Yleinen lemmikkikeskustelu

Mistä ulkomaalaisen hyvän kennelin tunnistaa? Mistä tietää koiran olevan laadukas jos on ottamassa pennun eikä aikuista koiraa?

Yleensä suomaisilla isoilla kasvattajilla on tuttuja ulkomaalaisia kasvattajia, heiltä kyselemällä neuvoja ja ehdotuksia mistä ja keneltä koira kannattaa hankkia.

Jos itse päättäisin ottaa tyttö corson ja tehdä pentuja nykyisen koiran kanssa niin kääntyisin tämän aikaisemman koirani kasvattajan puoleen joka on erinomainen esimerkki hyvästä kasvattajasta ja pyytäisin häneltä apua koiran valikoimiseen. Itsellä ei millään riittäisi tietämys asiasta niin paljoa että alkaisin ilman "viisaampaa" miettimään eka pentuetta. Tuskin hyväksi kasvattajaksi heti tullaan siihen kasvetaan ;)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mistä ulkomaalaisen hyvän kennelin tunnistaa? Mistä tietää koiran olevan laadukas jos on ottamassa pennun eikä aikuista koiraa?
Kyseisestä kennelistä tulee omaan silmään hyvännäköisiä koiria, jotka ovat myös tutkitusti terveitä. Plussana myös hyvät luonteet, mikäli on kyseisessä maassa jotain mittaria tälle, vaihtoehtoisesti itse päässyt tutustumaan ko. kennelin kasvatteihin.

Pentua ottaessa pitää luottaa kasvattajaan ja tämän "ammattitaitoon", kun on kertonut millaista pentua hakee. Paljon tarvitaan hyvää tuuria, pennusta kun ei voi koskaan sanoa, mitä siitä tulee tai ei tule aikuisena.

Itse odotin nuorimmaistani n. kolme vuotta, useammasta pentueesta oli varaus, mutta joko ei syntynyt halutunlaista pentua tai varaajia oli ennen mua useampi = pennut olivat jo menneet.
 
Ulkomailta tuodessa kaikki onkin enemmän arpapeliä kuin kotimaasta ottaessa. Ulkomailla ainakin omissa roduissani terveysasiat on tarkastettu vähän niin tai näin jos laisinkaan ja jos jotain ongelmia on niin niistä ei hiiskutakaan. Kaikki suvut ovat täysin terveitä, silloin soi kaikkein eniten hälytyskellot. Eikä ole mikään automaatio, että kun tuot koiran ulkomailta niin tuot uutta verta suomeen. Varsinkin rodussa joka on lähtenyt pieneltä pohjalta tai on syystä tai toisesta ajautunut siihen että populaatio on pieni, silloin tuot luultavasti täysin samaa linjaa mitä kotimaa on jo pullollaan mutta suuremmalla riskillä ja suuremmilla kuluilla.
Mun mielestä kenenkään ei pitäisi alkaa koiria kasvattaa, jos ei ole kykenevä päättämään millainen partneri sille omalle koiralle on sopiva. Toki kokeneemmilta kannattaa jotain neuvoa kysyä, mutta kyllähän sen verran omaa varmuutta pitäisi olla, että lopulta ne päätökset pystyy itse tekemään. Muuten näkisin, ettei koirasilmää ja kokemusta ole tarpeeksi, jotta sillä hetkellä kannattaisi alkaa kasvattamaan. Mutta toki jokainen toimii tavallaan,itse toimin näin.
 
Miksi se koira pitää saada heti? Kyllä kai sitä pentua jaksaa hetken hyvältä kasvattajalta odottaa? Tämä nyt tietty on jokaisen oma asia, mutta olen ennenkin miettinyt sitä, että kun päätös ottaa koira tehdään, se pentu pitää monesti saada heti ja sitten ollaan valmiita ottamaan mistä tahansa, jos kasvattajilla ei juuri sillä hetkellä ole pentueita. Ihmettelen vaan.

Kiire ? Ja mua suuresti vituttaa tälläinen viisastelu esim juuri tämä kiire, viimeisen puoli vuotta ollaan etsitty aktiivisesti/vähemmän aktiivisesti ja muut ovat ehtineet ensin, jatka ihmettelyä toki:rolleyes:
 
Joillakin roduilla tuntuu noi pentueet menevän aika nopeesti ja varauksia tehdään puoli vuotta ennen. Nettiin kun laittaa ilmoituksen niin heti alkaa puhelin soida. :)

Oma dogi hankittiin muutamassa päivässä siitä kun päätettin hankkia pentu, en mä ainakaan tossa nää ongelmaa. Toki en kyllä hankkis yhtään koiraa tai muutakaan eläintä näkemättä kotia ja mieluiten vielä vanhempia.
 
Kiire ? Ja mua suuresti vituttaa tälläinen viisastelu esim juuri tämä kiire, viimeisen puoli vuotta ollaan etsitty aktiivisesti/vähemmän aktiivisesti ja muut ovat ehtineet ensin, jatka ihmettelyä toki:rolleyes:

No puoli vuotta ei ole mitään, jos hyvästä paikasta koiran haluaa. Varauksia niistä pennuista saa käsittääkseni tehdä jo ennen astutustaki, joten en tajua miksi apulasta pitäisi koira ottaa. Mut kukin tyylillään.
 
No puoli vuotta ei ole mitään, jos hyvästä paikasta koiran haluaa. Varauksia niistä pennuista saa käsittääkseni tehdä jo ennen astutustaki, joten en tajua miksi apulasta pitäisi koira ottaa. Mut kukin tyylillään.

Niin ja sieltähän ei hyviä valiota löydy?

Toiseksi, ei koira ole mulle mikää esine palkinnon kerääjä, hei haloo se on vaan koira, mulle riittää että pää ja lonkat on kunnossa ja muutenkin terve, ei mun tarvitse päästä pätemään että koiran vanhemmat on niin ja niin hyvin menestyneitä mulle ihan yksi ja sama millaisia palkintoja koira on kerännyt, vai sinulleko koira on vasta sitten kelvollinen kun paperia/palkintoja tulee suusta ja perseestä ?

Elenya tiedoksi apulasta löytyy hyviä yksilöitä, meidän bullin isä oli todella menestynyt näyttelyissä, ja edelleen mulle ihan sama menestyi tai ei, kerroin koska epäilet ettei kys paikasta hyviä koiria löydy.
 
Iisisti nyt vaan siellä! Ei ole mitään tarvetta pistää sanoja suuhuni. Mitä tekemistä näyttelypalkinnoilla/-harrastuksella on automaattisesti asiantuntevalta kasvattajalta pennun hankkimisen kanssa? En minä ole puhunut näyttelyistä yhtään mitään ja ei suurin osa tavallisista pennunostajista harrasta näyttelyissäkäymistä lain. Kuten en minäkään sattuneista syistä.

Kun minä valitsen rotukoiranpentua tulevaisuudessa, valitsen huolella sen kasvattajan ja varaan pennun terveestä yhdistelmästä. Minä haluaisin tietää niin pitkälle kuin vain mahdollista mitä olen ostamassa, siksi haluan tietää suvusta mahdollisimman paljon. Varsinkin jos kasvattamista suunnittelisin, niin suht. tarkkaan katsoisin mitä alan yhdistellä. Siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkät lonkat ja se että yhdistettävät koirat on kivoja.

En minä sinun koiraasi ole arvostellut, kun en minä siitä tai sen taustoista mitään tiedä. Jos on kyseessä kasvattajan rekkaamaton pentue ja siitä ilmoitellaan, on siihen rekkaamattomuuteen yleensä joku syy, eikä se välttämättä kestä päivänvaloa. Tämä yleisesti huomautuksena, eikä sormella osoitellen. En minä sitä sano, etteikö sieltä voisi hyvää koiraa löytää, mutta vähän kuin neulaa heinäsuovasta etsisi. Niin paljon pentutehtailijoita sitä palstaa käyttää. Sekä se on myös pullollaan moniongelmaisia kodinvaihtajia.

Hassua että väität minun koirani on kelvollinen vasta kun se on hyvä näyttelykoira. Saanko esitellä Tahvon. Tahvo on pian vuoden ikäinen snautseri. On siinä vähän muutakin, kuten saksanpaimenkoiraa, kultaistanoutajaa ja hirvikoiraa. :D Ihan paska koira on kyllä, kun ei mitään palkintoja perseestäkään tule. Pidän sitä patteriin sidottuna ja potkaisen aina kun ohi kävelen, niin kelvoton se on. Valotan kelvottoman rakkini taustoja. Tahvon mulle tulo oli oikeastaan sattuman kauppaa. En suunnitellut ottavani koiraa juuri nyt, mutta suunnitelmissa se kuitenkin oli, ja rotu oli päätetty sitten sitä päivää varten kun aika on sopiva ja varaan pennun. Tahvo tuli mulle mun vanhemmilta, n. viiden kuukauden iässä. Sen kanssa oli hiukan kasvatuksellisia ongelmia ja mä vein sen sitten kotiin, ja päätin katsoa mitä siitä tulee. Otin riskin, koska pidin siitä ja tunsin sen jo etukäteen. Mä en tiedä juuri mitään tuon vanhemmista, joten mikään kauhean optimaalistahan kun ei mistään odotettavissa olevasta ole mitään hajua. Koiranpennun jota olisin tarkoin valitsemassa ja siitä pitkän pennin maksamassa, en haluaisi tuollaista riskiä ottaa. Tässä omia näkemyksiä, miksi haluan ottaa kunnolliselta kasvattajalta koiran.
 
Ymmärrän hyvin mitä Elenya hakee takaa.

Itse viimeaikoina törmännyt koiran sairauksiin enemmän kun tarpeeks, ja niistä todellakin olisi hyvä tietää etukäteen. Jotkut sairaudet kuitenkin ovat sellasia että niistä tulee vain se ilmotus "elää vielä varmaan vuoden.", eikä sitä ole kiva kuulla.

Jos ei tiedä kasvattajasta mitään niin sehän on voinut syöttää koiralleen vaikka pelkkää leipää.
 
Varsinkin kun bullmastiffistä puhutaan niin kannattaa pentu yrittää katsoa hyvin tarkoin ettei vanhempien puolella kauheana ole mitään syöpiä yms yms. Vittumainen laittaa monttuun koira parinvuoden jälkeen.
 
Varsinkin kun bullmastiffistä puhutaan niin kannattaa pentu yrittää katsoa hyvin tarkoin ettei vanhempien puolella kauheana ole mitään syöpiä yms yms. Vittumainen laittaa monttuun koira parinvuoden jälkeen.

Totta kyllä, Toki haluan ja katson millaiset ovat vanhemmat, mutta sitä ajoin takaa että mulle aivan yksi ja sama miten vanhemmat pärjää näyttelyissä, kunhan vaan ovat terveitä :D

Ilkka 83 tiedoksi, Mastiffit sivulla on muuten corso narttuja myynnis.
 
mulle aivan yksi ja sama miten vanhemmat pärjää näyttelyissä, kunhan vaan ovat terveitä :D

Näyttelytoiminta on yksi hemmetin vitsaus koiraroduille. Kun alunperin hyötykäyttöön terveiksi jalostettuja koiria alettiin pisteyttää ulkomuodon perusteella, alkoi koko jalostustoiminta mennä takapakkia.
Ihan hyvä ettet anna näyttelymenestykselle paljoa painoarvoa. Jos ostat molossin niin osta paikasta, jossa koirilla harrastetaan jotain fyysistä ja jalostuskoirat on vähintään +2v ikäisiä. Silloin tiedät, että koirat kestää liikkumista ja jalostuskoiraehdokkaiden mahdolliset sairaudet ovat mahdollisesti alkaneet jo oireilla ja huonot yksilöt on toivottavasti poistettu jalostuskäytöstä.
 
Näyttelyt eivät pilaa koiria, eikä näyttelytoiminta. Ne rotuja pilaavat tahot ovat kasvattajat jotka tekevät päätökset millaisia koiria jalostetaan. Yksikään tuomari ei palkitsisi näyttelyssä sairaaksi jalostettua koiraa jos niitä ei olisi tarjolla palkittavaksi.
 
koiran tärkeimmät puolet ovat sen pää(luonne) ja terveys mutta tuskin se haittaa jos ulkonäkö on rotumääritelmien mukainen. Ei se koirasta huono tee että se on pärjännyt näyttelyissä päin vastoin.
Mutta se että aletaan jalostamaan vain ja ainoastaan ulkonäköä on helkkarinmoinen virhe, luonne ja koiran terveys pitää olla pääsijalla.

Mutta monissa roduissa kasvattajat ovat pilanneet rodun näyttelyiden takia, esim. englanninbulldoggi,mopsi yms yms.. Sitä en kyllä kiistä
 
Turha varmaan kysyä mutta yritetään, kenelläkään kokemusta bulleros kennelistä?
Tänään syntynyt mastiffi pentuen.

Juttelin kasvattajan kanssa, ja jäin hieman ihmettelemään koska itse puhelimessa mainitsi että hänen kennelistä puhuttua huonoon sävyyn ja siksi hänen kennelistään mastiffit eivät kovin nopeaa lähde.

Mietin vain että onko joku todellakin jauhanut vain paskaa(laittanut keksimiä juttuja liikkeelle)

Kuulostaa rehelliseltä kertoa tuollainen asia, mutta kuitenki mietityttää, siksi kuulisin mieluusti kokemuksia kennelistä.
 
Ihmisellä on paha tapa ahnehtia enemmän ja enemmän - oli kyse mistä tahansa. Monessa rodussa ollaan liioiteltu tiettyjä piirteitä, jolloin näistä roduista on tullut liioiteltujen piirteiden myötä sairaampia ja sairaampia. Umpikujasta on paha jatkaa eteenpäin, mutta pelkkä näyttelytoiminta ei ole syypää tähän. Totta, että monille ne näyttelytulokset ovat tärkeitä, mutta senhän pitäisi olla merkki terveestä, rodunomaisesta rakenteesta, sekä rodunomaisista tunnusmerkeistä.

Koiran "sisäinen" terveys (silmäviat, lonkka- ja kyynärviat, allergiat) on todettavissa erilaisilla kokeilla ja testeillä, ulkoisessa on luotettava tuomareiden sanaan = mustaa valkoisella. Osataan käyttöpuolellakin mennä "yli", esim. Riitta Ahon kirjassa "Koiran rakenne ja liikkeet" on kuvia metsästyskoirista (muistaakseni beagle), jonka takajalkojen kulmaukset olivat niin suorat, ettei koira pystynyt liikkumaan normaalisti. Kyseisen koiran jalostuksessa vanhempien ja isovanhempien ominaisuuksista oli etsitty vain niitä, jotka ovat parhaita metsästyksessä (luonteen puolesta). Mitä teet metsästyskoiralla, jonka pää ajaa, mutta kroppa ei pysty?

Itse jalostuskoiraa hakiessa, vanhempien merkitys korostuu. Ensinnäkin suvun täytyy olla sellainen, josta itse pidän ja jonka sukuisissa koirissa on niitä ominaisuuksia, joita itse pidän tärkeinä. Suvun tulee olla tutkitusti myös mahdollisimman terve, luonteiden puolesta on tällä hetkellä useampi mittari ja haluan suvusta löytyvän myös koiria, joiden ulkomuodosta pidän. Miksi kasvattaa rotukoiria, jos ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Tarkoitus on kuitenkin pitää rotu omannäköisenään, ei sotkea kaikkia yhteen ja kasvattaa "perusrakkeja" (ei ole tarkoitus loukata rotuja / roduttomuutta).

Itselle ei tulisi mieleenkään ottaa koiraa, jota suunnittelen pennuttavani myöhemmin, ensimmäisestä paikasta, joka suostuu minulle myymään. Vuosien pohjatyö, rotuun ja kasvattajiin tutustuminen, koirien henkilökohtainen tapaaminen, etenkin jos rotu on itselle ennestään tuntematon / uusi. Yhden omistetun koiran perusteella en sanoisi juuta enkä jaata koko rodusta. Vasta vuosien myötä tulee tuntuma rotuun ja kasvattajiin, mahdollisesti näkemys mitä itse tekisin toisin kuin muut kasvattajat rodun parantamiseksi - sehän kuitenkin jokaisella kasvattajalla tulisi olla päämääränä?
 
Jos elettäisiin kivakiva-landiassa niin kaikki kasvatustyötä tekeväthän ymmärtäisivät, ettei jalostusvalintoja voi luotettavasti tehdä pelkästään ulkomuotoon perustuvien arvioiden perusteella. Se, että vieras ihminen (tuomari) tapaa koiraa 30min kehässä ei vielä kerro paljoakaan koiran rodunomaisuudesta tai terveydestä muuta kuin ehkä juuri sen ulkomuodon ja koiran "näyttelyluonteen" verran. Harmi vaan, että taitaa kasvattajien jalostusvalinnoissa olla aika paljon painoarvoa juuri näyttelysaavutuksilla varsinkin tuolla FCI rotujen puolella. Jos kasvattaja käyttää koiraa näyttelyissä, käyttökokeissa, luonnetesteissä ja koira vielä menestyykin niissä monipuolisesti niin se onkin sitten jo toinen juttu. Kun pentuja markkinoidaan vanhempien näyttelymenestyksellä on se aika vahva tekijä myös pennunhankkijan tekemään ostopäätökseen ja oravanpyörä on valmis. Voi olla, että uusi koiranomistaja hankkii pennun, josta aikuisena kasvaa kaikinpuolin ulkomuodoltaan upea koira mutta luonteeltaan ja terveydeltään on kuin hatullinen paskaa. Näyttelymenestys on kiva lisä mutta jalostusvalintojen mittarina pitää olla paljon muitakin arvoja.
 
Onko kellään kokemusta urokselle laitettavasta hormonipiikistä jolla on sama idea kuin pallien poistossa? Meille näet eläinlääkäri suositteli tuolle kovapäiselle 1,5v urokselle sitä. Sillähän teho ei ole lopullinen vaan noin 6kk.
Ja jos sitten sillä huomaa että uhoaminen ja toisen koiran pomotus vähenee niin sitten leikata pallit pois. Tuo pallienhan poistokaan ei aina takaa sitä että uroksen "jo opittu" käytös loppuisi vaikka testohöyryt vähenisikin. Meillä näet selvästi huomaa että toinen koira hieman kärsii tuosta pomotuksesta.
Koska mulla/meillä nämä ovat ekat urokset niin tuota pallien poistostakaan ei ole kokemusta niin kysyn että onko se vaikutus heti vai meneekö aikaa? Sillä meille kerrottiin että tuolla pistoksella käy niin että se ensin heittää testoja huippuun ja sitten vasta laskee alas.
 
Itse pentua valitessani haluan, että vanhemmilta löytyy myös näyttelytulokset. Nämä kuitenkin kertovat siitä, näyttääkö koira yhtään rotumääritelmänsä mukaiselta. Kun koiralla on näyttelytuloksia, ei sillä ole myöskään purentavikaa, häntämutkaa, pallivikaa tms., koska koira jolla olisi tällaisia vikoja, ei näyttelytulosta saisi.

Jos asiat kuitenkin täytyisi laittaa täskeysjärjestykseen, olisi se järjestys tämä: 1. Terveys, 2. Luonne, 3. Ulkonäkö(näyttelytulokset).

Yhden sokean koiran omistaneena, terveys on ykkössijalla. Ei ole mikään kiva juttu, kun muutaman vuoden vanha koira sairastuu loppuelämäkseen.
Luonne on myös erittäin tärkeä, kukapa haluaa tietentahtoen ostaa pipipään koiran? Koitapa elää sellaisen kanssa se päälle 10 vuotta.
 
Onko kellään kokemusta urokselle laitettavasta hormonipiikistä jolla on sama idea kuin pallien poistossa? Meille näet eläinlääkäri suositteli tuolle kovapäiselle 1,5v urokselle sitä. Sillähän teho ei ole lopullinen vaan noin 6kk.
Ja jos sitten sillä huomaa että uhoaminen ja toisen koiran pomotus vähenee niin sitten leikata pallit pois. Tuo pallienhan poistokaan ei aina takaa sitä että uroksen "jo opittu" käytös loppuisi vaikka testohöyryt vähenisikin. Meillä näet selvästi huomaa että toinen koira hieman kärsii tuosta pomotuksesta.
Koska mulla/meillä nämä ovat ekat urokset niin tuota pallien poistostakaan ei ole kokemusta niin kysyn että onko se vaikutus heti vai meneekö aikaa? Sillä meille kerrottiin että tuolla pistoksella käy niin että se ensin heittää testoja huippuun ja sitten vasta laskee alas.

Kyllä se on luonteesta kiinni, meillä sakemannilta lähti pallit kauan sitten, rauhoittui muuten mutta toisen koiran kanssa ottaa kovemmin yhteen, kuin aiemmin eikä anna periksi vasta sitten kun jää alle :D

2-3 kuukautta leikkauksesta niin koira rauhoittui(ei enää niin energinen), mutta tuohon että ottaa toisen koiran (Oman) kanssa yhteen niin ei mitää apua.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom