Yleinen lemmikkikeskustelu

[Elenya]

Täytyy kyllä sanoa, että hyvä pevi-kouluttaja on kyllä hintansa (ja enemmän!) arvoinen. Käytiin oman sessen kanssa Koirakoulu Kodassa Jyväskylässä pari viikkoa sitten ja tänään oltiin irtioloharjoituksessa ja koiraohituksia harjoiteltiin myös. Ensi viikolla aletaan pikku hiljaa purkamaan jääkautta ja sitten alkaa "normaali" elämä, vaikka entiseen ei olekaan paluuta. Ollaan opittu paljon ja muutos koirassa kannustaa jatkamaan tällä tiellä. Kävin sen kanssa juuri mopopoikien kansoittaman lähipuistikon läpi iltakävelyllä ilman hihnaa ja se ei yrittänytkään paria metriä kauemmas minusta. Mitä lähemmäs ihmisiä mentiin, sitä lähemmäs se minua tuli. Suosittelen menemään jos koiran kanssa on ongelmia, pieniä tai isoja. Meillä ei ollut mitään kovin suuria ongelmia kuten esim. puremista, hyökkimistä tms. Meillä oli vaan hihnassa veto, pyrkiminen ohitettavien koirien luo ja karkailu.

 

[func]

Meillä ei ollut mitään kovin suuria ongelmia kuten esim. puremista, hyökkimistä tms. Meillä oli vaan hihnassa veto, pyrkiminen ohitettavien koirien luo ja karkailu.

Nämähän ne meidänkin miniohjuksella välillä + jumalaton kiire ja vauhti joka paikkaan. Monet kyllä sanoo että 2 vuoden paikkeilla helpottaa, ehkä...

 

[Leelucky]

Nämähän ne meidänkin miniohjuksella välillä + jumalaton kiire ja vauhti joka paikkaan. Monet kyllä sanoo että 2 vuoden paikkeilla helpottaa, ehkä...

Heh, toi on kyllä valitettavasti toiveajattelua :D Jos nuori koira kiskoo hihnassa ja pyrkii vastaantulijoiden luo niin ei se kyllä iän myötä lopu. Ainoa keino saada koira kulkemaan löysällä hihnalla ja ohittamaan hienosti välittämättä muista on oikeiden tapojen harjoittelu ulkoillessa.

 

[func]

Tässä on kyllä ihan kärsivällisyyden/itsekurin harjoittelu auttanut. Ja toinen asia on ne energiatasot, jos ei ole tarpeeksi lenkitetty niin eka kilometri mennään vaikka pystysuoraan ylöspäin. :D

Tosin vaikuttaa siltä että käveleminen ei ole luonnollinen liikkumistapa tuolle...

 

[-sanski-]

Meilläkin pentu vetää hihnassa. Olen tähän asti yrittänyt itse kouluttaa sitä pysähtymällä jos hihna kiristyy, ja eteenpäin jatketaan vasta kun koira hellittää ja hihna löystyy. Pentu rakastaa kaikkia ihmisiä ja on utelias muista koirista, eli kaikki vastaantulijat ja ohikävelijät pitäisi saada tervehtiä. Jos vastaan tulee auto, sitä paetaan ensin taluttajan jalkojen taakse ja kun auto on mennyt ohi, tempaistaan sen perään. Sama juttu mopojen ja polkupyörien kanssa. Onneksi päästään ensi viikolla pentukurssille aloittamaan tapojen opettelu.

Hieman kyllä jännittää mennä sinne, koska pentuni pelkää haukkuvia koiria. Jos lenkilläkin tulee haukkuva koira vastaan, tai talon pihalla räksöttää koira, pentu alkaa vetää takaisin tulosuuntaan, tai pyrkii mahdollisimman pian ohitse. Meidän 16-kiloinen leonbergi pelkää jopa itseään pienempiä koiria, jos ne haukkuvat. En kyllä ihmettele miksi näin on, koska leonbergit itse eivät ole kovin taipuvaisia räköttämään. Ne haukahtavat pari kertaa ja that's it. Huomio on saatu ja vaarasta varoitettu.

 

[Red28]

Meilläkin pentu vetää hihnassa. Olen tähän asti yrittänyt itse kouluttaa sitä pysähtymällä jos hihna kiristyy, ja eteenpäin jatketaan vasta kun koira hellittää ja hihna löystyy. Pentu rakastaa kaikkia ihmisiä ja on utelias muista koirista, eli kaikki vastaantulijat ja ohikävelijät pitäisi saada tervehtiä. Jos vastaan tulee auto, sitä paetaan ensin taluttajan jalkojen taakse ja kun auto on mennyt ohi, tempaistaan sen perään. Sama juttu mopojen ja polkupyörien kanssa. Onneksi päästään ensi viikolla pentukurssille aloittamaan tapojen opettelu.

Hieman kyllä jännittää mennä sinne, koska pentuni pelkää haukkuvia koiria. Jos lenkilläkin tulee haukkuva koira vastaan, tai talon pihalla räksöttää koira, pentu alkaa vetää takaisin tulosuuntaan, tai pyrkii mahdollisimman pian ohitse. Meidän 16-kiloinen leonbergi pelkää jopa itseään pienempiä koiria, jos ne haukkuvat. En kyllä ihmettele miksi näin on, koska leonbergit itse eivät ole kovin taipuvaisia räköttämään. Ne haukahtavat pari kertaa ja that's it. Huomio on saatu ja vaarasta varoitettu.

Meidän koira opetettiin juurikin ks. pysähtymistaktiikalla, parilla erotuksella.

1. Koiraa kouluttaessa ei yritetä yhtään mitään, koira vaistoaa heti jos mielessäsi yhtään mietit "josko tää nyt.."

2. Älä keskity siihen mitä koira tekee noissa tilanteissa, vaan mitä itse teet. Sieltä löytyy myös ne asiat, miksi koira tekee niin kuin tekee. Äärimmäisen hyvä esimerkki tästä oli juurikin tuolla Cesar Millanin showssa pari viikkoa sitten, lavalle marssitettiin suomalainen nainen pentukoiran kanssa, joka perseili hihnassa oikein olan takaa. Cesar laittoi naisen kävelemään edes takaisin lavalla, jotta kaikki näki miten koira käyttäytyy. Sen jälkeen Cesar otti hihnan ja lähti kävelyttämään koiraa, koira kulki nätisti, ei vetänyt pätkääkään. Tällä hän siis halusi havainnollistaa sen, että koira tekee juuri niin kuin hihnan toisessa päässä oleva ihminen tälle viestii.

3. Meillä oli ihan ekasta lenkistä lähtien sama sääntö, ei vedetä yhtään, piste. Aina kun pentu veti, täys stoppi, ja liikkelle lähdetään vasta, kun koira on palannut takaisin ja katsekontakti saatu. Tällöin koira myös nopeasti ymmärtää mistä on kyse, koska koiran huomio kiinnittyy pois siitä kiinnostavasta asiasta, jota kohti se veti. Eikä niin että se vaan ihmettelee että taas pysähdytään, katse kohti edelleen sitä mihin oli vetämässä. Pari viikkoa meni ettei se tajunnut yhtään mistä kiikasti. Pikkuhiljaa se kuitenkin oppi. Kuukauden jälkeen se asian handlasi tosi hyvin, mutta välillä ei malttanut ja lähti kokeilemaan. 4-5kk ikäisestä ei ole vetänyt käytännössä koskaan. Äärimmäisen harvoin, ja jos vetää, vetää sen takia että kävelee vahingossa eri tahtiin kuin ulkoiluttaja, ei sen takia, että jossakin on jotain kiinnostavaa. Ei siis vedä ns. äkkinäisesti.

4. Koira ei päätä mihin, milloin ja miten mennään. Se oppii sen kyllä hyvin nopeasti, eikä sen jälkeen sitä enää kyseenalaista. Pl. uhmaiässä.


Noilla pentukursseilla ei opeteta pentuja tavoille, vaan niiden omistajia. En tarkoita tällä mitään negatiivista, vaan sitä, että kun tietää ja ymmärtää, mistä kiikastaa ja osaa suhtautua kriittisesti itseensä, tulee hyvä lopputulos. Loppuviimein ns. perseilevä koira on seurausta AINA siitä, että koira ja omistaja ei ymmärrä toisiaan. Syystä tai toisesta.


Täältä siis löytyy 10kk ikäinen Bordeauxindoggi uros.

 

[Funky]

Meillä koira veti hihnassa pentuna ihan miten sattui. Vetäminen saatiin kitkettyä lähes samalla tavalla kuin Red28, mutta me lisäsimme tuohon vielä pakittamisen. Eli aina kun koira veti, lähdin hitaasti kulkemaan takaisinpäin. Myös jos koira halusi mennä johonkin suuntaan oikein urakalla, lähdin täysin päinvastaiseen suuntaan.
Tällähetkellä koira on 2,5 vuotta, ei vedä lenkeillä (paitsi heti lenkin alussa, jos on kova kiire tarpeille), ei sinkoile toisten koirien luo (oikeastaan sitä ei juuri näytä edes muut koirat kiinnostavan lenkeillä, räksyttivät tai tekivät ne mitä tahansa) ellen sitten itse pysähdy ja anna koiran nuuhkia/leikkiä toisen kanssa.

Vapaana pidossa lenkkeilyssä on vielä työtä. Kohtalaisen hyvin pysyy lähellä, mutta jos tulee toisia ihmisiä tai koiria, niin menee lähes poikkeuksetta tervehtimään.

 

[FatBatman]

Cesar Millanin seminaari oli kyllä loistava. Homma kiteytyy siihen, että kyseinen herra on saavuttanut kaiken sillä, että osaa kävelyttää koiria. Taito, joka katukuvassa katsottuna valtaosalta koiran omistajista puuttuu täysin. Eipä sillä, olin kyllä aikanaan itsekin yksi heistä. Näytti myös kuvan Obamasta pulassa oman koiransa kanssa ja kertoi, että tässä näette miten koiraa ei kiinnosta pätkääkään vaikka olisit Yhdysvaltain presedentti

On siis tullut omien elukoiden kanssa jumpattua tätä laumakäyttäymistä paljonkin ja lähtötilanteesta, jossa koirat kulkivat edellä, toinen rähinöi muille koirille ja toinen veti miten sattuu - ollaan siinä tilanteessa, että molemmat kulkevat kiltisti vierellä peräkanaa. Kumpikaan ei enää vedä ja sinkoile, välitä mitään muista eläimistä ja meno on rauhallista. Eikä ole tarvinnut lässyttää, palkita lenkin aikana tai edes kosketaa mitenkään, että tähän pisteeseen on päästy. On se ihmeellistä tuo elämä elukoiden kanssa

 

[Kuparikatto]

Meidän koira opetettiin juurikin ks. pysähtymistaktiikalla, parilla erotuksella.

1. Koiraa kouluttaessa ei yritetä yhtään mitään, koira vaistoaa heti jos mielessäsi yhtään mietit "josko tää nyt.."

2. Älä keskity siihen mitä koira tekee noissa tilanteissa, vaan mitä itse teet. Sieltä löytyy myös ne asiat, miksi koira tekee niin kuin tekee. Äärimmäisen hyvä esimerkki tästä oli juurikin tuolla Cesar Millanin showssa pari viikkoa sitten, lavalle marssitettiin suomalainen nainen pentukoiran kanssa, joka perseili hihnassa oikein olan takaa. Cesar laittoi naisen kävelemään edes takaisin lavalla, jotta kaikki näki miten koira käyttäytyy. Sen jälkeen Cesar otti hihnan ja lähti kävelyttämään koiraa, koira kulki nätisti, ei vetänyt pätkääkään. Tällä hän siis halusi havainnollistaa sen, että koira tekee juuri niin kuin hihnan toisessa päässä oleva ihminen tälle viestii.

3. Meillä oli ihan ekasta lenkistä lähtien sama sääntö, ei vedetä yhtään, piste. Aina kun pentu veti, täys stoppi, ja liikkelle lähdetään vasta, kun koira on palannut takaisin ja katsekontakti saatu. Tällöin koira myös nopeasti ymmärtää mistä on kyse, koska koiran huomio kiinnittyy pois siitä kiinnostavasta asiasta, jota kohti se veti. Eikä niin että se vaan ihmettelee että taas pysähdytään, katse kohti edelleen sitä mihin oli vetämässä. Pari viikkoa meni ettei se tajunnut yhtään mistä kiikasti. Pikkuhiljaa se kuitenkin oppi. Kuukauden jälkeen se asian handlasi tosi hyvin, mutta välillä ei malttanut ja lähti kokeilemaan. 4-5kk ikäisestä ei ole vetänyt käytännössä koskaan. Äärimmäisen harvoin, ja jos vetää, vetää sen takia että kävelee vahingossa eri tahtiin kuin ulkoiluttaja, ei sen takia, että jossakin on jotain kiinnostavaa. Ei siis vedä ns. äkkinäisesti.

4. Koira ei päätä mihin, milloin ja miten mennään. Se oppii sen kyllä hyvin nopeasti, eikä sen jälkeen sitä enää kyseenalaista. Pl. uhmaiässä.


Noilla pentukursseilla ei opeteta pentuja tavoille, vaan niiden omistajia. En tarkoita tällä mitään negatiivista, vaan sitä, että kun tietää ja ymmärtää, mistä kiikastaa ja osaa suhtautua kriittisesti itseensä, tulee hyvä lopputulos. Loppuviimein ns. perseilevä koira on seurausta AINA siitä, että koira ja omistaja ei ymmärrä toisiaan. Syystä tai toisesta.


Täältä siis löytyy 10kk ikäinen Bordeauxindoggi uros.

Onko tätä kukaan saanut toimimaan oikeasti aktiivisille koirille? Kyllä tuo meidänkin laiska villakoira oppii tällä, mutta tuolle saksanseisojanpennulle voidaan pysähdellä seuraavat 10 vuotta, eikä tilanne parane. Kun mies pysähtyy, koira istuu kiltisti. Kun mies taas liikahtaa, koira repäisee narun kireälle apinan raivolla ja jaksaa jatkaa tätä kyllä tappiin asti. Kyseinen yksilö kuumuu kyllä muutenkin ihan helvetin helposti, eikä sieltä saalisvietin takaa paljoa laumavietti pilkota.

 

[Elenya]

^ Ei meillä ainakaan toiminut. Mulla siis snautserimix, joka on todella vietikäs ja aktiivinen. Tuo meidän Pevi-kouluttaja Inke, sai loppumaan sen vetämisen ensimmäisellä lenkillä. Ketju kaulaan ja hihna meinasi kiristyä, nykäisy ja napakka EI. Taisi toistaa sen kolme kertaa ja koira ei ole enää sen jälkeen yrittänytkään vetää.

 

[Leelucky]

Meillä AB-uroksen kanssa opeteltiin tuolla pysähtelytaktiikalla hihnakävelyä ikäkuukaudet 2-12kk ilman minkäänlaista toivottua tulosta. Koirakoulussa "temppuja" 4kk-12kk, eikä tehnyt koiralle kuin huonoa. Rotuhan on sellainen, että kiihtyy mieleltään nollasta-sataan sekunnissa ja pysähtymisen jälkeen liikkeelle lähdettyä innostui taas niin, että sinkosi sellaisella 50kg massalla hihnan suoraksi. Hermoja raastava vuosi... :D

Pevi-kouluttajan luona kävin huvikseni testaamassa koiran luonteen (kuvittelin kanssa, että koira rauhoittuu kun vanhenee eikä meillä mielestäni ollut ongelmia koiran kanssa) ja antoi samalla uusia ohjeita hihnakävelyyn. Ohjeilla saatiin koira päivässä käveleen nätisti hihnassa, vuoden epäonnistumisten jälkeen :D

Meillä kanssa koira pitkään nahkahihnaan, kiristyvä ketjupanta kaulaan ja heti kun koira kiristää hihnaa niin napakka nyppäsy hihnasta ja EI-kielto. Bulldogin kanssa tosin vaatii sitten senkin, että koira on saatava kunnioittamaan sitä mitä omistaja sille sanoo, muutenhan se on ihan sama mitä siellä hihnanpäässä nyppii ja huutelee.

Kun uros oli 3v niin otin kaveriksi toisen AB:n eikä sen kanssa ole koskaan ollut hihnakävelyssä ongelmaa, vaikka on luonteeltaan paljon energisempi ja terävämpi kuin tuo vanhempi. Niin sitä vaan koirat opettaa jos haluaa oppia

 

[FatBatman]

Onko tätä kukaan saanut toimimaan oikeasti aktiivisille koirille? Kyllä tuo meidänkin laiska villakoira oppii tällä, mutta tuolle saksanseisojanpennulle voidaan pysähdellä seuraavat 10 vuotta, eikä tilanne parane. Kun mies pysähtyy, koira istuu kiltisti. Kun mies taas liikahtaa, koira repäisee narun kireälle apinan raivolla ja jaksaa jatkaa tätä kyllä tappiin asti. Kyseinen yksilö kuumuu kyllä muutenkin ihan helvetin helposti, eikä sieltä saalisvietin takaa paljoa laumavietti pilkota.

Mulla on tuo kultainennoutaja erittäin aktiivinen ja ei mitkään pysäyttelyt yksinään auttaneet suuntaan tai toiseen. Samat hommat kävi kun sulla. Ainoastaan tuo kokonaisvaltainen laumakäytöksen ymmärtäminen toi lenkit siihen pisteeseen, että nyt kävellään nätisti vierellä. Mä en ikinä oo noista koiralle jutteluista perustanu kun vastakaiku on ollu aika heikkoa niin nykyään kieltosanakin on tv:stä tuttu sihahdus. Muuta niille ei sanoin juuri jutellakaan. Kaikki ruoan odotukset, luvat mennä syömään jne. tulee pelkästään elekielestä.

Muutos oli yksinkertaisesti valtava. Innostunut korkean energian koira kulkee nyt löysässä hihnassa etusormen varassa kun aikaisemmin tilanne oli täysin erilainen. Koira sinkoili vähän sinne tänne ja kaikki oravat, linnut sun muut oli jatkuvan kiinnostuksen kohteena. Ja jos ei ollut niin kuono oli maassa. Remmi koko ajan kireällä.

Mun koira aina alkaa innostumaan kun ollaan lenkille lähdössä niin aloitan aina sillä, että rauhoitun ensin itse, sitten koirakin rauhoittuu, sen jälkeen hihna kiinni ja menoks. Nuo energiajutut on vähän henkimaailman hommia, mutta kyllä ne vain tuntuu koiraan välittyvän. Rauhallinen, itsevarma johtajan ote + remmikäsi täysin rentona korjasi ainakin itsellä tuon vuosia jatkuneen vetämisen.

 

[Elenya]

Meillä ei tuon pevi-ideologian mukaan tarvitse kulkea vierellä. Saa kulkea edessä, takana, sivulla ja haistella. Kunhan ei hihna kiristy, eikä tuijotella vastaantulijoita. Tuijotteluun tepsi kolinapurkki. Jääkausi tuohon tietenkin tarvittiin myös, sillä ei olisi mitään mieltä ruveta nakkelemaan purkilla ja nykimään hihnasta koiraa, joka ei ole vastaanottavainen. Oman väärän käytöksen tunnistaminen ja sen muuttaminen on tietenkin kaiken a ja o. Siinä tuo Pevi-kouluttaja on ollut enemmän kuin hintansa väärti. Ei ole tarvinnut yksin miettiä ja pähkäillä, kun on ihminen jolta voi kysyä. Mekin on käyty temppukouluissa, mutta ei niistä ole arkikäytökseen mitään apua ollut. Lähinnä harrastustoimintaa ja koiralle virikkeitä.

 

[FatBatman]

Meillä ei tuon pevi-ideologian mukaan tarvitse kulkea vierellä. Saa kulkea edessä, takana, sivulla ja haistella. Kunhan ei hihna kiristy, eikä tuijotella vastaantulijoita. Tuijotteluun tepsi kolinapurkki. Jääkausi tuohon tietenkin tarvittiin myös, sillä ei olisi mitään mieltä ruveta nakkelemaan purkilla ja nykimään hihnasta koiraa, joka ei ole vastaanottavainen. Oman väärän käytöksen tunnistaminen ja sen muuttaminen on tietenkin kaiken a ja o. Siinä tuo Pevi-kouluttaja on ollut enemmän kuin hintansa väärti. Ei ole tarvinnut yksin miettiä ja pähkäillä, kun on ihminen jolta voi kysyä. Mekin on käyty temppukouluissa, mutta ei niistä ole arkikäytökseen mitään apua ollut. Lähinnä harrastustoimintaa ja koiralle virikkeitä.

Mä käytin yhtenä apuna erästä ammattilaista, joka työkseen kouluttaa opaskoiria niitä tarvitseville. Mielenkiintoinen efekti oli, että kun normaalisti tulee vieraita (kavereita jne.) niin koirat helposti innostuu ja häärää siinä niiden ympärillä. Normaali reaktio ihmisillä on tietysti alkaa paijaamaan ja usein ne jotain niille lässyttääkin. Ensimmäistä kertaa kun tämä ammattilainen tuli käymään niin sanomatta sanaakaan, alle minuutissa istui koirat edessään rauhallisesti ihmetellen. Silloin mä hiffasin, että tässä tosiaan taitaa itse tarvita sitä muutosta ja oppia eikä niinkään koirat

Komppaan kyllä siis sitä, että oikeanlainen ammattiapu on siinä kohtaa paikallaan kun oma ymmärrys ei riitä tai kun ei ole ihan varma.

 

[Red28]

Olennaista on nimenomaan se, että myös kuuntelee ja vastaanottaa niitä neuvoja siltä ammattilaiselta. Kun lähtee tollaisen ammattilaisen luo siitä lähtökohdasta, että vika ei ole koirassa, ja haluaa oikeasti oppia, niin lopputulos on helvetin hyvä. Ja se koira ihan aikuisten oikeasti vaistoaa heti, jos hihnan toisessa päässä on yhtään epävarmuutta, pelkoa tai mitään muutakaan, mitä koira pitää poikkeavana. Tällöin koira tuntee välittömästi tarvetta ottaa "johtajuutta" ja suojella omistajaansa. Se siis toisin sanoen pelkää että mikä helvetti on niin karmeaa että omistajakin tuntee epävarmuutta. Koira on levollinen silloin kun se tuntee ja tietää olevansa hyvissä käsissä.


Enkä missään nimessä pidä omaakaan koiraani täydellisesti kasvatettuna, mutta jotain on varmasti tehty oikein, kun 50kg uros pentu ei tarvitse edes puolikuristavaa pantaa. Eikä tarvitsisi tavallistakaan pantaa jos se täällä olisi laillista.

 

[-sanski-]

Mun koira aina alkaa innostumaan kun ollaan lenkille lähdössä niin aloitan aina sillä, että rauhoitun ensin itse, sitten koirakin rauhoittuu, sen jälkeen hihna kiinni ja menoks. Nuo energiajutut on vähän henkimaailman hommia, mutta kyllä ne vain tuntuu koiraan välittyvän. Rauhallinen, itsevarma johtajan ote + remmikäsi täysin rentona korjasi ainakin itsellä tuon vuosia jatkuneen vetämisen.

Ei noita energiajuttuja hoksaa, ennen kuin niitä itse kokeilee. Itse vietin kerran 12 tuntia koiran kanssa kaksistaan kotona niin, etten puhunut sille mitään muuta, kuin tarvittavat käskyt. Siinä sen energian merkityksen oppii. Ne on sitten ihan erityisiä hetkiä kun silitellään ja lässytetään. Yleistä rauhottumista harrastetaan pitkin päivää, eli esim. koiralle annetaan ruokakippo vasta kun se istuu ja katsoo silmiin.

Meillä vetäminen ei ole lenkillä jatkuva, koko ajan tapahtuva ilmiö, vaan silloin koira vetää kun vastaan tulee jotain tai meidät ohittaa jokin. Kun päästään takaisin kotikadulle, niin koira tajuaa missä ollaan, pyrkii ottamaan remmin suuhunsa ja yrittää juosta kotiin. Välillä meidän lenkit on sellaisia, että koira löntystelee takanani ja hihna laahaa maata.

Yritin tänään lenkillä tuota keinoa, että jatkan matkaa vasta kun koira ottaa askeleita minun suuntaani ja katsoo kohti. Hetken aikaa siinä sai seistä ja odottaa. Eli jos koiran omistaminen jotain kasvattaa, niin todellakin kärsivällisyyttä.

Mutta pitää kyllä paikkansa, että lenkille ei kannata lähteä, jos omistajan mielentila on "vitutus maximus" tai on joitain muita murheita. Tämäkin piti oppia kantapään kautta :D

 

[func]

Onko tätä kukaan saanut toimimaan oikeasti aktiivisille koirille? Kyllä tuo meidänkin laiska villakoira oppii tällä, mutta tuolle saksanseisojanpennulle voidaan pysähdellä seuraavat 10 vuotta, eikä tilanne parane. Kun mies pysähtyy, koira istuu kiltisti. Kun mies taas liikahtaa, koira repäisee narun kireälle apinan raivolla ja jaksaa jatkaa tätä kyllä tappiin asti. Kyseinen yksilö kuumuu kyllä muutenkin ihan helvetin helposti, eikä sieltä saalisvietin takaa paljoa laumavietti pilkota.

Reaktioaika vaikuttaa omien kokemusten mukaan eli se pysäys pitäis tulla salamana ja ihan ehdoton seis. Siinä vaiheessa kun koira painaa jo eteenpäin on myöhäistä. Ainakin tuo oma parsoni lähtee sellasta vauhtia paikaltaankin ettei aina meinaa ehtiä mukaan mutta oppii kyllä jos ehtii pysähtyä ilman että koira ehtii eteenpäin. Tuntuu että kaveri elää niin nopeassa maailmassa ettei mitkään hitaat kiellot toimi...
Vielä näitä pitää aina välillä opetella. :D

 

[Red28]

Ei noita energiajuttuja hoksaa, ennen kuin niitä itse kokeilee. Itse vietin kerran 12 tuntia koiran kanssa kaksistaan kotona niin, etten puhunut sille mitään muuta, kuin tarvittavat käskyt. Siinä sen energian merkityksen oppii. Ne on sitten ihan erityisiä hetkiä kun silitellään ja lässytetään. Yleistä rauhottumista harrastetaan pitkin päivää, eli esim. koiralle annetaan ruokakippo vasta kun se istuu ja katsoo silmiin.

Meillä vetäminen ei ole lenkillä jatkuva, koko ajan tapahtuva ilmiö, vaan silloin koira vetää kun vastaan tulee jotain tai meidät ohittaa jokin. Kun päästään takaisin kotikadulle, niin koira tajuaa missä ollaan, pyrkii ottamaan remmin suuhunsa ja yrittää juosta kotiin. Välillä meidän lenkit on sellaisia, että koira löntystelee takanani ja hihna laahaa maata.

Yritin tänään lenkillä tuota keinoa, että jatkan matkaa vasta kun koira ottaa askeleita minun suuntaani ja katsoo kohti. Hetken aikaa siinä sai seistä ja odottaa. Eli jos koiran omistaminen jotain kasvattaa, niin todellakin kärsivällisyyttä.

Mutta pitää kyllä paikkansa, että lenkille ei kannata lähteä, jos omistajan mielentila on "vitutus maximus" tai on joitain muita murheita. Tämäkin piti oppia kantapään kautta :D

Tässä tullaan ERITTÄIN tärkeään seikkaan. Nimittäin johdonmukaisuuteen, joka vaatii kärsivällisyyttä. Kun asiat tekee samalla tavalla joka ikinen kerta, eikä IKINÄ anna koiralle periksi / luista säännöistä, on lopputulos se että koira tasan tarkkaan tietää paikkansa ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Tää on siitä jännä juttu, että se oikeasti helpottaa koiran kouluttamista. Meillä on koiralla samat säännöt siitä päivästä kun se tähän taloon tuli siihen päivään kun se monttuun lähtee. Äärimmäisen helppoa, ennen kaikkea koiralle. Koiralle on kaikista vaikeinta, jos omistaja lipsuu säännöistä. Koira ei ymmärrä sitä, miksei se sitten saakaan seuraavalla kerralla ja turhautuu. Samaan aikaan omistaja antaa koiralle runtua ja koira ihmettelee että mitä vittua.


Kaikista parasta on se, että kun koiralla on samat säännöt ollut alusta asti, se ei niitä varsinaisesti tajua sääntöinä. Sen elämään on kuulunut alusta asti tietyt asiat ja piste. Se ei silloin myöskään tajua kyseenalaistaa sellaisia asioita, mitä se ei oikeastaan edes tajua. Katsoo lähinnä hölmistyneenä kun vastaantuleva koira perseilee.


Edit. Koira on vähän kuin alokas armeijassa. Kun se tulee taloon, se ei osaa yhtään mitään, mutta oikealla koulutuksella siitä tulee erittäin pätevä tehtäväänsä. Oli se tehtävä sitten mikä tahansa. Jokainen myöskin tietää että alokkaalle vallan antamisesta ei seuraa kuin perseilyä. Se nousee myös äkkiä hattuun. Lisäksi jos tiukasta kurista pidetään alusta asti kiinni, siitä tulee normaalia. Mutta jos kesken kaiken sille alokkaalle annetaan lupa lähteä kaljoittelemaan, se menee ihan sekaisin moisesta ja vetää armottomat perseet, panee palvelustovereitaan ja katoaa jonnekin. Sen jälkeen saman kurin palauttaminen ei olekaan käden käänteessä tehty.

 

[-sanski-]

Paitsi eikös Cesar Millankin aina hoe, että vanhakin koira on koulutettavissa ;)

Koirathan on juuri siitä jänniä otuksia, että eläinten maailmassa niillä on täysin erilaiset säännöt kuin mitä ihmisillä on omassa maailmassaan. Silti koirat ovat täysin sopeutettavissa ja muokattavissa elämään ihmisten sääntöjen mukaan, kunhan sen vain osaa tehdä oikein. Meillä porukat (tai lähinnä äiti) kasvatti kolme muksua samalla johdonmukaisella tavalla kuin koiransa, eikä siinä tullut mieleenkään missään vaiheessa kyseenalaistaa mitään tai alkaa kapinoida. Se on vaan niin helppoa mennä siitä mistä aita on matalin ja unohtaa itsekuri. Eihän koirakaan voi hillitä mielitekojaan, jos omistajakaan ei voi olla määrätietoinen ja luotettava. Jos se tuntuu vaikealta, niin kirjoittaa sitten vaikka koiraa koskevat säännöt ja käskyt lapulle ja laittaa sen jääkaapin oveen. Siitä voi sitten aina tarkistaa, että onko pysynyt oikeassa linjassa.

Olisi mulla millainen koira tahansa, en ikinä ottaisi sitä sänkyyn nukkumaan tai antaisi maata sohvalla. Ei koira osaa edes kaivata sänkyä tai sohvaa, jos se ei ole koskaan saanut niillä edes maata. Ja mä en tykkää namittaa koiraani joka välissä. Kehu, rapsutus ja omistajan hyvä mieli saa riittää palkinnoksi ensi hätään onnistuneesta suorituksesta, ja koirakin tajuaa/aistii tehneensä oikein Eli vaikkapa kynsiä leikatessa en tunge namia suuhun joka kynnen jälkeen, vaan koira saa jonkun vähän isomman herkkupalan, vaikka rouhetikun, vasta kun kaikki kynnet on saatu leikattua.


Kun tulen kotiin ja koira tulee into piukassa vastaan, sanon sille vaan lyhyesti moro ja tarkistan missä kunnossa kämppä on. Jos mitään ei ole tuhottu, niin sitten koira saa kehut ja namin. Jos ensin kotiin tullessa eteisessä hihkuu koiralle iloisena ja rapsuttelee, niin totta kai koirakin on onnellinen. Mutta voin vaan kuvitella sitä hämmennyksen määrää, mikä koiran päässä pyörii, kun iloisten lirkutusten jälkeen omistaja on kuin myrskyn merkki, jos sohvatyyny on syöty.

Eli vaikka tarkoitus on muokata koira toimimaan ihmisen haluamalla tavalla, auttaa paljon jos yrittää nähdä maailman myös koiran silmin

Edit: tutut ihmetteli, että miten me estämme koiraa syömästä kenkiä. No pitämällä eteisen oven kiinni. Tällaisetkin yksinkertaisetkin jutut voi välillä joiltain unohtua. Ei koiran pito ja koulutus ole vaikeaa, kun tunnistaa ongelman ja edes yrittää hoitaa sen.

 

[Red28]

Tottakai vanhakin koira on koulutettavissa, mutta jos asiat tekee alusta asti samalla tavalla, pääsee sata kertaa helpommalla..

Meillä taas koira saa ihan vapaasti lojua sohvalla ja sängyssä. Poistuu sieltä käskystä, jos tarve on.