Ihmisellä on paha tapa ahnehtia enemmän ja enemmän - oli kyse mistä tahansa. Monessa rodussa ollaan liioiteltu tiettyjä piirteitä, jolloin näistä roduista on tullut liioiteltujen piirteiden myötä sairaampia ja sairaampia. Umpikujasta on paha jatkaa eteenpäin, mutta pelkkä näyttelytoiminta ei ole syypää tähän. Totta, että monille ne näyttelytulokset ovat tärkeitä, mutta senhän pitäisi olla merkki terveestä, rodunomaisesta rakenteesta, sekä rodunomaisista tunnusmerkeistä.
Koiran "sisäinen" terveys (silmäviat, lonkka- ja kyynärviat, allergiat) on todettavissa erilaisilla kokeilla ja testeillä, ulkoisessa on luotettava tuomareiden sanaan = mustaa valkoisella. Osataan käyttöpuolellakin mennä "yli", esim. Riitta Ahon kirjassa "Koiran rakenne ja liikkeet" on kuvia metsästyskoirista (muistaakseni beagle), jonka takajalkojen kulmaukset olivat niin suorat, ettei koira pystynyt liikkumaan normaalisti. Kyseisen koiran jalostuksessa vanhempien ja isovanhempien ominaisuuksista oli etsitty vain niitä, jotka ovat parhaita metsästyksessä (luonteen puolesta). Mitä teet metsästyskoiralla, jonka pää ajaa, mutta kroppa ei pysty?
Itse jalostuskoiraa hakiessa, vanhempien merkitys korostuu. Ensinnäkin suvun täytyy olla sellainen, josta itse pidän ja jonka sukuisissa koirissa on niitä ominaisuuksia, joita itse pidän tärkeinä. Suvun tulee olla tutkitusti myös mahdollisimman terve, luonteiden puolesta on tällä hetkellä useampi mittari ja haluan suvusta löytyvän myös koiria, joiden ulkomuodosta pidän. Miksi kasvattaa rotukoiria, jos ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Tarkoitus on kuitenkin pitää rotu omannäköisenään, ei sotkea kaikkia yhteen ja kasvattaa "perusrakkeja" (ei ole tarkoitus loukata rotuja / roduttomuutta).
Itselle ei tulisi mieleenkään ottaa koiraa, jota suunnittelen pennuttavani myöhemmin, ensimmäisestä paikasta, joka suostuu minulle myymään. Vuosien pohjatyö, rotuun ja kasvattajiin tutustuminen, koirien henkilökohtainen tapaaminen, etenkin jos rotu on itselle ennestään tuntematon / uusi. Yhden omistetun koiran perusteella en sanoisi juuta enkä jaata koko rodusta. Vasta vuosien myötä tulee tuntuma rotuun ja kasvattajiin, mahdollisesti näkemys mitä itse tekisin toisin kuin muut kasvattajat rodun parantamiseksi - sehän kuitenkin jokaisella kasvattajalla tulisi olla päämääränä?