rintafile sanoi:
Ainakin Don Rosan Matka Maan keskipisteeseen -tarinassa se Musta surma(tm) EI jäänyt aivan paikalleen keskipisteeseen, vaan oli kuvattu tärisevänä klönttinä. Veljenpojat, Aku ja Roope jäivätkin sitten oskilloimaan harmonisesti siihen ympärille. Jousivakiosta ei mitään hajua. Tähän liittyvä kysymys: Onko maapallon keskipisteessä leijuttaessa mahdollista tehdä väistöliikkeitä ts. liikkua, jos oskilloit painopisteen välittömässä läheisyydessä? Nämä ankat räpiköivät ja muuttivat asentojaan ja tietysti samalla omaa painopistettään. Jos oikeaan aikaan liikutat omaa painopistettäsi kehossasi amplitudin ja tasapainoaseman välillä, gravitaatiovoima vaikuttaa abrasiivisista termeistä riippumatta eri kohtaan kehoasi, mikä näin ollen saa aikaan absoluuttisen kyntökiihtyvyyden ja kun vielä otetaan huomioon Roope-sedän punaisen nutun pinnankarheushuippujen vaikutus adhesiiviseen höyhenpeitteeseen sekä tästä syntyvän lämpöliikkeen termisen muutoksen additiivinen vaikutus lineaarisessa x,y,z-koordinaatistossa, saadaan liikeradaksi pyöreä paraabeli, mutta ei kuitenkaan pallo, mikä muuttaa pintapainetta juuri sen verran, että ankkojen keskenäinen vetovoima lienee muuttunut molekyylien pintapaineesta johtuvien tiheyserojen muutoksen takia, mikä tarkoittaa ettei kyseessä ole MAOL-ilmaa! WTF! ELI KUINKA VITUSSA MÄ LASKEN TON JOS EN VOI KATTOO MAOLISTA, MITÄ TOSSA ILMASSA ON!?
Tietysti on voimassa energian säilymisen laki
Epot1 + Ekin2 + W = Epot2 + Ekin2 ja ratkaisun avainhan piilee nimenomaan tässä.
eli mille tahansa massalle mgh1 + 1/2mv1^2 + W = mgh2 + 1/2mv2^2
Valitaan vaikkapa mäen alla sijaitseva oletettu tasapotentiaalipinta nollapotentiaaliksi.
Tällöin:
Epot1>0, Ekin1=0, Epot2=0 ja Ekin2>0
Ja näistä seuraa Epot1 + W = Ekin2
mgh1 + W = 1/2mv^2 kaikille massoille. Tästä nähdään, että energiariippuvuus on
massan suhteen lineaarista, eivätkä massat siten vaikuta loppunopeuteen.
gh1 + w = 1/2v^2 > v = neliöjuuri(2gh1 + 2W)
Joten jos kitkan ja ilmanvastukse tekemää työtä ei oteta huomioon redusoituu tulos
muotoon v = neliöjuuri(2gh1) kaikille massoille.
Kitkavoima on kitkakerroin kertaa tason normaalivoima, eli gravitaatiovoiman
pinnan tangentin normaalin suuntaan kohdistama voima. Tässäkin on sellainen lineaarinen
riippuvuus, että kaikille massoille kitkavoiman tekemän työn suhde kokonaisenergiaan on vakio.
Joten tämä siis vaikuttaa loppunopeuksiin, mutta kaikissa tapauksissa samalla tavoin.
Kuitenkin ilmanvastus on luonteeltaan sellainen, että se ei ole riippuvainen kappaleen
massasta, vaan kappaleen vastuskertoimesta, joka on kahdella laskijalla kutakuinkin sama.
On huomattavaa, että W= F.S, vektoreita ja . on pistetulo. Ja ilmanvastusvoima, joka
on muotos Film = -Bv, eli se on nopeudesta riippuvainen ja suunta no nopeuden suuntaa vastaa.
Tästä pistetulon määritelmä nojalla F.s = |F||S|cos (F,s), jossa F:n ja siirtymän s
välinen kulma 180 astetta > cos 180 = -1 joten F.s < 0 ja kummallakin laskijalla lähes vakio.
Tietysti on todettava, että raskaampi laskija tämän mukaan saavuttaa suuremman loppunopeuden,
joten hänen ilmanvastusvoimansakin on lopussa suurempi, mutta tästä huolimatta raja-arvona
raskaamman henkilön teoreettinen (ja käytännössä myös) loppunopeus on kevyempää suurempi.
Analoginen tilanne on esim, jos pudotat vaikkapa samankokoiset teräkuulan ja pesäpallon lentokoneesta.
Teräskuulan saavuttaman loppunopeus on huomattavasti suurempi juuri edellämainituista syistä.
Tais tulla aika harvinaisen paska esitys, mutta en taida jaksaa panostaa tämän enempää.