Yleinen lemmikkikeskustelu

[sanratti]

Rotu olisi karkeakarvainen Ibizanpodenco. Ja niitä ei kovin usein Suomessa synny. Edellisestä pentueesta kulunut viisi vuotta joten oletan, että kaikki pennut on jo varattu suurinpiirtein kohdusta, mutta toivo elää, että mitäpä jos...

Toisaalta saan syyttää ihan vaan itseäni siitä ,että vasta nyt heräsin kyselemään kasvattajalta rodusta. Aikaisemmin olen ollut enemmän Faaraokoiran kannalla, mutta nyt asiaa pohdittuani ja roduista lueskellessani on kiinnostuksen kohde muuttunut enemmän tuon podencon puolelle.

Voi kun se kasvattaja nyt vastaisi niin pääsisin tuskistani...

 

[ilkka_83_]

Meidän tappaja puree käden irti ;)

Rauhallisestiko leikii niin poika kyllä handlaa leukansa tosi nätisti, voi vetää vaikka tuota sormikoukkua mutta tahti kyllä kovenee sitä mukaan mitä itekkin koiraa höykkyyttää enempi

 

[static]

[video[/video]

Meidän tappaja puree käden irti ;)

Rauhallisestiko leikii niin poika kyllä handlaa leukansa tosi nätisti, voi vetää vaikka tuota sormikoukkua mutta tahti kyllä kovenee sitä mukaan mitä itekkin koiraa höykkyyttää enempi

Mukavastihan se komentaa isäntäänsä haukkumalla ja saa vielä mitä haluaa eli leikki jatkuu :D ei vaan, kunhan isäntä sitten päättää koska leikki loppuu eikä koira. Omien koirien hampaista on sen verran kokemusta, että ei leikin aikana sormia takahampaiden väliin, sen kyllä muistaa, kun koira luulee leikissä nappavansa lelusta kiinni ja hölmö omistaja pitää sormensa sielä lelun alla.

 

[ilkka_83_]

Hah, tuo haukkuminen tulee siitä kun ammun muka koiraa pyssyllä(sormella) siihen kun lisää vielä ampumisäänen niin johan mennään vauhkoksi Nämähän on niin hönttejä että saapi opetettua mitä vain hölmöyksiä varsinkin jos saavat palkinnoksi vähän nujuta ;)

 

[func]

Onkos täällä ihmiset trimmailu koiriaan itse? Ei kai siinä muuta kuin nyppii ja leikkailee, melkoinen karvakasa alkaa olla tuo. :D

 

[mrNICEGUY]

Onkos täällä ihmiset trimmailu koiriaan itse? Ei kai siinä muuta kuin nyppii ja leikkailee, melkoinen karvakasa alkaa olla tuo. :D

Kiinanharjakoiraa pitää välillä trimmailla. Lähinnä naamaa ja kaulaa. Onnistuu ihan normaalilla hiustenleikkuukoneella.

Voi olla että trimmataan koko koira kesäks, jos ei käytetä näyttelyissä.

 

[mrNICEGUY]

Onkos täällä ihmiset trimmailu koiriaan itse? Ei kai siinä muuta kuin nyppii ja leikkailee, melkoinen karvakasa alkaa olla tuo. :D

Suosittelen tota trimmaamista kyllä. Trimmattiin meidän koira just vähän lyhkäsemmäks ja on paljon helppohoitosempikin, kun ei tarvi pestä sateella joka ulkona käynnin jälkeen koko koiraa ja föönata perään. Saati sitte jos sattuu olee vatsa löysällä ni on puol koiraa paskan peitossa...

Kävin muuten just meidän kääpiöbullterrierin kanssa ulkona ja nähtiin kleispitz (vaikka eka luulin sitä kovaääniseks oravaks). Sen omistaja sano että se on köytetty ja että ei tarvi pelätä.. Kierrettiin kaukaa.

Kleinspitz:

 

[Elenya]

Mä ajelin juuri tuon karvakasan kesäturkille. On siis puoliksi snautseri, joten oikeastaan olisi pitänyt varmaan nyppiä, sillä karva oli jo aika tavalla ylikasvanutta. Nypin sitten seuraavan kerran.

 

[Powerhousu]

Voi hitto kun noi kissat on välillä hauskoja sellaisella naurettavalla tavalla. Aina jos ne tekee jotain "noloa", niin ne alkaa tehdä välitömästi näitä sijaistoimintoja, kuten itsensä pesemistä. Se on sama kuin ihmisellä, jos kävelet vaikka lyhtypylvästä päin, niin heti katsotaan kelloa, kaivetaan puhelinta taskusta tai suoristetaan rotsia, että "ei tässä mitään, kaikki on ihan cool". Äsken katselin kissan touhuja, kun se meinasi hypätä pöydälle. Otti pari vauhdikkaampaa askelta ja juuri kun oli hyppäämässä, niin tassut luisti laminaatilla. Kolautti suoraan pöydän jalkaa päin, katsoi mua puoli sekuntia hölmistyneen näköisenä ja alkoi puskea ja nuolla pöydän jalkaa. Sen oiken näki siitä, että ihan kuin se olisi ajatellut, että: "Mitä si? Näin mun just piti tehdä."

 

[Elenya]

Se on myös huvittavaa kun ne keräilee arvokkuutensa rippeitä, jonkun nolon hypyn tai päin juoksemisen jälkeen. Hyvin arvokkaasti nenä ja häntä pystyssä lähdetään kävelemään toiseen suuntaan. "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista".

 

[Burbuga]

Mikähän avittas pentukissan vinkumiseen? Se pysyy ihan hiljaa sillon kun siihen on näköyhteys, mutta heti kun se linnoittautuu jonkun huoneen nurkkaan niin älytön ininä alkaa.
Ruokaa se on syöny ja boksilla on todistettavasti käyny, eli ei vingu nälkää eikä ummetusta. Liekkö sillä vaan yksinkertasesti ikävä emoa tjsp?

Koiranpennut oli varsin loogisia tähän verrattuna. Ne ulisi vaan jos ei ollu ruokaa tai maha ei toiminu :D

 

[Felidae]

Mikähän avittas pentukissan vinkumiseen? Se pysyy ihan hiljaa sillon kun siihen on näköyhteys, mutta heti kun se linnoittautuu jonkun huoneen nurkkaan niin älytön ininä alkaa.
Ruokaa se on syöny ja boksilla on todistettavasti käyny, eli ei vingu nälkää eikä ummetusta. Liekkö sillä vaan yksinkertasesti ikävä emoa tjsp?

Koiranpennut oli varsin loogisia tähän verrattuna. Ne ulisi vaan jos ei ollu ruokaa tai maha ei toiminu :D

Onko se kissanpentu ollut teillä miten kauan? Kyllä se monesti muutaman päivän alussa saattaa vinkua, emoa ikävä ja uusi, vieras koti. Varsinkin tuo, että näköyhteyden kadotessa vinkuminen alkaa - aiemmin pennulla oli emo ja sisarukset ympärillä, joten "yksin" (ei näköyhteyttä) oleminen on pelottavaa.

Paljon vain hellyyttä ja huomiota, kyllä se siitä.

 

[sanratti]

Oioi onnea!

Käytiin viime lauantaina katsomassa koiranpentusia ja tämän viikon lauantaina käyn hakemassa uuden perheenjäsenen kotiin :haart:

Nyt pitää tässä parin päivän aikana pentusuojata kämppä ja piha, sekä käydä hommaamassa ruokakipot sun muut. Meillä on entuudestaan kaksi kissaa joten vähän jänskättää, että miten niiden yhteiselo lähtee sujumaan, mutta toivotaan parasta.

Niin kivaaaa!!!!:dance:

 

[Burbuga]

Onko se kissanpentu ollut teillä miten kauan? Kyllä se monesti muutaman päivän alussa saattaa vinkua, emoa ikävä ja uusi, vieras koti. Varsinkin tuo, että näköyhteyden kadotessa vinkuminen alkaa - aiemmin pennulla oli emo ja sisarukset ympärillä, joten "yksin" (ei näköyhteyttä) oleminen on pelottavaa.

Paljon vain hellyyttä ja huomiota, kyllä se siitä.

Aika tuore tapaushan tuo on, vasta pari päivää ollu täällä.
Sitä vaan on jännästi tuommosesta luunapilla tapettavasta karvapallosta huolissaan, niin aattelin kysästä josko tulis joku muu syy vinkumiselle mieleen.
Mutta joo, ikäväähän se varmaan kitisee, jospa se ajan kanssa lopettas. Säästyisi yöllisiltä serenaadeilta...

 

[Felidae]

Aika tuore tapaushan tuo on, vasta pari päivää ollu täällä.
Sitä vaan on jännästi tuommosesta luunapilla tapettavasta karvapallosta huolissaan, niin aattelin kysästä josko tulis joku muu syy vinkumiselle mieleen.
Mutta joo, ikäväähän se varmaan kitisee, jospa se ajan kanssa lopettas. Säästyisi yöllisiltä serenaadeilta...

Nukkuuko se omalla pedillä vai sängyssä? Oma kissani pentuna huusi yöt läpeensä kunnes pääsi viereen sänkyyn nukkumaan, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Se on tottunut nukkumaan emon ja sisarusten kanssa, niin se kaipaa sitä lämpöä ja toisen hengityksen kuulemista. Oma kissani aikoinaan löytyi usein aamulla kaulalta tai tyynyltä poskea vasten erittäin tyytyväisenä. :D

 

[Powerhousu]

Nukkuuko se omalla pedillä vai sängyssä? Oma kissani pentuna huusi yöt läpeensä kunnes pääsi viereen sänkyyn nukkumaan, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Se on tottunut nukkumaan emon ja sisarusten kanssa, niin se kaipaa sitä lämpöä ja toisen hengityksen kuulemista. Oma kissani aikoinaan löytyi usein aamulla kaulalta tai tyynyltä poskea vasten erittäin tyytyväisenä. :D

Meillä on sama juttu ton yhden kanssa. Se on hieman läheisriippuvainen. Pienenä pentuna kun se tuli meille, se löysi oman paikkansa emännän tyynyltä ja siihen se jäi. Joka yö vei puolet sen tyynystä vielä isona kissanakin. Toinen paikka sille oli mun jalkojen välissä peiton päällä. Mahdollisimman lähellä täytyi olla aina. Kun muutettiin uuteen kämppään, jossa on luojan kiitos ovi makuuhuoneessa, ei kissoilla ole sinne enää asiaa.

Tolla yhdellä meni monta kuukautta oppia siihen, että se ei pääse yöllä viereen. Huusi yöt läpeensä ja hakkasi ovea, eikä antanut nukkua. Ensin vedettiin kontaktimuovi liimapuoli ulospäin tohon oveen ja se auttoikin siihen oven raapimiseen. Vaihdettiin se kuitenkin tollaseen liiketunnistimella olevaan paineilmapulloon, joka suhauttaa, jos erehtyy liian lähelle. Oven hakkaaminen jäi pois, mutta huuto jatkui. Nyt se on onneksi vähentynyt huomattavasti ja useimpina öinä saa nukkua ihan rauhassa. Luulin jo jossain vaiheessa, että ei se oikeasti opi ikinä ja olin jo niin monena yönä valmis nappaamaan niskasta kiinni ja kokeilemaan miten pitkälle kissa lentää, jos tosta etuovelta paiskaan. Kaksi muuta nukkuu kaikki yönsä ihan rauhassa ja tämä yksi vain karjui jatkuvasti. Onneksi loppui.

Kuka oikeasti tarvitsee kitiseviä mukuloita, kun sulla on karvaisia kakaroita kämppä täynnä? Näihinkin menee välillä hermo.

 

[Felidae]

Meillä on sama juttu ton yhden kanssa. Se on hieman läheisriippuvainen. Pienenä pentuna kun se tuli meille, se löysi oman paikkansa emännän tyynyltä ja siihen se jäi. Joka yö vei puolet sen tyynystä vielä isona kissanakin. Toinen paikka sille oli mun jalkojen välissä peiton päällä. Mahdollisimman lähellä täytyi olla aina. Kun muutettiin uuteen kämppään, jossa on luojan kiitos ovi makuuhuoneessa, ei kissoilla ole sinne enää asiaa.

Tolla yhdellä meni monta kuukautta oppia siihen, että se ei pääse yöllä viereen. Huusi yöt läpeensä ja hakkasi ovea, eikä antanut nukkua. Ensin vedettiin kontaktimuovi liimapuoli ulospäin tohon oveen ja se auttoikin siihen oven raapimiseen. Vaihdettiin se kuitenkin tollaseen liiketunnistimella olevaan paineilmapulloon, joka suhauttaa, jos erehtyy liian lähelle. Oven hakkaaminen jäi pois, mutta huuto jatkui. Nyt se on onneksi vähentynyt huomattavasti ja useimpina öinä saa nukkua ihan rauhassa. Luulin jo jossain vaiheessa, että ei se oikeasti opi ikinä ja olin jo niin monena yönä valmis nappaamaan niskasta kiinni ja kokeilemaan miten pitkälle kissa lentää, jos tosta etuovelta paiskaan. Kaksi muuta nukkuu kaikki yönsä ihan rauhassa ja tämä yksi vain karjui jatkuvasti. Onneksi loppui.

Kuka oikeasti tarvitsee kitiseviä mukuloita, kun sulla on karvaisia kakaroita kämppä täynnä? Näihinkin menee välillä hermo.

Varsinkin jos kissanpentu on normaalia nuorempi uuteen kotiin tullessaan, niin silloin se selvästi tarvitsee enemmän läheisyyttä. Itsellä nuorin oli olosuhteiden pakosta 7-viikkoinen. Nykyinen kissa ihan itsekseen ajan kanssa siirtyi nukkumaan muualle, tulee se välillä edelleenkin sänkyyn, mutta aika harvoin.

Kissathan osaa kyllä olla itsepäisiä. :D

 

[Burbuga]

Nukkuuko se omalla pedillä vai sängyssä? Oma kissani pentuna huusi yöt läpeensä kunnes pääsi viereen sänkyyn nukkumaan, sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Se on tottunut nukkumaan emon ja sisarusten kanssa, niin se kaipaa sitä lämpöä ja toisen hengityksen kuulemista. Oma kissani aikoinaan löytyi usein aamulla kaulalta tai tyynyltä poskea vasten erittäin tyytyväisenä. :D

Ollaan laitettu nukkumaan sohvalle, mutta aina se löytyy saunan pimeimmästä nurkasta :D
Sängyssä ei suostu nukkumaan syystä tai toisesta. Muuten kyllä ihan valmis paketti, teki opettamatta boksiin tarpeet, ei kynsi, eikä tapellu vastaan vaikka pestiin hanan alla.
Vaikka koiraihminen enemmän oonkin, niin enköhän tuosta opi tykkäämään :P

 

[Relg]

Eilen olisi ollut Helsingissä Milanin seminaari/esitys, harmi että en päässyt paikalle, olisi varmaan ollut ihan mielenkiintoinen esitys. Ainakin paljon keskustelua herättänyt etukäteen.

 

[Red28]

Itsehän olin paikalla, ja rehellisesti sanottuna en kyllä oppinut siellä mitään uutta. Kaikki samat asiat Cesar on kyllä tuonut esille TV-ohjelmassaan, nyt ne vaan esiteltiin ehkä tarkemmin selitettynä ja erilaisia vertauksia käyttäen. Mutta erittäin hieno show.


Edit. Lisään sen verran että menisin mieluusti toisenkin kerran, sen verran hieno show oli. Hieno mies tuo Cesar.