Käävän viherteesit:
- metallit (tölkit, kannet, foliot, neulat, korkit, naulat jne) keräykseen
- lasit keräykseen, myös sirut
- pullot kiertoon
- paristot omiin keräyspaikkoihinsa
- isot metalliromut hyötyjätepisteeseen
- vanhat sähkölaitteet hyötyjätepisteeseen
- öljyt, akut, muu ongelmajäte hyötyjätepisteen keräyspaikkaan
- paperi paperinkeräykseen
- foliolliset tölkit pakkauskartonkikeräykseen
- maitotölkit tulee kerättyä täyteen pikkupaperia, jogurttitölkkejä, jäätelötikkuja, paperikääreitä ja -pusseja tms ja poltettua "briketteinä" kakluunissa tai saunan pesässä
- pahvit poltetaan, jos on paljon niin pahvinkeräykseen
- styroksit hyötyjätepisteeseen (ei tosin tule paljon)
- kaikki biojäte kompostoriin (pl luut)
- pyydän yleensä olemaan laittamatta ostoksia kassiin/pussiin, kannan ne mieluummin repussani
- kangaskassit ruokakauppaan tai pakataan pahvilaatikkoon jonka saa kaupan takahuoneesta, muovikasseja kertyy vältellenkin tarpeeksi
Sapuska tulee pääosin ostettua lähikaupasta (Pyynikintorin Liha, viimeisiä mohikaaneja alallaan Tampereella ja kohta kai Suomessakin), joten ruuasta tulee tosi vähän pakkausjätettä. Eniten roskiksen täytettä taitaa syntyä rahka- ja viilipurkeista sekä satunnaisesta markettijuuston tai leikkeleen muovipakkauksesta, ja sekin vain siksi kun energiajätettä ei kerätä missään lähistöllä. Niin ja jotkut tavarat pakataan aivan käsittämättömään moninkertaiseen panssariin. Lasten lelut taitavat olla pahimmasta päästä.
Muovikassit, vessapaperisäkit ja muut ehjät pussukat käytetään roskapusseina, leipäpussit jne uusiokäytetään kertaalleen jääkaappikääreinä.
-> lopputulos on, että roska-astia tyhjennetään 4 viikon välein ja silloinkaan se ei yleensä ole likikään täysi. Jokainen, joka maksaa talonsa jäteastian tyhjennyksistä tietää, että tästä tulee loppuviimeksi sievoinen säästö jo vuodessa, ja täysin ilmaiseksi. Samalla vaivalla kun roskan heittäisi roskapussiin sen voi laittaa metalliastiaan, bioastiaan, poltettavien joukkoon tai lasipönttöön. Lapset ovat omaksuneet saman tavan ihan itsestään ja kysyvät, josseivät ole varmoja, minne roska kuuluu. Harvoin kysyvät, ei ole ollenkaan vaikeaa tämä.
Vanhat ehjät rattaat, polkupyörät, istuimet jne pyritään myymään tai lahjoittamaan muille käyttöön. UFFille, SPRlle jne kelpaavat vaatteet ja lelut jonkun muun mieltä ilahduttamaan.
Luontoahan tämä ei sitten varsinaisesti säästä juuri muuten kuin kaatopaikkajätteen vähenemisen kautta. Oletteko koskaan käyneet kotipaikkanne kaatopaikkaa katsomassa? Sitä paskaa tulee muuten vuodessa _paljon_!
Polkupyörällä ja kävellen kuljen aina kun se matkan ja kuljetettavan tavaran suhteen on järkevää. Polkupyörä kaupunkialueella ei tosin ole vain ekologinen valinta, vaan myös aivan hiton näppärä ja nopea.
Opastan laittamaan roskat oikeaan astiaan työpaikan kahviossa, jos joku ei vaan osaa lukuisista selkeistä ohjeistakaan huolimatta.
Saatan repiä jostain vaatteissa roikkuneesta pahvilapusta metallisen narurenkaan irti ja laittaa sen metalliastiaan ja lapun maitotölkkibrikettiin. Vaiva on pienempi kuin hyvän ja helposti uusiokäytettävän metallin roskiin heittämisestä tuleva harmitus.
Olen punaviinin ystävä, mutta en edelleenkään osta Mururoan takia ranskalaisia viinejä.
Vihaan sitä, että pienmuovia ei kerätä energiajätteeksi.
Miinuspuolelle menee yksityisautoilu (auto vaihtui kesällä tosin puolet edellisen bensamäärästä kuluttavaan dieseliin, mutta se ei ollut pelkästään ekologinen päätös) ja mahdollisuuksien mukaan matkustelu. Moottoripyörän voisi mainita, mutta ajosuorite on niin hävettävän pieni (tänäkin kesänä 0km), että kovin suurta pistosta en eko-omatuntooni siitä saa. Vanha talo lämpiää sähköllä ja puilla. Valoja (hehkulankalamput sisällä, säästösellaiset ulkovaloissa) on usein turhan paljon päällä, mutta perhesovun säilyttämiseksi en sammuta niitä ihan niin hanakasti kuin tekisi mieli. Voisin pitää talvella vähän enemmän vaatetta päälläni ja lämmittää vähän vähemmän, mutta ks yllä.
-k
