Turhautumista havaittavissa?
Tämä menee nyt aivan eri raiteille kuin alkuperäisellä kysymyksellä oli tarkoitus. Ei väittelyä vuokra-asunnon vs omistusasunnon välillä vaan fiilisten kyselyä lainan ottaneilta wanhuksilta. Onko laina useimmissa tapauksissa järkevämpi vaihtoehto kuin vuokranmaksu? Aivan varmasti on. Onko se sitä aina ja kaikkialla? Ei varmasti ole. Itse en osaa katsoa asuntoa sijoituksena aikaisemmista esittämistäni seikoista johtuen. Maksan kuitenkin lainaa ilman suurempaa päivittäistä tuskaa. Miksi? Koska asunto on ensisijaisesti perheemme koti, ei sijoitus. Fakta täällä on se että maksoimme vuokrarivarista 80 neliötä 400 euroa kuussa vuokraa. Lyhennyksemme nykyiseen omaan kämppään eivät missään vaiheessa ole olleet noin pienet.
Mutta asiaa. Miten käytännössä menee remonnttilainan saanti siis millä koroilla noita nykyään saa ja mitä takauksia niihin tarvitaan? Suunnitelmissa olisi jonkun vuoden sisään tehdä perusteellinen remppa ja laittaa kämppä "eläkekuntoon". Asunnon oston yhteydessä tehtiin kevyt pintaremppa ja silloinhan otettiin lainaan varaa remonttia varten.
jos 80 neliön rivarin saat 400 euron vuokralla, niin sinun tapauksessasi (ottaen huomioon miten sisäistät mielessäsi omistusasunnon merkityksen ja sen mukanaan tuoman lainan) tuo aiemmin sanomani vuokrakämppä käpykylässä olisi varmaankin sinulle se toimivin ratkaisu. mutta, koska teillä on jo omistusasunto, niin siitä tuskin silti enää kannattanee luopua.
aiemmassa viestissäni koetin tuoda omat fiilistelyni lainan suuruudesta esille, ja järkevyydestä ottaa laina tällä iällä - perusteluiden kera. minun mielestäni on hedelmällisempää keskustella, jos ja kun perustelee näkemyksensä. noiden aiempien seikkojen takia fiilikseni asuntolainojen suhteen ovat aina olleet katossa, siltikin vaikka joskus ei ole rahaa riittänyt juurikaan mihinkään muuhun lainanlyhennysten ja elämiseen menevien maksujen jälkeen.
toisaalta, näkemyksemme asunnoista, niiden merkityksistä ja käytöstä omaan elämään sekä lainojen suuruuden + maksamisaikataulun merkityksen kohdalla eroavat niin suuresti, että tuskin nuo omat fiilikseni paljonkaan sinun maailmaasi heilauttavat. itse en ole koskaan, yhdestäkään asunnostani tähän mennessä, ajatellut siten että:
"nyt. tässä on se asunto johon jämähdän seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, tai ehkä jopa loppuelämäkseni". pisimpään olen omistanut yhtä yksittäistä asuntoa neljä vuotta. omistuksessa on ollut tähän mennessä viisi asuntoa, joista olen asunut neljässä vähintään sen kaksi vuotta. jokaisesta asunnosta olen saanut voittoa sen myydessäni, ja jokainen asunto on tuottanut minulle itselleni säästöä, kun olen lyhentänyt lainoja.
siltikin, nykyisessä tilanteessani tässä asunnossa, lainan suuruus pankista on niin suuri kuin sen vaan pystyin ottamaan. toki maksoin pohjaosuuden etten tarvinnut takaajaa, mutta muuten laina on niin suuri kuin vain voi olla. eli toisin sanoen, mulla on sama tilanne elämässä kuin sullakin, eli melkeinpä maksimilaina käsissä. siltikin fiilikset ovat katossa - alla on upea, itselle lähes unelma-asunto, jossa on tilaa reilusti yli 200 m2 ja fasiliteetit muutenkin hienot. siltikin luulen etten asu tässä(kään) asunnossa kovin montaa vuotta. tarkoituksena on muuttaa elämää aika lailla erilaiseksi tuossa tulevina vuosina, ja se tarkoittaa myös tämän asunnon myymistä. tavoitteena olisi kuitenkin ottaa tästäkin asunnosta jonkinlainen voitto myydessä, ja miettiä taas sen jälkeen että mihin sitä rahansa törsää ja sijoittelee.
eli, olemme hyvin erilaisia ihmisinä. itse en stressaa lainoista, enkä niiden suuruuksista, koska ne ovat vain kasa numeroita. numeroita saa aina lisättyä tai vähennettyä tavalla tai toisella, varsinkin jos tiukka paikka tulee. asunnotkaan eivät ole koskaan olleet minulle "eläkekunto"asuntoja, koska en niissä ole pitkään asunut. ehkä hyödyke olisi enemmänkin se oikeampi sana asunnolle omassa mielessäni.
silti, varmasti tulee se päivä jolloin eteen napsahtaa se elämäntilanne ja asunto, jossa varmasti uskon asuvani kymmeniä vuosia. siinäkään vaiheessa, vaikka olisin 50 vuotias, suuren lainan ottaminen ei fiiliksiäni lannistaisi. ne olisivat numeroita siinäkin vaiheessa, eikä mitään muuta. ei rahalle kannata antaa liian suurta roolia elämässä, varsinkaan siten että raha tai sen mahdollinen puute nakertaisi mielessä niin pahasti että unohtaisi nauttia muista asioista elämässä. ei niitä hilloja hautaankaan mukaan saa, täällä ne on käytettävä.
sinun posteissasi pistää omaan silmääni yksi jännä juttu, en tiedä onko se tarkoitettu vitsailuksi vai onko siinä totuuden siemen mukana. puhut "wanhuksista", ja "eläkekuntoon" laitettavista kämpistä, sekä siitä että miten tässä iässä vielä kannattaisi lainaa ottaa. pidätkö itseäsi tosiaan niin vanhana, että voit antaa itsellesi luvan ns. jämähtää paikallesi ja antaa sammaleen kasvaa takareisiin, odottaessa sitä kun se eläke tulee sieltä ihan muutaman vuoden päästä? herran jestas sentään, kaverilla on vielä melkein 30 vuotta työuraa jäljellä, ja mies puhuu kuin 60 vuotias? vai vaikuttaako se käpykylässä asuminen ajatuksiin niin paljon? tiedän tunteen siinä mielessä, että asuin itse aikoinani 10 vuotta käpykylässä, ja siellä olisi voinut hyvin olla vaara tuollaiselle ajatuksien jämähtämisille. se vaan pitää itse tiedostaa, ja ravistaa tuollaiset ajatukset pois.
offtopiccina, itse omistin siellä käpykylässä 90m2 paritalon, ja kyllä siitäkin voittoa tuli myydessä ihan samalla tavalla kuin kaikista muistakin asunnoista mitä olen muissakin kaupungeissa omistanut.
remonttilainasta en tarkemmin tiedä, kysy pankistasi. itse siis otin sen lainan puhelinsoitolla, ja se meni asuntolainan jatkeeksi.