Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[ossipena]

saapa hurjat korot käyttelytililtä :D :D :D

jatkakaa mun puolesta itsenne huijaamista, mutta parempi investointi olisi esim 4-5 prodepatukkaa vähemmän vuodessa, tuotto voi olla parhaillaan yli kymmenkertainen verrattuna käyttelytilille maksettu korko miinus lähdevero.

 

[assis]

Eikä se missään tapauksessa ole parempituloiselta pois eikä siinä mitään hävitä. Päinvastoin, saadaan tarjottua puolisollekin elintaso johon hänellä ei yksin olisi varaa. En ymmärrä miksi tällainen ajattelu olisi jotenkin talouden tuomista keskeiseksi osaksi parisuhdetta. Sitähän se ei missään tapauksessa ole.

Tässä meidän ajatukset eroaa eniten toisistaan. Se että toinen lähestulkoon elättää toista, tuo ihan varmasti oman ulottuvuutensa kahden ihmisen väliseen suhteeseen. Mä en kestäis elää toisen rahoilla, varsinkin kun ei oltais naimisissa, koska ei mulla oo mitään oikeutta niihin rahoihin. Ne ei ole mun enkä mä halua niitä käyttää. Musta tuntuis koko ajan, että mä oon jotain velkaa sille toiselle, enkä mä halua olla velkaa kenellekään.

 

[Aleksei]

Itsehän en ole parisuhteessa, mutta oonpa silti eri mieltä.. Jos itse tienaisi hypoteettisesti 70 000 ja toinen 20 000, niin totta helvetissä itsellä on yksin paaljon parempi elintaso, verrattuna siihen kun molemmat saa *oikeudenmukaisen* osan tuloista. Oikeudenmukainen osa noista tuloista on 70 itselle 20 toiselle.

Itse sen eteen on työtä tehnyt vuosia, itse vastuun työstään kantaa, oma riski. Kyllä, useiden vuosien koulutuskin on riski-investointi, samoin työ yksityisellä sektorilla, mistä helpommin pääsee kilometritehtaalle.. IMO se ei ole ollenkaan oikein vapaaehtoisesti tiputtaa oma elintaso lähes nollille. Eikä se että itse ostaa vaikka sen mersun tarkoita sitä etteikö sitä saisi molemmat ajaa.

Vaikka omasta rahastakin käyttää yhteiseen hyvään, pitää jäädä jonkinlainen määräysvalta.

e: Mä en ainakaan koskaan ota ketään siipeilemään mun elämällä. Mun elämä, mä oon sen rakentanut, sinne sen rinnalle pääsee elämään sitä, mutta siitä ei lahjoiteta palaakaan kellekkään. Mä haluan ihan pitää oman päätösvallan mun rahoista. Ei se tarkoita sitä että toinen elää paskastisisustetussa huoneessa ja ajaa bussilla ja syö kaurapuuroa, kun itse herkuttelee, ajaa mersua ja katsoo 50 tuuman telkkaa, vaan sitä että sillä toisella ei ole minkäänvaltakunnan päätösvaltaa siihen millanen telkka tai auto mulla on. Kyl niistä nauttia saisi muttei valita

Tää on aivan uskomaton ajatusmalli. En pidä toisen työtä yhtään sen vähempiarvoisena kuin omaani vaikka siitä maksetaan noin puolet omasta palkastani. Itseasiassa pidän hänen työtään paljon arvokkaampana ja hän on työssään huomattavasti ahkerampi. Molemmat on vieläpä korkeakoulutettuja mutta minun alallani sattuu vaan olemaan paljon isommat palkat.

Hei camoon. Ei mun puoliso ole todellakaan siipeilemässä, päinvastoin. Hän hoitaa oman, vaikkakin pienemmän osansa taloudesta. Lisäksi hän tekee suuren työn kodinhoidossa ja jatkossa hoitaa perheen lapsia. Pidän hänen perheeseen tuomaa panosta huomattavasti suurempana kuin omia kusisia eurojani. Tästä hyvästä haluan tarjota hänelle mahdollisimman hyvän elintason ja käyttää yhteiset rahat kuten se on perheellemme parasta. Ei se ole "elintason vapaaehtoisesti nollille tiputtamista". Se on vain toisesta ja perheestä välittämistä ja oman kortensa kekoon kantamista. Kyllä silti saan toteuttaa omia mielihalujani yllin kyllin, hän suo sen vastavuoroisesti minulle.

Huh, olipa Indicalla säälittävän itsekäs ajattelutapa. Ootko kokenut kovia vastoinkäymisiä parisuhteissa kun et ole omastasi valmis kenellekään antamaan?



Assis: Ei se ole mikään velkasuhde. Ne on vaan tuloeroja perheen sisällä. Elättäjät, nk. namusedät ja -tädit on erikseen. Sitä mäkään en hyväksy. Tasavertaisessa perheessä ei ole siitä kyse vaikka tuloerot olisi suuretkin.

 

[korroosio]

Mitenkäs sitten sellanen tilanne, jossa toisella on ennestään velkaa? Kaikki on samassa veneessä? Haluaisit siis alkaa makselemaan toisenkin vanhoja velkoja, vai?

Velka maksettaisiin yhteisestä potista totta kai. Se on ihan sama asia kuin, jos toisella on pienempi palkka tai se vaikka haluaa opiskella (tästä tietenkin täytyy keskustella etenkin, jos on lapsia --> yhteinen päätös, arvopunninta).

Ennen suhdetta tehdyt mokat ja suhteen aikana tehdyt mokat arvioidaan samalla tavalla. Jos toinen mokailee liikaa, se saattaa estää suhteen alkamisen tai lopettaa suhteen.

 

[Indica]

Tää on aivan uskomaton ajatusmalli. En pidä toisen työtä yhtään sen vähempiarvoisena kuin omaani vaikka siitä maksetaan noin puolet omasta palkastani. Itseasiassa pidän hänen työtään paljon arvokkaampana ja hän on työssään huomattavasti ahkerampi. Molemmat on vieläpä korkeakoulutettuja mutta minun alallani sattuu vaan olemaan paljon isommat palkat.


Huh, olipa Indicalla säälittävän itsekäs ajattelutapa. Ootko kokenut kovia vastoinkäymisiä parisuhteissa kun et ole omastasi valmis kenellekään antamaan?

No se onkin ammatinvalintakysymys. Sä olet valinnut parempituloisen ammatin, naisesi huonompituloisen. Ois valinnu parempituloisen, jos haluaa tienata.

En mä tarkota sitä että toisen pitäisi strictly köyhäillä jos se ei tienaa. Mä tarkotan sitä, että tienaaja saa yksin päättää mitä ostetaan, millon ostetaan ja miksi. Jos mä oisin suhteessa mä päättäisin mihin mun rahat menee, se EI tarkoita sitä ettenkö käyttäisi niitä yhteiseksi hyväksi, eikä sitä etteikö ihan omaan käyttöön ostettua tavaraa saisi käyttää ihan vapaasti. Kyllä mun autoa saa nainen ajaa, jos seurustelemaan rupean, en mä yksin ala myöskään matkailemaan (=poislukien tankkausreissut;))

Tarkoitin sitä, että päätösvalta säilyy sillä kenen rahoja ne on. Sen mä hyväksyn että asuntolainoja maksetaan suhteessa tuloihin, mutta siinätapauksessa lainan maksetun osuuden mukaisesti tulee olla jako, eli jos maksaa 10% saa 10% osuuden talosta jne.

Ja mitä tulee meikäläisen seurustelukokemuksiin.. Sanotaan näin, että ihan hyvä etten oo missään tekemisissä kenenkään niistä tytöistä kanssa jonka kanssa koskaan oon ollu.

e: Tarkotan siis sitä, että jos kerran tienaa vaikka 70% rahoista, niin yllättäen saa niillä rahoillaan tehdä mitä lystää. Jos haluaa ostaa vaikka avomersun, voi sellasen ostaa, ei tarvi ostaa corollaa jos tyttö sellasen haluaisi. Ostakoo omilla rahoillaan. Tottakai sitä autoa saa tietenkin vapaasti ajaa niinpaljon kun lystää. Ainoastaan omat rahat, oma päätös, täysin 100% omissa nimissä.

 

[Centrum]

Tuo kysymys ei ollut mulle suunnattu, mutta se itseasiassa osuu omaan tilanteeseen, joten näin meillä.

Toi on ainakin meillä yksi asia, joka hiukan "tasoittaa tilannetta".
Eli mulla on parempi palkka, mutta mulla on myös entistä velkaa (typerä asuntokauppa, jossa jäin tappiolle). Maksan itse kokonaan ne omat velkani, johon toisella osapuolella ei ole mitään osuutta, mutta vastaavasti nykyiset asumiskulut yms. yritetään tasata.

Eli vaikka mulla on parempi palkka niin mulla ei silti ole juuri sen enempää rahaa käytössä.

Jos mulla ei entistä velkaa olisi, mulla olisi mahdollisuus maksaa nykyistä velkaa isompi osuus ja niin tulen tekemäänkin kun muutaman vuoden päästä pääsen vanhoista veloista eroon.

Voisko tuon jotenkin kääntää myös niin, jos sun kumppani maksais myös sun velkaa pois niin nopeammin sä pääset maksamaan enemmän teidän yhteisistä veloista? Tuolla esimerkillä edes tasoittus vähän se, että sä tuut jatkossa maksamaan enemmän lainaa kuin toinen.

 

[Centrum]

Tässä meidän ajatukset eroaa eniten toisistaan. Se että toinen lähestulkoon elättää toista, tuo ihan varmasti oman ulottuvuutensa kahden ihmisen väliseen suhteeseen. Mä en kestäis elää toisen rahoilla, varsinkin kun ei oltais naimisissa, koska ei mulla oo mitään oikeutta niihin rahoihin. Ne ei ole mun enkä mä halua niitä käyttää. Musta tuntuis koko ajan, että mä oon jotain velkaa sille toiselle, enkä mä halua olla velkaa kenellekään.

Sama. Ja jos laittaisin jonkun miehen ostamaan mulle vaikkapa vaatteita, koska se tienaa paremmin niin oletettavasti tuntisin itseni huoraksi.

 

[MTM1977]

Voisko tuon jotenkin kääntää myös niin, jos sun kumppani maksais myös sun velkaa pois niin nopeammin sä pääset maksamaan enemmän teidän yhteisistä veloista? Tuolla esimerkillä edes tasoittus vähän se, että sä tuut jatkossa maksamaan enemmän lainaa kuin toinen.

Ehkä niin, mutta mä olen ajatellut asian niin, että kun kyseessä on laina johon hänellä ei ole mitään osuutta (otettu jo ennen kuin tavattiin) niin ei sen maksaminen hänelle kuulu.
Mua ei haittaa se, jos maksan tulevaisuudessa yhteisestä asunnosta olevasta velasta isomman osuuden, kun mulla tosiaan se palkka on suurempi.

Eli vaikka meillä on omat tilit + yhteinen tili niin idea on se, että molemmilla olisi rahaa vielä johonkin omiinkin hankintoihin, sen jälkeen kun pakolliset kulut on maksettu.

 

[Centrum]

Eli vaikka meillä on omat tilit + yhteinen tili niin idea on se, että molemmilla olisi rahaa vielä johonkin omiinkin hankintoihin, sen jälkeen kun pakolliset kulut on maksettu.

Pikakelauksella tää taitaa olla yleisin toimintamalli ainakin tän threadin mukaan?

 

[Indica]

Järkevä toimintamalli, paitsi jos toinen tienaa selvästi paremmin.. Onko se nyt reilua 200 000 euroa yhdessä siten että toinen maksaa 150 000 ja toinen 50 000?

Maksat 150 000 ainoastaan 100 000 osuudesta. Omistussuhteisiin sen siis silloin pitää vaikuttaa. em. esimerkissä enemmänmaksajan pitäisi omistaa 3/4 asunnosta. Ei sen enempää eikä vähempää. Ei se reaalisesti kuitenkaan köyhemmän osapuolenkaan elämään millään tapaa vaikuta. Onpahan oikeudenmukaista.

e: Parasta siis etsiä kumppani jonka koulutustaso, tulotaso ja uranäkymät ovat suhteellisen samankaltaisia. Helpottaa kummasti..

 

[korroosio]

Sama. Ja jos laittaisin jonkun miehen ostamaan mulle vaikkapa vaatteita, koska se tienaa paremmin niin oletettavasti tuntisin itseni huoraksi.

Kyse on tietenkin kummankin halusta järjestää elämä tietyllä tavalla. Ei siitä että toinen vaatii.

Olisi muuten hankala tilanne, jos puoliso haluaisi erilliset rahat. Vituttaisi pirusti sellainen elämisen tapa. Viitsisiköhän sellaista parisuhdetta pitää yllä, en tiedä.

 

[assis]

Kyllä silti saan toteuttaa omia mielihalujani yllin kyllin, hän suo sen vastavuoroisesti minulle.

Hän SUO sinulle, että käytät itse ansaitsemiasi rahoja itsesi hyväksi? Wau, onpa todella hyväntahtoinen ja armelias nainen. ;)

 

[Tähtisilmä]

Tässä on varmasti monta näkökulmaa, mikä kullekin sopii. Mielestäni hyvä käytäntö on se, että molemmilla on omat tilit minne palkkarahat tulee. Mutta sitten menoja maksetaan yhdessä, eli siinä mielessä yhteisiä rahoja on talouden pitoon. Mutta omaa tiliä kannatan mihin toisella ei ole asiaa mennä, että itse saa niitä käyttää omiin menoihin. Jos on lapsia, niin sitä enemmän mielestäni on yhteisiä hankintoja. Jos joskus naimisiin menen, niin olen avioehdon kannalla. Se on selkeä ratkaisu ja ei tule riitaa mahdollisessa erossa. Ja jos toisella on omaisuutta, joka on hankittu ennen liittoa, niin on avioehto siinäkin mielessä hyvä asia.

 

[Meah]

Olisi muuten hankala tilanne, jos puoliso haluaisi erilliset rahat. Vituttaisi pirusti sellainen elämisen tapa. Viitsisiköhän sellaista parisuhdetta pitää yllä, en tiedä.

Eli jos puolisosi haluaisi pitää itse tienaamansa rahat, se olisi sinusta törkeää Näköjään paljon vaikuttaa noi rahat parisuhteeseen, kun mielummin parisuhde poikki kun että toinen saisi pitää omat rahansa.

e: thank god mulla on mies joka myös haluaa pitää omat rahansa, eikä jätä mua jos mun tili ja rahat ei ole hänen käytettävissä..

 

[anix]

Taas rautalankaesimerkki.

A tienaa 20k€
B tienaa 50k€

Onko perheen elintaso tuolloin A:n, B:n vai jonkun välimallin mukaan. On varmasti tapauskohtaista. Helposti tulee mieleen, että jos laitetaan kaikki rahat yhteen kekoon niin niitä tulee helpommin käytettyä. Joku ajattelee, että no sehän on tarkoituksena joten kaikki voittaa.

Aina palkka ei ole sama asia kuin elintaso.

Niin, mää en ajattele että niitä tulee helpommin käytettyä. Kai niitä sellaisiakin on. Mun mielestä tuossa tilanteessa tulotaso perheessä on 70k€ ja siinä se.

 

[Ultimecia]

Tuo yhteistalous toimii silloin, kun kumpikin suunnittelee omat hankintansa niin että omat tulot ja säästöt niihin riittävät ja yhteisistä hankinnoista sovitaan yhdessä. Silti en näe ongelmana esimerkiksi sitä, että toinen maksaa yhteisen reissun, jos on oletettavaa, että joskus tulee tilanne jolloin toinen maksaa jotakin muuta. Meillä ei kuittia tasailla enkä vaadi sentilleen takaisin jotain toiselle ostettuja erikoisempia elintarvikkeita. Mä en vain osaa nähdä sitä minään rahallisena menetyksenä, että kustannan jonkun yhteisen jutun kokonaan ja toinen vaikka potkaisee tyhjää ennen kuin ehtii tarjota vastavuoroisesti jotain.

Ainahan voi kysyä, että haluatko osallistua uuden television hankkimiseen ja jos niin millaisella summalla. Jos toinen maksaa vähemmän tai ei voi osallistua ja toinen silti haluaa ja hankkii sen television, ei ole järkeä estää toista sitä katsomasta. Eli ihan hyvin voi hankkia sellaistakin, mikä ilahduttaa molempia , ihan omilla rahoillaan. Kaikille tämä ei toki sovi, mutta vaikka itse kuinka saita olenkin ajattelen, että minulle on enemmän iloa siitä että kumppanin kanssa yhdessä mennään johonkin ja minä maksan kuin siitä, että menen yksin tai ei mennä ollenkaan. On kuitenkin todennäköistä, että näillä eväillä kuolen onnellisena, niin ei jaksa pienistä eikä keskisuurista hankinnoista viilata. Asunnon ostamisen jne. isot asiat on sitten mietittävä ja sovittava tarkemmin.

 

[anix]

Mitenkäs sitten sellanen tilanne, jossa toisella on ennestään velkaa? Kaikki on samassa veneessä? Haluaisit siis alkaa makselemaan toisenkin vanhoja velkoja, vai?

No esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että toinen on ostanut asunnon ja on lainaeriä joka kuukausi. Jos tavoite on, että muutaman vuoden päästä muutetaan isompaan ja on molempien etu, että lainaa saadaan sitä ennen lyhennettyä mahdollisimman paljon, niin kyllä. Ja muitakin siinä tapauksessa, että se on tarkoituksenmukaista = molempien etu. Maksettava ne on joka tapauksessa kaikki.

mutta kysehän on juuri siitä mihin haluaa omat rahansa sijoittaa: Toinen voi haluta syödä sitä halpisjauhelihaa ja laittaa loput rahansa vaikka elektroniikkaan, jos se tekee iloiseksi. Toiselle taas ruoka on tärkeempi sijoitus ja jättää elektroniikat väliin. Eli molemmat saa mitä haluaa.

Ei yhteiset rahat tätä mahdollisuutta poista.

 

[Meah]

No esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että toinen on ostanut asunnon ja on lainaeriä joka kuukausi. Jos tavoite on, että muutaman vuoden päästä muutetaan isompaan ja on molempien etu, että lainaa saadaan sitä ennen lyhennettyä mahdollisimman paljon, niin kyllä. Ja muitakin siinä tapauksessa, että se on tarkoituksenmukaista = molempien etu. Maksettava ne on joka tapauksessa kaikki.

Kyse nyt ei ollutkaan tollasesta vaan esim. toisen osapuolen muista vanhoista lainoista jotka ei liity kummankaan etuun enään mitenkään. Jos mä vaikka oisin aiemmin tuhlannut rahaa ja hankkinut jotain turhaa ennen meidän suhdetta silleen että oisin velkaantunut, niin tulisiko silloin miehen osallistua vaikkapa niihin kuluihin?

ainiin ja mitä asunnon hankkimis asiaan tulee, mites teillä jos ois velka vaikka 200 000, ja mies maksais siitä 150 000 ja nainen 50 000 niin kai se omistussuhde on sitten saman lailla? Ei musta ois kyllä reilua silleen, että toinen maksaa enemmän mutta silti vähemmän maksava osa puoli saa asunnosta tasan puolet?

 

[kuukunen]

Mulla ei tässä elämässä ole mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin että molemmilla omat rahat. Yhteiset rahat on jo ajatuksenakin kamala :D. Oon 18-vuotiaasta pärjännyt omilla rahoillani ja hankkinut esim. autoni itse ja maksanut kaikki menoni. Mies on myös elättänyt itsensä 17-vuotiaasta ja nyt 40 vuotiaana hänen ei tarvi enää juurikaan töissä käydä koska on kerryttänyt omaisuuttaan nuorena tekemällä pahimmillaan 32 h työpäivää yrittäjänä. Minä en ikinäkoskaanmilloinkaan halua elää miehen rahoilla, jotka hän on työllä ja tuskalla ansainnut silloin ku me ei vielä edes oltu yhdessä.

Meillä maksetaan menot noin öbaut puokkiin. Eli ei oo kauheen nuukaa, mutta mä maksan ruoan ja veden ja mies vuokran ja sähkön, menee suhteellisen tasan. Molemmilla on omat autot jne. ettei yhteisiä menoja muita ole. Jos joku kodinkone hajoaa tms. niin se maksaa jolla on varaa... yleensä mies, koska mä olen opiskelija. Ja myöskin keväisin mies maksaa enemmän kaikkea yhteistä koska mun edellisen kesän kesätyörahat on jo huvenneet...Ja mä voin aina mieheltä pyytää rahaa jos on oikeasti jotain tärkeää saatava... vaikka esim. kalliita koulukirjoja joihin mulla ei ois varaa... mutta mihinkään turhaan en pyydä eikä tuo antaisikaan :D

Toisaalta meillä taas on ihan erilaiset menotkin... miehen rahat on oikeastaan yrityksen rahoja ja hän saattaa esim. ostaa metsäkoneen :D...ja mun pitäis siihen muka osallistua 400€ opintotuellani :D??
Ja mies ei ymmärrä aina miks mun pitää ostaa uusia vaatteita tms. mutta minähän ne maksan niin ihan sama.
Tulevaisuudessa kuitenkin valmistun ja tienaan enemmän kuin mieheni...luultavasti meidän rahat on sitten vielä enemmänkin omia kuin nyt...kun molemmilla on hyvät tulot.
Lapsia meille ei ole tulossa ja naimisiin ei olla menossa. Yhdessä on oltu 12 vuotta. Mutta tuskin tämä vakavaa on tai mikään kunnon parisuhde kun kerran eri rahatkin on... että so be it. Vitunkaan väliä mitä muut mahdollisesti ajattelee :D.

 

[Centrum]

Jos haluaa ajatella kuten Anix niin silloin on varmaan sama maksaa toisen sikakalliilla korolla olevat käyttöluototkin yhdessä pois, koska ne turhat ja kalliit korot on pois molempien pussista kun kerran yhteisiä rahoja käytetään? Vai olenko taas hakoteillä?