Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
"Luksus" -termillä (tai iltapäivälehdistön suosimalla "öky" -etuliitteellä) kuvataan niiden tuotteiden ja palveluiden joukkoa, johon termin käyttäjällä ei ole varaa - tai ainakin sijoitus koetaan hyvin kalliiksi käytettävissä oleviin varoihin nähden.

Toisen ihmisen luksus on toisen tavallista käyttötavaraa.
 
Tärkeintä on hoitaa asiansa niin että itsellä on hyvä olla.

Jep. Itse olen vaan huomannut ettei oikein mikään mitä rahalla saa sitten kuitenkaan lopulta ollutkaan tärkeetä. Sitä ei paljoa oikeesti ihminen tarvitse ja kaikesta siitä "ylimääräsestä" eli luksusta on sitten ehkä enemmän riesaa kun hyötyä loppujen lopuksi kuitenkin. Ainakin jos rahansa joutuu itse työllään tienaamaan niin minusta hyöty saldo on miinuksella. Jotenkin näen asian niin että jos ei ole onnellinen köyhänä niin ei sitä ole onnellinen rikkaanakaan, mutta toki rahalla saa pientä hetken mielihyvää ostettua. Mutta onnellisuus elämässä on ihan eri asia kuin mammona.

Edit: näin siis tietysti vain itsellä, tiedän että moni näkee asioita omalta kantiltaan erilailla
 
Eli kalliilla leluilla leikkiminen on pois vanhempien ja lasten välisestä suhteesta?

:offtopic:

Kalleus tuskin vaikuttaa asiaan millään tavalla muuten kuin, että oletettavasti mitä enemmän asioihin investoi rahaa niin sitä enemmän niihin investoi myös aikaansa. Aikahan on rajallisempi pääoma monesti kuin raha.

Toinen asia on, että mikä on ajanvietteen ja harrastuksen raja tai voiko niitä edes erottaa toisistaan. Paras ajanvietehän olisi vetää kännit joka ilta, joten miksi siihen pitäisi investoida älyttömiä summia. Ei varmasti aika mene nopeammin milloinkaan kuin kännissä.

Jotenkin näen asian niin että jos ei ole onnellinen köyhänä niin ei sitä ole onnellinen rikkaanakaan, mutta toki rahalla saa pientä hetken mielihyvää ostettua. Mutta onnellisuus elämässä on ihan eri asia kuin mammona.

Näen asian aika samanlaisena. Sitten kun ne perustarpeet on taloudellisesti tyydytetty niin ei rahalla saa onnea. Joten luksuksen hakeminen voi johtaa siihen, että se on pois perusasioista. Toinen asia on se, että aina voi katsoa monen asian olevan paremmin aidan toisella puolella, mutta sitten saa lopun elämänsä hyppiä aidan toiselle puolelle.

Varmasti on paljon ihmisiä joiden mielestä ylimääräisestä rahasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
Kymmenen vuotta sitten olin onnellisempi kuin nyt:

asuin melkein rahattomana opiskelijakämpässä opiskellen, harrastaen kaikkea liikuntaa, viikonloppuisin juhlien ja tulevan vaimon kanssa seurustellen. Silloin ei ollut autoa, omaa asuntoa, vakituista työtä. Oli rakastava tyttöystävä, paljon kavereita ja koko elämä edessä.

Nyt on kulunut avioerosta kolme vuotta, on vaativa työ, enemmän stressiä, läheisiä ystäviä vain muutama. On kallis auto, kallis kämppä ja kivat "lelut", mutta takki on tyhjä. Elämä opettaa...

ps. on tutkittu, että kun vuositulot ylittää n. 25 000 euroa, alkaa rahan tuoma "onnellisuus" vähetä radikaalisti. Eli kun saavuttaa "turvallisen" elintason, ei rahalla ole enää merkittävää vaikutusta onnelisuuteen.
 
Vai että on 25,000 euroa vuodessa ns. turvallinen elintaso. Olisikohan määritelmästä kiinni, että Suomessa siis hyvin toimeentulevilla ei onnellisuus tulojen mukana lisäänny. Kysypä yli 100,000 euroa vuodessa tienaavilta, ovatko he enimmäkseen onnellisia vai onnettomia.
 
Nyt on kulunut avioerosta kolme vuotta, on vaativa työ, enemmän stressiä, läheisiä ystäviä vain muutama. On kallis auto, kallis kämppä ja kivat "lelut", mutta takki on tyhjä. Elämä opettaa...

ps. on tutkittu, että kun vuositulot ylittää n. 25 000 euroa, alkaa rahan tuoma "onnelisuus" vähetä radikaalisti. Eli kun saavuttaa "turvallisen" elintason, ei rahalla ole enää merkittävää vaikutusta onnelisuuteen.

Täsmälleen näin taitaa olla..meitä molempia on jo elämä opettanut ja kiitos siitä :)
 
Paras ajanvietehän olisi vetää kännit joka ilta, joten miksi siihen pitäisi investoida älyttömiä summia. Ei varmasti aika mene nopeammin milloinkaan kuin kännissä.

Jos argumentointi onnellisuuden tasosta on tällaista, lienee turha käyttää enempää energiaa asian pohtimiseen.
 
Itse en näe asiaa niin, että extra rahasta voisi mitään haittaa olla, mutta en usko myöskään että se minua tähän tilanteeseen verrattuna yhtään onnellisemmaksi tekisi.
 
Oliko se sniffis joka kirjoitti, että harva on niin huonossa tilanteessa kuin pahasti velkaantunut keskituloinen perhe. Siinä voi mennä melkein kaikki jos korttitalo luhistuu. Eli käytännössä tulot tuovat ainakin tuossa tilanteessa sen, että on enemmän menetettävääkin avioeron tai vastaavan tapahtuessa.
 
Vai että on 25,000 euroa vuodessa ns. turvallinen elintaso. Olisikohan määritelmästä kiinni, että Suomessa siis hyvin toimeentulevilla ei onnellisuus tulojen mukana lisäänny. Kysypä yli 100,000 euroa vuodessa tienaavilta, ovatko he enimmäkseen onnellisia vai onnettomia.
Mähän just vastasin, että olen onneton. ;)

Enivei, kyllä se näin menee. Eli EI SE RAHA TEE ONNELLISEKSI. Kaikeen tottuu. Sitä tottuu ajelemaan sillä mersulla, sitä tottuu tulemaan isoon taloon raskaan työpäivän päätteeksi. Rikkailla on ihan samat ongelmat kuin muillakin: on parisuhde- /työjutut, ongelmia vanhempien kanssa, ei ole hyviä ystäviä enää niin paljoa, ei ole aikaa/halua tehdä läheistensä kanssa asioita ym.
 
Tähän ei osaa vastata kun ne jotka on elänyt molemmat kuviot läpi. Enpä osaa itse sanoa, eipä ole juuri merkitystä. On tullut vastoinkäymisiä myös parisuhteissa. Elämä opettaa.
 
Jep. Itse olen vaan huomannut ettei oikein mikään mitä rahalla saa sitten kuitenkaan lopulta ollutkaan tärkeetä. Sitä ei paljoa oikeesti ihminen tarvitse ja kaikesta siitä "ylimääräsestä" eli luksusta on sitten ehkä enemmän riesaa kun hyötyä loppujen lopuksi kuitenkin. Ainakin jos rahansa joutuu itse työllään tienaamaan niin minusta hyöty saldo on miinuksella. Jotenkin näen asian niin että jos ei ole onnellinen köyhänä niin ei sitä ole onnellinen rikkaanakaan, mutta toki rahalla saa pientä hetken mielihyvää ostettua. Mutta onnellisuus elämässä on ihan eri asia kuin mammona.

Edit: näin siis tietysti vain itsellä, tiedän että moni näkee asioita omalta kantiltaan erilailla

Jossain kohdassa varmasti oman ajan panostaminen ansiotason nousuun menee varmasti negatiiviseksi, eri asia on vaan se että missä. Itse työskentelen tällä hetkellä noin 37,5h viikkohtahtia ja kovin merkittävää lisäystä työtunneissa en olisi valmis tekemään. Pientä joustoa toki voisin, mutta ennemmin nään asian niin että tuosta uhratusta työajasta pitäisi saada parempi korvaus, ei kuitenkaan niin että stressitaso nousisi mitenkään käsittämättömästi.

Mutta joo, jos ei vähempivaraisena pysty olemaan onnellinen niin tuskin pystyy varakkaanakaan. Ero on kuitenkin siinä että varakkaalla on mahdollisuus tehdä elämää helpottavia ratkaisuja ja ostaa tiettyjä palveluita joiden sivussa saa aikaa itselleen, parisuhteelleen tai vaikkapa lapsilleen. Näillä ratkaisuilla saattaa olla merkitystä sen onnellisuuden kanssa ainakin jossain tilanteessa.

Varmasti on paljon ihmisiä joiden mielestä ylimääräisestä rahasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Varmasti on paljon ihmisiä jotka eivät koskaan ole päässeet näkemään tai kokemaan tätä ylimääräistä rahaa ja varmasti melkoinen osa tuota ylläolevaa mielipidettä allekirjoittavista ovat näitä jotka sitä ylimääräistä rahaa eivä tole koskaan nähneet. Ehkä...
 
Sporteme puhuu nyt palturia yhdessä asiassa. Tuosta tulojen ja onnellisuuden suhteesta on tosiaan tehty tutkimus, mutta tulokset olivat hiukan erilaisia kuin teme antaa ymmärtää. Onnellisuuskäyrä oli kohtuu jyrkkä vielä 60 tuhannen euron vuosituloihin asti. Tämän jälkeen tapahtuu käyrässä nopea tasaantuminen.


Ja sitten vielä luksuksen määritelmästä. Oikean määritelmän mukaan luksus on asia, jota ihminen ei tarvitse. Nykyäänhän siis melkein kaikki on luksusta :rolleyes:
 
Oliko se sniffis joka kirjoitti, että harva on niin huonossa tilanteessa kuin pahasti velkaantunut keskituloinen perhe. Siinä voi mennä melkein kaikki jos korttitalo luhistuu. Eli käytännössä tulot tuovat ainakin tuossa tilanteessa sen, että on enemmän menetettävääkin avioeron tai vastaavan tapahtuessa.

Tilanne ei ole hyvien tulojen vaan paskan taloussuunnittelun aikaansaannosta. Paskaa taloussuunnittelua harrastavat käsittääkseni kaikissa yhteiskuntaluokissa olevat ihmiset.
 
Sporteme puhuu nyt palturia yhdessä asiassa. Tuosta tulojen ja onnellisuuden suhteesta on tosiaan tehty tutkimus, mutta tulokset olivat hiukan erilaisia kuin teme antaa ymmärtää. Onnellisuuskäyrä oli kohtuu jyrkkä vielä 60 tuhannen euron vuosituloihin asti. Tämän jälkeen tapahtuu käyrässä nopea tasaantuminen.


Ja sitten vielä luksuksen määritelmästä. Oikean määritelmän mukaan luksus on asia, jota ihminen ei tarvitse. Nykyäänhän siis melkein kaikki on luksusta :rolleyes:

60t jälkeen ei enää ole kauheasti vapaa-aikaa. On rahaa mutta ei aikaa käyttää sitä. Koulussa opettaja sanoi että ylityö on tuplasti kannattavaa 1) siitä saa korvausta 2) ei ehdi kuluttamaan. Pieni ylityö ei ole koskaan ongelma, raja mennee jossain 150-200h vuodessa.

Ja lisätä täytyy kulissi = negatiiviseksi koettu rakennelma/suoja. Kaikilla ei ole kulissia, joillakin vaan on helvetisti rahaa ;)
 
kukin omalla päätöksellään lähtee pankin torppariksi. Itse en tykkäisi asua design-talossa ja istua design-sohvalla katsellen videotykillä taivaskanavia tietäen että koko helkkarin elämä kuuluu jatkossa pankille. Siinä sitten on kuin naapuri ketjussa puuvillapellolla ja ruoska napsuu. Eri asia tietysti ne joilla on varaa kustantaa moinen life-style, mutta kuinka kovalla stressillä se sitten on hankittu.
 
Onnellisuuskäyrä oli kohtuu jyrkkä vielä 60 tuhannen euron vuosituloihin asti. Tämän jälkeen tapahtuu käyrässä nopea tasaantuminen.
Muistaakseni tuo raja ei ollut noin korkea. Voin sen tarkistaa, kun kotiin pääsen. Eli tuo muistamani luku on kirjasta Raha ja Onni. Suosittelen muuten lukemaan, sivuaa hyvin tätä aihetta :rolleyes:
 
Back
Ylös Bottom