10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 31.8.2003
- Viestejä
- 3 796
Katsoiko kukaan tota koiradokkaria ykköseltä eilen? Siinä oli herkkukouluttaja kuka sano että koiralle ei saa koskaan sanoa ei tai mitään vastaavaa ja sitten oli se laumajohtajuus koulukunta, kyllä näki selvästi kumpi sai tuloksia ja kumpi oli vain pelkkkää hömppää. Oikein vitutti katsoa sitä vanhaa akkaa mikä selitti että koirallla on stressiä ja pitää antaa kokoajan herkkuja ja ei saa ikinä sanoa edes pahasti koiralle.
Niin, eieiei akan koirat alko pelkään ja siksi ei tehny enää mitään, häntä koipien välissä luimistelua kun koiraa tuli vastaan, näkyy aika selvästi tuossa ohjelmassa. Toinen tapa vaatii vähän enemmän pitkäjänteisyyttä, eikä tuloksia oikeen ehtiny näkyä tuossa. Ite en veis ikinä koiraa tuolle hihnasta nykijälle. Omaa koiraa esimerkiksi voin kävelyttää vaikka ilman narua ihan minkä tahansa koiran ohi metrin päästä ja on koulutettu positiivisen vahvistuksen kautta.
Ja joku joka tietää rodusta jotain niin espanjan vesikoira ei todellakaan ole sellanen luonnostaan.
Ja joku joka tietää rodusta jotain niin espanjan vesikoira ei todellakaan ole sellanen luonnostaan.
- Liittynyt
- 22.2.2011
- Viestejä
- 497
Niin no, niin ärsyttävää kuin sitä onkin katsella niin sekin toimii tietyille koirille.
Ihan kuten johtajuusteoriat ja pevi-metoditkin joihinkin koiriin.
Kato niitäkin koiria on jotka on vaan niin pehmeitä ja herkkiä et ne menee lukkoon ja laskee alleen kun ääntä korotetaan. Niille koirille sopii koiralähtöinen kouluttaminen.
Itse olen silti sitä mieltä että piikki- ja impulssipannatkin toimii kun niitä osaa käyttää, mut ei nekään kaikille koirille ole oikeita koulutusvälineitä.
Meitä on niin moneen junaan. Koiria ja ihmisiä.
Niin ja se johtajuuskouluttaja ei osannu edes jerkata oikein...
- Liittynyt
- 7.10.2004
- Viestejä
- 4 748
- Ikä
- 44
Mitä on jerkkaaminen?
- Liittynyt
- 9.12.2011
- Viestejä
- 117
Koiria on erilaisia, eivätkä nuo eroavaisuudet jää pelkästään koiran ulkomuotoon, vaan vaihteluja voi löytyä yhtä hyvin myös sieltä koiran pääkopan sisäpuolelta. Koiraroduilla on ollut hyvinkin paljon toisistaan eriäviä käyttötarkoituksia, jotka ovat painottaneet tiettyjä luonteenpiirteitä, käyttäytymisominaisuuksia, taipumuksia ja viettejä. Näin ollen mun mielestä on typerää olettaa, että vain yksi ja tietty koulutusmetodi tehoaisi kaikkiin koiriin, ainakaan sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Että kyllä se on aivan erilaista kouluttaa vaikka saksanpaimenkoira kuin shetlanninlammaskoira, vaikka esimerkiksi molemmat koirat ovat hyvin suosittuja harrastuskoiria.
Sen on hienoa, että koirien parissa tehdään työtä ja ratkotaan ongelmakoirakkojen ongelmia, mutta se taas on mun mielestä aika kapeakatseista, ettei toisten oppeja voida missään nimessä kokeilla tai edes harkita. On vain ne omat periaatteet, eikä mitään muuta. Parhaimpia tuloksia varmaan tulisikin, jos esimerkiksi yllä olevan dokumentin kouluttajat pystyisivät omaksumaan toisiltaan jotakin ja sekoittamaan koulutustapojaan yhdeksi kokonaisuudeksi jonkun koiran kohdalla.
Itse ainakin saan parempia tuloksia aikaan omien koirieni kanssa varsinkin arkikäyttäytymisen alueella silloin, kun käytän sekä positiivisia vahvisteita että tarvittaessa oikea-aikaisia pakotteita (joka ei sekään tarkoita, että koiraa satutettaisiin, vaikka sen tekemisiin jouduttaisiinkin joskus fyysisesti puuttumaan). Koiransa tuntemalla ja siihen tutustumalla kyllä oppii tietämään, minkälaisia keinoja voi käyttää.
Ongelmakoirien käytöskorjaus on kuitenkin eri asia kuin esim. koiran tapakasvattaminen ja arkikouluttaminen pennusta aikuiseksi, joten pitää huomioida sekin, että pysyviä tuloksia ei tule heti, vaan prosessiin tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Aina. Käytöskorjauksessa kun paneudutaan koiran ongelmallisiin käytöstoimintoihin, jotka ovat jo vahvistuneet ja iskostuneet varsin syväksi osaksi sitä eläimen käyttäytymistä. Turha siis vertailla omiin koiriin, jos ne on jo alusta asti osattu kasvattaa edes jotenkuten oikein, eikä varsinaisia käytösongelmia ole.
Yhtä paljon mulla särähtää korvaan se, että koiraa ei saisi kieltää / sille ei saisi korottaa ääntään / puuttua sen tekemisiin missään tilanteessa fyysisesti, kuin myös tuon toisen kouluttajan kommentti, että makupalat ovat koiran lahjomista ja hän ei koiriaan suostu arkikäytöksestä makupaloilla palkitsemaan. Ok, itsekään en koiria palkitse kuin joskus harvoin arkikäyttäytymisestä, mutta toisille koirille ne asiat on vaikeampia kuin toisille, ja mikäli koiraan tehoaa positiivinen vahvistaminen paremmin kuin ainaiset nykimiset ja muut pakotteet (tai jos pakotteita ei osata käyttää oikein), en mä näe mitään väärää siinä, jos koiraa palkitaan kun se tekee oikein.
Mikäli nimittäin mennään siihen, että "eihän koiralaumassakaan koirat lahjo toisiaan", niin koirat eivät kyllä myöskään taluta toisiaan hihnassa, määrää toistensa tekemisiä pilkuntarkkaan, estä toisia koiria menemästä muiden koirien luokse tutustumaan tai kävelemään tiiviisti vierellään, tms. Koirilla on luontainen taipumus pyrkiä toistensa luokse, ainakin useimmilla, joten miksi koiralle sitten ei saisi tarjota miellyttävämpää tekemistä ja tehdä omistajasta mielenkiintoista, jotta se toimisi ihmisen haluamalla tavalla? Ei sitä koiraa koko sen loppuelämän ajan palkita makupaloilla, vaan ne namit häivytetään hiljalleen pois siitä tilanteesta, mutta silti koiralle jää mielenkiinto omistajaa kohtaan ja se kokee kontaktin pitämisen kannattavampana vaihtoehtona.
Jotain ajatuksia nämäkin... :D
Sen on hienoa, että koirien parissa tehdään työtä ja ratkotaan ongelmakoirakkojen ongelmia, mutta se taas on mun mielestä aika kapeakatseista, ettei toisten oppeja voida missään nimessä kokeilla tai edes harkita. On vain ne omat periaatteet, eikä mitään muuta. Parhaimpia tuloksia varmaan tulisikin, jos esimerkiksi yllä olevan dokumentin kouluttajat pystyisivät omaksumaan toisiltaan jotakin ja sekoittamaan koulutustapojaan yhdeksi kokonaisuudeksi jonkun koiran kohdalla.
Itse ainakin saan parempia tuloksia aikaan omien koirieni kanssa varsinkin arkikäyttäytymisen alueella silloin, kun käytän sekä positiivisia vahvisteita että tarvittaessa oikea-aikaisia pakotteita (joka ei sekään tarkoita, että koiraa satutettaisiin, vaikka sen tekemisiin jouduttaisiinkin joskus fyysisesti puuttumaan). Koiransa tuntemalla ja siihen tutustumalla kyllä oppii tietämään, minkälaisia keinoja voi käyttää.
Ongelmakoirien käytöskorjaus on kuitenkin eri asia kuin esim. koiran tapakasvattaminen ja arkikouluttaminen pennusta aikuiseksi, joten pitää huomioida sekin, että pysyviä tuloksia ei tule heti, vaan prosessiin tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Aina. Käytöskorjauksessa kun paneudutaan koiran ongelmallisiin käytöstoimintoihin, jotka ovat jo vahvistuneet ja iskostuneet varsin syväksi osaksi sitä eläimen käyttäytymistä. Turha siis vertailla omiin koiriin, jos ne on jo alusta asti osattu kasvattaa edes jotenkuten oikein, eikä varsinaisia käytösongelmia ole.
Yhtä paljon mulla särähtää korvaan se, että koiraa ei saisi kieltää / sille ei saisi korottaa ääntään / puuttua sen tekemisiin missään tilanteessa fyysisesti, kuin myös tuon toisen kouluttajan kommentti, että makupalat ovat koiran lahjomista ja hän ei koiriaan suostu arkikäytöksestä makupaloilla palkitsemaan. Ok, itsekään en koiria palkitse kuin joskus harvoin arkikäyttäytymisestä, mutta toisille koirille ne asiat on vaikeampia kuin toisille, ja mikäli koiraan tehoaa positiivinen vahvistaminen paremmin kuin ainaiset nykimiset ja muut pakotteet (tai jos pakotteita ei osata käyttää oikein), en mä näe mitään väärää siinä, jos koiraa palkitaan kun se tekee oikein.
Mikäli nimittäin mennään siihen, että "eihän koiralaumassakaan koirat lahjo toisiaan", niin koirat eivät kyllä myöskään taluta toisiaan hihnassa, määrää toistensa tekemisiä pilkuntarkkaan, estä toisia koiria menemästä muiden koirien luokse tutustumaan tai kävelemään tiiviisti vierellään, tms. Koirilla on luontainen taipumus pyrkiä toistensa luokse, ainakin useimmilla, joten miksi koiralle sitten ei saisi tarjota miellyttävämpää tekemistä ja tehdä omistajasta mielenkiintoista, jotta se toimisi ihmisen haluamalla tavalla? Ei sitä koiraa koko sen loppuelämän ajan palkita makupaloilla, vaan ne namit häivytetään hiljalleen pois siitä tilanteesta, mutta silti koiralle jää mielenkiinto omistajaa kohtaan ja se kokee kontaktin pitämisen kannattavampana vaihtoehtona.
Jotain ajatuksia nämäkin... :D
- Liittynyt
- 22.2.2011
- Viestejä
- 497
Se on sitä remmistä pätkimistä.
- Liittynyt
- 22.2.2011
- Viestejä
- 497
Parit videot siitä miten kouluttamalla saa koirasta kaiken tekemisen ilon pois:
https://www.youtube.com/watch?v=t7TC6U5WZQI
https://www.youtube.com/watch?v=dYH0A1pUNV8
Verrattuna :
https://www.youtube.com/watch?v=GxyoFDrTt5U
https://www.youtube.com/watch?v=t7TC6U5WZQI
https://www.youtube.com/watch?v=dYH0A1pUNV8
Verrattuna :
https://www.youtube.com/watch?v=GxyoFDrTt5U
- Liittynyt
- 22.2.2011
- Viestejä
- 497
Ja sit mallia "mestarilta": http://www.youtube.com/watch?v=m88438wCNds&feature=player_embedded
Harvassa on ne tuomarit, jotka täysin toteuttaa arvosteluohjetta siltä osin, että koira ei saisi olla väline ja sen tulisi työskennellä iloisesti/halukkaasti.
Harvassa on ne tuomarit, jotka täysin toteuttaa arvosteluohjetta siltä osin, että koira ei saisi olla väline ja sen tulisi työskennellä iloisesti/halukkaasti.
- Liittynyt
- 27.12.2003
- Viestejä
- 8 275
Melekosennäköstä touhua, voisi tuota setää itseään vähän viuhkoa tulolla kepillä.
- Liittynyt
- 22.2.2011
- Viestejä
- 497
^ Joo, ei se Cesar Millan niin hirveesti niitä koiria potki ja alista sittenkään....
Koulukuntia joka lähtöön.
Videon herra muistaakseeni sai kilpailukiellon.
Edit:
Jep, oikein muistin
"FCI IPO WM 2012 - Official
I officially inform that Mr. Patrick Keil of the competitor is excluded to participate the fCI IPO 2012 based on the animal abuse revealed on youtube.
The FCI strongly and strictly condemns the act of any kind of this behaviour."
Koulukuntia joka lähtöön.
Videon herra muistaakseeni sai kilpailukiellon.
Edit:
Jep, oikein muistin
"FCI IPO WM 2012 - Official
I officially inform that Mr. Patrick Keil of the competitor is excluded to participate the fCI IPO 2012 based on the animal abuse revealed on youtube.
The FCI strongly and strictly condemns the act of any kind of this behaviour."
- Liittynyt
- 9.12.2011
- Viestejä
- 117
Koiran ilottomuus on kyllä aika surullista katottavaa erityisesti just koiraharrastuslajien sisällä, ja vielä surullisempaa sellainen pakotteiden kautta tullut flegmaattisuus tai/ja ohjaajan varominen :( Pilattu tuossa videollakin hieno malikka, kun ohjaaja tykkää näköjään vähän liiankin paljon tuosta väistämiskäyttäytymisen kautta kouluttamisesta... Koira menee maalimiehen taakse piiloon omaa ohjaajaansa, just joo, sehän se suojelukokeen idea onkin. Ihan vihaksi pistää.
Koiraharrastuksista puhuttaessa mä en näe kyllä melkein lainkaan muilla metodeilla sijaa kuin sillä positiivisella vahvistamisella, että tokihan siihen voi muitakin vippaskonsteja soveltaa matkan varrella koirasta riippuen, mutta pääosa on halutun toiminnan vahvistamisella. Muutoin tulee hyvin usein flegmaattisia koiria, jos ei suorastaan väistäviä ja pelokkaita. Arkikäyttäytymisen kohdalla taas käytän oman harkinnan mukaan sitten niitä oikea-aikaisia ja koiralle reiluja pakotteita, jos meininki ei positiivisen vahvistamisen kautta toimi ja haluan koirasta vähän passiivisemman.
Koiraharrastuksista puhuttaessa mä en näe kyllä melkein lainkaan muilla metodeilla sijaa kuin sillä positiivisella vahvistamisella, että tokihan siihen voi muitakin vippaskonsteja soveltaa matkan varrella koirasta riippuen, mutta pääosa on halutun toiminnan vahvistamisella. Muutoin tulee hyvin usein flegmaattisia koiria, jos ei suorastaan väistäviä ja pelokkaita. Arkikäyttäytymisen kohdalla taas käytän oman harkinnan mukaan sitten niitä oikea-aikaisia ja koiralle reiluja pakotteita, jos meininki ei positiivisen vahvistamisen kautta toimi ja haluan koirasta vähän passiivisemman.
- Liittynyt
- 6.6.2009
- Viestejä
- 358
Kysyisin nyt teiltä puolueetonta mielipidettä mun tilanteeseen
Eli asun maalla omakotitalossa jossa iso piha, ympärillä paljon samanlaisia. Noin vuosi sitten naapuriin muutti pariskunta, joilla on myös koira. Itsellä on 2 koiraa, pihalla kiinni olevia perus pystykorvahaukkujia, joita lenkitetään joka päivä. Kivoja lemmikkejä, 5 ja 3 vuotiaat naaras ja uros, 3 vuotias on 5 vuotiaan pentu.
Puolisen vuotta sitten tuo 3 vuotias oli meillä irti pihalla, pikkusisko oli lähtemässä tämän kanssa lenkille. On aina pystynyt pitämään vapaana, ei karkaa pihalta mihinkään itsestään, tulee jos kutsuu, kunhan kuseskelee ja kävelee takaisin häkkiinsä jossa viihtyy hyvin.
Tästä meidän koira oli lähtenyt meidän pihatielle (tie on meidän pihaa, naapurit kulkevat tästä maantielle) katsomaan naapurin koiraa, joka oli emäntänsä kanssa lenkillä. Elukoiden ensimmäinen kohtaaminen, ja sisko tässä tietysti silminnäkijänä. Koirien kesken oli tullut kränää, naapuri nappasi koiransa syliin ja sisko haki meidän koiran pois. Naapuri ei missään vaiheessa huutanut siskoa apuun tai hakemaan rakkiaan takaisin, käveli vain kotiinsa. Siskon mukaan meidän koira ei ollut missään vaiheessa purrut, eikä ollut tarpeeksi lähellä purrakseen naapuria.
Kun sisko tuli takasin lenkiltä, oli naapurin pariskunta vastassa. Isäntä sanoo meidän koiran purreen emäntää ja heidän koiraa, joka heidän mukaansa nilkuttaa. Sisko sanoi että emännän kädessä saattoi olla jokin jälki, mutta oli pimeää. Veikkasi että heidän oma koiransa olisi raapaissut/purrut vahinhossa silloin kun naapuri nappasi ärisevän koiransa syliin. (selitys ylempänä) He soittivat myös poliisit, jotka eivät kuitenkaan ottaneet meihin yhteyttä. Vaativat meidän koiralle kuonokoppaa, jonka sisko osti ja kertoi tästä naapurin emännälle, joka oli vastannut väliinpitämättömästi ''jaa''
Tapaus 2. Kuukausi sitten otin meidän saman koiran pihalle, kun muuten vaan palloilin itse pihalla. Koira pyöri vähän aikaa mukana, ja löntysti takaisin häkkiinsä. Pysyin vielä hetken pihalla kunnes lähdin sisälle (unohdin lukita koiran häkin, koska koira oli mennyt itse häkkiinsä) Tästä jotain alle tunti, ja naapurin isäntä on meidän ovella haukkumassa mun siskoa joka itkee. Meidän koira oli taas mennyt meidän pihatielle, koska naapurin emäntä oli lenkillä koiransa kanssa. Menin väliin ja isännän kanssa ulos puhumaan. Sain sellaisen käsityksen että koira olisi mennyt heidän pihalleen, pyytelin anteeksi ja kerroin koiran unohtuneen irti. Sanoi että meidän koiralla pitää olla kuonokoppa ja ei saa olla irti. Uhkaili jälleen poliisilla. Käskin pyytää anteeksi myös emännältä, käteltiin ja äijä poistui.
Meidän perheestä yksi oli ollut tuon karkaamistapaus #2 aikana pihalla, ja hakenut meidän koiran takaisin pihatieltä. Hän kertoi että meidän koira oli istunut toisella puolella tietä rauhallisena, heidän koiransa räyhännyt hihnassa toisella puolella tietä. (remmiräyhää varmaan) Ei kontaktia koirien kanssa.
Heidän koiransa vetää ja räyhää meidän koirille, kun tullaan lenkillä vastakkain. Meidän koirat ovat väliinpitämättöminä, eivät hauku, eivät yritä vetää tien toiselle puolelle, vaikka tuo 3v kiinnostuneena katseellaan seuraa naapurin koiraa, niinkuin kaikkia vastaantulevia, koira tai ei.
Naapurin isäntä ei ole koskaan ollut mukana näissä, koira kulkenut aina emännän mukana. Isäntä molemmilla kerroilla tullut meitä syyttämään.
Pyytäisin teidän mielipiteen tästä. Kenen syytä, paljonko on minun syytä, mitä minun koirani tekee väärin ja mitä voin tehdä että korjaisin tilanteen.
Eli asun maalla omakotitalossa jossa iso piha, ympärillä paljon samanlaisia. Noin vuosi sitten naapuriin muutti pariskunta, joilla on myös koira. Itsellä on 2 koiraa, pihalla kiinni olevia perus pystykorvahaukkujia, joita lenkitetään joka päivä. Kivoja lemmikkejä, 5 ja 3 vuotiaat naaras ja uros, 3 vuotias on 5 vuotiaan pentu.
Puolisen vuotta sitten tuo 3 vuotias oli meillä irti pihalla, pikkusisko oli lähtemässä tämän kanssa lenkille. On aina pystynyt pitämään vapaana, ei karkaa pihalta mihinkään itsestään, tulee jos kutsuu, kunhan kuseskelee ja kävelee takaisin häkkiinsä jossa viihtyy hyvin.
Tästä meidän koira oli lähtenyt meidän pihatielle (tie on meidän pihaa, naapurit kulkevat tästä maantielle) katsomaan naapurin koiraa, joka oli emäntänsä kanssa lenkillä. Elukoiden ensimmäinen kohtaaminen, ja sisko tässä tietysti silminnäkijänä. Koirien kesken oli tullut kränää, naapuri nappasi koiransa syliin ja sisko haki meidän koiran pois. Naapuri ei missään vaiheessa huutanut siskoa apuun tai hakemaan rakkiaan takaisin, käveli vain kotiinsa. Siskon mukaan meidän koira ei ollut missään vaiheessa purrut, eikä ollut tarpeeksi lähellä purrakseen naapuria.
Kun sisko tuli takasin lenkiltä, oli naapurin pariskunta vastassa. Isäntä sanoo meidän koiran purreen emäntää ja heidän koiraa, joka heidän mukaansa nilkuttaa. Sisko sanoi että emännän kädessä saattoi olla jokin jälki, mutta oli pimeää. Veikkasi että heidän oma koiransa olisi raapaissut/purrut vahinhossa silloin kun naapuri nappasi ärisevän koiransa syliin. (selitys ylempänä) He soittivat myös poliisit, jotka eivät kuitenkaan ottaneet meihin yhteyttä. Vaativat meidän koiralle kuonokoppaa, jonka sisko osti ja kertoi tästä naapurin emännälle, joka oli vastannut väliinpitämättömästi ''jaa''
Tapaus 2. Kuukausi sitten otin meidän saman koiran pihalle, kun muuten vaan palloilin itse pihalla. Koira pyöri vähän aikaa mukana, ja löntysti takaisin häkkiinsä. Pysyin vielä hetken pihalla kunnes lähdin sisälle (unohdin lukita koiran häkin, koska koira oli mennyt itse häkkiinsä) Tästä jotain alle tunti, ja naapurin isäntä on meidän ovella haukkumassa mun siskoa joka itkee. Meidän koira oli taas mennyt meidän pihatielle, koska naapurin emäntä oli lenkillä koiransa kanssa. Menin väliin ja isännän kanssa ulos puhumaan. Sain sellaisen käsityksen että koira olisi mennyt heidän pihalleen, pyytelin anteeksi ja kerroin koiran unohtuneen irti. Sanoi että meidän koiralla pitää olla kuonokoppa ja ei saa olla irti. Uhkaili jälleen poliisilla. Käskin pyytää anteeksi myös emännältä, käteltiin ja äijä poistui.
Meidän perheestä yksi oli ollut tuon karkaamistapaus #2 aikana pihalla, ja hakenut meidän koiran takaisin pihatieltä. Hän kertoi että meidän koira oli istunut toisella puolella tietä rauhallisena, heidän koiransa räyhännyt hihnassa toisella puolella tietä. (remmiräyhää varmaan) Ei kontaktia koirien kanssa.
Heidän koiransa vetää ja räyhää meidän koirille, kun tullaan lenkillä vastakkain. Meidän koirat ovat väliinpitämättöminä, eivät hauku, eivät yritä vetää tien toiselle puolelle, vaikka tuo 3v kiinnostuneena katseellaan seuraa naapurin koiraa, niinkuin kaikkia vastaantulevia, koira tai ei.
Naapurin isäntä ei ole koskaan ollut mukana näissä, koira kulkenut aina emännän mukana. Isäntä molemmilla kerroilla tullut meitä syyttämään.
Pyytäisin teidän mielipiteen tästä. Kenen syytä, paljonko on minun syytä, mitä minun koirani tekee väärin ja mitä voin tehdä että korjaisin tilanteen.
- Liittynyt
- 1.5.2004
- Viestejä
- 1 446
- Ikä
- 41
Kyllähän teidän velvollisuuksiin kuuluu huolehtia ettei koiranne pääse ohikulkijoitten koiria nuuskimaan ja naapurinne voisi lopettaa pihojenne läpi kulkemisen jonka teidän koira kokee varmaan reviirikseen. Täällä saattaa maatalon pihasta lähtee koira seuraamaan satojen metrien päähän tielle mikä on melko vittumaista.
