Linkki tiivistettynä!
Kostea ilta vie räjähtävän voiman ja pistää keskushermostossa
hyrskyn myrskyn. Kun hermosolut sopeutuvat höykytykseen,
koko kroppaa koetellaan.
Nyt jo edesmennyt Ylikahri näki pidemmälle. Hän esitti, että krapularyyppy voi pahimmillaan laukaista riippuvuuden: se pitkittää juomisputkea, ja kun varsinaiset vieroitusoireet lopulta tulevat, pullosta ei ehkä enää pääsekään eroon.
Viestiliikenne häiriintyy
Koska krapulaa ei synny ilman känniä, on tehtävä ensin pieni visiitti humalan biokemiaan. Nykynäkemyksen mukaan känni syntyy etanolin ärsyttäessä yksittäisiä hermosoluja. Lopulta yhteisvaikutus heiluttaa koko keskushermostoa, mikä koetaan humalana.
Monista huumaus- ja lääkeaineista poiketen alkoholilla ei ole hermostossa omaa reseptoria eli pintarakennetta, johon tarttua. Se levittäytyy suoraan hermosolujen kelmumaiselle solukalvolle.
Alkoholimolekyylit ovat pieniä ja rasvaliukoisia, ja niinpä ne läpäisevät solukalvon ja muuttavat sen ominaisuuksia, kertoo kokeellisen alkoholitutkimuksen dosentti Kalle Jokelainen. Tämä lipidien, proteiinien ja hiilihydraattien hienoviritteinen mosaiikki turpoaa ja joutuu kaaoksen valtaan.
– Kalvoilla tapahtuvat mullistukset häiritsevät solujoukkojen yhteistyötä, jolloin koko keskushermoston viestiliikenne häiriintyy, Jokelainen lisää.
Alkoholi vaikuttaa myös muihin hermoimpulssin kulkua solukalvolla sääteleviin tekijöihin. Vaikka se ei sitoudukaan suoraan välittäjäainereseptoreihin, näiden toiminta voi häiriintyä.
Alkoholi vaikuttaa muun muassa gaban eli gamma-aminovoihapon sekä glutamaatin reseptoreihin, kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa.
- Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan vauhdittaa impulssin kulkua.
-Alkoholi tekee molemmille tepposet.
-Se voimistaa gaban estokykyä ja vie glutamaatilta vauhdin.
Hermosolut lamaantuvat lisää, ja viestiliikenteessä on pysyvästi jarru päällä, Kiianmaa muotoilee. Humalaisen tahmeat liikkeet, puheen takkuaminen ja estojen katoaminen ovat heijastumia näistä keskushermostomuutoksista.
Perussyynä yliärtymys
Elimistö ei kuitenkaan jää tumput suorana ihmettelemään tilannetta. Sillä on luontainen pyrkimys homeostaasiin, tasapainoon. Aivot kehittävät toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset.
– Alkoholi on hiekkaa hermosolukoneiston rattaissa. Siitä selvitään panemalla lisää vauhtia koneeseen, Kiianmaa selventää.
-Hermoston sopeutumisesta todistaa se, että sama veren alkoholipitoisuus aiheuttaa vahvemmat humalan ulkoiset merkit nousu- kuin laskuvaiheessa.
– Et ikinä lähtisi auton rattiin 0,6 promillen hilpeässä hiprakassa, mutta saattaisit tehdä sen aamulla, koska tunnet olevasi jo selvin päin, Jokelainen muistuttaa.
Sietokyvyn kasvaessa välittäjäainereseptoreiden herkkyys alkoholille heikkenee, ja sopeutuneet hermosolut pystyvät taas toimimaan lähes normaalisti. Ongelmat tulevat vasta, kun alkoholi alkaa hiljalleen poistua elimistöstä.
– Hiekka rupeaa karisemaan, mutta kone käy yhä ylikierroksilla, Kiianmaa kuvailee keskushermoston koettelemusta.
Kun alkoholin järjestämä jarru lopulta poistuu, alta paljastuu karu totuus: hermoston yliärtymys. Siinä on perussyy kamalaan kohmeloon, särkyyn, väsymykseen, vapinaan, hikoiluun ja pahoinvointiin. Olo on kurjimmillaan, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä.
– Krapulan kova ydin on keskushermostoperäinen, Kiianmaa vahvistaa. – Se on periaatteessa pienoismalli alkoholistin vieroitusoireista. Hermosoluilla on toistamiseen edessä sopeutuminen, mutta paluu perustilaan on kivulias.
Metabolismi ei selitä
Tutuimpia juopottelun jälkeisiä tuntemuksia ovat kova jano ja paha maku suussa. Reino Ylikahri ryhmineen havaitsi, että ryypiskely lisää virtsan eritystä mutta tilanne tasaantuu laskuhumalassa. Alkoholi ei merkittävästi heilauta elimistön elektrolyytti- ja vesitasapainoa, eivätkä pienet muutokset korreloi krapulan voimakkuuteen.
– Krapulan syynä ei ole vesipula, Eriksson alleviivaa.
Kohmelossa matelee myös veren sokeri, ja siksi tuskaista olotilaa on tavattu parantaa makeilla juomilla. 1970-luvulla hedelmäsokerista haikailtiin jopa jokamiehen krapularohtoa. Silloinen Suomen Sokeri oli tukemassa tutkimusta, jossa osa koehenkilöistä tankkasi hedelmäsokeria (gramman elopainokiloa kohti) illalla drinkkien kera tai vaihtoehtoisesti aamulla krapulan jo kolkutellessa. Tulos oli pettymys. Veren sokerisyöksy ja ph oikenivat, mutta oireet jäivät. Hedelmäsokerikuuri ei vaikuttanut humalan tai krapulan kestoon eikä voimakkuuteen. Sama koskee erilaisia neste-, suola- ja vitamiinicocktaileja. Ne voivat hieman lievittää juhlinnassa rapautunutta oloa, mutta perussyy poistuu vain ajan kanssa.
Hormonit mukana
-Keskushermoston lisäksi krapula röykyttää myös hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa.
Yhdellä aineenvaihduntatuotteella on epäilty olevan pientä merkitystä krapulaoireissa. Se on alkoholin palamistuote asetaldehydi, jonka pitoisuus piikittää humalan huippuvaiheessa.
Asetaldehydi on erittäin myrkyllistä ja aiheuttaa sellaisenaan annettuna rankat vieroitusoireet. Yhteys on kuitenkin vahvistamatta, sillä asetaldehydipitoisuus ja krapulaoireet eivät kulje aivan rinnakkain. Yhdistettä on krapulaisen veressä vähiten silloin kun kanuuna jyskyttää armottomimmin.
Keskushermoston kautta välittyvät hormonimuutokset sen sijaan istuvat hyvin tiettyihin oireisiin. Hilpeäkin känni on elimistölle koettelemus, johon se vastaa lisäämällä stressihormoni kortisolin eritystä. Tämä puolestaan lietsoo adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka voivat aiheuttaa vapinaa, hikoilua, ärtyisyyttä ja ahdistusta.
Korjaussarja ei kannata
Krapularyyppy parantaa oloa hetkellisesti, sillä se palauttaa alkoholissa marinoidut hermosolut tuttuun tilaan. Korjaussarjan apu on kuitenkin kyseenalainen. – Kankkunen tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja sitä kauheampana, mitä perusteellisemmin solut ovat ehtineet tottua alkoholin läsnäoloon, Jokelainen muistuttaa.
Peter Erikssonilla on tarjota toinenkin syy, miksi krapularyyppy kannattaa jättää ottamatta. – Se voi aiheuttaa joillekin juomiskierteen.
Selitys saattaa löytyä alkoholin vaikutuksista hormonitasapainoon.
- Jo pitkään on tiedetty, että miehen testosteroni romahtaa krapulassa: mitä kurjempi olo, sitä syvempi notkahdus.
Tuoreista eläinkokeista ja vielä julkaisemattomista ihmistöistä on nyt pääteltävissä, että krapularyyppy saattaa nostaa hormonitasot nopeasti kuopasta ja tuoda tullessaan uhoa ja euforian tunnetta.
– Hormonimuutos voi ruokkia riippuvuutta ja lisätä miesmäistä humalahakuista juomista, Eriksson sanoo.
Loppuun pieni tieto isku linkistä!
Totta ja tarua krapulasta
Kirkasta viinaa seurauksitta
Tarinan mukaan kirkkaita juomalla ei saa krapulaa. Se ei taida pitää täysin paik-kaansa. Votkalla saadaan koeoloissa ai-kaan samanlainen mandoliinikrapula kuin viskilläkin. Toisaalta kaikissa juomissa on puhtaan etanolin lisäksi jonkin verran myrkyllistä metanolia ja sikunaöljyjä, epä-puhtauksia, jotka antavat muun muassa viskeille ja konjakeille niiden persoo-nallisen maun. Sivuaineiden pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, tuhannesosia etanolista, ettei niillä voi olla merkittävää osuutta krapulaoireisssa.
Viineistä päänsärkyä
Punaviinin luontaiset väriaineet, parkki-hapot ja biogeeniset amiinit, erityisesti histamiini ja tyramiini, voivat laukaista päänsäryn, joka muistuttaa krapulaa. Jos tiedät olevasi herkkä, vältä tammitynny-reissä pitkään kypsytettyjä viinejä. Niissä on tavallista enemmän parkkihappoja. Värinkään vaihtaminen ei aina auta. Val-koviinien valmistuksessa käytetään rik-kiä, joka muodostaa säilövää mutta pään-särkyä aiheuttavaa rikkidioksidia. Sitä on eniten makeissa valkoviineissä.
Huono viinapää peritään
Krapulan voimakkuudessa on suuria yksilöllisiä eroja. Ne, jotka humaltuvat herkästi, saavat yleensä kovan krapulan. Taustalla voi olla perinnöllinen alkoholi-aineenvaihdunnan ominaisuus. Arviolta neljäsosa suomalaisista kantaa ADH-geenin muunnosta, joka tuottaa nopeasti asetaldehydiä ja voi johtaa tavallista kovempaan krapulaan. ”Kankkusgee-nissä” on hyvät puolensa. Se saattaa suojata alkoholismilta.
Aamulla haluttaa
Tuoppi tai pari herättää sukupuolivietin, mutta jos juominen jatkuu, halut ja eri-tyisesti kalut tippuvat kyydistä. Suoma-laistutkijat osoittivat 1970-luvulla, että miehen testosteroni on matalimmillaan 6–7:n aikaan aamulla, jos kännäys aloi-tetaan illansuussa. Laskun jyrkkyys korreloi jysärin vaikeusasteeseen. Hor-monitasojen elpyminen voi selittää sen, miksi kohmelosta toipuvaa miestä alkaa himottaa. Testosteroni saattaa kutkuttaa myös naista. Mieshormoni piikittää heillä humalassa ja vielä krapulassakin.
Nainen on heikompi astia
Tämä pitää paikkansa ainakin kra-pulassa. Perussyy löytyy fysiologiasta. Naisen kehon vesipitoisuus on 66 prosenttia, miehen 75. Siksi sama määrä alkoholia painokiloa kohti aiheuttaa naiselle voimakkaamman humalan ja kra-pulan kuin miehelle. Myös hormoneilla on merkitystä. Mitä enemmän veressä on naishormoneja, sitä runsaammin myös asetaldehydiä. Siksi krapula voi äityä tavallista ikävämmäksi kuukautiskierron keskivaiheessa olevilla ja niillä, jotka käyttävät e-pillereitä.
Kosteaa iltaa seuraa morkkis
Moraalisen krapulan syynä ei ole pelkkä töppäily. Osaselitys piilee elimistön tryptofaanivajeessa. Etanoli lisää elimis-tössä tryptofaaniaminohappoa hajotta-van entsyymin, tryptofaanipyrrolaasin, tuotantoa. Tryptofaani puolestaan muo-dostaa aivoissa mielialaa kohottavaa serotoniinia. Alkoholisteilla esiintyy taval-lista enemmän masennusta.
B-vitamiini auttaa
Kansanuskomus elää sitkeässä, vaikka todisteet ovat yhden kokeen varassa. 1970-luvulla tehdyssä tutkimuksessa B6-vitamiini eli pyridoksiini vähensi krapula-oireet puoleen. Koehenkilöt nappasivat yhden 400 milligramman tabletin etu-käteen, toisen kesken bailaamisen ja viimeisen illan päätteeksi. Vitamiiniuskoa nakertaa se, ettei havaintoa ole vahvis-tettu. Myös mekanismi on tuntematon.
Hikoilu helpottaa
Humalan ja krapulan kestoa ei voi lyhentää, vaikka kuinka saunoisi ja kuntoilisi. Alkoholin poistumisnopeus on vakio: gramma puhdasta alkoholia kym-mentä painokiloa kohti tunnissa. Pullo nelosolutta (15 grammaa) poistuu 70-kiloisen elimistöstä kahdessa tunnissa. Pääosa alkoholista palaa maksassa, vain viisi prosenttia poistuu hengityksen, virtsan ja hien mukana. Saunan ja lenkin riskit ovat suuret. Joka vuosi lähes 30 suomalaista kuukahtaa kohmelossaan lauteille. Myös krapulassa kuntoilu al-tistaa sydänkuolemille.
Kohtuukäyttäjä säästyy
Jos juot vähemmän kuin puoli pulloa olutta tunnissa, maksasi ehtii polttaa alkoholin eikä humalaa pääse syn-tymään. Suomalaistutkimuksen mukaan suurin osa meistä saa darran, jos nauttii illan kuluessa alkoholia yli 1,5 grammaa painokiloa kohti (70-kiloisella seitsemän pulloa nelosolutta) tai jos veren alkoholi-pitoisuus ylittää 1,5 promillea. Myös juomisen kesto vaikuttaa. Harva selviää kahden–kolmen päivän putkesta ilman krapulaa.
Mainettaan vaarallisempi
Flimmerin eli sydämen eteisvärinän ylei-sin syy keski-ikäisillä suomalaismiehillä on krapula. Tila ei ole tappava, mutta sopivissa oloissa se voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen. Mo-lemmat noudattavat suomalaista krapula-rytmiä: kohtauksia hoidetaan eniten vii-konloppuisin.