Yleinen lemmikkikeskustelu

Tänään osui samalle päivällä raas muutama koira-aiheinen, ärsytystä aiheuttava vaaratilanne:

Aamulla olin treenikaverin kanssa lenkillä ja leikittämässä koiria syrjäisellä pellolla. Mukana omat ab urokseni ja narttu, kaverilla ab narttu. Mun uros ja kaverin narttu oli irti, oma narttuni hihnassa vieressä kun metsästä ryntää täysillä sileäkarvainen noutajauros suoraan kohti meidän vapaana olevia koiria. Omistaja karjuu jossain kaukana metsässä koiralleen. Tuli siinä sitten kohtalainen kiire ottaa omia koiria kiinni, ettei satu mitään vahinkoa kun tietää kenen koiria siinä syytettäisiin, nämä kun eivät välttämättä ota täysillä kohti tulevaa vierasta koiraa avosylin vastaan. Oma urokseni onneksi pysähtyi käskystä paikalleen ja sain sen hihnaan. Kaverin narttu lähti ajamaan noutajaa takaa, onneksi ihan leikkimielellä. Omistaja kun tuli metsästä ja sai pyydystettyä koiransa kiinni niin valitteli vain, miten koira ei kuuntele mitään mitä siltä pyydetään. Kysymys kuuluukin sitten, että miksi sellaista koiraa pidetään kytkemättä ulkona? Onneksi koira oli ihan kiltin oloinen niin mitään ei sattunut mutta jos kyseessä ois ollut vaikka joku täälläpäin liikkuvasta, muutamasta aggressiivisesta sakemannista niin olis voinut olla ihan toisin.

edit. lisätään vielä sen verran, että noutaja tuli vapaana vastaan jo aikaisemmin metsäpolulla, jossa omistajalla oli vaikeuksia saada koiraa hihnaan.

Toinen juttu kävi sitten pari tuntia myöhemmin surullisenkuuluisan flexin ja pikkukoiran toimesta. Ajeltiin kaverin land cruiserilla taajama-alueella asioille kun vastaan käveli puhelinta näpräävä nainen pieni pomerian flexissä. Kun ollaan melkein kohdalla niin koira syöksyy keskelle tietä rähjäämään autolle. Nopealla väistöliikkeellä säilyi sitten elossa mutta senteistä se oli kiinni, ettei liiskaantunut tollasen 35" maasturinrenkaan alle. Paljoa ei koirasta kyllä olisi jäänyt jäljelle kun alle olisi osunut.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onneksi flätit on aika lapatossuja ja alistuvia. Ei tosin silti ole hyvä juttu tuollainen.

Onko muuten kellään kokemusta hollanninpaimenkoirista? Ruvennut kovasti sellaisetkin kiinnostamaan. Lähinnä siis kiinnostaa se ovatko kuinka hyperaktiivisia, vai osaavatko myös olla rauhassa välillä. :D Tokihan paimenet ovat aina aktiivisia, mikä on hyvä, mutta joku raja kuitenkin.
 
Onko muuten kellään kokemusta hollanninpaimenkoirista? Ruvennut kovasti sellaisetkin kiinnostamaan. Lähinnä siis kiinnostaa se ovatko kuinka hyperaktiivisia, vai osaavatko myös olla rauhassa välillä. :D Tokihan paimenet ovat aina aktiivisia, mikä on hyvä, mutta joku raja kuitenkin.
Mulla meni maku koko rodusta sen jälkeen, kun seurasin vierestä nartun repivän uroksen nenän riekaleiksi. Uros seisoi parkkipaikalla, narttua otettiin autosta pois, josta hyökkäsi suoraan uroksen kimppuun. Ei tainnut se uros päästä näyttelykehään asti...

Sen jälkeiset hajanaiset kohtaamiset kyseisen rodun edustajien kanssa ovat lähes poikkeuksetta olleet seuraamista kitapurjeiden tuulettamisesta. En muista nähneeni yhtään "hyvin käyttäytyvää" holskua ja niitä on joitakin kymmeniä tullut nähtyä. Henkilökohtaisesti en tunne yhtäkään, enkä halua tutustua.
 
No voihan paska. :/

Edit: Onkohan niillä jotain jalostuksellista vikaa hermorakenteessa tms. ?
 
Tutulta löytyy hollaninpaimenkoira uros. Se on luonteeltaan kaikkien kaveri ja tulee toimeen myös lasten kanssa, mutta on vilkas, pallien leikkauksen jälkee rauhottu jonku verran. Sisällä se on melko rauhallinen, mutta ulkona ei. Kuitenkin tosi hyvä luonteinen koira.
 
Tuli siinä sitten kohtalainen kiire ottaa omia koiria kiinni, ettei satu mitään vahinkoa kun tietää kenen koiria siinä syytettäisiin, nämä kun eivät välttämättä ota täysillä kohti tulevaa vierasta koiraa avosylin vastaan.

Itse en ota stressiä jos jonkun toisen koira juoksee irrallaan. Itse pidän koirani kytkettynä ja täysin ilman hallintaa oleva koira juoksee jostain oman "laumani" kimppuun niin repivät sen varmasti jos ei irtokoiran omistaja ole sillä sekunnilla pelastamassa omaa koiraansa. Ei kävisi mielessäkään maksaa tuossa tilanteessa mitään vastapuolelle joka itse aiheutti koko vaaratilanteen.
 
Itse en ota stressiä jos jonkun toisen koira juoksee irrallaan. Itse pidän koirani kytkettynä ja täysin ilman hallintaa oleva koira juoksee jostain oman "laumani" kimppuun niin repivät sen varmasti jos ei irtokoiran omistaja ole sillä sekunnilla pelastamassa omaa koiraansa. Ei kävisi mielessäkään maksaa tuossa tilanteessa mitään vastapuolelle joka itse aiheutti koko vaaratilanteen.

Mulla on molemmat koirat "irtipidettäviä" eli seuraavat lähietäisyydellä ja tulevat kutsusta varmasti luokse. Jos metsässä vaikka tulee lenkkeilijöitä koirineen vastaan niin automaattisesti pysähtyvät ja kytken hihnoihin mut se ei tietenkään paljoa auta, vaikka ne olis kuinka tottelevaisia jos se vahinko pääsee sattumaan vieraan koiran juostessa päälle, eikä koira ole mulla silloin hihnassa. Tossa tapauksessa nyt molemmilla oli koirat kytkemättä ja vaikka ei mihinkään korjausvastuuseen joutuisikaan niin kyllä mä otan sen omana henkilökohtaisena mokana (pahan sellaisena) jos noi vierasta koiraa pääsis vahingoittamaan vaikka se vika toisessa olisikin. Kyllähän noi loppupeleistä itseään puolustaa jos on pakko.
 
Mulla on molemmat koirat "irtipidettäviä" eli seuraavat lähietäisyydellä ja tulevat kutsusta varmasti luokse.

Heh, voi kun voisin itse sanoa omasta koirasta samaa :D

Kyllä mä tota silti käyn juoksuttamassa vapaana metsissä, tosin sellaisiin kellon aikoihin että ihmiseen tai toiseen koiraan törmääminen on erittäin epätodennäköistä.
 
Kyllä mä tota silti käyn juoksuttamassa vapaana metsissä, tosin sellaisiin kellon aikoihin että ihmiseen tai toiseen koiraan törmääminen on erittäin epätodennäköistä.

Kyllä koiran pitää saada vähän ilakoida :) Juosta muuallakin kuin koirapuistoissa jos niissä käy. Mun koirat vetää hulluja juoksuhepuleita joka kerta kun annan niille vapaana luvan mennä. Juoksevat minuutin pari täysillä isoa ympyrää mun ympärillä ja sit palaavat viereen ihmettelemään et "mitä sit tehtäis". Taitavat nauttia :)

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mä oon huomannut tuon johtajuuden merkityksen omien koirien kanssa varsinkin sen jälkeen, kun olin ton uroksen kanssa kiertänyt yli vuoden ajan useita kertoja viikossa ohjatuissa tottelevaisuusharjoituksissa, opetellut kirjallisuudesta ja kysellyt eri kouluttajilta aktiivisesti neuvoja. Kaikkien opetukset perustuivat pelkästään positiiviseen vahvistamiseen. Koiralla oli ikää n. 1,5v ja painoa 50kiloa. Koulutuskentällä toimi kuin unelma, kentän ulkopuolella ei totellut mitään. Kiskoi hihnassa kuin villi ori, ohitukset ihan perseestä kun kukkoili kaikille vastaantulijoille. Ei tullut takaisin jos laskin jossain irti vaan "lällätteli" muutaman kymmenen metrin päästä tai ei korvaansa lotkauttanut ja nyt huvittuneena mietin, miten silloin kaivelin taskuista ja autonperästä leluja yms. millä sitä yritin houkutella tyyliin "mikähän lelu tai herkkupala sen tänään sais tulemaan takaisin... Koulutuskentillä koira teki täydellisiä luoksetuloja pitkänkin matkan päästä. Kerran hyppäsin hiekkatiellä autoon, kaasutin pari kilometriä "karkuun" ja kattelin taustapeilistä kun koira juoksee perässä. Kun pysäytin auton ja avasin peräluukun niin koira lähti vaan jolkottelemaan sinne suuntaan mistä oltiin tultu "en varmana tule autoon!".

Onneksi hetkeä myöhemmin törmäsin vahingossa laumanjohtajuusajattelulla koiraongelmia korjaavaan ihmiseen, sain täysin uudenlaisia neuvoja ja aloin soveltaa. Seuraavan päivän iltana koira käveli löysällä hihnalla vierellä, 4 päivää myöhemmin alkoi ohitukset onnistua pitkällä löysällä hihnalla ja pari viikkoa ekasta tapaamisesta kykenin pitämään koiraa irti, vaikka parinkymmenen metrin säteellä kulki muita koiria. Seuraava koira kasvatettiin alusta saakka laumaopeilla ja se on "toiminut" kuin unelma ekasta päivästä lähtien, tottelevainen pieni viipottaja

Voitkos kertoa tästä vähän tarkemmin tai pistää vaikka yhteystietoja tms. tulemaan?
 


Onko tuo sun koira? Voi mikä ruttunaama:) Yks nainen kysyy multa AINA kun kävellään ohi, että onko mun koira amerikanbulldoggi. Se on kysyny n. 25 kertaa tuon saman. :face: Mietin aina, että jos tuntee ab:n rotuna niin luulisi silloin tuntevan amstaffinkin. Tosin eipä sitä aina erota mikä on kyseessä. Itse luulin kerran pientä ab-narttua amstaffiksi, kun sillä ei ollut yhtään rutussa naama.

Mua harmittaa, ettei mun koira pääse juoksemaan vapaana tarpeeksi usein. Pentuna ja nuorempana se oli usein metsässä vapaana, mutta nykyään sielläkin tulee niin paljon koiria vastaan, etten vaan viitsi ottaa riskiä. Se on tähän mennessä aina pysähtynyt mun käskystä, eli mulla ei periaatteessa ole syytä olla luottamatta siihen, mutta silti tulee pelattua varman päälle. Lähistöllä ei oikein ole sopivaa metsää, kun joka paikassa menee kuntopolkuja.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
On toi terrori kyllä yks luupää. Aina pitää koitella rajoja, henkisesti tai tassut nelivetoasennossa, ja yrittää sluibata. Tai sit ottaa kaiken tosi kirjaimellisesti, eihän esim. se että pitää istua tarkoita etteikö vois kävellä perse maassa. :jahas: Vaikka olis kuinka tiukka niin se yrittää varmasti. Sitkeydestä kyllä pointsit.
 
Onko tuo sun koira? Voi mikä ruttunaama:) Yks nainen kysyy multa AINA kun kävellään ohi, että onko mun koira amerikanbulldoggi. Se on kysyny n. 25 kertaa tuon saman. :face: Mietin aina, että jos tuntee ab:n rotuna niin luulisi silloin tuntevan amstaffinkin. Tosin eipä sitä aina erota mikä on kyseessä. Itse luulin kerran pientä ab-narttua amstaffiksi, kun sillä ei ollut yhtään rutussa naama.

Juu tuo on mun oma urokseni :) Mulla on myös standard-linjainen narttu, joka ei ole ollenkaan ruttukuono vaan hyvin paljon amstaffin näköinen. Väriltään mustavalkoinen. Pitiksikin sitä moni on joskus ulkoillessa veikannut. Kokoakaan ei ole kuin 25kg niin ei sitä välttämättä heti ab:ksi aina tunnisteta :)

Voitkos kertoa tästä vähän tarkemmin tai pistää vaikka yhteystietoja tms. tulemaan?

"Eksyin" tämmöiseen paikkaan: http://www.koirakoulukiti.palvelee.fi/
Kaverini, jolla 3 ambullia ja 1 amstaffi kävi testaamassa koiriensa luonteen tuolla ja hakemassa neuvoja lauman hallitsemiseen. Minä kiinnostuin tosta luonteentestauksesta omalla koiralla ja menin käväsemään. En edes itse tajunnut, että meillä oli orastavia ongelmia tuon uroksen kanssa kun ajateltiin kaiken kuuluvan nuoren koiran aikuistumiseen ja menevän ajan kanssa ohi. Päätin kuitenkin kokeilla neuvoja, hämmästyin niiden toimivuudesta ja se sai mut opiskelemaan laumanjohtajuusoppeja itsenäisesti ja soveltamaan niitä käytännössä.
 
Onko muuten kellään kokemusta hollanninpaimenkoirista? Ruvennut kovasti sellaisetkin kiinnostamaan. Lähinnä siis kiinnostaa se ovatko kuinka hyperaktiivisia, vai osaavatko myös olla rauhassa välillä. :D Tokihan paimenet ovat aina aktiivisia, mikä on hyvä, mutta joku raja kuitenkin.
En usko, että holskut sinänsä hyperaktiivisia on, mutta kuten sommar sanoi, paljon on puutteita rohkeudessa, hermorakenteessa jne. Karkkari holskuista saattais löytyä ehkä helpoiten sellanen mukava yksilö.
 
Karkkari mullakin oli mielessä. Liekö viehtymykseni snautsereihin jotenkin tuon karkeakarvaisuudesta tykkäämisen taustalla. :D Pitää perehtyä tarkemmin kasvattajiin ja linjoihin, mutta en kyllä tiedä jaksanko väkisin etsiä neulaa heinäsuovasta, jos nuo hermorakenneongelmat on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mistähän mulla on sellainen kuva tullut että nuo holskut olisi jotenkin sellainen kotikoiraversio belggareista? :D Mun tuntemat belggarit on kaikki yliaktiivisia kiljujia tai sitten niiden kanssa joutuu harrastamaan MM-tasolla jotain koiraurheilua, pitääkseen ne tyytyväisinä.
 
En usko, että holskut sinänsä hyperaktiivisia on, mutta kuten sommar sanoi, paljon on puutteita rohkeudessa, hermorakenteessa jne. Karkkari holskuista saattais löytyä ehkä helpoiten sellanen mukava yksilö.

Riippuu niin linjoista, löytyy ihan toisenkin ääripään koiria, jos haluaa esim. kunnon harrastuskoiraa.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom