Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

[Tomppa85]

Jees, uutta ajatusta tossa. Ehkä jopa offtopiccia.. vastataan silti: mun mielestä tuossa menettää AIKAA. Jos mietin nyt karvan verran yli kolmekymppisenä, että olisiko kivampi, että olisin säästänyt viimeiset 10 vuotta ja olisi nyt enemmän millä mällätä? En usko kyllä. JOS olisikin, niin MIKÄÄN ei vituta enempää kuin se, että ne ajat jolloin voit kuluttamisesta nauttia, menee ohi kiitäen. Entä jos sairastut vakavasti tai peräti kuolet? Ajattelen huomattavasti enemmän niin, että "elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi" kuin kuvaamallasi tavalla. Olenkin jo pikkulapsena ainoastaan ryövännyt säästöpossua sen sijaan, että olisin sinne ikinä kolikkoakaan laittanut. Lisäksi "korkoa korolle väärään suuntaan" pätee asumisen osalta vain silloin kun korot ylittävät vuotuisen arvonnousun. Autot sun muut kulutusluotot ovat tietenkin asia erikseen. En silti missään tapauksessa haluaisi nyt ajaa 10 vuotta sillä Carinalla, että saisin 10 vuoden kuluttua vaikka perus-911 Carreran vaan selkeästi mieluummin sitten sillä BMWllä koko tuo aika.

En nyt tarkoittanut "nuukasti" elämisellä sitä että nähdään nälkää ja puedutaan säkkeihin. Kyllä elämästä voi ja pitää nauttia, mutta KOHTUUDELLA. Sen sijaan että ostetaan upouusi E-sarjan Mersu, ostetaan vaikka vähän käytetty BMW, 200 neliön luksustalon sijaan 120 neliön vanhempi talo, 60 tuumaisen telkun sijaan 42 tuumaa jne... Periaate on se, että ei eletä yli varojen.

Muuten, "elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen" tarkoittaisi äärimmäisyyteen vietynä sitä, että syödään siemenviljat ja kuollaan nälkään. Silloin siitä "viimeisestä päivästä" todella tulee viimeinen. Useimmat meistä kuitenkin keikkuvat täällä sen 70+ vuotta ja olisi hyvä ajatella asioita hieman pidemmälläkin tähtäimellä. Vai onko sitten persaukisena 40-kymppisenä kiva miettiä että "kyllä sitä eli onnellista aikaa 20-30 ikävuodet"? No ehkä jollakin on tällaisia ajatuksia...

Izzman, asuntojen hinnat eivät nouse yli inflaation pitkällä aikavälillä. Inflaatio lienee pitkällä aikavälillä jotain 3% paikkeilla tai enemmänkin tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen korkotaso on huomattavasti korkeampi kuin inflaatio toimivilla vapailla markkinoilla. En ole tutkinut asiaa sen tarkemmin, mutta kuvittelisin asuntolainan koron olevan pitkällä tähtäimellä jossakin 6% paikkeilla. Nykyään ei tule enää tilannetta, jossa inflaatio (jonka tahdissa asuntojen hinnat "nousevat") päihittäisi korot. Lisäksi korot tuppaavat nousemaan ikävällä tavalla tilanteissa, jolloin muutenkin on taloudellisesti tiukkaa vrt. lama-aika. Voimme hyvinkin nähdä tilanteen, jossa asuntolainojen (saati sitten kulutuslainojen) korot pomppaavat kaksinumeroisiin lukuihin. Tällöin kaikki ylivelkaantuneet jäävät jyrän alle.

Mutta siis...Maailma on täynnä ihmisiä, jotka elävät kädestä suuhun "tätä päivää." Oma on asiansa.

 

[MKS]

Sanoisin että mulle eniten onnellisuuden tunnetta ja mielihyvää tuottavat asiat ei juuri näy muille. Ulospäin elämä varmasti näyttää juuri siltä, ettei ole komeita kulisseja. Ja miksi pitäisikään. Niin kliseiselta kun se kuulostaakin, mutta mitä pienemmistä ja tavallisista asioista osaa nauttia, niin sitä onnellisempi sitä itse ainakin on. Sitä ei voi rahalla ostaa. Vaikea siis niillä kulisseillakaan ostaa suurta onnellisuuden tuntua, jos sitä ei saa ensin edes ilmaisista asioista.

Bingo. Tässä on hyvin pitkälti resepti onnelliseen elämään.

 

[rottaapina]

En treadia jaksanut kokonaan lukea... anteeksi kaikille mielipiteenne huomiotta jättämisestä Mielestäni rahalla ei saa onnea mutta kyllä se tiettyyn pisteeseen asti helpottaa. Alkaa räntäsade vituttaa niin pidennetty viikonloppu lämpimässä parantaa mieltä kummasti... Ja kyllä opintotuilla eläjänä voin sanoa että vituttaa miettiä kaupassa että onko varaa ostaa halvinta jauhelihaa:D En usko että komeat kulissit tekisivät pelkästään kenestäkään onnellista, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Vähän aikaa voi olla hienoa painaa miljoonaa eteenpäin ja ajaa nopeilla autoilla mutta jos kaikki muu on elämässä retuperällä niin ei se onni kauaa kestä.

 

[Hoku]

Rahattomuus vituttaa. Vitun vuokra.

Taloudellinen riippumattomuus toisi onnea siinä mielessä, ettei tarttis funtsia menojaan paskaduunien mukaan. Aihe itsessään on melkoinen kalkkuna, jota on puitu maailman sivu. Selvää on, ettei raha tuo onnea, mutta että sitä on ihan vitun hyvä olla.

 

[efuman]

Rahattomuusvituttaa varmasti monia,mutta mieluummin lasken euroja uokakaupassa kuin makaan vihanneksena sairaalassa tia olen muuten kuoleman sairas.

Mä valitsen köyhän onnellisen elämän kuin ottaisin rikkaan ja onnettoman. On varmasti onnellisia rikkaitakin,mutta en pitäisi kulisseja väkisin pystyssä.

 

[S225T]

Kyllä tänä päivänä on paljonkin porukkaa jotka tienaa sen 60K+ ilman älyttömiä vapaa-ajan uhrauksia. Monessa firmassa on käänytty jo siihenkin suuntaan että ei anneta työntekijöiden repiä itseään kappaleiksi ylipitkää päivää jatkuvasti painamalla.
Lisäksi pitää muistaa että monilla tietyn tulotason (ja töiden vastuutason/position firmassa) saavuttaneiden perusjuttuihin kuuluu nk. molemminpuolinen jousto, eli työajat itseisarvona menettävät merkitystään eikä siellä konttorilla ole pakko istua joka päivä 8-17. Jos on omia asioita tai menoja hoidettavana, niitä voi hoitaa työpäivän aikana jos on sopiva tilaisuus. Jos tarvitsee vapaata, sitä voi pitää ilman että tarvitsee mennä saldokirjalle tai lähettää selvitystä talousosastolle ja palkanlaskentaan. Kyllä tällainenkin on kummasti mukavuus/elämänlaatutekijä ja monelle tuo sitä onnellisuutta ettei tarvitse orjallisesti istua suorittamassa mekaanisesti jotain päivästä toiseen tilanteesta riippumatta ja riippumatta onko tekemistä vai ei. Vaikka vastuu usein painaakin sitten siellä toisessa vaakakupissa vapauden ja rahallisen korvauksen vastapainona, on tuo mielestäni melkoisen oleellinen tekijä työelämässä.

Todellinen huippujohto on usein sitten oma lukunsa koska silloin se vapaa-aika kutistuu hyvin hyvin usein hyvin hyvin olemattomiin ja joka ikiselle illalle olisi kutsuja, velvoitteita, kokouksia, tapaamisia, matkoja. Sellaisen position vaatima verkostoituminen ja sen verkostoitumisen ylläpito ja laajentaminen vaatii kyllä työn ja vapaa-ajan raja-aitojen tallaamista maan tasalle hyvin suureksi osaksi. Yrityskontakteista tulee niitä "kavereita" joiden kanssa sitten käydään ihan muutenvaanulkonajaharrastamassa. Ja ison yksikön tulos/henkilöstövastuu on jo sinällään varmuudella todella raskas kantaa eikä sitä suurimman osan pää kestäsikään. Mutta silloin puhutaankin jostain ihan muusta kuin 60 tai 100K vuosituloista.

Koko onnellisuus/materiakysymys on tässä vähän keinotekoinen sikäli, että ihmiset saavat sitä tyydytystä, hyvää oloa, mielihyvää (eikö sitä voi kutsua onnellisuudeksi) niin erilaisista asioista.

On kyllä totta että juuri tuossa keskituloisista nk.hyvätuloisiin hyppäävässä ryhmässä ON kyllä sitä nousukasmaista tavaralla pätemistäkin varmasti olemassa. Tulot on usein kohtalaisen hyvät mutta niin on velatkin melkoiset ja silti pitää olla viimeisin sälä kotona ja pihalla. Ulkopuolisen silmin se toisinaan voi näyttää käsittämättömältä. Erityisesti tämä ilmenee omakotirakentamisessa, jossa pienellekin perheelle pitää olla 300m2 +aputilat. Siinä puhutaan jo niin suurista summista (verrattuna vaikkapa johonkin parin tonnin "turhaan" telkkariin joka nyt ei kenenkään kokonaistaloutta sentään kaada), että voi tulla pahimmillaan melkoisia seuraamuksia, jopa loppuelämän ajaksi. Mutta jos joku saa hetkellistä tyydytystä siitä asumisestaan ja vaikka pelkästään siitä että on varaa siihen, miksi ei? Voiko sanoa että tämä henkilö ei missään tapauksessa voi olla onnellinen tai onnellisempi verrattuna toiseen joka tienaa 20000 vuodessa ja asuu vuokralla kaksiossa?

 

[Izzman]

En nyt tarkoittanut "nuukasti" elämisellä sitä että nähdään nälkää ja puedutaan säkkeihin.
<snip>
Muuten, "elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen" tarkoittaisi äärimmäisyyteen vietynä sitä, että syödään siemenviljat ja kuollaan nälkään...
<snip>
onko sitten persaukisena 40-kymppisenä kiva miettiä että "kyllä sitä eli onnellista aikaa 20-30 ikävuodet"? No ehkä jollakin on tällaisia ajatuksia...

Izzman, asuntojen hinnat eivät nouse yli inflaation pitkällä aikavälillä. Inflaatio lienee pitkällä aikavälillä jotain 3% paikkeilla tai enemmänkin tulevaisuudessa.

No juu, mäkin vaan heitin vastakohtana tuon viimeisen päivän elämisen. Pitäähän sitä asiansa hoitaa ja pyrkiä aina kohti parempaa tai ei-ainakaan-pahempaa tulevaisuutta.

En väitä, etten olisi ns. ylivelkaantunut mutta siihen on viitsinyt lähteä siksikin, että tavallaan sitä luottaa jatkuvaan tulotason nousuun vaikka tietysti "Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta" ja muutenkin sitä on tullut pisteeseen, jossa tietystä työstä ei oikeastaan juuri enempää pysty saamaan ilman työmäärien lisäämistä.

Mut ei tämäkään "systeemi" persaukiseksi tee millään muotoa. Ainoa kauhuskenaario on yhdistetty työttömyys, talon pakkomyynti pilkkahintaan ja käteen jäävät reilut velat eikä tuloja. Siitäkin selviää 15 vuodessa (velka vanhenee) eli en jaksa ottaa kyllä yhtään stressiä vielä ainakaan, kun kaikki on hyvin. Ja jos tuo kauhuskenaario ei toteudu niin sitten nelikymppisenä on takana taas se 10 vuotta "yli varojen elämistä", hieman parempi auto taas ja talostakin maksettu jonkinlainen osa.

En tiedä mitä tarkoitat, että asuntojen hinnat eivät nouse yli inflaation, mutta edellisen kämppämme hinta nousi yhteensä 59% viidessä vuodessa (2001-2006) ja se on taatusti yli inflaation. Eli silloin kun sen ostimme (sanoin vielä morjens silloiseen työpaikkaani 2 kk ostamisen jälkeen ilman tietoa tulevasta) olisi joku voinut maalailla kauhukuvia ja suositella vaikka rahastosijoittamista, mutta ehdottomasti asunnon osto oli oikea ratkaisu. Toki tämän nykyisen talon kohdalla pitää henkisesti varautua lievään hinnan laskuunkin. Tosin inflaatio ja yleinen ikuinen kustannustasojen nousu pitänevät huolen siitä, ettei niin käy.

 

[Tomppa85]

Varsin ajankohtaisesti valitsit juuri nuo vuodet esimerkiksi. Asuntojen hinnat todellakin ovat nousseet ennennäkemättömästi kautta maailman 2001-2006. Teknokupla vaihtui asuntokuplaan. Halvat korot ja löysät lainastandardit ruokkivat kuplan, joka tulee 100% varmasti tyhjenemään. Se on niin että tässä mennään joko vaakasuoraa vuosikaudet kunnes inflatoidut palkat ottavat kiinni asuntojen hinnat tai hinnat tulevat alas omin neuvoin. Veikkaan itse jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kiinteistöt ovat myös syklisiä ja niiden syklit kestävät aika pitkään johtuen kiinteistöjen luontaisesta likviditeetin vähäisyydestä.

Pitkällä aikavälillä asuntojen hintakehitys ei päihitä inflaatiota. Sijoitusasuntojenkin tuotot tulevat pitkällä aikavälillä vuokratuotosta, joskin on mahdollista keinotella ja spekuloida myös niiden hintakehityksellä lyhyellä tähtäimellä.

 

[D.Yates]

Ääh, taas tomppa myrkyttää täällä säästöpossuineen!

Lisäksi pitää muistaa että monilla tietyn tulotason (ja töiden vastuutason/position firmassa) saavuttaneiden perusjuttuihin kuuluu nk. molemminpuolinen jousto, eli työajat itseisarvona menettävät merkitystään eikä siellä konttorilla ole pakko istua joka päivä 8-17. Jos on omia asioita tai menoja hoidettavana, niitä voi hoitaa työpäivän aikana jos on sopiva tilaisuus. Jos tarvitsee vapaata, sitä voi pitää ilman että tarvitsee mennä saldokirjalle tai lähettää selvitystä talousosastolle ja palkanlaskentaan. Kyllä tällainenkin on kummasti mukavuus/elämänlaatutekijä ja monelle tuo sitä onnellisuutta ettei tarvitse orjallisesti istua suorittamassa mekaanisesti jotain päivästä toiseen tilanteesta riippumatta ja riippumatta onko tekemistä vai ei. Vaikka vastuu usein painaakin sitten siellä toisessa vaakakupissa vapauden ja rahallisen korvauksen vastapainona, on tuo mielestäni melkoisen oleellinen tekijä työelämässä.

Itsellä on tilanne tuo. Täytyy myöntää että vastuu tuo tietynlaista kiksiä, siinä on vähän samaa saavutuksen tunnetta kuin kauniin naisen kaatamisessa. Ressiä vähän pukkaa, mutta so not. Auto on edelleen käytetty skooda, mutta siitäkin johtuen ei tarvi joka ostosta miettiä.

Mutta omakotitalo, se on todellista luksusta. Kun on joskus valvonut yöllä pienen lapsen kanssa naapurin kännipirskeitä kuunnellen, ei tätä rauhaa voi liikaa ylistää. Vaikka menisi kaikki käytettävissä olevat rahat kämppään, on tämä sen arvoista.

Sinkuilla tilanne toki eri, jos ei kotona käy kuin satunnaisesti nukkumassa, voi olla hyödyllisempää satsata vaikkapa naisiin.

 

[rullaverho]

Rahattomuusvituttaa varmasti monia,mutta mieluummin lasken euroja uokakaupassa kuin makaan vihanneksena sairaalassa tia olen muuten kuoleman sairas.

Ei nyt lähdetä tähän jooko. Ai että mua ketuttaa kun tää fraasi pitää aina vetää tähän. Mieluummin köyhä ja terve kuin rikas ja sairas. No mitä helvettiä toi nyt mihinkään liittyy? Miten rikastumisesta seuraa sairastuminen

 

[Huppe]

Tekee.

Tekeehän se ainakin elämästä siedettävämpää ja välillä mukavaakin, onnellisuudesta en tiedä mutta mitään ei täältä mukaansa loppupeleissä saa, ei onneaan eikä rahojaan. Tietty onnelliseksi minut tekee se jos jälkeläisille on jotain mitä jättää, oli se sitten omaisuutta tai rahaa. Vanha Corolla pihassa happanemassa ei ole sitä perintöä jonka tahdon jättää.

Kyllä minä ainakin olisin helkkarin onnellinen jossain modernissa 300m2 omakotitalossa merenrannalla ja pihassa ferrari ja audi rs6 eikä tartteis miettiä miten maksaa tuon kaiken. En kyllä sanoisi että nuo olisivat kulisseja, jos ne olisivat vain kulisseja, en olisi onnellinen.

Itse tulen perimään ainoastaan velkoja, onneksi kuolinpesän voi hakea konkurssiin. Vituttaa vain kun olisi jotain lapsuudenmuistoja, arvokkaitakin, jotka pitää sitten myydä kun kuolinpesä haetaan konkurssiin eikä niitä saa itselleen.

 

[Timba79]

Itse ymmärsin threadin aloittajan kysymykseksi sen, että onko parempi elää vakavaraisesti ja nuukasti, vai vähemmän vakavaraisesti ja leveästi. En niinkään, että onko parempi olla rikas vai köyhä.

Okei, tässä voitaisiin kärjistää hieman vertaamalla kahta kahta palkkatyön tekijää, A ja B:

A & B saavat täsmälleen saman verran nettopalkkaa, sanotaan 50000 €/v. He ovat siis varsin hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia ihmisiä.

A elää leveästi, ostaa kalliin auton, ison omakotitalon, viihde-elektroniikkaa, loma-matkoja ja koruja tyttöystävälle/vaimolle. Tätä varten hän ei ole säästänyt, vaan ottaa ison asuntoLAINAN ja kenties pari pienempää esim. autolainan + luottokortilla jotain sälää. Keskim. korko sanotaan 7%/a.

Lainan ottohetkestä lähtien A:lla on myöhemmin käytettävissään nettopalkka - (korot + lyhennykset). Hän tekee joka päivä töitä pankille maksaakseen velkaansa ja velan avulla hankittu omaisuus (asuntoa lukuunottamatta - mikäli hän ei ostanut asuntokuplan huipulla kalliisti) menettää arvoaan hirvittävän nopeasti. Lisäksi omaisuudesta aiheutuu lisäkuluja, kuten korkeat asumiskustannukset (sähkö, lämmitys, vakuutukset jne) ja korkeat autoon liittyvät polttoaine- ja vakuutuskustannukset.

B sen sijaan elää nuukasti. Hänellä on pienempi asunto, pienempi auto, vähemmän viihde-elektroniikkaa eikä yhtään velkaa. Itseasiassa hän on niin nuuka, että voi sijoittaa joka kuukausi merkittävän osan tuloistaan hajautetusti osakkeisiin + korkorahastoihin, jolloin hän voi odottaa pitkällä aikavälillä saavansa keskimäärin 7% tuoton sijoituksilleen. Tilanne on siis päinvastainen A:han verrattuna.

Mitä luulette kumpi elää (tai voi elää) leveämmin 10+ vuoden kuluttua, A vai B, olettaen että he edelleen tienaavat saman verran?

Korkoa korolle on vittumainen juttu jos se toimii väärään suuntaan. Varsinkin korkeakorkoisia kulutuslainoja ja pidempiaikaisia luottokorttivelkoja pitäisi karttaa kuin ruttoa.

Ongelma on siinä, etteivät ihmiset osaa erottaa näennäistä ja todellista vaurautta. Korviaan myöten veloissa oleva vaa'ankielellä elävä ihminen näyttäytyy vauraampana ulospäin kuin se oikeasti vauras henkilö, joka ei kerskakuluta.

Mitä tulee kysymykseen siitä, onko luksus sen arvoista, voimme kysyä saman kysymyksen lapsellisen yksinkertaisesti: Otatko yhden keksin nyt vai 10 myöhemmin? Itselleni vastaus on päivänselvä.

Hienosti kirjoitettu ja tätä olen itse yrittänyt (käytännössä tuloksetta) tuoda monessa kohtaa esiin. Ennemmin nyt säästäväisempi elämänote ja myöhemmin enemmän pinemmällä vaivalla kuin päinvastoin.

Mutta toisaalta mä ymmärrän sen "eletään täysillä nyt" asenteen. Mutta turha se on sitten porata jos ei 10 vuoden päästä ole jäljellä kuin iso läjä velkaa ja stressaava hyvinpalkattu duuni, jonka menettämistä saa pelätä jokaisella laskukaudella. ;)

Vaikka Timba tulee kohta kertomaan virallisen ja päinvastaisen totuuden, niin ihan 37,5h / viikko duunilla voi päästä tuollaisiin tuloihin.

Milloin mä olen sun muroihis kussut ja milloin mä olen jotain tuollaista väittänyt? Esitäppä nyt sitten väitteellesi jotain näyttöäkin. Esim. paperitehtaan koneenhoitaja ei paljon tosta jää ja työtuntien määrä ei varmaan ole edes noinpaljon keskimäärin viikossa, että silleen.

Ainut, mitä olen kritisoinut palkkakeskusteluissa on sen vääristävä kuva. Tämän palstan ko. keskustelua lukiessa saa kuvan, että keskituloinen tienaa 5000 euroa vaikka se totuus nyt on vähän alempi. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

Pistää vain vähän vituttamaan tollanen tyhjä suunsoitto.

 

[hookoo]

Ainut, mitä olen kritisoinut palkkakeskusteluissa on sen vääristävä kuva. Tämän palstan ko. keskustelua lukiessa saa kuvan, että keskituloinen tienaa 5000 euroa vaikka se totuus nyt on vähän alempi. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

No tuo mun 60t/vuosi oli esimerkki, mutta täysin huoletonta työelämää sillä harvoin saa vrt työhön jossa viskataan kintaat nurkkaan kello 16 (no luonnekysymys tämäkin, itse en pysty edes viikonloppuna heittää täysin ohholleen sillä viis tienaanko 56t vai 133t vuodessa). 60t raja tuli aikaisemmin threadin keskustelussa esiin jonkinlaisena onnellisuuden taseen mittarina. Siitä tuo raja, ei siitä kilpailemaan tarvitse alkaa :lol2:

Samaa mieltä timban ajatuksesta, kuva on hieman vääristynyt ja useimmiten siihen palkkaukseen vastaavat sellaiset henkilöt jotka itse tienaavat reilusti eivätkä ymmärrä että tavikset useimmiten pyörittää täällä pallolla tätä rumbaa huomattavasti pienemmillä tuloilla. Jos olosi on onnekas ja tienaat yli 3000e/kk niin olisin varsin tyytyväinen olooni. Thread oli nimenomaan kulissit ja sen tuomat onnellisuudet. Rahallinen kulissihan on sellainen jossa juurijajuuri selvitään talouden pyörityksestä, mutta päästään elvistelemään naapureille hyvää toimeentuloa. (Avio)liittokulissi taas toisenlainen. On myös sellaisia joilla talouskulissia ei ole vaan on sitä fyrkkaa, kuten on myös oikeita (avio)liittojakin.

Mihin itse kukin kuuluu, sitähän ei tiedä kuin itse. Itse oon hupen kanssa samoilla linjoilla. Jotain jälikasvulle haluan jättää, muutenhan täs vois lähteä ryypiskelemään loppuiäksi jonnekin trinidadiin jo pelkästään talosta saaduilla rahoilla.

 

[modified]

Kyllä minä ainakin olisin helkkarin onnellinen jossain modernissa 300m2 omakotitalossa merenrannalla ja pihassa ferrari ja audi rs6 eikä tartteis miettiä miten maksaa tuon kaiken. En kyllä sanoisi että nuo olisivat kulisseja, jos ne olisivat vain kulisseja, en olisi onnellinen.

Itse tulen perimään ainoastaan velkoja, onneksi kuolinpesän voi hakea konkurssiin. Vituttaa vain kun olisi jotain lapsuudenmuistoja, arvokkaitakin, jotka pitää sitten myydä kun kuolinpesä haetaan konkurssiin eikä niitä saa itselleen.

Kai samalla olisi voinut kysyä, että tekeekö parempi "elintaso" onnelliseksi. Miten se onnellisuuteen liittyy syökö lounaaksi sisäfilettä vai hernaria. Meinasin jatkaa, että saako pesää huippumallilta vai ei ollenkaan, mutta se voi olla jo kiikun kaakun.

Se on kiinni siitä mitä pitää onnellisuutena. Onko onnellisuus tarpeiden tyydyttämistä vai jotain yleistä harmoniaa itsensä ja ympäristönsä kanssa.


Haet ne sieltä ennen kuin kupsahtavat.

 

[TeHo]

Milloin mä olen sun muroihis kussut ja milloin mä olen jotain tuollaista väittänyt? Esitäppä nyt sitten väitteellesi jotain näyttöäkin. Esim. paperitehtaan koneenhoitaja ei paljon tosta jää ja työtuntien määrä ei varmaan ole edes noinpaljon keskimäärin viikossa, että silleen.

Ainut, mitä olen kritisoinut palkkakeskusteluissa on sen vääristävä kuva. Tämän palstan ko. keskustelua lukiessa saa kuvan, että keskituloinen tienaa 5000 euroa vaikka se totuus nyt on vähän alempi. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

Pistää vain vähän vituttamaan tollanen tyhjä suunsoitto.

Sorry. Taisi mennä meitsin puolelta vähän yli.

Viittasin tuolla kommentilla tosiaan niihin palkkakeskustelun kommentteihisi. Kuitenkin jos suomalaisen miehen keskiansiot on tilastojen mukaan sen 3300€ / kk niin kyllä sieltä niitä 4000€ tienaavia (tämä oli se summa mistä palkkatredissä jauhettiin) löytyy aika paljon, ja stressitöntä sisäduunia tekeviäkin. Samaten sen 5000€/kk tienaavia.

Tilastokeskuksesta en ole löytänyt palkkafraktiileja ja oman liiton (TEK) netistä löytyvät fraktiilit on suojatulla puolella joten ei ole tähän heittää tilastoa. Tuttujen hyvin tienaavien palkkakuitteja en kehtaa kysellä ;)

Piis änd lööv :haart:

 

[Arzzka]

Ei kyllä ainakaan 70 000 e vuositulot vielä tunnu missään. Mitä nyt asuntolainaa tulee lyhennettyä ja sushia haettua raflasta aika usein :D Samalla lailla sitä miettii kuin pa. opiskelijanakin että miksi ei salilla penkki kulje. Erotuksena vain se että on mersu pihassa.

Eli kyllähän sitä ihan toisenlaisen tulotason tarvitsisi että se "oikeasti" näkyisi jossain. Vaikkapa sellaisen jolla olisi varaa pitää 50 ke käteiskassaa päivittäisiin menoihin tai matkusteluun, omistaa 200 ke auton (Audi R8 nam) ja 500 ke-1M asunnon.

Mutta tekisikö tuo sitten onnelliseksi. Ei välttämättä, ellei niitä kiksejä todella saisi materiasta tai vaikkapa luksusseuralaisten läpsyttelystä.

 

[Timba79]

Okei TeHo, sorry että itselläkin "tunteet kuohahti".

Ja muutenkaan en nyt quotaa erikseen ketään, vaan laitan jotain tuoreimpia ajatuksiani mitä tuli esim. hookoon postista mieleen.

Eli siis mennään aiheeseen, niihin kulisseihin ja annetaan palkkaveivauksen pysyä omassa ketjussaan. ;)

Kulisseilla mä itse käsitän kyllä ainakin jossain määri yli varojen elämistä, eihän ne muuuten ois kulisseja? Eli että näytetään varakkaammilta mitä ollaan, asutaan isommassa ja kalliimmassa kämpässä mihin järkevästi olisi varaa jne. Monesti tällaisessa tilanteessa rakennetaan korttitaloa, joka romahataessaan pahimmillaan vie mahdollisuudet rakennella enää yhtään mitään...kulisseilla tai ilman.

Jos aina itsekin käyttäisi järkeä, niin en ajaisi hankintahinnaltaan yli 20.000 autolla. Mutta tuo nyt on hankittu (ja maksettu) joten sillä mennään. Saapahan sitten vastapainoksi täälläkin jo mainitut turvallisemmat kyydit ja luotettavan menopelin (en sano ettei käytetympi voi olla sellainen).

Mutta kaikenkaikkiaan, jos se materia sinällään tekee onnilliseksi, niin siitävaan hankkimaan velalla kaikki lelut ja sitten kitkuttamaan veloissaan. Tuohan on myös valinta ja turha siitä on moraloisoida. Joku saa sitten halpoja leluja jos kulissit romahtavat.

Ja loppujenlopuksi toimiva yhteiskunta tarvitsee meitä kaikkia. Osa kuluttaa surutta kaiken mitä tulee ja vähän päälle, se pitää rattaat pyörimässä. Osa on yrittäjiä, jotka luovat työpaikkoja kuluttajille. Osa on sijoittajia, jotka sijoittavat toisen yrittämiseen. Osa on säästäjiä, jotka mahdollistavat pankkien lainata rahaa kuluttajille, yrittäjille ja sijoittajille jne jne.

Turha se on kenenkään valintoja alkaa moralisoimaan. Itse en ois onnellinen jos tilipäivänä kaikki menis ja vähän päällekin. Olen onnellisempi kun joka tilistä jää säästöön ja sijoituksiin, vaikka se takoittaakin etten voi kaikkea haluamaani ostaa. Kaikki ei ole samanlaisia luonteeltaan mitä minä. Esim. nuorempi veljeni on melkein täysi vastakohta näissä asioissa, eli ei ole kasvatuksestakaan kiinni tämä.

 

[esa67]

itse teen toita yhdelle miljonaarille, tulot taitaa kaverilla olla noin 1 mijoona viikko.
Kyseinen kaveri on tehnyt rahat tyhjasta, kirjoitti parin kaverinsa kanssa tietokoneohjelman, alkusijoituksena ostivat muutaman tietokoneen, ja vuokrasivat naapurin autotallin.
Talla hetkella pomolla on siis sunnilleen kaikki materiaali mita se haluaa. Hanen suurin ongelma on vahentaa tyotekoa, ja keskittya perhelamaan, siis vaimoon, 3 lapseen. Heh raha ei todellakaan tee tata kaveria onnelliseksi vaan tyoteko.

Tata samaa han sitten soveltaa minuun sanoen etta teet vaan toita paljon ja tuut onnnelliseksi. Ei vittu pyyda tossa sitten palkankotusta
niinpa meita on moneen lahtoon.

 

[123jippo]

Tata samaa han sitten soveltaa minuun sanoen etta teet vaan toita paljon ja tuut onnnelliseksi. Ei vittu pyyda tossa sitten palkankotusta
niinpa meita on moneen lahtoon.

Niinhän ne pomot sanoo ;)

 

[TroynPaluu]

Jos on terveys ja muut asiat reilassa, niin tekee.