Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

[Man78]

Kyllähän niillä tais välillä mennäkin lujaa...

 

[VelttoV]

Mun mielestä tässä kulissielämästä puhumisessa on myös kyse siitä, että ihminen tekee paljon asioita, joita häneltä edellytetään. Tarve sisustaa tietyllä tavalla, ostaa aina "paras" tuote mitä mahdollista, ajaa hienolla autolla, pitää merkkivaatteita jne. Tietysti ne on hienoja juttuja. Mutta miksi ne on hienoja juttuja? Ja hyvin paljon ihmiset nykyään ovat alkaneet arvostamaan toisten materiaa ja tittelillä on enemmän väliä, mitä kikkelillä.

Kun teet tietyt asiat tietyllä tavalla, voit nautia olostasi. Mutta paljon siitä nautinnosta tulee myös siitä, että oma "arvosi" nousee myös toisten silmissä. Tai ainakin luulet niin. Sanotaan tätä vaikka Indica-syndroomaksi. Mutta se on sellaista tiedostamatonta.

Yksinkertaiset esimerkit:
Ruma tyttöystävä. Sun asia, mutta kyllä se kirvelee silti, että mitä kaverit meinaa. Tää on vielä pahempaa naisille. Jos tytön kaverit sanoo, että olihan se mies mukava, niin ero tulee. Mukava ei vaan riitä.

Auto. Kavereilla on hienot rassit ja itse ajat ok kuntoisella sunnylla. Vaihtopaineet ovat kovat, vaikkei just nyt olis varaakaan.

Asunto. Voi jeesus kun ihmisillä on mielipiteitä toisten asunnoista. Uskon paljon tehtävän juttuja ihan sen vuoksi, ettei tarttisi kuulla arvostelua. Jos on varaa --> sulta edellytetään vähän tyyliä.

 

[rullaverho]

Tätä kannattaa ajatella niin, että hankkisinko kyseisen jutun, jos olisin ainoa ihminen tällä pallolla. Kyllä itse ainakin ajaisin mielummin sillä lexuksella kuin nykyisellä skodalla, vaikka kadut ammottaisi tyhjyyttään.

Vaatejuttu olis kyllä aika mielenkiintoinen. Jaksaiskohan sitä enää näyttää yhtä siistiltä jos pariin vuoteen ei ois nähny yhtään ihmistä?

Käyttäiskö naiset timantteja jos kukaan muu ei näkisi niitä? Siinäpä kysymys.

 

[D.Yates]

Käviskö kukaan puntilla jos kukaan ei näkisi?

 

[Izzman]

Käviskö kukaan puntilla jos kukaan ei näkisi?

Eli jos muita ihmisiä ei olisi ollenkaan? Sitten ois ainakin pari motivaattoria pois eli just toi näkyvyys ja toisena turvallisuus (=ei uhkia toisista ihmisistä). Jäis vain ehkä terveys ja sen sellainen. Ajattelisin kyllä eläväni pitempään ja terveempänä (nivelet yms) jos punttailun sijaan vaikka vaan vaeltelis/samoilis/kävelis ympäriinsä. En taitais siis käydä puntilla.

 

[Indica]

Tottakai vaikka maailmassa ei oisi ketään muuta.. Tottakai pitäisi ajaa hienoimmalla mahdollisella autolla, pukeutua helvetin hyvin ja käydä salilla.

Sillonhan sitä voisi nyysiä hienoimman ferrarin ja ajaa sillä, mä ehkä siinä tapauksessa sosialisoisin jonkun Bugatti Veyronin ja ajelisin sillä, kävisin kellokaupassa hakemassa Rolexin ja salilla kävisin neljästi viikkoon. Ehkä useamminkin kun ei oisi mitään tekemistä;)

Tänhetkisesti pukeutumistaso, muodikkuus, autovalinta ja asunto ja sen sisustus rajautuu opiskelijabudjettiin, sitten kun varaa on, tulee tottavieköön BMW, induktiohella, kattoon himmennettävät tähtitaivasvalot, 50tuumanen litteänäyttötelkka ja merkkikuteet ja hieno kello.

Toki suurin nautinto nousee siitä että oma taso nousee, mutta on se vaan niin kivaa ajaa BMW:tä, pukeutua hyvin ja katsoa hienoa telkkaa.

Vai Indica-syndrooma;):haart:

 

[Raskolnikov]

Tottakai vaikka maailmassa ei oisi ketään muuta.. Tottakai pitäisi ajaa hienoimmalla mahdollisella autolla, pukeutua helvetin hyvin ja käydä salilla.

Sillonhan sitä voisi nyysiä hienoimman ferrarin ja ajaa sillä, mä ehkä siinä tapauksessa sosialisoisin jonkun Bugatti Veyronin ja ajelisin sillä, kävisin kellokaupassa hakemassa Rolexin ja salilla kävisin neljästi viikkoon. Ehkä useamminkin kun ei oisi mitään tekemistä;)

Tänhetkisesti pukeutumistaso, muodikkuus, autovalinta ja asunto ja sen sisustus rajautuu opiskelijabudjettiin, sitten kun varaa on, tulee tottavieköön BMW, induktiohella, kattoon himmennettävät tähtitaivasvalot, 50tuumanen litteänäyttötelkka ja merkkikuteet ja hieno kello.

Toki suurin nautinto nousee siitä että oma taso nousee, mutta on se vaan niin kivaa ajaa BMW:tä, pukeutua hyvin ja katsoa hienoa telkkaa.

Vai Indica-syndrooma;):haart:

Jos maailmassa ei ois ketään muuta ni kuka ne härvelit ois sulle tehny?

 

[Indica]

No hei, mä aattelin sitä, että vaikka joku epidemia pyyhkisi koko muun maailman tyhjäksi ja mä oisin ainoa jäljelle jääny.

 

[VelttoV]

Tänhetkisesti pukeutumistaso, muodikkuus, autovalinta ja asunto ja sen sisustus rajautuu opiskelijabudjettiin, sitten kun varaa on, tulee tottavieköön BMW, induktiohella, kattoon himmennettävät tähtitaivasvalot, 50tuumanen litteänäyttötelkka ja merkkikuteet ja hieno kello

Vai Indica-syndrooma;):haart:

Miksi susta on hienoa omistaa kaikkea noita? Tietysti kamat, mitä on kiva käyttää on järkeviä. Mutta et tajunnut pointtia. Kukaan ei olisi näkemässä, kun sulla olis se hieno kello (jolla et tekis enää mitään) ja merkkivaatteet (joilla et tekis enää mitään), salilla käyntikin olisi turhaa. Nuo on kaikki kulissia. Kunnossa pysyy kävelemällä paikasta a paikkaan b tarpeeksi usein. Omistamisen ilo on jotain narsismin, kulissien ja mukavuudenhalun välistä. Aika äkkiä moniin luksusjutuihin kyllästyisi jos olisi yksin maailmassa ja kukaan ei niitä sun päällä näkisi. Ja on vähän eri juttu kuitenkin puhua esim hienosta autosta pöllittynä silloin, kun ilman joukkotuhoepidemiaa ja autoilun vuoksi painat duunia 10 vuotta elämästäsi.

BMW on muuten tyttöjen auto. :D

 

[modified]

Sitten sanotaan, että keräily on harrastus, vaikka se koskisi 200€ kokkiveitsiä ja yhdellä pärjäisi paremmin kuin hyvin.

Sinänsä se on sama onko tallissa bemari, mutta jos siellä olisi viis bemaria, niin mitä järkeä siinä on.

Toki monet ostaa nykyään suunnilleen koko vaatekaapillisen kerran vuodessa ja käyttää niitä keskimäärin sen kolme kertaa. Sama on se, että ostetaan DVD:tä mitä katsoo kuitenkin vain kerran, vaikka niitä saisi vuokrattua tai netistä.

Toki tämä on ihan eri asia kuin se, että haluaako ranteeseen 5€ vai 10 000€:n kellon. Usein vaan jos se omistaminen on tärkeää niin miksi yksi riittäisi jos voi olla monta.

 

[puuma]

Mitä nyt sitten kukakin ajattelee kulissiksi?? Lähinnä mä ajattelen tätä muutaman omakohtaisen esimerkin kautta. Olen itse ihan onnellinen, vaikka asunkin vuokralla kaupungin asunnossa eikä mulla ole autoakaan. (Toisaalta vihaan myös autolla ajamista, joten en koe tuota kovinkaan suurena puutteena.) Kaverilla on oma (pankin) omakotitalo ja melko uusi auto ja hän stressaa jatkuvasti rahojen riittävyyden kanssa, koska kummankaan palkat eivät ole mitään päätähuimaavia. Lisäksi kaverini ei viihdy lainkaan työssään ja on on ollut samassa paikassa jo jotain 15 vuotta. Itse opiskelen tällä hetkellä ammattiin, jossa tulen viihtymään. Minä en haluaisi elää samanlailla kuin hän vain siksi, että minulla olisi omistusasunto ja auto. Mutta eipä hänkään olisi onnellinen vuokra-asunnossa opiskelijatuloilla. Joten yksilöllistä, mikä kenetkin tekee onnelliseksi.

Mutta tottakai ottaisin isommat palkkatulot, jos samalla elämäntavalla saisin omakotitalon ja jos mulla olisi paljon rahaa, niin ostaisin mä autonkin, että pääsisi käymään vaikka Jumbossa ja Ikeassa :D Mutta en halua luopua rennommasta elämäntavastani noiden takia.

Sitäpaitsi nyt olen onnellisempi kuin 2 viikkoa sitten, kun mulla on uusi tietokone ;) Eli toisinaan raha tekee onnelliseksi...

 

[123jippo]

Toki tämä on ihan eri asia kuin se, että haluaako ranteeseen 5€ vai 10 000€:n kellon. Usein vaan jos se omistaminen on tärkeää niin miksi yksi riittäisi jos voi olla monta.

Itse en omista yhtään erillistä kelloa, vaikka kello tietysti löytyy mm. kännystä ja tietsikasta. Eräs kaveri taas omistaa tuhottomasti kalliita rannekelloja koska keräilee niitä

Puumalle: Mulla on auto mutta oon ajatellu luopua siitä koska keksin sillekin rahalle parempaa käyttöä enkä autoa helsingissä asuessa oikeestaan tarvitse.