Melkoiseksi väittelyksi mennyt tämä threadi, niinkuin pakkiksella usein...
Mutta itse asiaan liittyen vielä kommenttina, että tuota lahjakkuutta tai omaa natupotentiaalia ei voi käytännössä päätellä, vaikka olisi takana pitkäkin trrenitausta näennäisesti ihan järkevillä ohjelmilla ja ruokavaliolla. Oma esimerkki alla.
Minulla penkkimaksimi pyöri jossain 130-140 välissä vuosien bodytreeneillä eli perus 4 ja 5 jakoisilla, joissa kierrot luokkaa viikko tai hiukan yli. Muutenkin treenit oli perus bodylehtitreenejä eli usein failureen, melko paljon pakkotoistoja ja tuon lisäksi jotain hd viritelmiä pudotussarjoineen yms. Treenitaustaa tuolloinkin oli jo 10+ vuotta. Jos joku olisi tuolloin väittänyt, että 200 kilon penkki natulle olisi mahdollinen, olisin nauranut päin naamaa.
Sitten löysin ensin HST:n ja sen kautta muitakin perinteisiä 1-jakoisia voimabodailu ja lopulta voimaohjelmia. Tuon jälkeen sain parissa vuodessa penkin tuonne huippuun eli 187,5:een.
Huomioitava on myös, etten ole aloittaessa ollut mikään vahva vaan 50 kiloinen rimpula, joka penkkasi 40 kiloa tai 45 kiloa ekalla kerralla. En myöskään ollut parin kolmen elan treenivuodn jälkeen kovin kummoisissa voimissa tai massoissa.
Tarinan opetus?
On erittäin tärkeää löytää itselle sopivat treenimetodit, että saa oman potentiaalinsa esiin. Eri ihmisille toimii erilaiset treenisysteemit ja minulla tuo avain voimapuolella on tiheä frekvenssi, kohtuullisen korkeat volyymit ja maltilliset raudat. Maksimaalisia rautoja en kestä pitkään ennenkuin vedän hermostoni melkoiseen tukkoon. Eli itselle vaikkapa wsb-treenit ei ehkä ole mitenkään optimaalisia, mutta itä-eurooppalaiset ohjelmat toimii. Jollain toisella asia voi olla ihan toisinpäin.
Eli kuka tahansa sitä omaa isoa tavoitetta varten treenaakin, kannattaa kokeilla myös jotain oman salin valtavirrasta poikkeavaa, ennenkuin heittää kirveen kaivoon ja tuomitsee kovatkin natutulokset mahdottomiksi. Sama koskee sekä voimatuloksia että lihasmassan määrää.
