Mielestäni alkoholi on mainio seurustelujuoma. Pienessä nosteessa on mukava kuunnella kavereiden kanssa rokkia ja puhua vaikka naisista. Ei alkoholin kohtuukäytössä mitään pahaa siis ole. Jurolle, hiljaiselle ja ujolle suomalais-miehelle alkoholi voi olla jopa välttämättömyys, jos tahtoo saada naista tai ylipäänsä vähän löysätä pipoa.
Mutta sitten on alkoholistit, kuten meikäläinen, joiden on pakko harkita absolutismia. Itselläni alkoholin käyttö lisääntyi huolestuttavasti jo melko nuorena ja parikymppisenä olin jo aloitteleva alkoholisti. Ennätykseni tein muutama vuosi sitten 25-vuotiaana, kun olin noin 180 päivää putkeen kännissä. Tästä ajasta suurimman osan join raakaa viinaa. Parin kuukauden pakollisen tauon jälkeen päätin tyhmyyttäni kokeilla juoda pari olutta. Tulos: kännissä seuraavat kaksi kuukautta. Johtopäätös: olen vissiin alkoholisti. Tämän jälkeenkin on tullut tehtyä tyhmyyksiä. Kuvittelin pystyväni olla selvinpäin eräällä rokkifestarilla, kun muut kaverit (ja kihlattu) ryyppäävät. Ja paskat. Kestin ehkä tunnin. Vedin kännit vaikka olin ottanut 3 tablettia Antabusta. Eli känni oli tärkeämpi kuin henkeni. Naamani oli punainen kuin ravulla ja sain jonkin raivokohtauksen, mutta pumppu ei onneksi pettänyt.
Ryyppyvuosista jäi jälkeensä krooninen ahdistus, unettomuus, paniikkihäiriöt ja muut pelkotilat, masennus, korkea verenpaine, heikko yleiskunto, yms... Mutta toisaalta, näin parin suht. koht. selväpäisen vuoden jälkeen, oloni ja kuntoni on parempi kuin koskaan.
Nykyään juon ehkä 4 kertaa vuodessa. Ja pelkkää olutta. Siltikin krapulat kestävät vähintään 2 päivää ja täydelliseen toipumiseen menee viikko. Parikin olutta aiheuttaa melkoista vapinaa seuraavana päivänä.
Seuraavaa ulkomaanmatkaa odotellessa!
