Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

[Pultti]

Kyllä se ylimääräinen raha omasta mielestäni luo sellaista turvallisuuden tunnetta siihen verrattuna että tarvitsisi joka kuukausi miettiä mistä ne rahat repii normaaliin elämiseen.. Tietyn tason saavuttamisen jälkeen tietysti se käyrä laskee kun perustarpeet on jo tyydytetty.

 

[Sumu]

60t jälkeen ei enää ole kauheasti vapaa-aikaa. On rahaa mutta ei aikaa käyttää sitä. Koulussa opettaja sanoi että ylityö on tuplasti kannattavaa 1) siitä saa korvausta 2) ei ehdi kuluttamaan. Pieni ylityö ei ole koskaan ongelma, raja mennee jossain 150-200h vuodessa.

Tuo 60t lienee kuitenkin ammativanlintakysymys. Toiset tienaavat tuollaisia summia käsittääkseni ihan lähes normaaleita työaikoja noudattamalla, toisilla tuo vaatii helvetillisen määrän ylitöitä tai muuten vaan työsopimuksen jossa työaikoja ei paljon rajata.

Ylityöt parin viikon sykleissä ovat tosin joskus ihan jees homma. Pari viikkoa jaksaa painaa enemmän, sen jälkeen tarvitse taas vapaata ja rauhallisempaa tahtia... ja säätö tuntuu tuplalta kun ei ehdi kuluttaa ja saa normaalia enemmän liksaa.

 

[mho]

Onnellisuuden ja varallisuuden suhteessa minun mielestä tärkeää on se että ei tarvitse huolehtia rahasta.

 

[Mies847]

Näin kärjistäen, montakohan hyvin toimeen tulevaa perhettä suomessa on, missä nainen shoppailee vapaa-ajat, mies vetää vapaa-ajat kotona viinaa ja lapsia kiinnostaa vanhemmat lähinnä silloin kun halutaan rahaa. Ei siinä auta kallein elektroniikka, hienot autot, talot, mökit ja kalusteet jos sitten itse elämä menee päin vittua.

Toki rahasta on tiettyyn pisteeseen asti iloa, olisi meille ainakin (näin vielä opiskelijana tilannetta katsotaan sieltä pohjalta). Mutta en tinkisi sen takia vapaa-ajasta kohtuuttomasti, ennemmin nauttii persaukisena niistä elämän pienistä iloista.

Edit: Kummasta saat enemmän kiksejä, säästät pari vuotta ja viimein menet ulkomaille, vaiko että se päätös on yhtä arkinen kuin minkä värisen hammasharjan ostan tänään kaupasta?
Tätähän voi peilata vaikka Hollywood-tähtiin, on rahaa kuin roskaa, mutta kuinkas monella onkaan sitten ns. onnellinen elämä? Lähinnä tuntuu että moni menee siellä pisteeseen, missä mikään ei tunnu enää miltään.

 

[modified]

Kuten jo kirjoitin tuolla niin helposti sitä laittaa aikaansakin enemmän asioihin joihin laittaa myös rahaa enemmän, joten kyse ei ole pelkästään rahasta. Voi johtaa siihen, että kuluttaminen vähentää ns. omaa aikaa.

 

[Izzman]

koko helkkarin elämä kuuluu jatkossa pankille. Siinä sitten on kuin naapuri ketjussa puuvillapellolla ja ruoska napsuu.

lisäksi hookoo sanoi että "60t jälkeen ei ole enää hirveästi vapaa-aikaa"

Nyt näissä ei oteta huomioon ollenkaan sitä, että jos tuo pankki-orjuus ja tulot johtuvat vain paremmista tuloista ILMAN lisääntynyttä työmäärää. Ei kaikki tee yhtään enempää töitä kuin ennenkään, mutta tienaa silti moninkertaisesti. Eli teillä ketkä ajattelette, että ette hankkisi taloa/autoa/whatever ajatukset voisivat hyvinkin olla erilaiset jos leikitään ajatusleikkiä, että saisittekin vaikka kolminkertaiset nettotulot samasta työstä samalla vaivalla mitä nyt. Sitten se "mulle riittää nyt tämä 14-tuumainen putkitelkkari" vaihtuu sujuvasti "mulle riittää nyt tämä 50-tuumainen full hd-plasma" ilman että siihen tulee yhtään suuremman tuhlauksen tai rahankäytön makua.

Samalla tavalla nyt kaverilta velaksi ostettu vanha Jopo vaihtuu GSX R 1000:iin ilman että se tuntuu suuremmalta orjuudelta.

Omista JÄTTIveloistani ajattelen, että maksan simppelisti vuokraa pankille elintasostani. Voin myös päättää vuokrasopimuksen jos haluan. Aitoon vuokra-asumiseen erona on vain, että jos HYVIN käy niin saatan tienata vuokrat arvonnousuna takaisin. Edellisen asuntomme kohdalla (rivarikolmio) arvonnousulla kattoi a) korot, b) vastikkeet + sähköt + lämmitykset + vedet ja c) jäi vielä n. 200 € / kk NETTOA sen päälle koko asumisajalta. Toki tuo arvonnousun aika on hiipumassa ja ei auta kuin toivoa, ettei mitään kymmenien prosenttien hinnanlaskuja OK-taloihin tule, mutta ei ne nyt kovin nopeasti alle tuotantokustannusten laske.

 

[Papintappaja]

Vai että on 25,000 euroa vuodessa ns. turvallinen elintaso. Olisikohan määritelmästä kiinni, että Suomessa siis hyvin toimeentulevilla ei onnellisuus tulojen mukana lisäänny. Kysypä yli 100,000 euroa vuodessa tienaavilta, ovatko he enimmäkseen onnellisia vai onnettomia.

Veikkaan, että sekä 25 että sata euroa vuodessa tienaavat ovat varsin onnettomia.:itku: Jos taas verrataan 25 000 ja 100 000 euroa vuodessa tienaavia, suurin osa ihmisistä varmaankin ajattelee näin:

1. Jos molemmat summat tienaa samalla vaivalla, on enemmän tienaava onnellisempi.

2. Koska käytännössä suurempien tienestien eteen joutuu tekemään enemmän työtä ja ottamaan enemmän vastuuta, niin jossain vaiheessa suuremmat ansiot eivät enään riitä korvaamaan menetettyä vapaa-aikaa ja kasvanutta stressiä.

Se missä kohtaa tämä vaihe sijaitsee, onkin sitten yksilökohtaista. Mm. menonsa kurissa pitävä opiskelija pystyy helposti elämään paljon mukavampaa elämää, kuin moni keskituloinen. Ehkä tämä selittää sen miksi tässä maassa on niin pitkät valmistumisajat.

 

[SIC-]

Jep. Itse olen vaan huomannut ettei oikein mikään mitä rahalla saa sitten kuitenkaan lopulta ollutkaan tärkeetä. Sitä ei paljoa oikeesti ihminen tarvitse ja kaikesta siitä "ylimääräsestä" eli luksusta on sitten ehkä enemmän riesaa kun hyötyä loppujen lopuksi kuitenkin. Ainakin jos rahansa joutuu itse työllään tienaamaan niin minusta hyöty saldo on miinuksella. Jotenkin näen asian niin että jos ei ole onnellinen köyhänä niin ei sitä ole onnellinen rikkaanakaan, mutta toki rahalla saa pientä hetken mielihyvää ostettua. Mutta onnellisuus elämässä on ihan eri asia kuin mammona.

Edit: näin siis tietysti vain itsellä, tiedän että moni näkee asioita omalta kantiltaan erilailla

Totta. Mutta jos rahaa on niin elämänlaatu paranee valtavasti kun siirtyy laadukkaampiin tuotteisiin. Itse olen koettanut pyrkiä siihen, että ostan vähän mutta laatua. Jos harrastat vaikka lenkkeilyä niin tuohan se hyötyä jos ostat laadukkaammat lenkkarit.

Ja eihän tavarat tuo onnellisuutta vaan se mitä niillä saat/teet. 40" telkku nurkassa ei tee ketään onnelliseksi mutta jos siltä pääsee katsomaan leffoja läppärin näytön sijaan niin varmasti on kivempaa. Monella vain alkaa mopo keulimaan ja ostellaan sitten kaikkea turhaa. Luullaan että ostamalla se telkkari vaikkei sitä katsota tullaan jotenkin onnellisemmaksi. Yksikin tuttu jotenkin tuhlasi aina kaikki rahansa. Sillä oli kirjahyllyssäkin läjät dvd-leffoja muoveissa...

 

[123jippo]

...40" telkku nurkassa ei tee ketään onnelliseksi mutta jos siltä pääsee katsomaan leffoja läppärin näytön sijaan niin varmasti on kivempaa. Monella vain alkaa mopo keulimaan ja ostellaan sitten kaikkea turhaa. Luullaan että ostamalla se telkkari vaikkei sitä katsota tullaan jotenkin onnellisemmaksi. Yksikin tuttu jotenkin tuhlasi aina kaikki rahansa. Sillä oli kirjahyllyssäkin läjät dvd-leffoja muoveissa...

Aika hyvä esimerkki tämä. Itse kattelen ehkä kerran kuussa jonkun kiinnostan leffan tästä läppärin näytöltä himassa. DVD ilmatteeks lainattu. TV:tä en omista enkä edes tv-usbtikkua enkä aiokaan hankkia koska en tarvitse TV:tä. Jos mulla olis tv niin kattelisin sitä ja se olis jotain muusta pois ja elämäni laatu laskisi moista roskaa tuijotellessa ja siksi en tv:tä osta vaikka voisinkin

Edit: Mainittakoon että joskus mulla oli 3 tv:tä, tallentavat dikiboksit, kaapelikanavat ym...mutta näin on vaan parempi.

 

[e_o]

Nyt näissä ei oteta huomioon ollenkaan sitä, että jos tuo pankki-orjuus ja tulot johtuvat vain paremmista tuloista ILMAN lisääntynyttä työmäärää. Ei kaikki tee yhtään enempää töitä kuin ennenkään, mutta tienaa silti moninkertaisesti.

Just näin. Mun työpäivät on nyt 63t kohdalla saman pituisia kuin aikoinaan 25t kohdalla. Tuossa välissä on joskus tehty pidempääkin päivää mutta ei se ikinä ole paljon tuloihin vaikuttanut.

 

[vässy74]

Yleisesti ottaen: Se että on rahaa enemmän kuin vähemmän, on tosi kiva asia elämisen kannalta. Raha on siitä jännä juttu että se helpottaa helvetisti elämää kun ei tarvitse tuhlata aikaansa aivan jonninjoutavien asioiden miettimiseen ja vaihtoehtoisten toimintamallien rakentamiseen jos vastoinkäymisiä sattuu. Raha on siitä pirun jännä juttu että sillä voi nykyisessä yhteiskunnassa tehdä about mitä haluaa ja täytyy olla jollain tavalla vajaa-älyinen mikäli ei huomaa rahan elämää helpottavaa vaikutusta. Raha itsessään ei varmasti tee onnelliseksi, mutta rahalla voidaan hoitaa asiat niin että elämä helpottuu joiltain osin erittäin paljon.

Bingo. Raha tuo valinnanvapautta ja eikä tartte murehtia miten mahdollisista pikkuylläreistä (tähän kuuluu kaikki parisuhteen loppumisesta aina auton laukeamiseen) selviää. Voi itse valita missä lomansa viettää sen sijaan että miettisi mihin rahat riittää ja voi miettiä mitä haluaa syödä sen sijaan että miettisi mihin rahat riittää. Voi toteuttaa tyhmiä/impulsiivisia päähänpistoja ilman että pitää syödä ensi talvi tonnikalaa ja riisiä.

Tähän ei osaa vastata kun ne jotka on elänyt molemmat kuviot läpi.

Molemmat kuviot on läpikäyty; opiskeluaikana ja IT-kuplan puhjettua aika totaalisen PA vuosia putkeen, mutta sieltä noustiin (ei enää yhteisomistusta pankin kanssa mistään; ei kämpästä, ei prätkistä eikä videotykistä). Ei äkkiseltään tule mieleen mitä huonoja puolia olisi mukaan tullut taloudellisen aseman parannuttua tuntuvasti vuosien varrella; samat vuosikymmenten takaiset hyvät ystävät kuvioissa edelleen ja kun ei ole enää pakko painaa älyttömästi duunia elossapysymiseksi on paremmin aikaa harrastamiseen ja esim. parisuhteeseen. 37,5 h/vko täälläkin mennään, ylitöitä en ole tehnyt yli vuoteen tuntiakaan. Parisuhdeongelmia voi toki olla kaikilla, mutta toisaalta kuinka monessa taloudessa ei ole koskaan todella tiukan paikan tullen riidelty rahasta.

Pointti: kun ei tartte myydä vapaa-aikaansa saadakseen enemmän rahaa en ainakaan vielä ole nähnyt lisähillolla mitään huonoja puolia.

Kuten jo kirjoitin tuolla niin helposti sitä laittaa aikaansakin enemmän asioihin joihin laittaa myös rahaa enemmän, joten kyse ei ole pelkästään rahasta. Voi johtaa siihen, että kuluttaminen vähentää ns. omaa aikaa.

Tämä onkin sitten puhtaasti omaa valintaa eli on toteutettu sitä rahan tuomaa valinnanvapautta tuolla lailla. Päinvastaistakin tapahtuu eli kun panostaa vähistä rahoistaan johonkin tulee siihen käytettyä pakkomielteisesti aikaa kun "on tähän uhrattukin niin paljon" vaikkei touhu miellytä. Tästä löytyy omakohtaistakin kokemusta. Esimerkkinä tulee mieleen stereotypisesti perhe joka hankkii hienon veneen. Siellä sitten ollaan vesillä seuraavat 5 kesää vaikkei hirveästi enää kiinnostaisi tai vaikka sataisi lämmintä sianpaskaa, koska isillä on niin helvetisti velkaa että kyllähän sitä kippoa pitää liottaa :D

 

[TeHo]

60t jälkeen ei enää ole kauheasti vapaa-aikaa.

Vaikka Timba tulee kohta kertomaan virallisen ja päinvastaisen totuuden, niin ihan 37,5h / viikko duunilla voi päästä tuollaisiin tuloihin.

 

[Purtsi]

Lähinnä kyse on varmaan siitä, että onko luksus siihen sijoitetun pääoman arvoista?

Riippuu painotuksesta, ja siitä mistä tykkää.

Otetaan esimerkiksi auto. Vaihtoehto 1. on mainitsemasi -80 luvun corolla, ja vaihtoehto 2. uuden karhea farmariauto ilmastoinnilla ja webastolla.

Nyt kun mamma lähtee kahden skidin (+rattaat) kanssa käymään jossain, joutuu hän heti aluksi raappaamaan auton ikkunat, survomaan rattaat takakonttiin ja autolla ajo on aavistuksen verran stressaavaa takkuilevan laatikon takia.

Toinen mamma lähtee samalle reissulle jo lämmitetyllä autolla (kiitos webaston), heittää rattaat takakonttiin ja istuttaa skidit mukavan lämpöiseen autoon, ajellen leppoisasti automaattivaihteisella autolla mukavasti ja turvallisesti perille.

Mikä ero noilla sitten on? Kumpi äiti on stressaantumeempi kun ollaan perillä?

IMO mitä vähemmän stressiä ARKIpäivän pyörittämisestä, niin sitä onnellisempi ihminen on.

Mutta jos kulisseihin ei ole varaa, on ihan sama onko autossa ilmastointi vai ei, niin kyllähän se stressikäppyrä nousee ihan sata varmasti.

Mulle on luksusta esim. mun futon ja iso töllö. Kyllähän mäkin vihaan tota mun nykyistä sardiinipurkkia, mutta Volvo ois liian iso pala nykyiseen budjettiin mahdutettavaksi.

Mutta aika monella tuntuu olevan aika kalliit kulissit.. Lähinnä asuntomessukämpät tulee ekana mieleen.. :jahas:

 

[modified]

1. Jos molemmat summat tienaa samalla vaivalla, on enemmän tienaava onnellisempi.

Palkka ei kerro mitään onnellisuudesta.

Eikö onnellisuus tule siitä, että tekee asioita, mitkä näkee tärkeinä itselleen? Yhtälailla sillä rahalla voisi tukea vaikka perhettään/sukulaisiaan kuin ostaa uuden bemarin. Käytännössä raha on tärkeää vain niille, ketkä sitä tarvitsevat enemmän. Se on ihan sama meneekö säästöön 100€ vai 2000€/kk.

 

[Tomppa85]

Lähinnä kyse on varmaan siitä, että onko luksus siihen sijoitetun pääoman arvoista?

Hyvänä esimerkkinä on se, että lapseton pariskunta mahtuu helposti kerrostalo kaksioon/kolmioon ja vaikka se OKT oliskin vähintään kiva, niin onhan siitä lisää hommaa ja ei se ihan ilmainen ole. Sama tietenkin pätee autoissa 10v vanha Corolla vs. uusi bemari.

Keskituloisesta on helppo tehdä käytännössä köyhä jos vedetään kiinteät kulut tappiin.

Olisiko kuitenkin parempi investoida lähimmäisiinsä kuin johonkin ulkoisiin puitteisiin. Aika paljon samalla rahalla tekee parisuhteessa kuin jos esimerkiksi tuplaisi asuinneliöt.

Itse ymmärsin threadin aloittajan kysymykseksi sen, että onko parempi elää vakavaraisesti ja nuukasti, vai vähemmän vakavaraisesti ja leveästi. En niinkään, että onko parempi olla rikas vai köyhä.

Okei, tässä voitaisiin kärjistää hieman vertaamalla kahta kahta palkkatyön tekijää, A ja B:

A & B saavat täsmälleen saman verran nettopalkkaa, sanotaan 50000 €/v. He ovat siis varsin hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia ihmisiä.

A elää leveästi, ostaa kalliin auton, ison omakotitalon, viihde-elektroniikkaa, loma-matkoja ja koruja tyttöystävälle/vaimolle. Tätä varten hän ei ole säästänyt, vaan ottaa ison asuntoLAINAN ja kenties pari pienempää esim. autolainan + luottokortilla jotain sälää. Keskim. korko sanotaan 7%/a.

Lainan ottohetkestä lähtien A:lla on myöhemmin käytettävissään nettopalkka - (korot + lyhennykset). Hän tekee joka päivä töitä pankille maksaakseen velkaansa ja velan avulla hankittu omaisuus (asuntoa lukuunottamatta - mikäli hän ei ostanut asuntokuplan huipulla kalliisti) menettää arvoaan hirvittävän nopeasti. Lisäksi omaisuudesta aiheutuu lisäkuluja, kuten korkeat asumiskustannukset (sähkö, lämmitys, vakuutukset jne) ja korkeat autoon liittyvät polttoaine- ja vakuutuskustannukset.

B sen sijaan elää nuukasti. Hänellä on pienempi asunto, pienempi auto, vähemmän viihde-elektroniikkaa eikä yhtään velkaa. Itseasiassa hän on niin nuuka, että voi sijoittaa joka kuukausi merkittävän osan tuloistaan hajautetusti osakkeisiin + korkorahastoihin, jolloin hän voi odottaa pitkällä aikavälillä saavansa keskimäärin 7% tuoton sijoituksilleen. Tilanne on siis päinvastainen A:han verrattuna.

Mitä luulette kumpi elää (tai voi elää) leveämmin 10+ vuoden kuluttua, A vai B, olettaen että he edelleen tienaavat saman verran?

Korkoa korolle on vittumainen juttu jos se toimii väärään suuntaan. Varsinkin korkeakorkoisia kulutuslainoja ja pidempiaikaisia luottokorttivelkoja pitäisi karttaa kuin ruttoa.

Ongelma on siinä, etteivät ihmiset osaa erottaa näennäistä ja todellista vaurautta. Korviaan myöten veloissa oleva vaa'ankielellä elävä ihminen näyttäytyy vauraampana ulospäin kuin se oikeasti vauras henkilö, joka ei kerskakuluta.

Mitä tulee kysymykseen siitä, onko luksus sen arvoista, voimme kysyä saman kysymyksen lapsellisen yksinkertaisesti: Otatko yhden keksin nyt vai 10 myöhemmin? Itselleni vastaus on päivänselvä.

 

[Ultimecia]

Ennemmin ajattelisin, että huono tulotaso aiheuttaa usein katkeruutta ja kykenemättömyyttä selvitä oikeasti muista ongelmista. Luullaan, että kaikki johtuu vain siitä, että ei ole sitä tai tätä, vaikka on paljonkin asioita, joihin tulotason ei tarvitse vaikuttaa (poislukien toki asunnottomat ja muut ääritapaukset). Itselleni riittää kohtuullinen elintaso, johon lukeutuu riittävä vapaa-aika ja sitä kautta mahdollisuus "hoitaa" ihmissuhteita ja itseään, mutta en ole koskaan ollut tavaran perään. En edes silloin, kun elintaso oli huomattavasti huonompi. Ehkä joidenkin on helpompi kestää muita ongelmia, jos jotkut materiaaliasiat ovat varmassa reilassa, toiset taas eivät selviydy missään. Kamalan paljon kiinnitetään yleensä huomiota muiden tulotasoon, verrataan omaa onnellisuutta muiden onnellisuuteen ja mietitään sen ja materian suhdetta. En tajua.

 

[Taskuamatsoni]

Riippuu painotuksesta, ja siitä mistä tykkää.

Otetaan esimerkiksi auto. Vaihtoehto 1. on mainitsemasi -80 luvun corolla, ja vaihtoehto 2. uuden karhea farmariauto ilmastoinnilla ja webastolla.

Nyt kun mamma lähtee kahden skidin (+rattaat) kanssa käymään jossain, joutuu hän heti aluksi raappaamaan auton ikkunat, survomaan rattaat takakonttiin ja autolla ajo on aavistuksen verran stressaavaa takkuilevan laatikon takia.

Toinen mamma lähtee samalle reissulle jo lämmitetyllä autolla (kiitos webaston), heittää rattaat takakonttiin ja istuttaa skidit mukavan lämpöiseen autoon, ajellen leppoisasti automaattivaihteisella autolla mukavasti ja turvallisesti perille.

Onneksi niitä on muitakin vaihto ehtoja. Esim 10 vuotta vanha joku tila-auto jossa sisätilanlämmitin ja lohkolämmitin, ilmastointikin tuon ikäisistä jo löytyy. Ei tartte survoa väkisin mitään sisään, ja kone pelaa moitteettomasti.

Onko se uuden karhee sitten parempi ja tuo onnellisuutta enemmän sen takia että naapurit on kateellisia?

Joo, kyllähän useelle tuollainen ulkoinen status, jonka uuden karhea autokin tuo, on tärkeää, mutta jos nyt pysytään tässä ihan käyttömukavuudessa ja sen sellaisessa.

 

[Izzman]

vihaan tota mun nykyistä sardiinipurkkia, mutta Volvo ois liian iso pala nykyiseen budjettiin mahdutettavaksi

MITÄH? Mikä sun avatarissa oikein näkyy?! Onks tää nyt niin, että jos jollakin on siinä joku netistä kopsattu Colemannin selkä ni sulla on siinä se Volvo. ;)

Alkaa olla kaikki asian puolet varmasti läpikäyty eli koittakaa jaksaa lukea taaksepäin ennen kuin postaatte. Tosin itsellenikin kävi niin, ettei se auttanut kun postauksia tulee niin hurjaa vauhtia.

 

[Sumu]

Keskustelun keskeiset pointit:

Modified on sitä mieltä että raha ei tuo onnea, vaikkakin vilauttaa mielipidettä siitä että tärkeintä on tehdä asioita jotka näkee tärkeinä itselleen. Rahalla ja itselleen tärkeinä koetuilla asioillahan ei sinänsä ole yhteyttä? Tähän näkökantaan liittyy toki varsin tiiviisti näkemys jonka mukaan 50+Keur ansiot tappavat vapaa-ajan kokonaan. Yleisesti tämän näkökannan voi myös tulkita jotenkin kateellisena näkökantana.

Suurin osa muista on taas vastaavasti sitä mieltä että raha ei välttämättä tuo onnea, mutta helpottaa elämää pirusti ja mahdollisesti mahdollistaa onnellisemman elämän kun ei tarvitse kantaa huolta taloudesta. Osa näin ajattelevista ihmisistä on sitä mieltä että 50+Keur ansioihin voi päästä ihan päiväduunilla ja niin että vapaa-aika säilyy. Tähän näkökantaan ei välttämättä liity kateutta, vaan varallisuuden lisääntymiseen tms. saatetaan suhtautua suhteellisen järkevästi.


Vieläks jatketaan?

 

[Tomppa85]

kukin omalla päätöksellään lähtee pankin torppariksi. Itse en tykkäisi asua design-talossa ja istua design-sohvalla katsellen videotykillä taivaskanavia tietäen että koko helkkarin elämä kuuluu jatkossa pankille. Siinä sitten on kuin naapuri ketjussa puuvillapellolla ja ruoska napsuu. Eri asia tietysti ne joilla on varaa kustantaa moinen life-style, mutta kuinka kovalla stressillä se sitten on hankittu.

Värikkäitä kielikuvia käytät *köh*, mutta taidanpa periaatteen tasolla olla aivan samaa mieltä kanssasi.