oon miken kans samaa mieltä siinä, että raw-penkkiä tehdessä pitäs normaalipenkkiä tehdä enemmän. mun mielestä wsb-systeemissä se heikkous on just lajitekniikan heikkoudessa, joka ei välttämättä pysy yllä pelkällä nopeuspenkillä. aloittelijan systeemi se ei todellakaan ole syystä että a)vaatii liikaa funtsimista ja soveltamista, b)liian kova hermostorasitus (maksimi ja nopeus), c)perusvoimatasot ei riitä, eli ei ole lihasta, jota hermottaa d)jne.
mun mielestä raw-penkkaaja voi ihan hyvin soveltaa wsb:tä treeneihinsä. kisaan valmistautuessa lajitreenin määrää pitäs mun mielestä kuitenkin lisätä. ei se wsb ole mikään autuaaksitekevä missään mielessä. periaatteessa hyvin vanha juttu jo, mutta markkinoinnilla tuota suuremman yleisön tietoon. ihan kuten mikä tahansa kehittyneempi ja monimutkainen systeemi, sekin vaatii käyttäjältään muutakin kuin salikortin. ite en yleensä wsb:tä kauheesti esittele, kuten mun juttuja lukeneet on huomanneet.
joka tapauksessa kaikki on yksilöstä kiinni. joku perhanan mutantti (velipoika) kehittyy, vaikka tekis 5-15krt/vko maksimiin asti 10,9,8,7,6,5,4,3,2,1 -pyramidin ja yleensä myös takasin. sama treeni joka perhanan kerta. (painot hieman vaihdellen tietenkin hetken kunnosta riippuen). puhtaana nousi penkki kahdessa vuodessa 45kg:sta 175 kilon kisapenkkiin n.90-kilosena.
joku muu... siis MONI muu ei kyseisellä monotonialla ja volyymillä saavuttas ku tasanteita tasanteiden perään, pahan mielen, peräpukamat ja jukelittomat tulehdusarvot... :D