Mulla on koira, joka menee aivan ylikierroksille jos tulee toinen koira vastaan lenkillä. Haukkuu ja yrittää päästä lähelle. Haastavaa yrittää kouluttaa, kun koira ei huomaa mitään muuta kuin sen toisen koiran. No kurssille se on mentävä, mutta oisko vinkkejä miten aikuista koiraa voi kouluttaa eroon tuosta ärsyttävästä tavasta?
Aina pitäisi ekana miettiä, että miksi se koira käyttäytyy miten käyttäytyy. Eihän ongelmaa voi korjata oikeasti muuten, pitää tietää syy ja korjata se eikä seurausta... Siis unohda ne kolinapurkit, jooko.
Onko se joskus saanut moikata toisia koiria hihnassa? Onko sillä huonoja kokemuksia ohitustilanteista (tai muista koirista ylipäätään)? Onko sitä sosiaalistettu pentuna tarpeeksi? Jännitytkö itse ohitustilanteissa (aika todennäköisesti jännityt)? Onko sillä sopiva määrä aktiviteetteja (ts. käyttäytyykö se noin siksi että sillä on liikaa virtaa toiminnan puutteesta johtuen tai siksi, että sitä aktivoidaan liikaa jolloin se ei osaa rauhoittua ja käy jatkuvasti ylikierroksilla)?
Sitten kun olet keksinyt miksi se käyttäytyy noin, korjaat seuraavaksi sen syyn käyttäytymiselle. Koiran tunnetila on nyt ohituksissa väärä, kun se kerran käy ylikierroksilla ja mekastaa ja kiskoo. Sille halutaan rauhallisempi suhtautuminen tilanteeseen. Sitä ei saavuteta pelottelemalla, sillä saavutetaan se, että koira alkaa jännittää tilannetta yhä enemmän. Se ei ehkä enää uskalla riekkua, mutta se ei todellakaan rauhoitu millään kolinapurkilla.
Suurimmassa osassa tapauksia (kun koira ei pysty keskittymään omistajaan ollessaan ylikierroksilla/jännittynyt/tjsp ohitustilanteen takia) auttaa etäisyyden ottaminen. Kun koira ei kierroksiltaan pysty keskittymään esimerkiksi kontaktin ottoon tai rauhassa löysällä hihnalla kävelemiseen/paikallaan olemiseen, helpotetaan tilannetta!
Tehdään siis ohitustilanteesta koiralle alkuun niin helppo, että se ei mene niille ylikierroksille ollenkaan. Menkää vaikka jonnekin metsän puolelle katselemaan ohi käpsytteleviä koiria. Opeta koiralle rauhallinen, tyyni fiilis ohituksiin. Mun nuorimmalla koiralla oli ongelmana huonot kokemukset, joiden takia se jännittyi ihan tolkuttomasti ohitustilanteista. Se ei uskaltanut keskittyä ohituksissa muuhun kuin vastaantulevaan koiraan yleensä rähisten (hyökkäys on paras puolustus!). Se ratkaistiin just sillä etäisyyden ottamisella, vein koiran niin kauas ohitettavasta koirasta että se oma pystyi luottamaan muhun tilanteessa, keskittyi olemaan nätisti paikallaan selin ohittavaan koiraan. Luottamusta kasvateltiin menemällä pikkuhiljaa lähemmäs, lopulta rento, luottavainen tunnetila siirtyi sinne lenkkipolulle asti. Nyt mulla on koira joka menee nätisti kyselemättä kaikista ohi, ihan sama mitä se vastaantuleva koira tekee.
Kolinapurkilla olisin saanut koirani todennäköisesti vaan pelkäämään tilannetta yhä enemmän. Räyhääminen ois ehkä tukahtunut kun koira olisi pelännyt mua enemmän kuin vastaantulevaa koiraa, mutta koiran kannaltahan tilanne ois vaan ollut entistä huonompi. Lisää pelättävää ja varottavaa.
Ohitustilanteet pitäisi opettaa koiralle ihan samalla tavalla kuin kaikki muukin. Opetetaanko koira istumaan pelottelemalla se maihin? Koiralta ei voi vaatia asiaa, mitä se ei osaa tai kykene tietyssä tilanteessa tekemään. Sille pitää opettaa se asia ensin. On äärimmäisen typerää lähteä hämmentämään koiraa pelottelemalla se "tottelemaan", vaikka eihän se edes tiedä miten tilanteessa kuuluisi toimia kun sitä ei ole ikinä kerrottu.
Ite agilityn, tokon ja jossain määrin pk-puolenkin harrastajana olen oppinut siihen, että asiat opetetaan oikean tunnetilan kautta. Ja nimenomaan opetetaan. Ei pelotella koiraa toimimaan tietyllä tavalla. Pitää miettiä miten koiralle opetetaan haluttu asia niin, että saadaan se tekemään se myös halutussa viretilassa, halutulla nopeudella, jne. Pitää miettiä miksi koira toimii tietyllä tavalla ja miten sen mielenliikkeisiin vaikutetaan.
