Tampereen yliopisto tiedottaa 2.2.2004
Alkoholigeenit ja vanheneminen
Liittyykö alkoholismitaipumukseen eloonjäämistä suosivia tekijöitä?
Miksi alkoholismitaipumus ei ole karsiutunut ihmiskunnasta niiden 5 000 vuoden, tuhannen sukupolven sukupolven aikana, jolloin alkoholia on maailmassa osattu valmistaa ja juoda? Mikseivät alkoholismilta suojaavat geenit ole yleistyneet?
Arvovaltaisessa alkoholitutkimusaikakauslehdessä ilmestyi juuri kokeellinen tutkimus, joka vastaa näihin kysymyksiin, ainakin koe-eläimen, rotan osalta (Sarviharju, Riikonen, Jaatinen, Sinclair, Hervonen ja Kiianmaa: Survival of AA and ANA rats during lifelong ethanol exposure. Alcoholism: Clinical and Experimental Research, 28, 1, 2004, 93-97). Tutkimus on osa 20 vuotta jatkunutta yhteistyötä Tampereen yliopiston Terveystieteen laitoksen Gerontologian tutkimusryhmän ja ALKO:n ( nyt KTL) tutkimuslaboratorion välillä.
1970-luvulta lähtien on ALKO:n laboratoriossa kehitetty ja ylläpidetty rottakantaa, joka valintatilanteessa (vesi/alkoholi) aina valitsee alkoholin.
Risteyttämällä keskenään vain alkoholista pitäviä eläimiä, on vähitellen kehittynyt "juopporotta"kanta, joka juo vapaaehtoisesti alkoholia, aina kun sitä on saatavilla. Siksi tätä ns. AA (Alko Alcohol) kantaa on käytetty myös ihmisen alkoholismin mallina. Saman valikoivan jalostuksen myötä selvisi myös, mitkä eläimet eivät vapaaehtoisesti koskeneet alkoholiin. Kun näitä lisäännytettiin jatkuvasti keskenään syntyi "vesirotta"kanta, ANA (Alko Non Alcohol). Nyt yli 70 sukupolvea kestäneen valikoivan jalostuksen tuloksena on siis kehittynyt kaksi perimältään erilaista rottakantaa, toinen raitis ja toinen viinaanmenevä.
Vuosia sitten päätimme tutkia elinikäisen alkoholin käytön vaikutusta näiden eläinten vanhenemiseen. Pakotimme myös vesirotat juomaan tarjoamalla 12-prosenttista etanolia ainoana juotavana. Seurasimme rottia niiden elämänkaaren loppupuolelle, kahden vuoden ikään saakka. Ihmiseloon suhteutettuna se merkitsisi juomisen aloittamista n. 10-vuotiaana ja lopettamista n. 70-vuotiaana. Rottien vuorokausikulutus (5-7g/kg/vrk) vastasi n. 3 koskenkorvapulloa suhteutettuna 75 kg painavaan ihmiseen
Rotat juovat pääasiallisesti yöllä, joten promillet kohosivat kunnolla. Juomaan pakotetuja eläimiä verrattiin samoissa olosuhteissa eläviin lajitovereihin, joille tarjoiltiin pelkkää vettä.
Odotimme, että koko eliniän kestävällä juomisella olisi jonkinlaisia haitallisia vaikutuksia hengissäpysymisen kannalta. Ensimmäinen yllätys oli, että pakkojuotto ei vaikuttanut lainkaan elossapysymiseen: alkoholille altistetut juopot että vesirotat elivät tasan yhtä kauan kuin saman ryhmän vedellä pidetyt kontrollitkin. Juomaan pakotettujen vesirottien (ANA) viinansietokyky hämmästytti tutkijoita erityisesti.
Suurempi yllätys oli kuitenkin, kun "juoppojen"ja "vesirottien" väliset kuolleisuuserot alkoivat vähitellen selvitä. Vesirottien kävi nimittäin huonosti, riippumatta siitä mitä ne joivat. Niistä (ANA) saavutti kahden vuoden kunnioitettavan iän vain 40 %, kun "juoppo", (AA) ryhmästä puolestaan oli hengissä tässä vaiheessa liki 80 %. Vesirottien kuolleisuus oli 3.6 kertainen juoppoihin verrattuna, riippumatta siitä, olivatko ne juoneet vettä vai alkoholia. Kuinka tämä on selitettävissä?
Kaikille eläimille tehtiin lopussa ruumiinavaus. Kävi ilmi, että vesirotilla oli moninkertainen määrä erilaisia vakavia sairauksia, erityisesti munuaisvikoja.
"Juopporottien",(AA), kannan perimässä on siis joitain sellaisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttavat myönteisesti terveydentilaan ja hengissä selviämiseen. Sen sijaan vesirottien perimään on valikoitunut sairauksille altistavia ja siten ennenaikaiseen kuolemaan johtavia perintötekijöitä.
Suorasta alkoholivaikutuksesta ei siis ollut kyse, vaan kantojen välisestä erosta, joka oli sama vettä ja alkoholia nauttivilla.
Valikoiva jalostaminen on ensisijaisesti tapahtunut alkoholimieltymyksen tai vastenmielisyyden pohjalla, mutta kaupanpäälliseksi on juopoille siunaantunut elinvoimaa antavia tai elimistöä suojaavia ominaisuuksia.
Ehkäpä samat geenit jotka käskevät juomaan viinaa, vaikuttavat myönteisellä tavalla toisiin ominaisuuksiin.
Rotilla näyttää ainakin pätevän, että viina ei vanhenna ja että perinnöllinen mieltymys siihen on hyödyllinen ominaisuus.
Olisiko tässä aineksia pohtia ihmisen alkoholismin evoluutiota? Voisiko perinnölliseen alkoholismiin sittenkin kytkeytyä sellaisia ominaisuuksia, jotka selittävät sen säilymistä väestössä. Liityisikö löydöksemme jotenkin pienten alkoholimäärien terveyttä edistäviin vaikutuksiin?
Mutta: rotta on rotta ja jeppe on jeppe.
liekkö johtunut siitä että kun tiesin että tänään lähdetään viihteen puolelle niin rupesin miettimään että miten tänään tehdään nuitten syömisten kans ja yleensä..pohjustin hyvin päivän proteeini saannin ennen pullon korkkaamista..ja monesti se meni näin..että eka pullo korkattiin joskus 21.00 paitsi että yleensä sitä juotiin viinaa..ja sit ennen ku kotoa lähettiin otettiin vielä protsku drinkki naamaan..tuhti sellainen..ja sit oltiin mitä oltiin baarissa ja ehkä sit joskus 3-4 aikaan kotona vielä drinkki naamariin (protsku) ja ei muutaku koisimaan..joo tulipas "vähän" sepostettuu...asiaan liittyen ja vähän siitä vierestäkin..mut nyt tää jätkä lähti..goisii.. 
