaa lähtee kovin rajua kilpailua tekemään jos muuten on tyytyväinen pankin palveluihin.
 
Miten olette suojatuneet mahdolliseen korkojen nousuun? 5% vielä itellä menis, mutta 8% korkotasolla riittäs tämän hetken kuukausierä vain korkoihin...
 
Oliko tuo marginaali ennen vai jälkeen OP:n bonusten? Jos ennen niin ei tosiaan maksa vaivaa lähtee kovin rajua kilpailua tekemään jos muuten on tyytyväinen pankin palveluihin.

Tarjous oli ennen bonuksia. Eli mitään lisäkikkaretta tai laskennallisuutta ei tuossa ole mukana.

Koronnoususta puheenolle, OP:n rouva antoi ohjeen että koronnousua voi ennakoida laskemalla 5% korolla ja että maksuaika ei menisi yli 25vuoden. Tämä natsaa meillä aika hyvin, tuon 5%:n jälkeen kai pitäisi maksaa suurempaa erää. Nyt kk erä on laitettu 850euroon
 
Onko tällä hetkellä mahdollista saada 100% lainaa asunnonostoon ilman takaajia/pääomaa?

Tuskin, eikä näitä varmaan ole saanut muutenkaan. Ei ainakaan isoilta pankeilta. Noita vakuutustakauksia on ollut, eli siis maksat jonkun ylimääräisen summan siitä että saat 100% rahoituksen. Muuten väitän että tuollaisen saaminen on aikalailla paskapuhetta Suomessa. Tietty jos olet joku aivokirurgi ja ostat 30.000 yksiöin, niin tuo voisi ehkä onnistua. Mutta ei tavalliselta palkansaajalta ja kohtuuhintaisen kämpän kanssa.
 
Onko tällä hetkellä mahdollista saada 100% lainaa asunnonostoon ilman takaajia/pääomaa?

100% laina onnistuu tällä hetkellä Valtion takauksella. Hinta on muutamissa satasissa, max 1000e. Ainakin OP. Rahoitusneuvottelija osa kertoa nopeasti tuon hinnan ja lainaehdot pelkästään puhelimessa.
 
Tuskin, eikä näitä varmaan ole saanut muutenkaan. Ei ainakaan isoilta pankeilta. Noita vakuutustakauksia on ollut, eli siis maksat jonkun ylimääräisen summan siitä että saat 100% rahoituksen. Muuten väitän että tuollaisen saaminen on aikalailla paskapuhetta Suomessa. Tietty jos olet joku aivokirurgi ja ostat 30.000 yksiöin, niin tuo voisi ehkä onnistua. Mutta ei tavalliselta palkansaajalta ja kohtuuhintaisen kämpän kanssa.

Paskapuhetta se ei ole, koska siskoni osti runsaan 2000e bruttopalkalla 90 tuhannen euron kaksion valtiontakauksella neljä vuotta sitten.

Mun bruttopalkka hipoo kolmea tuhatta euroa ja sen lisäksi on lapsilisä ja elatusapu tuloina. Aion ostaa 80.000-100.000 maksavan kolmion pk-seudun ulkopuolelta.

Ainoa ongelma on se, että ei ole takaajia eikä pääomaa. Kaverini sanoi, ettei enää onnistu, mutta monet on silleen saaneet asunnon, joten mietin, että miten oikeasti on.
 
No mitä jos otat myös sillä valtion takauksella sitten? Eihän se sama ole kuin 100% lainaa ilman vakuuksia vaikka velan ottajalle samalta näyttääkin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom