Niin tekee.
Aloitin itse tunti sitten lukemaan/vilkaisemaan. Pitäis olla stressiä, mutta ei ole. Nyt on just semmonen tunne, että "aivan sama". Sitten se koe menee myös samalla asenteella ja tuloksella: "aivan sama"..
Nooh, jospa tässä saisin vähän stressiä aikaiseksi, niin tulis edes vähän motivaatiota.
Ei vaan nappaa, varsinkaan ädinkieli. Etenkään, jos tulee jotain yhteiskunnallisesti melkoisen turhia runoja/näytelmiä/taidetta.. (niiden tulkinnasta tuskin lienee hirveästi hyötyä (työ)elämässä, paitsi joillekin vähäisille). Runot/näytelmät/taide on suurimmaksi osakseen vain viihdettä.
Ymmärrän kyllä äidinkielen tärkeyden esim. tehtävässä "tulkitse mainoksen vaikuttamisen keinoja" tai "arvio x asiaa Suomen kansan kannalta", sillä nuo asiat voi teoriassa linkittää esim. markkinointiin tai toimittajan hommaan jne.. Niistä on sentään selkeästi hyötyä.
Onneksi tekstitaito on tosi rento, 6 h aikaa ja vain 3 tehtävää. Saa olla lyhyitäkin vastauksia, jes. Rennolla fiiliksellä siis. Ryhmänohjaaja soitteli muutama päivä takaperin: "Minua vähän huolestuttaa, kun sinä tunnut olevan vähän turhan huoleton"..
Itsehän "lopetin" koulut jo joulukuussa. Juurikin tulee 75 kurssia. Tosin pari vielä tentittävänä.. Työt aloitin tuossa tammikuun alusta. Tällä viikolla aamuvuoroa ollut, huomenna järjestin itselleni iltavuoron. Eli ei anneta kirjoitusten häiritä tienaamista, heh. Varmaankin (yritän ottaa) otan sitten viikot 11 ja 12 vapaaksi, sillä silloin on matematiikka ja reaali lähellä, joihin voisin jopa panostaa. Muuten voin aivan hyvin tehdä äidinkielen ja englannin yo-kokeet töidenkin lomassa.
Omat tavoitteet on lähinnä matematiikassa. Reaalit nyt on muutenkin helppoja. Äikkä menee omalla painollaan, samoin Englanti.
Itseäni ketuttaa lähinnä se, etten käynyt kaksoistutkintoa. Mulle on nimittäin aivan sama, istunko sekuntiakaan koulussa teoriaa oppimassa. Ainoastaan englannissa on koulusta ollut jotain hyötyä. Muuten olen oppimistekniikaltani semmoinen, että kerran kun luen asian ajatuksella, niin se riittää. Se, että pitää istua koulunpenkillä on aivan turhaa. Kouluun tulen syömään ja sosialisoimaan. Melkein voisin väittää, että saisin melko varmasti samat yo-tulokset, olisinpa käynyt 20 taikka 75 kurssia.
Toi kaksoistutkinto olis sopinut mulle niin mainiosti. Perhana, kun en tajunnut sitä nuorempana.
----
Itse äidinkielestä voisin tavoitella C kirjainta, joka = L minulle.
YO-todistus on "turha"; jos ei kirjoita hyviä papereita, niin on aivan sama mitä kirjoittaa - joudut kuitenkin pääsykokeisiin..
Olenkin tajunnut, että on sama tehdä töitä. En kuitenkaan mihinkään erityisen hyviin papereihin kykene. Oma keskiarvo lukiossa taitaa olla 7.9. Terveystiedosta kirjoitin E, yhteiskuntaopista M, lyhyestä matematiikasta C (jonka korotan tottakai, en lukenut juuri lainkaan). Äidinkielestä vois tulla A/B/C. Englannista tavoitteena C/M. Maantiedosta tavoitteena M/E/L
---
Itsessään kirjoitukset ovat kyllä loppuunsa todella rennot. Teet vaan parhaasi ja jos et osaa, niin ei muuta kuin pääsykokeisiin A:n papereilla ja kovalla motivaatiolla/tsempillä/treenillä sisään - minne ikinä halusitkaan. Jos ei tuokaan onnistu, niin armeijaan ja vuoden päästä uudet yritykset. Jos ei sittenkään nappaa, niin töitä tekemään. Jos ei sekään nappaa, niin voit miettiä, mitä haluat tehdä loppuelämän. Jos ei mikään tunnu nappaavaan, olet urpo.
--------
Vois vetää samalla tavalla, kuin syksyn yo-kokeissa yhteiskuntaopin tapauksessa. Tajusin silloin, että en oo lukenu edes kaikkia kirjoja. Luin yön yli, kunnes kello oli 6.30. Sitten nukuin pari tuntia ja jonkun tunnin liikaakin. Soitin koululle, tulin vajaan tunnin myöhässä yo-kokeeseen, tein kokeen ja tuli vahva M likempänä E..
Vois siis pitää imagon kunnossa, ja nukkua tänäänkin pommiin! :D Heh.
----
Eli tekstitaito on helppo nakki. Kun tiedän, etten kuitenkaan osaa kuin max 3-4 pisteen arvoisesti vastata, niin voi aivan rennolla fiiliksellä vetää - kun ei kuitenkaan osaa. Eipähän jää harmittamaan, että olisin voinut osata paremminkin.