Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

[modified]

Lähinnä kysymys siitä, että miksiköhän sitä ihmiset tekee ja haluaa asioita, millä on oma hintansa tavalla ja toisella, vaikka voisi tehdä järkevämpiäkin valintoja. Eli käytännössä siis tietty ahneus voi olla jopa onnellisuuden tiellä.

Tähän näkökantaan liittyy toki varsin tiiviisti näkemys jonka mukaan 50+Keur ansiot tappavat vapaa-ajan kokonaan. Yleisesti tämän näkökannan voi myös tulkita jotenkin kateellisena näkökantana.

Tämä keskustelu ei liity mitenkään tuloihin vaan kulutukseen.

 

[Sumu]

Onko se uuden karhee sitten parempi ja tuo onnellisuutta enemmän sen takia että naapurit on kateellisia?

Onko se niin vaikea ymmärtää että joku saattaa haluta uuden auton motivaattorinaan joku muu kuin naapureiden kateelliseksi tekeminen?

Joo, kyllähän useelle tuollainen ulkoinen status, jonka uuden karhea autokin tuo, on tärkeää, mutta jos nyt pysytään tässä ihan käyttömukavuudessa ja sen sellaisessa.

Jos pysytään ihan käyttömukavuudesta ja sellaisesta, niin oman kokemuksen mukaan -08 vm. tila-auto pesee sen -98 tila-auton ominaisuuksissa, mukavuudessa yms, ainakin jos kysymyksessä on saman merkin autot.

 

[demoni]

Pitää vaan suhteuttaa "luksuksesta" saatu helpotus elämään ja sen
hankkimiseen/ylläpitoon vaadittavan tulojenhankinnan aiheuttama stressi.

 

[Taskuamatsoni]

Ei ole vaikee ymmärtää, mutta onnellisuuteen tuskin vaikuttaa. Siitähän tässä oli kyse.

 

[Izzman]

Mitä luulette kumpi elää (tai voi elää) leveämmin 10+ vuoden kuluttua, A vai B, olettaen että he edelleen tienaavat saman verran? <..snip..> Mitä tulee kysymykseen siitä, onko luksus sen arvoista, voimme kysyä saman kysymyksen lapsellisen yksinkertaisesti: Otatko yhden keksin nyt vai 10 myöhemmin? Itselleni vastaus on päivänselvä.

Jees, uutta ajatusta tossa. Ehkä jopa offtopiccia.. vastataan silti: mun mielestä tuossa menettää AIKAA. Jos mietin nyt karvan verran yli kolmekymppisenä, että olisiko kivampi, että olisin säästänyt viimeiset 10 vuotta ja olisi nyt enemmän millä mällätä? En usko kyllä. JOS olisikin, niin MIKÄÄN ei vituta enempää kuin se, että ne ajat jolloin voit kuluttamisesta nauttia, menee ohi kiitäen. Entä jos sairastut vakavasti tai peräti kuolet? Ajattelen huomattavasti enemmän niin, että "elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi" kuin kuvaamallasi tavalla. Olenkin jo pikkulapsena ainoastaan ryövännyt säästöpossua sen sijaan, että olisin sinne ikinä kolikkoakaan laittanut. Lisäksi "korkoa korolle väärään suuntaan" pätee asumisen osalta vain silloin kun korot ylittävät vuotuisen arvonnousun. Autot sun muut kulutusluotot ovat tietenkin asia erikseen. En silti missään tapauksessa haluaisi nyt ajaa 10 vuotta sillä Carinalla, että saisin 10 vuoden kuluttua vaikka perus-911 Carreran vaan selkeästi mieluummin sitten sillä BMWllä koko tuo aika.

 

[modified]

Ellei nyt väitetä, että helppo elämä on myös onnellinen elämä. Onnellisuus on kyllä muuta kuin huolettomuutta, vaikka huolettomuutta rahalla saisikin.

 

[Sumu]

Lähinnä kysymys siitä, että miksiköhän sitä ihmiset tekee ja haluaa asioita, millä on oma hintansa tavalla ja toisella, vaikka voisi tehdä järkevämpiäkin valintoja. Eli käytännössä siis tietty ahneus voi olla jopa onnellisuuden tiellä.

Varmaan siksi ihmiset tekevät asioita eri tavalla että järkevyys on melko subjektiivinen käsite. Lisäksi ihmiset arvottavat asioita eri tavalla ja osa jengistä on yksinkertaisesti vaan niin vitun urpoa.

Voihan sitä käyttää aikansa sen pohtimiseen miksi joku ostaa jotain Ben & Jerry's luxussuklaakermajäätelöä vaikka 1/4 hinnalla olisi saanut rasvatonta ja vähäkalorista vadelmasorbettia.

Tämä keskustelu ei liity mitenkään tuloihin vaan kulutukseen.

Kuvittelin sen liittyvän tuloihin että tuntimäärän X käytöllä voi tienata joko esimerkiksi 25000e/v tai 50000e/v. Kuvittelin vissiin väärin.

 

[Purtsi]

Onko se uuden karhee sitten parempi ja tuo onnellisuutta enemmän sen takia että naapurit on kateellisia?

En itse ajatellut naapureita, mutta jollekkin varmaan toi naapuri-kortti on tärkeä.

MITÄH? Mikä sun avatarissa oikein näkyy?! Onks tää nyt niin, että jos jollakin on siinä joku netistä kopsattu Colemannin selkä ni sulla on siinä se Volvo. ;)

Ei, toi on mun entinen kuljetin. Kuljetin ajalta ennen yrittäjyyttä.. :D

 

[Poro72]

Kyllähän lähtökohtaisesti voidaan ajatella että samalla vaivalla ja stressillä 100 000€ ansaitsevalla on hieman paremmat lähtökohdat kuin 25000€ ansaitsevalla. Myös onnellisuuden metsästyksen suhteen. Paino siis sanoilla : samalla vaivalla ja stressillä.

Todellisuudessa kuitenkin aika harvoin tilanne on tällainen. Kyllä yleensä palkan kasvaessa myös työmäärä ja stressi kasvaa samaan tahtiin. Aika paljon näkee sitä että pyritään omistautumaan työlle täysillä, jotta palkkaa saataisiin hinattua ylöspäin, jotta saataisiin ottaa lisää lainaa, jotta saataisiin vielä
enemmän kaikkea ns. tarpeellista, jotta voidaan taas valittaa että palkka on liian pieni, pitää saada lisää.

Aikoinaan olen kuullut ystävältäni tällaisenkin viisauden : "kuvittelin että sitten kun saan 10000mk käteen
olen onnellinen". Vituiks meni ;) Tämäkin kaveri on aina silloin tällöin burn-out sairaslomilla.. Talo on kyllä hieno.

Omasta lähipiiristäni löytyy myös ihminen joka omisti elämänsä yritykselle, rahaakin tuli oikein kivasti, aikaa ei niinkään. 59-vuotiaana tuli ilmeisesti jonkinlainen ahaa-elämys, ja hommat jäi siihen. Nyt eläkeläisenä onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, ei ole kuulemma ikävä niitä aikoja. Vaikka vähemmän tulee rahaa, nyt on taas aikaa harrastella niitä asioita joita nuorempana olisi huvittanut mutta kun ei ollut aikaa.

Televisiossa on mielestäni ylivoimaisesti tärkeintä se mitä sieltä tulee. Sisältö määrää. Sitä joko on tai ei ole. Ruutu on sen kokoinen kuin se on. Tietenkin räjähdykset on kai jotenkin näyttävämpiä vähän isommasta näytöstä, en minä tiedä.

 

[Papintappaja]

Palkka ei kerro mitään onnellisuudesta.

Eikö onnellisuus tule siitä, että tekee asioita, mitkä näkee tärkeinä itselleen? Yhtälailla sillä rahalla voisi tukea vaikka perhettään/sukulaisiaan kuin ostaa uuden bemarin. Käytännössä raha on tärkeää vain niille, ketkä sitä tarvitsevat enemmän. Se on ihan sama meneekö säästöön 100€ vai 2000€/kk.

Et ilmeisesti lukenut koko viestiä, mutta ei se mitään, sillä viittaat itse käytännössä samaan asiaan. Palkka ei tosiaan kerro mitään onnellisuudesta, mutta sen hankkimiseen käytetty aika ja vaiva suhteessa palkan kokoon kertoo paljonkin. Suuremmilla tuloilla voi tehdä enemmän ja suurempia asioita, ja enemmällä vapaa-ajalla ja vähemmällä stressillä niistä voi nauttia enemmän ja kauemmin.

Ajatellaanpa, että herra X:lle tärkein asia elämässä on matkustelu eksoottisiin paikkoihin. Kummilla vuosituloilla, 25 000 € vai 100 000 €, hän voi toteuttaa intohimoaan paremmin? Aivan, samalla vapaa-ajalla suuremmilla tuloilla pääsee erikoisempiin paikkoihin, ja jos ottaa paljon palkatonta lomaa, niin samoilla tuloilla ja enemmällä vapaa-ajalla voi matkustella pidemmän aikaa.

 

[Snoopie]

Itse voisin lisätä tähän sen, että olisin huomattavasti stressaantunempi, jos vaimo lähtisi lapsien kanssa liikkeelle vanhalla Corollalla sen uuden V70 sijasta. Miksi?

Uuden auton turvallisuus on varmasti eri luokkaa kuin vanhassa Corollassa. Corolla menee kolaritilanteissa ruttuun kuin paperi, kun taas Uusi Volvo tai Saab pelastaa suurella varmuudella vaimon ja lapset. Ajettavuus talvimyrskyssäkin on varmasti turvallisempaa uudella autolla kuin 80-luvun peltilaatikolla. Maksan mielelläni vaikka sen 50 000€ uuden auton paremmasta turvallisuudesta, joka pelastaa perheeni hengen mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Ihan sama vaikka auto menettäisi arvoansa ja joutuisin auton osamaksulla maksamaan. En lähtisi rahasta säästämään, jos pahimmassa tapauksessa on ihmishengistä kyse. On siis tilanteita, joissa ei kannata olla nuuka.

Sitten tulee ne muut ominaisuudet kuten polttoaineen kulutus (uusi auto kuluttaa vähemmän ja on tehokkaampi), ajomukavuus, sisätilat yms.

Sitten itse aiheesta. Minusta olisi juuri huippua, jos olisi rahaa. Voisin lähteä Havaijille surffaamaan, tutustumaan Rooman tai Pariisin historiaan tai vaikka joka viikonloppu Rukalle viettämään luksusviikonloppua. Rahalla saa siis paljon ajanvietettä, jos ymmärrätte. TÄYTYYHÄN sen olla mukavampaa kuin penninvenyttäminen vuokrakaksiossa. Raha tuo siis jossain määrin onnea?

Jos rahamäärä molemmissa tapauksissa on sama, tuen sitä vaihtoehtoa, että pienempi asunto ja vaatimattomampi auto, jolloin riittää rahaa muuhunkin. E Mersun tai vitosbemarin sijasta kävisi joku vaatimattomampikin auto kuten Skoda tai Volkswagen, ja Pirkka käy "oikeiden" merkkien sijasta ruokaostoksia tehtäessä.

 

[modified]

Rahalla saa siis paljon ajanvietettä, jos ymmärrätte. TÄYTYYHÄN sen olla mukavampaa kuin penninvenyttäminen vuokrakaksiossa.

Laitan tähän uudelleen alkoholistin kännivertauksen. Mäyräkoirallakin saa helppoa ajankulua.

Onko se nyt sitten onnellisuutta, että on mukavaa ajanvietettä?

 

[Aleksei]

Rahan pitää näkyä. Ja kaikista hauskinta on kun se näkyy vaikkei sitä ole. :D


Vakavissaan voidaan todeta että onhan se monille sellanen itsetunnonboosteri mitä ei oikein muualta saa. Monille vaikean lapsuuden / nuoruuden kokeneille se voi olla ihan sitä että kun vihdoin menestyy elämässä niin sen pitää näkyä. Kyllä se silloin tekee siinä tilanteessa onnelliseksi kun on saavuttanut jotain, olkoonkin että se on materiaalista sillä kertaa.

 

[Taskuamatsoni]

Mieluummin mie kyllä lainojen ja laskujen kanssa asun penniä ehkä hieman venytellenkin OKT:ssa, ku kerrostaloluukussa vähemmän penniä venyttäen. Tai siis senttiä...

(onnellisempikin varmaan olisin, en nyt välttämättä sen kulissin takia, vaan OKT:hen kuuluvan ison pihan takia. )

 

[Purtsi]

Itse voisin lisätä tähän sen, että olisin huomattavasti stressaantunempi, jos vaimo lähtisi lapsien kanssa liikkeelle vanhalla Corollalla sen uuden V70 sijasta. Miksi?

Mä olen kanss samaa mieltä. Oon aina ollu sitä mieltä että skideille ja mammalle parempi auto (=lue: turvallisempi), ja ittelle joku kiva häksätin mikä ei oo niin turvallinen (=lue: tehokas takaveto).

JOS mulla ois nappulat ja emäntä, voisin ihan hyvin kikkailla tolla sardiinipurkilla, emännän ajaessa mun haaveilemalla Volvolla. Aika moni on tästä vaan käytännössä ihan eri mieltä. Ihme juttu..

 

[rasvis]

Haluaisin lisätä tähän tuloista käytävään keskustelun sen, että yhteistaloudessa elävän kohdalla on kohtuullisen turhaa puhua yhden ihmisen vuosituloista. Merkitystä on kuitenkin vain niillä yhteisillä tuloilla.

50K vuodessa ei ole kovin paljoa jos sillä pitää pääkaupunkiseudulla elättää 4.

 

[hookoo]

60t rajasta: Monikaan 5000e/kk peruspalkkaa tienaava ei varmasti voi olla huoletta 37,5/40h työajan ulkopuolella(kaan). Yksityisyrittäjillä vielä suurempi huoli. Ne jotka tienaavat summan jollain muulla kuin yrittämällä esim. vuokraamalla asuntoja tms ovat varmasti joutuneet tekemään asian eteen paljonkin töitä. Mutta onko onnellista olla paljon vapaa-aikaa? Kohtuudessa varmasti mutta missä menee raja?

Ja kuten todettu niin kyllä niitä kulisseja saa pystytettyä helpomminkin, ei tartte olla hirveät tulotkaan kunhan on pirunmoiset perinnöt. Pointti on enemmänkin varmaan siinä mihin kukakin tyytyy, jollekin ei riitä mikään, jotkut tyytyvät lähestulkoon tyhjään. Kumpikaan ei varmasti ole hyvä, toiselta puuttuu kunnianhimoa ja toiselta terve järki. Keskitietä ei löydä vaikka valot paistaisi, missä vika?

 

[hookoo]

Haluaisin lisätä tähän tuloista käytävään keskustelun sen, että yhteistaloudessa elävän kohdalla on kohtuullisen turhaa puhua yhden ihmisen vuosituloista. Merkitystä on kuitenkin vain niillä yhteisillä tuloilla.

50K vuodessa ei ole kovin paljoa jos sillä pitää pääkaupunkiseudulla elättää 4.

Juu yhteen hiileen puhaltaminen on aika vahva ominaisuus.

 

[Inska]

Sanoisin että mulle eniten onnellisuuden tunnetta ja mielihyvää tuottavat asiat ei juuri näy muille. Ulospäin elämä varmasti näyttää juuri siltä, ettei ole komeita kulisseja. Ja miksi pitäisikään. Niin kliseiselta kun se kuulostaakin, mutta mitä pienemmistä ja tavallisista asioista osaa nauttia, niin sitä onnellisempi sitä itse ainakin on. Sitä ei voi rahalla ostaa. Vaikea siis niillä kulisseillakaan ostaa suurta onnellisuuden tuntua, jos sitä ei saa ensin edes ilmaisista asioista.

Uusi kallis auto aiheuttaisi mulle ainakin paljon enemmän stressiä, kuin nykyinen about 13 vuotta vanha japsi. Uuden auton hengen pelastava illuusio on muutenkin aika vaarallinen mielikuva. Itselleni on tärkeämpää tiedostaa, ettei auto sitä henkeä pelasta ja kuolla voi koska vaan itsestä riippumattomista syistä. Aika marginaalista loppujen lopuksi silloin, kun kunnolla kolisee. Tiedä sitten onko esim. vaikea vammaantuminen parempi vaihtoehto kuin kuolema. Tosin jotkut siitä saa sen onnen tunteen, kuten jo mainittua

 

[Snoopie]

Laitan tähän uudelleen alkoholistin kännivertauksen. Mäyräkoirallakin saa helppoa ajankulua.

Onko se nyt sitten onnellisuutta, että on mukavaa ajanvietettä?

En tiedä, mutta ainakin henkilökohtaisesti nauttisin huomattavasti enemmän shoppailuviikosta New Yorkissa tai aurinkolomasta Thaimaassa kuin mäyräkoirasta. JOS tekee mieli ulkoiluttaa mäyräkoiraa, teen sen mieluummin palmun alla valkoisella hiekalla bikinitytöt kainalossa kuin loskassa kaupungin betonilähiössä.

Lisää vielä sen verran, että sääliksi on käynyt lapsia, joita näin päivittäin asuessani kaupunkini slummilähiössä opiskelija-asunnossa pari vuotta. Anteeksi, jos loukkaan joitakin kerrostaloalueilla asuneita tällä kommentilla: Aina kun noita lapsia näkee, niin eihän noilla ole muuta tekemistä kuin vittuilla ihmisille ja vetää kännejä jo 12-vuotiaana paikallisella ostarilla. Vaikka slummialueesta oli kyse, meinasi melkein itku päästä välillä, kun kersat vielä pimeälläkin leikkivät kymmenen aikoihin pihalla. Alueella liikkui kuitenkin alkoholisteja kaiken aikaa, ehkä vanhemmat eivät vain välittäneet?

Itse rälläsin nuorena maastopyörällä pitkin lähimetsiä, ja välillä käytiin kalastamassa lähipurossa. Oli myös muita pelejä ja vehkeitä, joilla pystyi harrastamaan ns. toiminnallisia harrastuksia XboX 360 sijasta. Metsä oli heti takapihalla. En ole varakkaasta perheestä, vaan vanhempani ovat luopuneet paljosta, että kaikista tärkeimmillä eli lapsilla oli hyvä olla.

Tästä päästään taas raha-asiaan: olisi mukava, jos pystyisin kustantamaan lapselle jonkun kalliin harrastuksen, kuin että toimettomana potkittaisiin kiviä talon pihalla. Olisi vielä parempaa, jos löytyisi yhteinen harrastus, kalastaminen tai maastopyöräily vaikka. Toisaalta lapset osaavat nauttia pienistäkin jutuista; pelkästään se lätäkössä pomppiminen voi olla pikkulapsille luksusta. Kasvuympäristönä pidän omakotitaloaluetta kuitenkin parempana kuin kerrostaloasumista. Olisi myös kiva, että naapureina olisi alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien sijasta tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.